Suuri Ardbeg-tasting

Eläväpullo varmisti suun kalibroinnin Ardbeg Day:ta varten jo edellisenä iltana, kun Arttuun tutustuttiin hieman pidemmän kaavan mukaan. Tarkoituksena oli maistaa se suora, jolla 1997 uudelleen avannut Ardbeg aloitti toimintansa eli Very young, Still young, Almost there ja Renaissance. Koska kuitenkin Very young on tätä nykyä myös Very expensive, jäi se siltä erää väliin, mikä virhe korjattiinkin sitten edellisen postauksen mukaisesti Ardbeg-päivänä. Saimme mukaan myös pari vanhempaa 90-luvulla tislattua pullotetta, joista Airigh Nam Beist 2008 edusti tislaamon omaa valikoimaa ja Cadenhead'sin 17-vuotias IB-osastoa. 70-luvun Ardbegit jäivät vielä tässä vaiheessa harrastusta odottamaan suurempaa hurahtamista lajiin. Referensseinä toimivat luonnollisesti peruskymppi ja aina hyväksi havaittu Alligator. Ja tältä ne maistuivat:

Ardbeg Still Young, Distilled 1998 - 2nd Release Bottled 2006, 56,2 %

Tuoksu: Huikea sitruunaisuus ja rasvainen possu: muistuttaa ominaisesti Bowmorea. Ensialkuun varsin kypsän mehukasta, vaikkakin kovan tuntuinen ja metallinen savuisuus. Kuitenkin sulkeutunut nenä vähän lähempää haistettuna. Mutta erittäin lupaava. Selkeästi sitruunaisempi ja raaempi kuin ten. Voltit tuntuvat aika lailla.

Maku: Alkuun hyvin kuivan maltillinen suutuntuma, sitten tuoksun kirpakkuus ja raikkaus alkavat levitä suuhun alkoholin kera, joka kuitenkin pysyy aisoissa hyvin. Sitten messevä savun potkaisu todella vahvana itsenään. Suutuntuma sittemmin varsin pehmeä, jopa öljyinen. Jälkimaku on herkullisen hiilisavuinen: tätä todella makustelee. Makupaletti ei ole erityisen monipuolinen, mutta back to the basics -osastolla kertakaikkisen hieno viski. Savun raikkaus ja tuoreus erityisen ihailtavaa. Ei uskoisi näitä voltteja kyllä alkuunkaan. Jälkimaku on hyvä, mutta ei Cadenhead'sin tasoinen. 92.

Ville: T: Sulkeutunut ja mukana puhdasta holia. Hedelmäisyyttä kovin hintsusti. Sitrushappoa. Sittemmin savu alkaa nostaa päätään varsin voimakkaasti. M: Potkua löytyy. Sitrusta. Lääkemäisyyttä. Jälkimaussa sitruunan kuorta, eteeristä öljyä. Ei huono startti ollenkaan. Tynskävahvuisuus toimii todella hyvin: ei minkäänlaista pistoa: pelkkää ryhtiä. Nuori savu, mutta toimii hämmästyttävän hyvin. Villen pisteet: 89.

Miklos: T: Tulee mieleen joku merellinen juttu. M: Paahdetun ruisleivän tuntua. Sitrusta ja lääkemäisyyttä jälkimaussa. Mitä kauemmin jälkimakua makustelee, sitä makeammaksi se muuttuu: happamuus vähenee. Suuhun jää pieni sopiva kitalakisavu muhimaan. Ennestäänkin Artun suurelle ystävälle tämä oli läheinen tuttavuus: nuorena viskinä uusi miellyttävä kokemus. Mikloksen pisteet: 88.

Ardbeg Almost There, Distilled 1998 - 3rd Release Bottled 2007, 54,1 %

Tuoksu: Kauempaa selvästi makeampi ja vähemmän savuinen kuin Still Young. Jopa suklaisuutta tai toffeeta. Voisin jopa erehtyä luulemaan viiniviimeistellyksi. Still youngin kova sitruksisuus on tässä taittunut monipuolisempaan makeuteen. Lasin pyörittämisen jälkeen toki holi ja savu iskevät voimalla mutta varsin miellyttävästi nokkaan. Jotain kivan kirpakkaa mausteisuutta. Sitten autonrengasta, sinistä savua. Raikasta yrttisyyttä, sitruunaruohoa?

Maku: Still youngia öljyisempi ja tummempi suutuntuma. Odotuttaa ehkä pidempään voiman leviämistä suuhun, sitten tummia lyijymäisiä selvän lääkemäisiä tuntemuksia. Hedelmät ovat kovin piileviä. Mutta omana tummana itsenään kyllä nautinnollinen ja voimakas esitys. Alkoholi ei volteista huolimatta ole mitenkään pahasti päälle käyvä. Vesitilkan myötä makeamman suklaiset aistimukset lisääntyvät. 91.

Ville: T: Nokisuutta. Sokerisuus on lisääntynyt, mehukkuutta. Lääkeyrttiä ja lakritsia nousee. Myös hedelmäkarkkiosastoa paikalla. Raikasta hedelmää ja makeutta enemmän kuin Still Youngissa. M: Enemmän rakennetta ja ryhtiä. Hedelmien osalta tämä on paksun savuinen. Mausteisuutta enemmän kuin hedelmää, jota tuoksu olisi antanut odottaa. Leivontamausteita: neilikkaa, kanelia. Suuhun jää paksu kerros. Still Youngia paksumpi suutuntuma. Jos Laphroaig Quarter Cask olisi tynnyrivahvuista, niin tämä voisi olla sitä: runsas, täyteläinen, paksun mausteinen ja siihen alkuholin pamaus. Paranee ykkösestä. Villen pisteet: 91.

Miklos: T: Turvetta enemmän kuin Still Youngissa. Jotain maanläheistä mausteisuutta. Inkivääriä? Nuoresta kolmikosta makein tuoksu. Kuitenkin raikkaampi kuin Renaissance. M: Nyt siirrytään tervaleijonan suuntaan. Tuoksun inkivääriä en löydä, mutta jotain mausteisuutta kyllä. Tömäkkä potkaisu. Mikloksen pisteet: 90.

Ardbeg Renaissance, Distilled 1998 - Final Release Bottled 2008, 55,9 %

Tuoksu: Makeus, jopa karkkisuus, on lisääntynyt jälleen. Oranssimpaa hedelmää, persikkaa/aprikoosia? Ollaan entistä lähempänä DE:tä. Hedelmäisyys on tummempaa kuin kakkosessa. Sitten puuverstasta, sahattua puuta. Lasia pyörittämällä ei kuitenkaan tule niin vahvaa hyökkäystä kuin kahden ensimmäisen kanssa: jotenkin sulkeutuneempi esitys. Jotain makeaa hedelmää sitten, syvempi kyllä kuin aikaisemmat. Savu on tässä heikoin.

Maku: Tasapainoisin suutuntuma tähän asti: täyttää hyvin tasaisesti suun. Holi iskee voimakkaimmin ja semisti jopa pistävästi. Sen jälkeen makeuden lisääntyminen. Jälkimaku jää kahdesta edellisestä rodukkuudessaan. Holia ei ole tähän saatu taivutettua yhtä hyväksi paketiksi kuin kahdessa aikaisemmassa. Jättää kalvoa suuhun. Jälkimaussa tummia sikarisia tuntemuksia: samoja kuin alligator edustaa. 88.

Ville: T: Taas joku uusi tuoksu lisää. Hiilisavua, lääkeyrttisyyttä/lakritsinjuurta. Makeus on syventynyt mausteiseksi makeisuudeksi: Mustaa makeutta, kun vielä kakkosessa se oli hedelmäisempää makeutta. Tervaleijonaa. Viskille on selvästi kuitenkin tapahtunut jotain tässä kolmikossa. Tämä alkaa jo olla aika syvää ja paksua. M: Suuntäyttävyyttä, huokuu jopa yli. Lääkeyrttiä, tervaleijonaa. Alkoholiltaan tähän asti voimakkain. Merellisyyttä, kosteaa sammalta. Jälkimakua on kiva makustella. Holi ei tuo tai kanna aromeja, vaan puskee. Aika iso ero Almost Thereen. Alkoholin hallinta ei toiminut. Villen pisteet: 85.

Miklos: T: Petroolimaisuutta. Lentokerosiinia. Tumma. Ylikypsää omenaa tai jotain muuta jo melkein käynyttä hedelmää. M: Havupuun neulasia. Tuotti pienen pettymyksen kahden ekan jälkeen. Holi puski ehkä vähän liikaa esiin. Mikloksen pisteet: 84.

Ardbeg Airigh Nam Beist 2008, 46 %

Tuoksu: Alkuun jotain tunkkaista makeaa keltaista hedelmää kuten ylikypsää banaanin kuorta. Lasia pyörittäessä vahva keltaisuus nousee ja samalla tunkkaisuus poistuu. Tuoksu on pyöreä, savu on enemmänkin taustalla ja hyvin maltillisesti aisoissa. Oikein mukava, mutta ei megakutsuva tuoksu. Olen enemmän 1-3 miehiä. Tätä on vaikea uskoa artuksi: pikemminkin joku hedelmäinen viski pienellä savuisuudella.

Maku: Tuoksua seuraava maku. Rauhallisuutta, makeutta, tuo veden kielelle. Makumaailma ei kuitenkaan erityisen voimakas kunnes päästään jälkimakuun, joka on maukkaan yrttinen ja maanläheinen. Muistuttaa pitkälti bourbon-Benriachin jälkimakua. Toisella maistolla alligator-tuntemuksia: tummaa suklaisuutta. Tämä on hyvin pehmeä ja volteiltaan kertakaikkisen kevyt. Epäilemättä hieno ja maukas viski kyllä. Makea viski, jossa savu tukee hienosti kokonaisuutta. Kärsi nyt tästä maistelujärjestyksestä: tämän olisi pitänyt olla ensimmäinen maistettava viski, jolloin pisteet olisivat voineet olla kovemmatkin. 90.

Ville: T: Jälkkäriviinimäistä makeutta, savu loistaa poissaolollaan. Vanhempi Tokaji-viini: aprikoosia, persikkaa. Sittemmin myös savua. Heti tulee mieleen kymmenen eri viskiä, joiden kanssa tätä pitäisi maistaa. Jotain taliskermaista merellisyyttä, mutta ei vahvaa savua. Paljon ei-yksioikoisen savuviskin tuntua. M: Todella makea kolmen ensimmäisen nuorikon jälkeen. Jää vähän vesimäiseksi, kaipaisi ehkä hieman potkua. Toisaalta myös enemmän hienostuneisuutta. Enemmän mausteita, punaista siirappiin säilöttyä hedelmää. Jälkimaun avautuva savu on kiva: makea, mutta terävä. Lakupötkön makeutta, ei lakritsanjuurimakeutta. Makujen kirjo on hienostuneempi: tämä ei ole niin in your face -viski. Renaissancen jälkeen viskin on taas saanut luonnetta: kokonaisvaltainen ja yleismiellyttävä viski. Villen pisteet: 93.

Miklos: T: Hyvin makea. Nuotiomaista savua. Ei pippurisuutta. Öljymäistä pähkinäisyyttä. M: Makea, potku jää laimeaksi. Lääkemäisyyttä tässä ei ole. Toisella huikalla aukeaa eri lailla: makeaa karamellisuutta: hopeatoffeeta. Kokonaisvaltainen ja todella tasapainoinen viski. Mikloksen pisteet: 92.

Ardbeg Alligator, 51,2 % (maistettu aikaisemmin täällä)

Tuoksu: Ensialkuun hyvin mieto tuoksumaailma, ruskeaa suklaisuutta kuitenkin. Pyörittäen suklainen makeus nousee holin kanssa tasapainossa ja erittäin miellyttävänä. Kahvia, nokea.

Maku: Alkuun holi potkaisee kyllä, mutta voimaisella hyvällä tavalla. Makean siirappista savuisuutta, jälkimaku on kuin telemark-alastulo mäkihypyssä: laskeutuu hyvin rauhallisesti ja tyylikkäästi. Todella täyteläinen viski: vie kaiken ilman huoneesta. Jälkkäriviski par excellence. Ehkä pieni makeuden ylenmääräisyys on alkanut vaivata. 91.

Ville: M: alkukosketus on hentoinen: sen jälkeen kun alkoholisuus alkaa rakentua niin alkaa toimia. Alussa makeutta, suklaisuutta. Sitten alkoholi tuo makeuden päälle mausteisuutta, pippuria. Sitten makeus tulee takaisin. Mainio jälkimaku jättää pääasiassa makean savun. Muistin, että tämä olisi hiilisempi. Positiivinen yllätys. Villen pisteet: 90.

Miklos: M: nyt tuli enemmän makeutta esiin kuin aikaisemmin. Todella vaahterasiirappinen alku ja sitten räjähtää kuin käsikranaatti. Savu on hieno: siirappinen makeus jää kitalakeen ja savuisuus leviää sen päälle. Suosikki ei pettänyt nytkään. Noki, savu ja makeus tasapainossa: ei potki liikaa. sitrusta, lakua. Mikloksen pisteet: 91.

Ardbeg 17yo, Cadenhead's, Authentic Collection Distilled 1994 - Bottled October 2011, 56,8 %

Tuoksu: Kauempaa haistettuna poltettua autonrengasta, sinistä savua, muovia, ei niin miellyttävänä. Lasin pyörittämisen jälkeen epäpuhtaudet poistuvat. Kilchoman-tyylinen savu, eikä kyllä uskoisi noin vanhaksi. Huonolla tavalla merellisyyttä. Tuoksu tasoittuu lasissa olon aikana.

Maku: Kuivan hyökkäävä savuisuus, sitten hyvin vahva alkoholisuus. Ollaan kyllä isosti perusasioiden äärellä, mutta ei niin alkutuntumalta kovin tyylikkäästi. Tasoittuu kyllä sittemmin, tuoden lämmittävyyttä ja hienoa pehmeyttä jälkeen. En silti näe hetialkuun, missä tämä ikä tässä tuntuu. Jälkimaku muistuttaa Alligatoria ollen kuitenkin vähemmän makea. Se on eittämättä tämän viskin hienoin puoli ja isoimpia elämyksiä koskaan. Jälkimaku nostaakin isosti pisteitä, jotka muuten olisivat jääneet selkeästi kasilla alkaviksi. 91.

Ville: T: Kuiva. Selkeimmin eniten alkoholillinen savu. Petroolia. M: Ekalla hörpyllä mieleen, että tällaisia ovat vanhat tynnyrivahvuiset: tulee paljon, äkkiä mutta miellyttävästi. Savua on, mutta hiilisyyteen päin menevää. Mukana myös lihaisuutta: käristettyä porsaan kylkeä. Keskimaussa on liuta erilaisia mausteita. Heldemät loistavat poissaolollaan: kun mausteet väistyvät, niin jäljelle jää makeutta. kokonaisvaltainen viski: kun hörppäät, niin hetkeen et näe etkä kuule mitään. nämä ovat niitä viskejä, minkä takia tätä harrastetaan. Jälkimaku on kiehtova. Jos tuoksun jättää pois niin huikka vei kyllä mukavalle matkalle. Diggailen tällaisista turpaan antavista tynskävahvuisista: selkeää, yksinkertaista, suoraviivaista, jonka alla kuitenkin on juttuja. Villen pisteet: 92.

Miklos: T: Nyt ollaan aivan eri maailmassa. Suolainen fiilis: merivesi. M: Miellyttävä todella öljymäinen ensituntuma suuhun. Sitrushedelmiä. Alkoholin potku todella miellyttävä ja juuri sopiva. Todella makea jälkimaku: suuhun jää sopivan makea kalvo. Ei uskoisi, että on niin kovat voltit. Mustapippuria. tuoksu ei ihan antanut odottaa tätä. Tämä vetää kaikin puolin sanattomaksi: en muista koskaan juoneeni yhtä hyvää viskiä. Kaikki elementit löytyvät. Mikloksen pisteet: 95.

Päivän päätteeksi: Pitkä maistelu ja hienoja viskejä. Setti osoitti ainakin tälle porukalle, että Ardbeg on toimiva tislaamo ja sen perusmaku on kohdallaan. Oli myös varmasti valaisevaa maistella nämä rinnan, koska muutoin erojen tekeminen voisi olla samantyylisten viskien kohdalla hankalaa. Setti oli myös siinä mielessä monsteri, että seitsemää viskiä pelkästään nuuskittiin yli tunti ennen ensimmäistäkään siemausta ja sitten maisteltiin puolitoista tuntia. Niin paljon vaan tuntui riittävän koettavaa. Suosittelen vahvasti sitä tapaa, että ensin käydään läpi nenäkierros ennen maistoa. Tuoksu voi muuttua paljonkin sen jälkeen kun viskiä on maistettu. 

Lapsuksena maistelujärjestyksessä oli hentoisen Airigh Nam Beistin maistaminen tuolla välissä. Sillä olisi ilman muuta pitänyt aloittaa. Nyt se ainakin omalla kohdallani kärsi hieman tynnyrivahvuisista nuorikoista. Kyseessä oli työtapaturma, sillä maistelutiimi oletti nuorten viskien olevan 46-volttisia eikä tarkistanut tätä. Tekevälle sattuu. Viski oli loistava, mutta jää kyllä kaikilla maistelijoilla hyllyyn nykyisillä maailmanmarkkinahinnoilla.

Toinen tärkeä setistä käteen jäänyt huomio oli, että Ardbegin normikymppi on loistavan valuen juoma eikä useinkaan häpeä näiden erikoisempien rinnalla. Kun sitä saa esim. Tallinnasta reiluun neljäänkymppiin niin hinta-laatu on erittäin kohdallaan. Alligator - vaikka pärjäsikin vertailussa loistavasti - menetti ehkä hieman sitä sädekehää, joka sitä on omissa silmissä viime aikoina ympäröinyt. Liekö moisen pitkän suoran ongelma sitten kuitenkin se, että se tasapäistää maistettuja viskejä?