Ardbeg on mielestäni se tislaamo, joka tänä päivänä on parhaiten osannut hyödyntää ylikuumentuneen viskimarkkinan ja sen buumin, josta Suomikin pikkuhiljaa alkaa saada tuntumaa. tislaamolla on brändi kunnossa ja markkinointikoneisto hoitaa hommiaan sellaisella pieteetillä, että ihmetyttää, missä kilpailijat menevät. Toki erilainen mainostaminen on Suomen alkoholipolitiikan takia vaikeaa, mutta Ardbeg Committeen kautta pieni suomalainenkin voi haistella suuren maailman tuulia.
Samaiset tuulet veivät allekirjoittaneen lauantaina Iso-Roban Black Dooriin, jossa Ardbeg Dayta suomalaisittain vietettiin. Pubi ei ollut mitenkään valtoimenaan nimenomaan Ardbeg-harrastajia, mutta selvästi muutama naama oli tullut paikalle viskienkin takia. Tarjolla oli baarin perusvalikoima Arttua, joista normikymppi (4 € / 2 cl) ja Corry (6 € / 2 cl) olivat tarjouksessa. Kyseessä on muuten aika messevä kaksikko, jos Ardbegin ominaismakuun haluaa tutustua. Ne huitaisemalla sai passiinsa leimat, jotka Punavuoren ahvenessa näyttämällä sai sitten maistaa päivää varten tehtyä erikoispullotetta. Toki tätä ennen piti heittää hieman lammasta ja tikkaa, kun hemaisevat promotytöt siihen suorastaan kutsuivat.
Kun lammas oli saanut kyytiä, siirryttiin siitä sitten itse asiaan, eli Ardbeg day -pullotteen kimppuun (8 € / 2 cl). Kyseisestä Artusta ei saatu oikeastaan mitään etukäteisinfoa, ainoastaan voltit saattoi lukea pullon kyljestä.
Ardbeg day 2012 bottling, 56,7 %
Tuoksu: Alkuun makea ja sulkeutunut. Lasin pyörittämisen jälkeen Alligatormaisia mielleyhtymiä: tummuutta, mutta myös raikasta sitruksisuutta. Charrattua tynnyriä. Hyvä, mutta varautunut.
Maku: Odottaa, sitten pienipartikkelista alkoholin pistoa, ei paljon muita juttuja. Tuo kylläkin veden suuhun. Tasaisuutta. Jälkimaussa mukavaa suklaaseen taittuvaa makeutta. Alkoholissa on kyllä voimaa, mutta ei ole niin smooth kuin Alligator. Jälkimaku myös moneen muuhun verrattuna kevyt. 87.
Ville: Tuoksu: Ohut tunnelma, ei hurveästi avaudu. Nokisen savun lisäksi sitruksisia aromeja, yleistä sokerista makeutta nokkosta tai ganjaa? Maku: Makea alku, sen jälkeen alkoholinen ehkä hieman turhan tymäkästi nouseva isku. Alkoholin väistyessä huikea tutun nokinen savu, mutta makealla sivujuonteella. Yskänlääkkeinen mausteisuus nousee jälkimakuun, ja suun pinnalle jääkin lopulta siirappinen yrttisen makea savueliksiiri. Ei ihan mun juttu, mutta makeus kyllä sopii myös Ardbeg-savun kaveriksi. Villen pisteet: 87.
Päivän pullote sai seurakseen Rollercoasterin, joka on sekoite eri ikäisistä (nuorista) arttutynnyreistä.
Ardbeg Rollercoaster, 57,3 %
Tuoksu: Day-pullotetta kumisempaa kovempaa tuntumaa: metallisuutta ja sinistä savua. Alkoholi hyvin voimallinen ja jopa hieman pistävä. Voimakas edelliseen verrattuna.
Maku: Pehmeä ja maukas: alkoholi heti alkuun hyvin lämmittävää. Tummaa makeutta ja tasapainoisempi kokonaisuus kuin edellinen. Ei välttämättä tarvitse vettä. 88.
Ja koska tilaisuus tekee hyvin usein varkaan, piti vielä maistaman hyllystä löytynyt Very young, eli ensimmäinen ilmestynyt pullote Ardbegin avattua uudelleen vuonna 1997. Kyseessä on kuusivuotias tisle.
Ardbeg Very young, 58,3 %
Tuoksu: Hyvin hedelmäinen sitruunainen voima, tiettyä ponumaisuutta löytyy, mutta ah, niin miellyttävänä!
Maku: Kova ja vahva maku. Savu ei ole kovin vahva, mutta muuten hieno viski. 91.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti