Viimeisenä Springbankin tislaamon tuotoksista vuorossa oli Hazelburnin nimellä kulkeva jälkiruokaviinitynnyriviimeistelty monsteri. Ensin viisi vuotta ex-bourbonissa ja sitten kolme vuotta sauternesissa, voltteja tyrnävästi.
Hazelburn 8yo, sauternes finish, 55,9 %
Tuoksu: Jälkiruokamaisuus tulee nokkaan, erittäin maukas, jalo. Sitten vahva alkoholi, jossa isoja punaisia makeita fiiliksiä: kuin Longrow'n burgundy finish. Makea ja maukas.
Maku: Tuoksun mukainen monsteri: holi iskee kyllä todella kovasti jättäen taakseen aika lailla muut jutut. Makeuden tuntemukset ovat pikemminkin punaisia kuin keltaisia - mutta sinänsä huvittavasti eivät kuitenkaan oransseja. Samaa sarjaa 105:n ja apunapin kanssa, mutta heikompi. Holi on vain kerta kaikkiaan liian tiukasti iskevä. Toki tasapainoinen ja nätti viski sinänsä. Jälkimaku viittaa jopa konjakkisuuteen. Tämä on niitä viskejä, jotka hyötyvät jo ennakkoon marinoidusta suusta. Hyötyy pienestä tilkasta vettä. 84.
Ville: T: Konjakki/bränkimeininkiä, ei erityisesti kutsu maistamaan. Todella paksua makeaa viiniä. M: Saisi olla vähän enemmän makua: aika paljon jäi holin vyöryn alle eikä oikein tarpeeksi makuja tullut sen seuraksi. Kuitenkin ihan kivaa tanniinista tuntua ja marjaista lämmittävyyttä. Jälkimaussa mausteista makeutta ja sokerisenmakeaa keltaista hedelmää. Vesi tuo tähän tasapainoa. Tynnyrivahvuisena ei täysin toimi. Tulipahan juotua -osastoa. Villen pisteet: 85.
Mikko: T: Kirsikkafudgea, sulaa raakasuklaata. Tämä miellyttää maistetusta nelikosta eniten. M: mielenkiintoista makeutta, Bunnahabainin kaltaista mutta vähemmän luotaantyöntävää, syviä ja tummia sävyjä, toffeeta, miellyttävää alkoholia ja suun kosteutta. Mikon pisteet: 86.
Mietteitä Springbankeista: Neljän Springbank-viskin maistelu oli yleisesti ottaen pieni pettymys. Tämä oli harmi, sillä miehissä totesimme, että olisi kivaa olla viskiharrastaja, joka tykkää Campbeltownin viskeistä: alueessa on jotain omaleimaista ja autenttisen tuntuista. Olen ollut aistivinani sellaista tunnelmaa, että Springbankista kuuluu tykätä. Vaan nämä eivät nyt ainakaan toistaiseksi pudonneet. Täytyy antaa uusia mahdollisuuksia kun sopivia pullotteita eteen sattuu. Suoritetun maistelun pohjalta voisin uumoilla, että jokin hieman nuorempi ja lähemmäs tynskävahvuinen perus ex-bourbon voisi olla se Springbank, josta hienous voisi piillä.
Pienenä huomiona mainittakoon myös tuo Sauternes-viimeistelyn kummallisuus. Kyseinen jälkiruokaviini itsessään on selkeän keltaista, mutta sen viimeistelemässä viskissä maistuu mielestäni enemmän punaiset sävyt. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun tällaista havaitsin. Ehkä viskin ominaismaku ja yleinen tottuneisuus sherryviimeisteltyihin muodostaa tämän vääristymän. Tai sitten en vaan osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti