Glen Spey 12yo Flora&Fauna, 43 %

Glen Spey 12yo Flora&Fauna, 43 %

Tuoksu: Liköörisuklaakarkkista rommista makeutta. Sen jälkeen tryffelisuklaata ja kahvipapua. Kääntyy sitten sikarisuuteen päin. Herkkua ja aivan erilaista kuin mikään aikaisemmin haistamani! Lasin pyörittämisen jälkeen hyvin täyteläisen huumaava paahteisuus. Jos tämä tulee sherrytynskästä, niin hedelmät ovat kyllä kuivuneet pois, mikä ei kuitenkaan ole huono asia. 

Maku: Isosti suun täyttävää rakennetta, jota maltillinen alkoholisuus ryydittää. Tasapainoinen ja hieno viski ilman muuta, josta nyt äkkiseltään on vaikea erotella juttuja. Suuhun jää lopuksi mukava lämpö yli sen, mitä näiltä volteilta odottaisi. Jälleen nousee esille se kysymys, kuinka hyvät pojot voi antaa jos ei erityisesti osaa juttuja erotella. Tuoksu oli tässä kenties sitten kuitenkin parempi kuin maku. Silti jälkimaku on varsin mukavan nugainen ja muistuttaa hieman Highland Parkia. 87. 

Ville: T: Kaakaomaisia ja suklaisia aromeja. Tammisuutta. Potentiaalia löytyy kyllä. Kypsää hedelmää. M: Kivan pehmeä ja täyteläinen suutuntuma. Miellyttävä juoda ja ottaa vastaa sitä lämpöä, jota tämä tuottaa. Tynnyrisyyttä, kevyttä kypsää hedelmää, mutta tämä ei ole erityisen luonteikas. Pehmeää hedelmätorttua kermarahkan kera. Ryhtiä ei oikein löydy, joka kantaisi pidemmälle. Valtava pettymys tuoksun jälkeen. Villen pisteet: 82.

Dalwhinnie 15yo, 43 %

Olipa jäänyt blogimaistamatta omastakin hyllystä löytyvä Dalwhinnie 15, joten kyseinen erhe piti korjata. En ole tätä viskiä arvostanut, mutta vähän aikaa sitten maistettuani siinä alkoi olla potentiaalia. Liekö suu sitten kehittynyt arvostamaan pikkuhiljaa kevyempiäkin viskejä? Ville maistoi tämän viskin sokkona, vaikka on toki samaa nektaria ennenkin maistanut.

Dalwhinnie 15yo, 43 %

Tuoksu: Hieman tunkkaista hunajaisuutta, oranssia hedelmää. Kesäistä kukkaa. Alkoholi on mausteista. Osuma nenään on kohtuullisen pistävä. 

Maku: Alkuun mehukas lämpöisyys ja pehmeä suutuntuma, sitten aika pistävä alkoholisuus. Varsin kuivakka ja tyly yleismaku jossa parhaat propsit tulevat mausteisuudesta. Tuoksun kukkaisuus ja kesäisyys eivät siirry 

täysmääräisenä suuhun asti. Suuhun jää miellyttävä hento mausteisuus ja kihelmöivyys. 83.

Ville: T: Keltaista hedelmää, aika terävällä tavalla. Alkoholinen yleisfiba. Lämpöä. Hedelmät alkavat kypsyä, banaania. Ohutta mettä. Yleisilme keltainen. M: Alkuun holi hieman potki, tosin suukin on ollut tänään herkkä. Mutta sitten paljastuu aika kivan makean hedelmäinen ja kukkaisen ruohoinen viski. Suutuntuma on creme brulemäinen hitaasti makua ja makeutta luovuttava. Alkoholikin tasoittuu sittemmin. Banaania. Jälkimaku jää lyhyeksi ja siinä on jotain epäpuhdasta. Tuoksu oli raikkaampi kuin maku. Suutuntuma plussaa, makupuoli miinusta. Holi tuntui turhan iskevältä. Villen pisteet: 83.

Glendronach 12yo, 40 %

Maistossa punainen perussarjalainen, maittavan 18yo Allardicen innoittamana.

Glendronach 12yo, 40 %

Tuoksu: pehmeän makea sherryisyys, pientä samettista banaanisuutta, tuoreutta ja raikkautta myös, vaikka onkin punaisia tunnelmia. Hentoa mausteisuutta.

Maku: Makean pehmeä suun täyttävä mausteisuus, joka myötäilee hyvin tuoksua. Helppo, pehmeä mutta aromikas joulutunnelmainen viski josta 18yon raskaus on poissa. Banaanista makeutta, pieni mausteisuus myös. Jälkimaku on mukavan samettinen mutta ei erityisen pitkä. 87.

Clynelish x2

Jahas, ja juhannuslomailun jälkeen taas paluu ruotuun. Nämä Clynet maistettiin yhtä aikaa edellisen entryn Tobermoryn kanssa.

Clynelish on yksi niistä tislaamoista, joka herättää positiivisia mielikuvia - häntä tiedä, mihin moinen perustuu. Mielikuva-asiat ovat jänniä. Tällä kertaa maistossa oli kaksi erikoisempaa Clynelishiä mukavassa teini-iässään.

Sansibar Clynelish 15yo 1996-2012 Ex-bourbon 48%

Tuoksu: Etäämmältä tuoksutettuna makeaa banaania, ehkä hieman esanssibanaaniin taittuvaa pysyen kuitenkin hedelmän puolella. Sitten banaani taittuu esanssiseen päärynään (päärynäjätskiä), lasin pyörittämisen jälkeen hyvärunkoinen alkoholi. Erittäin lupaava rodukas tuoksu.

Maku: Vihreä raaka suutuntuma alkuun, hyvin juureva: ruohoa. Sitten erittäin miellyttävä alkoholisuus, joka kihelmöi kielellä ja tuo veden suuhun. Jälkimaussa nahkaisempia ja tummempia vivahteita. Hyvin intensiivinen suutuntumaviski. Alkoholin määrä tuntuisi tässä olevan aivan täydellinen: ainakaan enempää ei tarvitse. Silti huikea tuoksu nosti odotukset maun puolella vieläkin korkeammalle. Selkeä keltaisten viskien kategorian edustaja, joka kuitenkin eroaa makupuolella tietyllä juurevuudella kihelmöivällä luonteikkuudellaan. 88.

Ville: T: Mehukas, päärynää. Kutsuu maistamaan. Loppuimussa ehkä pikkaisen epäpuhdasta alkoholia. Maistamisen jälkeen tuoksu on hyvinkin raikas ja hedelmäinen. M: Ensituntuma on keltaisiin hedelmiin taittuvaa. Suutuntumassa on paksuutta positiivisella tavalla. Jälkimaussa avautuu omanlaista raikkautta ja tuoreutta joskin alkoholi tuo siihen myös pientä tunkkaisuutta. Loppu jää makeaksi. Tuntuu vahvalta suussa. Kiva keltainen viski ennen kaikkea hyvällä suutuntumalla. Villen pisteet: 87.

Miklos: T: Makeutta, hunajamelonia, kirsikkaa. M: Öljymäinen ja täyteläinen suutuntuma. Alkoholi oli hieman pistävämpi kuin edellisen entryn Tobermoryssa. Jälkimaussa maistuu salmiakkikalat. Myös jotain puumaista. Alkoholi nappiin. Mikloksen pisteet: 88.

Clynelish 15yo 1997 Whisky in Leiden 53,5%

Tuoksu: Samanlaista makeutta kuin edellisessä, mutta hedelmä hieman piilossa. Holi tuntuu luonnollisesti enemmän, mutta on edelleen erittäin miellyttävä. Kuitenkin sulkeutuneempi, ja kyseenalaistaa ensituntumalta tynnyrivahvuisuuden tarkoituksen ainakin tämän tislaamon kohdalla. Veden myötä tuoksu nimittäin avautuu huomattavasti ja on itse asiassa erittäin miellyttävä.

Maku: Alkuun suutuntuma selvästi tummempi ja odottavampi kuin sansibarissa, mutta varsin miellyttävä. Sitten nopea holin potkaisu, joka menee kyllä hyvin äkkiä ohi. Tarvinnee vettä. Loppuun samettinen tuntu, joka ei kuitenkaan ole liian pitkä. Veden lisäyksen myötä pehmeys lisääntyy. Hyvin balanssissa. Selviä nuotteja on vaikea saada. Holi muodostuu veden lisäämisen myötä erittäin miellyttäväksi. Chilinen mausteisuus. Rakenteeltaan hieno viski ilman muuta, mutta löytääkö tälle käyttötarkoitusta? Toistaiseksi paras maistamani esimerkki veden lisäämisen hyödystä. 90.

Ville: T: Alkoholisuus puskee enempi. Ei niin miellyttävä tynnyrivahvuinen. Hedelmät ovat raaempia, yleistuntuma on raaka. M: Onko hyvä vai ei? Fudgemaista makeutta. Ei mene överiksi holin kanssa, mikä on usein avain superhyviin viskeihin. Ei kuitenkaan ole helppoa nimetä tunnistettavia makuja/mausteita? Veden lisäämisen myötä makuun tuli pippurisuutta ja myös tuoksu avautui huomattavasti. Veden avulla tämä on paksun vahamaisen keltaisen tuntuinen: hyvä suutuntuma. Hallituissa tynnyrivahvuisissa on kyllä jotain: tietää juovansa. Tässä ollaan kyllä sillä rajalla, meneekö överiksi. Ei kuitenkaan mene. Villen pisteet: 86.

Miklos: M: Alkoholi puskee kyllä aika kovasti. Suutuntuma on kuitenkin paksu ja hyvä: jättää suuhun kalvon. Pienen vesitilkan myötä huomattavasti parempi. Holi puski alkuun hieman yli, mutta parani huomattavasti vedestä. Silti jää jotenkin sulkeutuneeksi: en löydä kauheasti juttuja. Mikloksen pisteet: ilman vettä: 84. veden kanssa: 87.

Tobermory 15yo 1995, Murray McDavid, 46%

Vuorossa maistajille uusi tislaamo ja entuudestaan tuntematon IB-pullottaja. Ei kai siinä, pakko juoda pois, kun tuossa makaa.

Tobermory 15yo 1995, Murray McDavid, 46%. Bourbon/tempranillo (rioja) tynskä, Selected by and bottled for THE SPECIALISTS CHOICE NL.

Tuoksu: Ihan alkuun aavistus bunnamaista epäpuhdasta merellisyyttä, joka kuitenkin väistyy heti ja tilalle tulee trooppisia hedelmiä. Kypsää aprikoosia. Kypsää viinirypälettä, viininkorjuujuhlaa. Alkoholin myötä varsin miellyttävä sademetsällinen tunnelma. Alkoholi vaikuttaa äärimmäisen pienipartikkeliselta ja pehmeältä, mutta kuitenkin voimakkaalta. Laddie 10:n tuntua? Potentiaalia ilman muuta.

Maku: Suun kuivattavuutta, rikasta kultaista hedelmäisyyttä, holi kihelmöi kielellä, mutta ei pistä. Pehmeämpiä tuntemuksia tulee holin polton jälkeen. Mausteisuutta kuten Taliskerin DE:ssä, toki ilman savua. Jälkimaussa nousee varsin mukava mineraalisuus ja suuhun hiipivä lämpö. Silti ehkä liian makea minulle ja kuitenkin tiettyä karvautta löytyy. Jotenkin vaikea pisteyttää. Tarvitsisi ilman muuta pari dramia lisää. 86.

Ville: T: Vaikea sanoa, onko hedelmäistä vai mausteista tunnelmaa. Hedelmäsäilykettä vai maustekakkua? Joka tapauksessa makean puoleista mausteisuutta: vähän kuin viineri, jossa on hedelmää ja kiiltävää hyytelöä pinnalla. Jotain juurevaa: fenkolia? Ehdottoman kiinnostava tuoksu. Tuore, nenää avaava raikkaus. M: Täyteläinen, kypsä, runsas. Alkuun hieman hyökkäävä, mutta sitten alkaa valuttaa mahlaa. Loppuun nousee pientä lämpöä. Makumaailma leikittelee tuoksun lailla makeudella, runsaudella ja mausteisuudella: ei oikein osaa sanoa, mikä siellä on kantava voima. Mutta oikein miellyttävä. Jälkimaku ei mene tunkkaiseksi, vaikka happamuutta löytyykin. Villen pisteet: 88.

Miklos: T: Juran ja taliskerin sekoitus, ei kuitenkaan savua tai turvetta. Mausteinen, jotain sitrusta? Herkkutuoksu. M: Pehmeä, jälkimaussa sitruksen kuorta. Alkoholi on hyvin pehmeä: ei iske yhtään. Tuo veden kielelle ja kuumottaa hyvin mutta ei pistävästi. Jälkimaku hieman hapan, mutta tosi hyvä kyllä. Tämän tuoma kihelmöinti on todella mukava. Mielenkiintoinen tuttavuus uudesta tislaamosta. Holi esiintyi edukseen. Jotain olisi kuitenkin kaivannut lisää. Maistaisin uudestaan. Mikloksen pisteet: 85.

Hazelburn 8yo Sauternes Finish, 55,9 %

Viimeisenä Springbankin tislaamon tuotoksista vuorossa oli Hazelburnin nimellä kulkeva jälkiruokaviinitynnyriviimeistelty monsteri. Ensin viisi vuotta ex-bourbonissa ja sitten kolme vuotta sauternesissa, voltteja tyrnävästi.

 

Hazelburn 8yo, sauternes finish, 55,9 %

Tuoksu: Jälkiruokamaisuus tulee nokkaan, erittäin maukas, jalo. Sitten vahva alkoholi, jossa isoja punaisia makeita fiiliksiä: kuin Longrow'n burgundy finish. Makea ja maukas. 

Maku: Tuoksun mukainen monsteri: holi iskee kyllä todella kovasti jättäen taakseen aika lailla muut jutut. Makeuden tuntemukset ovat pikemminkin punaisia kuin keltaisia - mutta sinänsä huvittavasti eivät kuitenkaan oransseja. Samaa sarjaa 105:n ja apunapin kanssa, mutta heikompi. Holi on vain kerta kaikkiaan liian tiukasti iskevä. Toki tasapainoinen ja nätti viski sinänsä. Jälkimaku viittaa jopa konjakkisuuteen. Tämä on niitä viskejä, jotka hyötyvät jo ennakkoon marinoidusta suusta. Hyötyy pienestä tilkasta vettä. 84.

Ville: T: Konjakki/bränkimeininkiä, ei erityisesti kutsu maistamaan. Todella paksua makeaa viiniä. M: Saisi olla vähän enemmän makua: aika paljon jäi holin vyöryn alle eikä oikein tarpeeksi makuja tullut sen seuraksi. Kuitenkin ihan kivaa tanniinista tuntua ja marjaista lämmittävyyttä. Jälkimaussa mausteista makeutta ja sokerisenmakeaa keltaista hedelmää. Vesi tuo tähän tasapainoa. Tynnyrivahvuisena ei täysin toimi. Tulipahan juotua -osastoa. Villen pisteet: 85.

Mikko: T: Kirsikkafudgea, sulaa raakasuklaata. Tämä miellyttää maistetusta nelikosta eniten. M: mielenkiintoista makeutta, Bunnahabainin kaltaista mutta vähemmän luotaantyöntävää, syviä ja tummia sävyjä, toffeeta, miellyttävää alkoholia ja suun kosteutta. Mikon pisteet: 86. 

Mietteitä Springbankeista: Neljän Springbank-viskin maistelu oli yleisesti ottaen pieni pettymys. Tämä oli harmi, sillä miehissä totesimme, että olisi kivaa olla viskiharrastaja, joka tykkää Campbeltownin viskeistä: alueessa on jotain omaleimaista ja autenttisen tuntuista. Olen ollut aistivinani sellaista tunnelmaa, että Springbankista kuuluu tykätä. Vaan nämä eivät nyt ainakaan toistaiseksi pudonneet. Täytyy antaa uusia mahdollisuuksia kun sopivia pullotteita eteen sattuu. Suoritetun maistelun pohjalta voisin uumoilla, että jokin hieman nuorempi ja lähemmäs tynskävahvuinen perus ex-bourbon voisi olla se Springbank, josta hienous voisi piillä.

Pienenä huomiona mainittakoon myös tuo Sauternes-viimeistelyn kummallisuus. Kyseinen jälkiruokaviini itsessään on selkeän keltaista, mutta sen viimeistelemässä viskissä maistuu mielestäni enemmän punaiset sävyt. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun tällaista havaitsin. Ehkä viskin ominaismaku ja yleinen tottuneisuus sherryviimeisteltyihin muodostaa tämän vääristymän. Tai sitten en vaan osaa.

Springbank Rundlets & Kilderkins, 49,4 %

Edellisen postauksen Springbankien kanssa maistettiin myös nuorempi uutuuspullote. Reilu kymppivuotias Rundlets & Kilderkins on majaillut koko kypsymisaikansa 60- ja 80-litraisissa tynnyreissä.

Springbank Rundlets&Kilderkins, nov 2001-jan 2012, 49,4 %

Tuoksu: Viiniviimeistelytuntua, ensi alkuun hieman päälleliimattua makeutta. Pyörittelyn jälkeen alkoholi iskee. Ei alkuun herätä suuria tuntemuksia. Sittemmin puoli tuntia lasissa vietettyään tuoksu on nivoutunut paremmin yhteen. 

Maku: Sikarinen ja tupakansavuinen ensituntuma suussa. Sitten punaisen ja suklaisen aromit leviävät suuhun hieman pistävän alkoholin kera. Voltteihin nähden tässä kyllä potkitaan, eikä aina niin miellyttävästi. Jälkimaussa pehmeän suklaiset fiilikset, mutta myös jonkin hieman happaman siivittämänä. Kaipaa paria tippaa vettä. Veden lisäyksen jälkeen 15yo:n mineraalisuus lisääntyy, mutta siihen on läntätty päälle punaruskeaa makeutta. Jälleen kuitenkin tietty happamuus mukana. En löydä turvetta. Ei jatkoon. 83. 

Ville: T: Tupakka/tervaosastoa, ruskeita yleissävyjä. Miellyttää kyllä. Jalohomeista viiniä, rusinaisuutta? Viiniviimeistelyn persikkaista makeutta. Holi käy hieman nenään. Savuisuutta. M: Selvästi turveviski. Mukana on kypsynyttä savua, tupakkaan taittuvaa. Tymäkkä alkoholisuus. Makean nahkainen savu. Ei toki missään nimessä Islay-savu. Kivaa suutuntumaa, ja tykkään jälkimausta: miellyttävän mausteinen ja tumma. Jättää hyviä fiiliksiä suuhun. Tästä saa 15yo ja 18yo verrattuna eniten viskifiiliksiä. Villen pisteet: 87.

Mikko: T: Omenaa, tupakkaa, läheltä punaviinimäisyyttä.  M: Ensipuraisussa aavistus makeutta, kuivattua papaijaa, jälkifiilis suuta kostuttava, parempi kuin 15yo ja 18yo:ssa. Mikon pisteet: 84.

Savua vai ei? Monet maistelunuotit netissä löysivät kyllä selkeän savun tästä, joten kyseessä lienee epäilemättä turpeistettu mallas. Oma nenäni ei moista löytänyt mistä lienee kuitenkin enemmän syyttäminen nenää kuin viskiä. Eläväpullo: 0 - Ville: 1.

Springbankit 15 & 18

Tarjoutui mahdollisuus maistaa neljä Campbeltown-viskiä rinnan, joten siihen tuli toki tarttua. Maistelijoita oli kolme ja mielipiteet hieman vaihtelivat välillämme. Tässä alkuun kaksi keski-ikäistä Springbankia.

Springbank 15yo, 46 %

Tuoksu: Appelsiinimäistä makeutta, hyvin mineraalisen pyöreä nenätuntuma. Tuoksu tuo veden kielelle. Lasin pyörittämisen myötä viski avautuu ja tuoksu on hyvin rikas ja lupaava. Hedelmän lisäksi tummempiakin tuntemuksia. Selkeästi hedelmäisempi kuin 18yo.

Maku: Mineraalinen pistelevä ensisuutuntuma, hyvin pirtsakasti täyttää suuta. Sitten maanläheisempiä tuntemuksia, hedelmä ei ainakaan niin voimakkaana kuin tuoksussa. Selväpiirteinen maku, jossa mausteisuus ja mineraalisuus ovat isossa osassa. Jälkimaussa suuhun jää sama omnipresentti kihelmöinti. Jotain hieman hapakkaa maussa kuitenkin eli ei täydellisen hieno viski. Myös kokonaistuntumaltaan hieman ohut. Positiivista on se, että kihelmöinti ei johdu alkoholin karuudesta, sillä holi on tässä hyvin smooth omalla tavallaan. Hyvin paljon samoja aineksia kuin Highland Parkissa. 87. 

Ville: T: Paksu. Pehmeää makeutta. Vaniljaa, kaardemummaa. M: Mallasviski. Kuivaa hedelmää, tynnyrisyyttä, puisevuutta eli ominaisuuksia, jotka minulle tekevät vähän lattean fiiliksen. Ei oikein mitään yksittäistä seurattavaa juttua. Suuta täyttävää alkoholista mausteisuutta. Jotenkin tekisi mieli sanoa, että vähän tunkkainen. Sofistikoituneempi suu voisi tästä nauttiakin, mutta nyt on hieman sellainen tunne, että hyvät asiat eivät avaudu. Jälkimakua kyllä riittää. Snadi pettymys. Villen pisteet: 81.

Mikko: T: Pehmeä, butter scotch, aprikoosia. M: alkuun sitruksista raikkautta, jälkimaku hyvin olematon, maku ei muutu, vaan katoaa nopeasti, suuta kuivattava, ei herätä suuria tunteita mihinkään suuntaan. Mikon pisteet: 83.

 

 

 

Springbank 18yo, 46 %

Tuoksu: Tynnyrisempi, tupakkaisempi tuntu. Maanläheisempi. Lasin pyörittelyn jälkeen tummemman pisteliäs alkoholisuus. Erittäin lupaava myös. 15yo verrattuna samanlainen suhde kuin highland parkin 12 vs. 18yo: jälkimmäisessä on selkeämmin erottuvat ja kirkaammat maut. Kypsempää persikkaa.

Maku: Mineraalisuus on poissa alusta, sittemmin nostaa päätään. Pehmeämpi suutuntuma, tuo veden kielelle mehukkuudellaan. Silti pidin 15yo:n mineraalisuudesta ja voisin jopa toivoa tähän jotain lisää. Jälkimaussa mennään luumuisen tai ei-makean kirsikkaisiin tunnelmiin, mutta luonnetta toivoisin lisää. 18-vuotiaalta ilman muuta tarvittaisiin kovempia näyttöjä. Herkullisen tuoksun myötä pisteet olivat edes nämä. 85.

Ville: T: Nahkaisempi. Ryhdikkäämpi. M: Tykkäsin. Ryhdikkäämpi tapaus. Nyt on pehmeää makeutta mukana, eritoten jälkimaussa, mikä mukavasti taittaa nahkaisia ja tynnyriaromeja. Kokonaisuutena varsin miellyttävä ja ryhdikäs. Alkoholi ei oli kovinkaan pehmeytynyt, vaan iskee edelleen varsin voimakkaasti. Paljon erilaisia juttuja. Lopussa merellisiäkin teemoja. Selkeä parannus 15yo:hon. 85.

Mikko: T: Enemmän appelsiinihedelmää, M: nahkaisuutta enemmän, jopa pientä savun/hiilen tuntua. Erilainen kuin 15yo muttei välttämättä parempi. Mikon pisteet: 84.

 

 

Pohdintaa: KVG-pohjaisen tieteellisen analyysin perusteella 18yo on kypsytetty suurelta osin (80 %) ex-sherrytynskissä. Tätä ei olisi uskonut värin perusteella, joka oli hyvin haalea. Maisto tehtiin myös tätä tietämättä, mutta kyllähän tuolta tummempia asioita esille nousi. Olemme viime aikoina pyrkineet selvittämään viskeistä mahdollisimman vähän ennen maistoa jotta maistelukokemus olisi mahdollisimman vääristymätön. Tämä tuottaa välillä hulluja tilanteita kun ei osaa sanoa, onko viskissä savua vai ei. Tällaiseen Springbankiin palaamme seuraavassa postissa.

 

Bruichladdich "The Laddie Ten" 10yo, 46 %

Bruichladdich oli yksi uhri viskiteollisuuden taantumassa ja suljettiin vuonna 1994. Tislettä alkoi tippua taas vuonna 2001, joten kymmenen vuoden kriittinen raja on ylitetty hiljan ja sen kunniaksi pullotettu tämä turpeistamaton Laddie. 

Bruichladdich "The Laddie Ten" 10yo, 46 %  

(Punavuoren ahvenessa 4,20 € / 2 cl.)

Tuoksu: vaniljaa, keltaista hedelmää.

Maku: makea hedelmäisyys, kihelmöivää alkoholisuutta ja mausteisuutta. Kertakaikkisen hieno ja tasainen viski: ei kikkailua vaan puhdasta hienoutta. Tämä maistettiin Ardbeg Dayna vahvojen Arttujen jälkeen: haastava paikka, mutta Laddie täyttää sen hyvin. Jälkimaussa on ruohoa ja raikkautta. Mielestäni tässä on mahtava esimerkki huippulaadukkaasta "perusviskistä" ilman savua, sherryä tai liiallista keltaista hedelmäisyyttä. Vaikea selittää, kannattaa maistaa. 91.

Suuri Ardbeg-tasting

Eläväpullo varmisti suun kalibroinnin Ardbeg Day:ta varten jo edellisenä iltana, kun Arttuun tutustuttiin hieman pidemmän kaavan mukaan. Tarkoituksena oli maistaa se suora, jolla 1997 uudelleen avannut Ardbeg aloitti toimintansa eli Very young, Still young, Almost there ja Renaissance. Koska kuitenkin Very young on tätä nykyä myös Very expensive, jäi se siltä erää väliin, mikä virhe korjattiinkin sitten edellisen postauksen mukaisesti Ardbeg-päivänä. Saimme mukaan myös pari vanhempaa 90-luvulla tislattua pullotetta, joista Airigh Nam Beist 2008 edusti tislaamon omaa valikoimaa ja Cadenhead'sin 17-vuotias IB-osastoa. 70-luvun Ardbegit jäivät vielä tässä vaiheessa harrastusta odottamaan suurempaa hurahtamista lajiin. Referensseinä toimivat luonnollisesti peruskymppi ja aina hyväksi havaittu Alligator. Ja tältä ne maistuivat:

Ardbeg Still Young, Distilled 1998 - 2nd Release Bottled 2006, 56,2 %

Tuoksu: Huikea sitruunaisuus ja rasvainen possu: muistuttaa ominaisesti Bowmorea. Ensialkuun varsin kypsän mehukasta, vaikkakin kovan tuntuinen ja metallinen savuisuus. Kuitenkin sulkeutunut nenä vähän lähempää haistettuna. Mutta erittäin lupaava. Selkeästi sitruunaisempi ja raaempi kuin ten. Voltit tuntuvat aika lailla.

Maku: Alkuun hyvin kuivan maltillinen suutuntuma, sitten tuoksun kirpakkuus ja raikkaus alkavat levitä suuhun alkoholin kera, joka kuitenkin pysyy aisoissa hyvin. Sitten messevä savun potkaisu todella vahvana itsenään. Suutuntuma sittemmin varsin pehmeä, jopa öljyinen. Jälkimaku on herkullisen hiilisavuinen: tätä todella makustelee. Makupaletti ei ole erityisen monipuolinen, mutta back to the basics -osastolla kertakaikkisen hieno viski. Savun raikkaus ja tuoreus erityisen ihailtavaa. Ei uskoisi näitä voltteja kyllä alkuunkaan. Jälkimaku on hyvä, mutta ei Cadenhead'sin tasoinen. 92.

Ville: T: Sulkeutunut ja mukana puhdasta holia. Hedelmäisyyttä kovin hintsusti. Sitrushappoa. Sittemmin savu alkaa nostaa päätään varsin voimakkaasti. M: Potkua löytyy. Sitrusta. Lääkemäisyyttä. Jälkimaussa sitruunan kuorta, eteeristä öljyä. Ei huono startti ollenkaan. Tynskävahvuisuus toimii todella hyvin: ei minkäänlaista pistoa: pelkkää ryhtiä. Nuori savu, mutta toimii hämmästyttävän hyvin. Villen pisteet: 89.

Miklos: T: Tulee mieleen joku merellinen juttu. M: Paahdetun ruisleivän tuntua. Sitrusta ja lääkemäisyyttä jälkimaussa. Mitä kauemmin jälkimakua makustelee, sitä makeammaksi se muuttuu: happamuus vähenee. Suuhun jää pieni sopiva kitalakisavu muhimaan. Ennestäänkin Artun suurelle ystävälle tämä oli läheinen tuttavuus: nuorena viskinä uusi miellyttävä kokemus. Mikloksen pisteet: 88.

Ardbeg Almost There, Distilled 1998 - 3rd Release Bottled 2007, 54,1 %

Tuoksu: Kauempaa selvästi makeampi ja vähemmän savuinen kuin Still Young. Jopa suklaisuutta tai toffeeta. Voisin jopa erehtyä luulemaan viiniviimeistellyksi. Still youngin kova sitruksisuus on tässä taittunut monipuolisempaan makeuteen. Lasin pyörittämisen jälkeen toki holi ja savu iskevät voimalla mutta varsin miellyttävästi nokkaan. Jotain kivan kirpakkaa mausteisuutta. Sitten autonrengasta, sinistä savua. Raikasta yrttisyyttä, sitruunaruohoa?

Maku: Still youngia öljyisempi ja tummempi suutuntuma. Odotuttaa ehkä pidempään voiman leviämistä suuhun, sitten tummia lyijymäisiä selvän lääkemäisiä tuntemuksia. Hedelmät ovat kovin piileviä. Mutta omana tummana itsenään kyllä nautinnollinen ja voimakas esitys. Alkoholi ei volteista huolimatta ole mitenkään pahasti päälle käyvä. Vesitilkan myötä makeamman suklaiset aistimukset lisääntyvät. 91.

Ville: T: Nokisuutta. Sokerisuus on lisääntynyt, mehukkuutta. Lääkeyrttiä ja lakritsia nousee. Myös hedelmäkarkkiosastoa paikalla. Raikasta hedelmää ja makeutta enemmän kuin Still Youngissa. M: Enemmän rakennetta ja ryhtiä. Hedelmien osalta tämä on paksun savuinen. Mausteisuutta enemmän kuin hedelmää, jota tuoksu olisi antanut odottaa. Leivontamausteita: neilikkaa, kanelia. Suuhun jää paksu kerros. Still Youngia paksumpi suutuntuma. Jos Laphroaig Quarter Cask olisi tynnyrivahvuista, niin tämä voisi olla sitä: runsas, täyteläinen, paksun mausteinen ja siihen alkuholin pamaus. Paranee ykkösestä. Villen pisteet: 91.

Miklos: T: Turvetta enemmän kuin Still Youngissa. Jotain maanläheistä mausteisuutta. Inkivääriä? Nuoresta kolmikosta makein tuoksu. Kuitenkin raikkaampi kuin Renaissance. M: Nyt siirrytään tervaleijonan suuntaan. Tuoksun inkivääriä en löydä, mutta jotain mausteisuutta kyllä. Tömäkkä potkaisu. Mikloksen pisteet: 90.

Ardbeg Renaissance, Distilled 1998 - Final Release Bottled 2008, 55,9 %

Tuoksu: Makeus, jopa karkkisuus, on lisääntynyt jälleen. Oranssimpaa hedelmää, persikkaa/aprikoosia? Ollaan entistä lähempänä DE:tä. Hedelmäisyys on tummempaa kuin kakkosessa. Sitten puuverstasta, sahattua puuta. Lasia pyörittämällä ei kuitenkaan tule niin vahvaa hyökkäystä kuin kahden ensimmäisen kanssa: jotenkin sulkeutuneempi esitys. Jotain makeaa hedelmää sitten, syvempi kyllä kuin aikaisemmat. Savu on tässä heikoin.

Maku: Tasapainoisin suutuntuma tähän asti: täyttää hyvin tasaisesti suun. Holi iskee voimakkaimmin ja semisti jopa pistävästi. Sen jälkeen makeuden lisääntyminen. Jälkimaku jää kahdesta edellisestä rodukkuudessaan. Holia ei ole tähän saatu taivutettua yhtä hyväksi paketiksi kuin kahdessa aikaisemmassa. Jättää kalvoa suuhun. Jälkimaussa tummia sikarisia tuntemuksia: samoja kuin alligator edustaa. 88.

Ville: T: Taas joku uusi tuoksu lisää. Hiilisavua, lääkeyrttisyyttä/lakritsinjuurta. Makeus on syventynyt mausteiseksi makeisuudeksi: Mustaa makeutta, kun vielä kakkosessa se oli hedelmäisempää makeutta. Tervaleijonaa. Viskille on selvästi kuitenkin tapahtunut jotain tässä kolmikossa. Tämä alkaa jo olla aika syvää ja paksua. M: Suuntäyttävyyttä, huokuu jopa yli. Lääkeyrttiä, tervaleijonaa. Alkoholiltaan tähän asti voimakkain. Merellisyyttä, kosteaa sammalta. Jälkimakua on kiva makustella. Holi ei tuo tai kanna aromeja, vaan puskee. Aika iso ero Almost Thereen. Alkoholin hallinta ei toiminut. Villen pisteet: 85.

Miklos: T: Petroolimaisuutta. Lentokerosiinia. Tumma. Ylikypsää omenaa tai jotain muuta jo melkein käynyttä hedelmää. M: Havupuun neulasia. Tuotti pienen pettymyksen kahden ekan jälkeen. Holi puski ehkä vähän liikaa esiin. Mikloksen pisteet: 84.

Ardbeg Airigh Nam Beist 2008, 46 %

Tuoksu: Alkuun jotain tunkkaista makeaa keltaista hedelmää kuten ylikypsää banaanin kuorta. Lasia pyörittäessä vahva keltaisuus nousee ja samalla tunkkaisuus poistuu. Tuoksu on pyöreä, savu on enemmänkin taustalla ja hyvin maltillisesti aisoissa. Oikein mukava, mutta ei megakutsuva tuoksu. Olen enemmän 1-3 miehiä. Tätä on vaikea uskoa artuksi: pikemminkin joku hedelmäinen viski pienellä savuisuudella.

Maku: Tuoksua seuraava maku. Rauhallisuutta, makeutta, tuo veden kielelle. Makumaailma ei kuitenkaan erityisen voimakas kunnes päästään jälkimakuun, joka on maukkaan yrttinen ja maanläheinen. Muistuttaa pitkälti bourbon-Benriachin jälkimakua. Toisella maistolla alligator-tuntemuksia: tummaa suklaisuutta. Tämä on hyvin pehmeä ja volteiltaan kertakaikkisen kevyt. Epäilemättä hieno ja maukas viski kyllä. Makea viski, jossa savu tukee hienosti kokonaisuutta. Kärsi nyt tästä maistelujärjestyksestä: tämän olisi pitänyt olla ensimmäinen maistettava viski, jolloin pisteet olisivat voineet olla kovemmatkin. 90.

Ville: T: Jälkkäriviinimäistä makeutta, savu loistaa poissaolollaan. Vanhempi Tokaji-viini: aprikoosia, persikkaa. Sittemmin myös savua. Heti tulee mieleen kymmenen eri viskiä, joiden kanssa tätä pitäisi maistaa. Jotain taliskermaista merellisyyttä, mutta ei vahvaa savua. Paljon ei-yksioikoisen savuviskin tuntua. M: Todella makea kolmen ensimmäisen nuorikon jälkeen. Jää vähän vesimäiseksi, kaipaisi ehkä hieman potkua. Toisaalta myös enemmän hienostuneisuutta. Enemmän mausteita, punaista siirappiin säilöttyä hedelmää. Jälkimaun avautuva savu on kiva: makea, mutta terävä. Lakupötkön makeutta, ei lakritsanjuurimakeutta. Makujen kirjo on hienostuneempi: tämä ei ole niin in your face -viski. Renaissancen jälkeen viskin on taas saanut luonnetta: kokonaisvaltainen ja yleismiellyttävä viski. Villen pisteet: 93.

Miklos: T: Hyvin makea. Nuotiomaista savua. Ei pippurisuutta. Öljymäistä pähkinäisyyttä. M: Makea, potku jää laimeaksi. Lääkemäisyyttä tässä ei ole. Toisella huikalla aukeaa eri lailla: makeaa karamellisuutta: hopeatoffeeta. Kokonaisvaltainen ja todella tasapainoinen viski. Mikloksen pisteet: 92.

Ardbeg Alligator, 51,2 % (maistettu aikaisemmin täällä)

Tuoksu: Ensialkuun hyvin mieto tuoksumaailma, ruskeaa suklaisuutta kuitenkin. Pyörittäen suklainen makeus nousee holin kanssa tasapainossa ja erittäin miellyttävänä. Kahvia, nokea.

Maku: Alkuun holi potkaisee kyllä, mutta voimaisella hyvällä tavalla. Makean siirappista savuisuutta, jälkimaku on kuin telemark-alastulo mäkihypyssä: laskeutuu hyvin rauhallisesti ja tyylikkäästi. Todella täyteläinen viski: vie kaiken ilman huoneesta. Jälkkäriviski par excellence. Ehkä pieni makeuden ylenmääräisyys on alkanut vaivata. 91.

Ville: M: alkukosketus on hentoinen: sen jälkeen kun alkoholisuus alkaa rakentua niin alkaa toimia. Alussa makeutta, suklaisuutta. Sitten alkoholi tuo makeuden päälle mausteisuutta, pippuria. Sitten makeus tulee takaisin. Mainio jälkimaku jättää pääasiassa makean savun. Muistin, että tämä olisi hiilisempi. Positiivinen yllätys. Villen pisteet: 90.

Miklos: M: nyt tuli enemmän makeutta esiin kuin aikaisemmin. Todella vaahterasiirappinen alku ja sitten räjähtää kuin käsikranaatti. Savu on hieno: siirappinen makeus jää kitalakeen ja savuisuus leviää sen päälle. Suosikki ei pettänyt nytkään. Noki, savu ja makeus tasapainossa: ei potki liikaa. sitrusta, lakua. Mikloksen pisteet: 91.

Ardbeg 17yo, Cadenhead's, Authentic Collection Distilled 1994 - Bottled October 2011, 56,8 %

Tuoksu: Kauempaa haistettuna poltettua autonrengasta, sinistä savua, muovia, ei niin miellyttävänä. Lasin pyörittämisen jälkeen epäpuhtaudet poistuvat. Kilchoman-tyylinen savu, eikä kyllä uskoisi noin vanhaksi. Huonolla tavalla merellisyyttä. Tuoksu tasoittuu lasissa olon aikana.

Maku: Kuivan hyökkäävä savuisuus, sitten hyvin vahva alkoholisuus. Ollaan kyllä isosti perusasioiden äärellä, mutta ei niin alkutuntumalta kovin tyylikkäästi. Tasoittuu kyllä sittemmin, tuoden lämmittävyyttä ja hienoa pehmeyttä jälkeen. En silti näe hetialkuun, missä tämä ikä tässä tuntuu. Jälkimaku muistuttaa Alligatoria ollen kuitenkin vähemmän makea. Se on eittämättä tämän viskin hienoin puoli ja isoimpia elämyksiä koskaan. Jälkimaku nostaakin isosti pisteitä, jotka muuten olisivat jääneet selkeästi kasilla alkaviksi. 91.

Ville: T: Kuiva. Selkeimmin eniten alkoholillinen savu. Petroolia. M: Ekalla hörpyllä mieleen, että tällaisia ovat vanhat tynnyrivahvuiset: tulee paljon, äkkiä mutta miellyttävästi. Savua on, mutta hiilisyyteen päin menevää. Mukana myös lihaisuutta: käristettyä porsaan kylkeä. Keskimaussa on liuta erilaisia mausteita. Heldemät loistavat poissaolollaan: kun mausteet väistyvät, niin jäljelle jää makeutta. kokonaisvaltainen viski: kun hörppäät, niin hetkeen et näe etkä kuule mitään. nämä ovat niitä viskejä, minkä takia tätä harrastetaan. Jälkimaku on kiehtova. Jos tuoksun jättää pois niin huikka vei kyllä mukavalle matkalle. Diggailen tällaisista turpaan antavista tynskävahvuisista: selkeää, yksinkertaista, suoraviivaista, jonka alla kuitenkin on juttuja. Villen pisteet: 92.

Miklos: T: Nyt ollaan aivan eri maailmassa. Suolainen fiilis: merivesi. M: Miellyttävä todella öljymäinen ensituntuma suuhun. Sitrushedelmiä. Alkoholin potku todella miellyttävä ja juuri sopiva. Todella makea jälkimaku: suuhun jää sopivan makea kalvo. Ei uskoisi, että on niin kovat voltit. Mustapippuria. tuoksu ei ihan antanut odottaa tätä. Tämä vetää kaikin puolin sanattomaksi: en muista koskaan juoneeni yhtä hyvää viskiä. Kaikki elementit löytyvät. Mikloksen pisteet: 95.

Päivän päätteeksi: Pitkä maistelu ja hienoja viskejä. Setti osoitti ainakin tälle porukalle, että Ardbeg on toimiva tislaamo ja sen perusmaku on kohdallaan. Oli myös varmasti valaisevaa maistella nämä rinnan, koska muutoin erojen tekeminen voisi olla samantyylisten viskien kohdalla hankalaa. Setti oli myös siinä mielessä monsteri, että seitsemää viskiä pelkästään nuuskittiin yli tunti ennen ensimmäistäkään siemausta ja sitten maisteltiin puolitoista tuntia. Niin paljon vaan tuntui riittävän koettavaa. Suosittelen vahvasti sitä tapaa, että ensin käydään läpi nenäkierros ennen maistoa. Tuoksu voi muuttua paljonkin sen jälkeen kun viskiä on maistettu. 

Lapsuksena maistelujärjestyksessä oli hentoisen Airigh Nam Beistin maistaminen tuolla välissä. Sillä olisi ilman muuta pitänyt aloittaa. Nyt se ainakin omalla kohdallani kärsi hieman tynnyrivahvuisista nuorikoista. Kyseessä oli työtapaturma, sillä maistelutiimi oletti nuorten viskien olevan 46-volttisia eikä tarkistanut tätä. Tekevälle sattuu. Viski oli loistava, mutta jää kyllä kaikilla maistelijoilla hyllyyn nykyisillä maailmanmarkkinahinnoilla.

Toinen tärkeä setistä käteen jäänyt huomio oli, että Ardbegin normikymppi on loistavan valuen juoma eikä useinkaan häpeä näiden erikoisempien rinnalla. Kun sitä saa esim. Tallinnasta reiluun neljäänkymppiin niin hinta-laatu on erittäin kohdallaan. Alligator - vaikka pärjäsikin vertailussa loistavasti - menetti ehkä hieman sitä sädekehää, joka sitä on omissa silmissä viime aikoina ympäröinyt. Liekö moisen pitkän suoran ongelma sitten kuitenkin se, että se tasapäistää maistettuja viskejä?

Ardbeg day ja Pari Arttua

Ardbeg on mielestäni se tislaamo, joka tänä päivänä on parhaiten osannut hyödyntää ylikuumentuneen viskimarkkinan ja sen buumin, josta Suomikin pikkuhiljaa alkaa saada tuntumaa. tislaamolla on brändi kunnossa ja markkinointikoneisto hoitaa hommiaan sellaisella pieteetillä, että ihmetyttää, missä kilpailijat menevät. Toki erilainen mainostaminen on Suomen alkoholipolitiikan takia vaikeaa, mutta Ardbeg Committeen kautta pieni suomalainenkin voi haistella suuren maailman tuulia.

Samaiset tuulet veivät allekirjoittaneen lauantaina Iso-Roban Black Dooriin, jossa Ardbeg Dayta suomalaisittain vietettiin. Pubi ei ollut mitenkään valtoimenaan nimenomaan Ardbeg-harrastajia, mutta selvästi muutama naama oli tullut paikalle viskienkin takia. Tarjolla oli baarin perusvalikoima Arttua, joista normikymppi (4 € / 2 cl) ja Corry (6 € / 2 cl) olivat tarjouksessa. Kyseessä on muuten aika messevä kaksikko, jos Ardbegin ominaismakuun haluaa tutustua. Ne huitaisemalla sai passiinsa leimat, jotka Punavuoren ahvenessa näyttämällä sai sitten maistaa päivää varten tehtyä erikoispullotetta. Toki tätä ennen piti heittää hieman lammasta ja tikkaa, kun hemaisevat promotytöt siihen suorastaan kutsuivat.

Kun lammas oli saanut kyytiä, siirryttiin siitä sitten itse asiaan, eli Ardbeg day -pullotteen kimppuun (8 € / 2 cl). Kyseisestä Artusta ei saatu oikeastaan mitään etukäteisinfoa, ainoastaan voltit saattoi lukea pullon kyljestä.

Ardbeg day 2012 bottling, 56,7 %

Tuoksu: Alkuun makea ja sulkeutunut. Lasin pyörittämisen jälkeen Alligatormaisia mielleyhtymiä: tummuutta, mutta myös raikasta sitruksisuutta. Charrattua tynnyriä. Hyvä, mutta varautunut.

Maku: Odottaa, sitten pienipartikkelista alkoholin pistoa, ei paljon muita juttuja. Tuo kylläkin veden suuhun. Tasaisuutta. Jälkimaussa mukavaa suklaaseen taittuvaa makeutta. Alkoholissa on kyllä voimaa, mutta ei ole niin smooth kuin Alligator. Jälkimaku myös moneen muuhun verrattuna kevyt. 87.

Ville: Tuoksu: Ohut tunnelma, ei hurveästi avaudu. Nokisen savun lisäksi sitruksisia aromeja, yleistä sokerista makeutta nokkosta tai ganjaa? Maku: Makea alku, sen jälkeen alkoholinen ehkä hieman turhan tymäkästi nouseva isku. Alkoholin väistyessä huikea tutun nokinen savu, mutta makealla sivujuonteella. Yskänlääkkeinen mausteisuus nousee jälkimakuun, ja suun pinnalle jääkin lopulta siirappinen yrttisen makea savueliksiiri. Ei ihan mun juttu, mutta makeus kyllä sopii myös Ardbeg-savun kaveriksi. Villen pisteet: 87.

Päivän pullote sai seurakseen Rollercoasterin, joka on sekoite eri ikäisistä (nuorista) arttutynnyreistä. 

Ardbeg Rollercoaster, 57,3 %

Tuoksu: Day-pullotetta kumisempaa kovempaa tuntumaa: metallisuutta ja sinistä savua. Alkoholi hyvin voimallinen ja jopa hieman pistävä. Voimakas edelliseen verrattuna.

Maku: Pehmeä ja maukas: alkoholi heti alkuun hyvin lämmittävää. Tummaa makeutta ja tasapainoisempi kokonaisuus kuin edellinen. Ei välttämättä tarvitse vettä. 88.

Ja koska tilaisuus tekee hyvin usein varkaan, piti vielä maistaman hyllystä löytynyt Very young, eli ensimmäinen ilmestynyt pullote Ardbegin avattua uudelleen vuonna 1997. Kyseessä on kuusivuotias tisle.

 

Ardbeg Very young, 58,3 %

Tuoksu: Hyvin hedelmäinen sitruunainen voima, tiettyä ponumaisuutta löytyy, mutta ah, niin miellyttävänä!

Maku: Kova ja vahva maku. Savu ei ole kovin vahva, mutta muuten hieno viski. 91.

Ardbeg-dayn kunniaksi maistelutiimimme kävi läpi myös very youngin jälkeen tulleen viskit. Näistä lisää juttua parin päivän sisään.