Laphroaig 13yo 1998, The Ultimate Selection, 61,5 %

The Ultimate Selection on hollantilainen IB-pullottaja, jolta siis tämä tynskävahvuinen refill sherryssä majaillut Laphroaig. Laphroaigin Uisge-edustaja Vicky Stevens totesi messuilla, ettei tislaamo ole myynyt IB-pullottajille tynnyreitään enää jokusiin (lähemmäksi kymmentä?) vuosiin, joten tähän asti viljalti markkinoilla olleita IB-lappareita uhkaa kenties jossain vaiheessa sukupuutto. Kohotetaan siis lasia vielä kun voidaan.

Laphroaig 13yo 1998, The Ultimate Selection, 61,5 %

Tuoksussa kauempaa nuuhkittaessa vaaleaa fudgea, lähempää lyijyisen mustaa savua. Lasin pyörittämisen jälkeen holikin löytyy ja peittää makeutta alleen. Sitten lakritsia. Voimaa ja nuoruuden uhmaa!

Maussa tuoksun kovuus ja lyijy ensimmäisinä, sitten holi turkasen kovana ja pistävänäkin. Harmillisen vähän muuta. Sitten tummia pehmeämmän lyijyisiä tuntemuksia, jotkakyllä ovat pehmeän miellyttäviä. Monsteri. Jälkimaussa suklaata. jotenkin silti raakile. veden lisäyksen myötä suklaafiilikset lisääntyvät. Tämän suuntainen lappari ei välttämättä miellytä itseäni. Liian tummaa. Voimaa kuitenkin löytyy, ja lapparin CS:n ystäville mainio lisäys kaappiin. Omassa suussani lyijy kuitenkin peittää savun alleen jossain vaiheessa jopa tyystin hävittäen sen. Tämä kylläkin parani illan myötä, kun suu oli turtunut sopivasti. Tynskävahvuinen laphroaig tarvitsee siis kunnon pohjat? Pisteet lähinnä voimasta. 89. 

Ville: T: Alkoholi ei hirveästi iske, mutta lapparille tyypillisiä lakritsisia tunnelmia nousee. Lakritsinjuurimakeutta. M: Stydi alkoholisuus, joka ei kylläkään jälkimaussa haittaa. Yleismaku hyvin lakritsainen ja yrttinen ja yllättävän makea. Tunnistaa kyllä lappariksi. Ei hienostuneita piirteitä, pikemminkin in your face. Myös jotain epäpuhtaita piirteitä. Osastoon ihan kiva, mutta OB-cs:ään nähden hieman robusti tapaus. Tuottaako tässä tapauksessa peatiness enemmänkin muita aromeja kuin savua? Petrasi pisteitä todella paljon maistojen myötä. makean, lakun ja savun setti, johon latautuneeseen suuhun alkoholi jäi taustalle. Kun vertaan refeinä toimiviin 18yo ja 3woodiin niin olisin valmis korvaamaan peruslapparina hyllyssäni. Villen pisteet: 92. 

Jälkipuintia: Tämä viski oli täynnänsä makua, jonka minä luokittelin lyijyksi ja Ville pikemminkin lakritsiksi. Sama maku on läsnä myös Laphroaigin CS:ssä ja itse asiassa joissain muissakin tynnyrivahvuisissa viskeissä. Itse koen kyseisen maun äkkiä negatiivisena kun taas Villelle se oli selvästi positiivisten makujen piirissä. Mitäs niistä äideistä ja tyttäristä sitten sanottiinkaan...