Turistitasting vol. II

Oli jälleen aika kokoontua kahdeksan viskituristin kanssa muutaman dramin ääreen. Kun edellinen turistitasting pyrki esittelemään monille viskin ensikertalaisille erityyppisiä viskejä, toisen illan kattauksessa oli teemana erilaiset savut. Jälkeenpäin ajatellen teemaa olisi voinut kutsua myös erilaisiksi saariksi, koska kaikki viskit edustivat merellisyyttä sijainniltaan. Mukana oli allekirjoittaneen lisäksi pari jo jonkin verran maistellutta, jokunen edellisessä tastingissa kasteensa saanut ja pari puhdasta keltanokkaa. Kattaus oli seuraavanlainen:

1. Jura 16yo Diurachs' own, 40 %
2. Highland Park 1998 travel retail, 40 %
3. Talisker 10yo, 45,8 %
4. Ardbeg 10yo, 46 %
5. Bowmore 17yo, Duthie's, 46 %
6. Caol Ila CS, 59,2 %

Ajatuksena etukäteen oli, että aloitetaan "perusviskillä", josta sitten siirrytään hienoisen turpeisuuden myötä merellisiin fiiliksiin ja Ardbegin hiilisavun kautta Bowmoren sitruksiseen pistävyyteen ja päätetään setti tynnyrivahvuiseen monsteriin. Seuraavana päivänä maistelijoiden muistiinpanopapereista löytyi sen kummemmin editoimatta seuraavia luonnehdintoja (piste erottaa pääsääntöisesti eri kirjoittajat):


1. Jura 16yo

Makea, lämmin, fariinisokeria, sytyttämätön vaniljasikari. Turpeinen, kuiva, suolainen jälkimaku, karviainen, laku. Konu. Whisky eli sitä, miltä whisky maistuu. Makeaa konjakkia, lämmin, vaniljaa, soraa. Hapan, ruisleiää, turvetta, helppo. Jälkimaku suolainen, hieman karvas. Paahtunut. Tuoksu ja maku eivät vastaa.


2. Highland Park 1998

Tuoksu: kevyt makeus. Hento, hieman puuhiiltä, heinää. Nokkospuska.

Maku: Öljyinen. Kukka. Kevyttä savua. Terävä. Kuin juoksisi alasti keväisellä kukkakedolla. Öljyinen suutuntuma, hieman vetinen, helppo. Vähän blatantti. Kukkaisa.


Talisker 10yo

Tuoksu: Kitkerä, kylmä, pistävä, kevyt savu. Merellistä suolaa, kettinkiä. Pilssivettä, polttoöljyä. Konttilaivan yläkantta ja sen filippiiniläistä matruusia. Öljyä, kettinkiä ja verta. Yarr!

Maku: Suola, mausteinen. Jälkimaussa lakritsia ja voita. Kuiva, savuinen, pistävä, lämmittävä, tervainen/pippuria, jyrkkä/väkivaltainen, pieni makeus käy välillä. Karatepotku kurkkuun. Matruusi basaarissa mausteostoksilla. Öljyinen.


4. Ardbeg 10yo, 46 %

Tuoksu: lämminsavuinen, hiili. Nokinen savu, lihaa, sauna. Navetta. Puhdasta savusaunaa.

Maku: Makea, savuinen makkara? Lihaisa makkarainen, nokinen maku, turvesavukinkku, rusinainen! Jännän äärellä, alku hyvä, mutta turpeinen. Nokinen, lääkemäinen, savua ja hiiltä, jälkimaussa suuvesi/betadine.


5. Bowmore 17yo, Duthie's

Tuoksu: Epämiellyttävä, kitkerä. Kirpeä, sitruksinen,/greipin kuorta, viiniä. Hedelmää, sitrusta, jotain maustetta, toffee. Mitäänsanomaton.

Maku: Savu kiva, hyvä, hedelmä, hiilinen. Toffee, viipyilevä, kirpakkaa, hyväilevä tuntuma, jälkimaussa hedelmää, pistävä. Alabama ja banjo, toimii alusta loppuun. Makea hedelmä, meloni. Kirpakka, makea.


6. Caol Ila CS

Tuoksu: Savua, alkoholi pistää nenään. Märkiä lehtiä poltetaan. Alkoholinen. Ujo, tukkoinen, pinttynyttä savua, vesi ei juurikaan avaa, kirsikkaa? Sitrus.

Maku: Öljyinen, pähkinää, savua. Poltti ja puudutti, mutta miellyttävästi. Alkusavu kuivattava, hiiltä ja jotain, kiva vaikka väkevä, hellä mutta määrätietoinen, pähkinää. Hedelmäistä, parani vedellä, mutta silti liian HC.


No mutta. Kuinkas ne sitten loppujen lopuksi maistuivat? Osallistujia pyydettiin tuttuun tapaan pisteyttämään viskit, koska eihän noista pelkistä luonnehdinnoissa tule loppujen lopuksi kuin vihaiseksi. Keskiarvojen mukaan viskit sijoittuivat seuraavasti:

1. Caol Ila CS: 82,8
2. Ardbeg 10yo: 81,75
3. Talisker 10yo: 80,8
4. Bowmore 17yo Duthie's: 79,4
5. Jura 16yo: 76,9
6. Highland Park 1998: 76,9

Koska kuitenkin osallistujat skaalasivat arvosanojaan hyvin eri tavoin (keskimääräiset annetut arvosanat osallistujoittain hajosivat 88,5:stä 68,3:een.), osoittautui hedelmälliseksi pisteyttää viskit myös sen mukaan, että yksittäisen maistajan voittajaviski sai kolme pistettä, kakkonen kaksi ja kolmonen yhden pisteen. Tällöin pisteet näyttivät seuraavilta:

1. Caol Ila, 28 pts
2. Ardbeg, 26 pts

3. Bowmore, 25 pts
4. Talisker, 21 pts
5. Jura, 16 pts
6. HP, 12 pts

Ardbeg ja Bowmore ottivat tässä kolme ykkössijaa kumpainenkin, Caol Ila vain yhden. Ila kuitenkin maistui tasaisimmin kaikille.


Yhteenvetoa: Vaikka kotivaraston viskivalikoima on tietysti rajallinen, tasting oli kattauksensa puolesta onnistunut: riittävän erilaisia viskejä ja riittävän erilaisia savuja. Kilchomanin olisin ilman muuta ottanut tähän mukaan, jos olisi löytynyt. Samoin joku Laphroaig olisi toki puoltanut paikkansa. Tynnyrivahvuinen Caol Ila osoitti edellisen tastingin mukaisesti tynnyrivahvuisten viehätyksen: Laphroaig CS:n tapaan sekin keräsi laajalti kannatusta. Jura ei saavuttanut suurta suosiota kuin Eläväpullon lasissa: tästä viskistä onkin tulossa vielä oma entrynsa, koska kyseessä oli minulle ainoa uusi viski.

Viskien pisteyttäminen toi jälleen mielenkiintoista todistusarvoa siitä, että maistajat keskimäärin pitävät samantyylisistä viskeistä. Tästä ainoana poikkeuksena oli Ardbeg, joka jakoi maistajia maistelukokemuksien mukaan: hieman enemmän maistelleet tykkäsivät ja ensikertalaiset eivät niinkään. Ehkä Arttu vaatii siis jokusen kokemuksen viskeistä ennen kuin se alkaa aueta? Tasting ei täysin täyttänyt odotuksiaan vain siltä kantilta, että yksi täydellinen viskineitsyt ei sitten oikein syttynyt viskeille ylipäänsä.

Kuriositeettina mainittakoon, että ainoa osallistuja, jonka nuoteista puhtaaksikirjoittajalla oli vaikea saada tolkkua, oli lääkäri. Mutta kaipa se kuuluu osaksi ammattia. Ensi kerralla annan herralle paperin sijaan sanelukoneen.

Eläväpullo kuittaa ja jää odottamaan seuraavaa turistitastingia.

Viskin ja ruoan yhdistämisestä

Viskejä tavataan yleensä nauttia sellaisenaan, ilman välttämätöntä matchausta ruoan kanssa. Asia on toisin viinien puolella, jossa erittäin oleellisena osana on ruoan ja viinin yhteensovittaminen. Parhaimmillaan nämä kaksi tukevat toisiaan ja korostavat toistensa makuja. Kun moni viskiharrastajakin kuitenkin joskus syö jotain, on tätä yhdistämistä mielenkiintoista pohtia viskienkin kohdalla. Lisäksi syöty ruoka ja suuhun sen myötä jäänyt makukemia vaikuttaa viskin makuun joka tapauksessa. Ajatuksenani olisi, että jos tätä puolta oppii ymmärtämään, oppii myös standardoimaan niitä olosuhteita, joissa viskiä maistetaan. Sama viski kun saattaa yhtenä päivänä maistua herkulta ja toisena ei niinkään. Ja kovasti väittäisin, että ruoalla on tämän kanssa jotain tekemistä.

En ole onnistunut vielä toistaiseksi kehittämään tästä mitään suurempia suuntaviivoja, mutta pari mielenkiintoista kokemusta on ollut. Maistellessamme Savonlinna Single cask -Arrania viskieväänä oli uunipatonki paahdetulla schwarzwaldinkinkulla, pestolla, fetalla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja salaattihörtöillä. Kokonaisuudessaan siis varsin suolainen ja rasvainen setti. Viskit oli jo kaadettu kun Ville oli haukkaamassa patonkiaan. Tunkeuduin verbaalisesti väliin ja sanoin, että maistetaas Arran ensin. Ja sehän maistuikin, kuten tuosta yo. linkistä saattaa lukea: hedelmää, tuoreutta, raikkautta. Pisteitäkin annoin 93. Sitten kun Arranista oli saanut tarpeekseen, oli baguetten vuoro. Ja kappas: yksi haukku patongista ja Arranista oli hedelmä hävinnyt ja alkoholi muuttunut selvästi pistävämmäksi. Olisin tuon kokemuksen jälkeen antanut viskille pisteitä enää 83. Yksi haukku! Eli ilmeisesti rasva ja suola eivät toimineet tuon kanssa mitenkään optimaalisesti.

Toinen vastaava esimerkki oli taannoin, kun lasissa piipahti Signatory’s Bowmore 25yo. Alla oli Groteskin 5 lajia herkkuja sekä normaalit ruokajuomat ja myös jo jokunen viski. Viskit maistuivat tuona iltana taivaallisilta, kuten myös kyseinen Bowmore: viinien myötä viskioptimaalisesti esivalmisteltu sisäelimistö pehmensi kivasti 51,6 %:n voimakkuutta ja maun monipuolisuudesta pääsi toden teolla nauttimaan. Ennen viimeisiä huikkia otettiin sitten kokeeksi muutama suolattu cashew-pähkinä testataksemme sen vaikutusta makuun. Ja vaikutus oli edellisen esimerkin mukainen: alkoholi nosti selvästi päätään ja yleinen pistävyys lisääntyi. Tästä Bowmoresta ei tosin huonoa saatu tuollakaan vippaskonstilla, mutta parempaa se ilman muuta ennen pähkinöitä oli. Otos ei täytä kenties täytä määrällisen tutkimuksen kriteerejä, mutta johtopäätös vaikuttaa selvältä: suola (vai rasva?) ei ainakaan tue (keltaisen) hedelmän esiintuloa viskissä eikä tee alkoholin suutuntumalle gutaa.

Mikä sitten tukisi? Olen viime aikoina käyttänyt referenssiviskinä The Glenlivet 15:sta, koska se on ”puhdasoppisin” mallasviski, joka hyllyssäni on. Tuoksu on ihan ok, mutta maku on helposti vesimäinen ja hieman lattea, millä en kuitenkaan tarkoita maitokahvimaisuutta. Asiaan. Tulipa sitten joulun jälkeen maistettua tätä suklaan jälkeen. Eikä ole kuunaan maistunut paremmalta! Suklaa toi hedelmäisyyttä reilusti esiin ja sai tämän vaikuttamaan jopa luonteikkaalta. Eli näytti toimivan hyvin. Sitten taas joulun jälkiruokapöydässä kohtuullisen stydi ja savuinen Bowmore 17yo Duthies ei oikein toiminut, mutta pehmeä ja rauhallinen Dalmore Gran Reserva sopi makeiden ja kaffen kylkeen oikein passelisti.

Vaan kukapa näistä tietää. Joskus maistuu ja joskus ei. Hyviä ruoka-viski-kombinaatioita on kuitenkin tarkoitus jatkossakin tarkastella ja kenties niitä tännekin kirjata. Cheers.

Pikkulinnun viskilista, osa 2.

 

Pahoittelen muutamia heijastuksia. Myös joku viski jostain välistä on saattanut jäädä pois. Olen yksityishenkilö vailla mitään siteitä kyseiseen (tai mihinkään muuhunkaan viskiä myyvään) paikkaan.

Pikkulinnun viskilista, osa 1.

On helpottanut ainakin omaa maistelusuunnittelua ja lisäksi on ollut kiva fiilistellä niitä, mihin ei ole varaa. Pikkulinnun menu tammikuulta siis.

Jatkoa seuraa...

Longrow Burgundy wood 14yo, 56,1 %

Ennakkoon hyvin vähän odotuksia kohdistui Longrow Burgundy woodiin, 14yo, 56,1 %. Tuntematon nimike ja punkkuviimeistely, jollaisia on tullut vähemmän mairitteleviakin vastaan. Kokeillaan.

Tuoksussa yläasteen veistoluokkaa. Punaista nahkaa. Sitten viiniä. Öljyisyyttä. Varsin tumma tuoksu. Alustavasti tämän tastingin paras tuoksu. Lasissa viipymisen jälkeen vahvasti tummanpunaisia fiiliksiä: kirsikkaa.

Maku: Kovin aromikas punainen sukellus suuhun, sitten varsin vahva alkoholi. Jälkimaussa pähkinää (cashew'ta), kahvipapua. Kuivattaa suuta, mutta vahva hedelmäisyys kompensoi sitä aika hyvin. Kovin herkullinen! Riittävästi potkua kotitarpeiksi, vahvaa hedelmän makua ja kiva jälkimaku. Erittäin positiivinen kokonaisuus, vaikka mistään täydellisestä harmoniasta ei voidakaan puhua. Palautti kuitenkin uskon punaviiniviimeistelyyn. Ostoslistalle. 92.

Ville: Vie ajatukset konjakkiin. Sokeroitua pähkinää. Kypsää luumua. konu/brändimäistä meininkiä. Maussa savu painaa päälle. Tämän jälkeen rupesi kiinnostamaan Longrow ja Kampbeltownin viskit. Nenän ja maun epätasa-arvo verottaa pari pistettä. Tämä kuitenkin herättää mielikuvia. Villen pisteet: 90. 

Simo: Öljyttyä nahkaa, huonekalutehdas. Satulaa. Maku: Epätavallinen viski. Jos Pinotage-viinistä tekisi brandya, niin se voisi maistua tältä. Vesi teki tälle hyvää, tuo kirsikkaa mukaan. Saapasrasvaa, tervaa, öljyä. Vaellussaapasta. Muutama piste tulee jännyydestä. Hyvin erilainen viski kuin mitä olen maistanut aikaisemmin. Parempiakin löytyy, mutta kyllä tämä kategoriaan 'helvetin hyvät viskit'. Sopisi nautittavaksi puuveneen vesille laskun yhteydessä. Simon pisteet: 92.

Summarum: Maistossa oli yhden illan aikana viisi hyvin erilaista viskiä. Kokemus oli mielenkiintoinen, mutta ehkä tastingista kuitenkin saa enemmän irti, jos setti muistuttaa enemmän toisiaan. Mielenkiintoista oli, että kolmen jäsenen raati oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta hyvin yksimielinen siitä, mikä viski oli hyvää ja mikä vähemmän hyvää. Kiitoksia serkkupojalle sampletuliaisista! 

Auchentoshan Valinch 2011, 57,7 %

Keskiviikon viiden viskin suoran toiseksi viimeisin osallistuja oli Auchentoshan Valinch 2011, Limited Release, 57,7 %. Auchentoshan ja Lowland ylipäänsä ei ole toistaiseksi allekirjoittanutta vakuuttanut. Muuttaako tämä äänen kellossa?

Tuoksussa mätää/lahoa puuta, vahaa. Epämiellyttävä, vaikka tuoksu onkin hyvin piilossa.

Maku: Suuhun kaatuessaan jättää odottamaan, mitä tapahtuu. Sitten alkoholi valtavan pistävänä! Sen jälkeen ei mitään. Vesi parantaa hieman, mutta tämä jää kyllä käsittämättömän tympeäksi. Veden myötä jotain sillimäisiä ja suklaisia fiiliksiä. 61.

Ville: T: Pitää tapahtua paljon maussa, että innostun. Spontaanikommentti maiston jälkeen: vittu mitä paskaa. Vähän jotain appelsiinikuorimaista, joka on sitten tallottu kuralammikkoon. Veden myötä alkoholi taittuu pois, tilalle tulee hieman appelsiininkuorta, mutta myös kuralammikkoa. Varsin epämiellyttävä tapaus. Villen pisteet: 74.

Simo: Suohtava. Vähän kuin avaisit hasselpähkinän ja se olisi pilaantunut. Ihan hyvä, että tämä on limited release. Alkumaussa vähän appelsiinimarmeladia, mutta sekin pilaantunutta. Veden kanssa pähkinänkuorta. "pilaantunut pähkinäsnack". Maussa myös peruspähkinää. Maistui epäonnistuneelle. Simon pisteet: 47.

 

Summarum: Ei vakuuttanut, ei.  Vältä, jos voit.

Kaksi yksityistä Clynelishiä

Keskiviikko on toivoa täynnä, sanoo jo vanhakansakin. Keskiviikon viiden viskin kattauksessa etukäteen kovin odotus kohdistui kahteen IB-Clynelishiin, koska kyseessä on mielenkiintoinen tislaamo ja sen perustuote 14yo oli ensimaistamalla varsin lupauksia herättävä. Laseihin päätyivät siis The Whiskyman Clynelish 14yo 1997 "All You Need Is Whisky", 50,5 % ja Old Masters James MacArthur Clynelish 10yo 1997, 57,8 %. Ja tältä ne maistuivat:

The Whiskyman Clynelish 14yo 1997 "All You Need Is Whisky", ex.bourbon, 160btl. 50,5 %

Tuoksussa kukkaisuutta ja kesää, mutta yleisesti ottaen aika mitäänsanomaton, jota vesitilkka hieman avaa.

Makupuolella vesimäinen suutuntuma, sitten makeutta. Tuoretta raikasta hunajaa. Alkoholi varsin aisoissa. Ruohoisuutta. Jälkimaussa lisää ruohoa. Hyvä, mutta samantyyppistä on maistettu kyllä paljon parempaakin. Vesi avaa makuakin mukavasti. Silti tästä puuttuu makuja ja luonnetta. 84. 

Ville: Hieman epämiellyttävää tinnerisyyttä. Kuivaa viiniä, tynnyrisyyttä. Alkoi hyvin, ja herätti kiinnostusta tislaamoon, mutta verrattuna kymppiin, vähän lattea. Villen pisteet: 82.

Simo: Maku raikas, hapanimelä. Löytyy kirpeyttä ja kukkaista makeutta. Kesäviski. Simon pisteet: 82.

Vertailuksi vielä "totuus", eli whiskynotes. be:n arvostelu:

Nose: fruity and fragrant. A lot of juicy pear and gooseberry aromas. A little sweet oak and vanilla. Creamy banana. Lime candy. Very seductive, the usual mineral / waxy notes are certainly there, but they’re wrapped in a sweetness. Very nice. Mouth: oily and quite sweet again, with some pineapple sweets and apple / pear. Lime and grapefruit. Punchy and much spicier than the nose suggested (ginger and nutmeg). Some oak shavings and waxy notes. Finish: half fruity, half spicy with the trademark wax. Great young Clynelish, especially the nose is spectacular for such a youngster.

Old Masters James MacArthur Clynelish 10yo 1997, 57,8 %

Tuoksussa makeaa karkkisuutta, pehmeää toffeeta. Makeutta, rommifiilimäisiä aromeja, mutta ei huonolla tavalla. Huomattavasti voimakkaampi tuoksu kuin edellisessä 14-kesäisessä. Parfyymia.

Maussa selvästi öljyisempi suutuntuma, sitten tulee alkoholi, joka potkii varsin voimakkaasti, mutta silti miellyttävästi. Jälkimaussa tummempia sävyjä, nahkaa ja lakritsanjuurta. Selkeästi parempi kuin 14yo. Ei kuitenkaan omassa ryhmässään mikään huippu. Jälkimaussa jotain turpeen tuntua. 86.

Ville: Turvetta. Erilainen. Valkoherukkaa, karviaismarjaa. Maussa on potkua, jälkimaku on parempi kuin 14yo. Vesi lisää mausteisuutta, inkivääriä, neilikkaa. Villen pisteet: 87.

Simo: Makea, hento. Rommifiiliksiä. Simon pisteet: 85.

Loppukaneetti: Eivät täysin vakuuttaneet nämä. Clynelishien jälkeen oli jäljellä vielä kaksi lasia, joista toinen osoittautui suureksi pettymykseksi ja toinen herkulliseksi löydöksi. Niistä lisää huomenna.

Glenfiddich Malt Master's Edition, sherry cask, 43 %

Keskiviikon ketterissä Villen ja Pastaaks' tässä -ruokablogisti Simon maistettiin tällä kertaa viisi sekalaista viskiä, joista ensimmäisenä lasissa ikämerkinnätön Glenfiddich Malt Master's Edition, 43 %. Puljun omien sanojen mukaan on ensin kypsytetty perinteisissä tammitynnyreissä 'for a number of years' ja siirretty sitten sherrytynnyreihin 'for its final years of maturation'. 

Tuoksultaan perinteisen mitäänsanomaton Glenfiddich, sherry tuntuu. Parfyymia, appelsiinin kuorta. Sitten myös raikkaampaa keltaista hedelmää, mandariinia? Sokerista makeutta, mutta kuitenkin kevyesti.

Maussa kiva sherryisyys hyvän mallasviskin päälle. Mukava tasapainoisuus, ei brassaile jälkimaullaan, vaikka suuhun jääkin ihan miellyttävä tuntuma. Ei mitään epämiellyttävää kuitenkaan. Aika yksioikoinen, mutta mukava. Olisi hauska verrata Glenfiddich 15yo:n. En vain näe mitään syytä esim. hankkia tällaista viskiä enempää kun parempiakin samassa sarjassa on. 85.

Villen lisäyksiä: Tunnistaa Glenfiddichiksi. Lattea maku jää kielenpäälle. Villen pisteet: 86.

Simo: En pidä jälkimausta. Kuin asperiinia. Julma, jäi paha maku suuhun. Maku ei ollut paha, oli yritystä, mutta pliisu. Simon pisteet: 52. 

Toim. huom. Simolla taisi olla tämän viskin kohdalla se aika kuukaudesta. Huomenna arviot tämän jälkeen maistetuista kahdesta IB-Clynelishistä.

Pientä hintavertailua

Kun tuossa on tullut istuttua jokunen kerta sekä Mannerheimintien Oluttupa Viidessä Pennissä että Puotilan Pikkulinnussa, niin ajattelinpa listata muutamia viskejä, jotka löytyvät molemmista paikoista, hintatietoineen. Hinta on laskettu sen mukaan, että ostaisi paikan senttihinnalla kokonaisen pullon. Tämä on mielestäni valaisevaa verratessa hintoja kotiin ostettavaan puteliin, mutta se antaa myös kuvaa katteiden eroista. 

Hinta-asiat eivät ole yksioikoisia ja ison valikoiman pitäminen myös maksaa. Toisaalta en myöskään näkisi, että viskit olisivat yleisten markkinatalouden lakien ulkopuolella, vaikka tällainen kulttuuri epäilemättä onkin piireihin taitavan markkinoinnin myötä saatu pesiytymään.  Molemmat paikat toimivat, mutta toisessa kannattaa ehkä ottaa toisia viskejä kuin toisessa.

Ardbeg TEN:

5 Penniä: 122,5 €. Pikkulintu: 150,50 € 

Ardbeg Supernova: 

5 Penniä: 175 €. Pikkulintu: 245 € 

Ardbeg Uigeadail: 

5 Penniä: 175 €. Pikkulintu: 210 € 

Ballechin Oloroso:

5 Penniä: 175 €. Pikkulintu: 245 € 

Edradour Burgundy: 

5 Penniä: 140 €. Pikkulintu: 245 € 

Edradour Caledonia: 

5 Penniä: 105 €. Pikkulintu: 154 €

Glendronach 18yo Allardice:

5 Penniä: 175 €. Pikkulintu: 245 €

Glenmorangie 18yo:

5 Penniä: 157,50 €. Pikkulintu: 238 €

Highland Park 18yo: 

5 Penniä: 157,50 €. Pikkulintu: 210 €

Kilchoman Inaugural: 

5 Penniä: 210 €. Pikkulintu: 178,50 €

Lagavulin 12yo:

5 Penniä: 175 €. Pikkulintu: 224 €

Laphroaig 18yo: 

5 Penniä: 175 €. Pikkulintu: 283,50 €

Macallan 18yo Fine Oak: 

5 Penniä: 175 €. Pikkulintu: 213,50 €

Gallow's Birdin viskilista

 Espoon Gallow's Birdissä on mukava viskilista luonnehdintoineen. Siitä sitten mallailemaan. (Kuvat saa isommiksi klikkaamalla niitä).

Edradour Port Cask Matured 5th release, 46 %

Edradour Port Cask Matured 5th release, Cask nr. 382, 46 %. Bottled Feb 2010. Hintaa Gallow's Birdissä 3,90 € / 2 cl ja maistelussa pätee sama ennakkoklausuuli kuin edellisessäkin postauksessa.

Tuoksussa käynyttä kirsikkaa, jotain hyvin maanläheistä. Portviinimäisiä marjaisia vivahteita. Itse asiassa hyvinkin miellyttävä kehittynyt port.

Maku kuivattaa suuta ja tarjoaa sitten mansikkaista lempeyttä. Pehmeä. Viinimarjaa, fudgea. Tynnyrivahvuisten jälkeen kaipaisi lisää potkua, mutta on erittäin miellyttävä omassa sarjassaan. Samoilla mauilla ja muutama voltti lisää niin avot. 87.

Balblair 10yo, 40 %, Gordon & Macphail

Gallow's Birdissä maistetun makumaailmoiltaan nousujohteisen kolmikon (ks. edelliset postit ja tämä) jälkeen oli vielä jano, joten piti hakeman vielä pari entuudestaan tuntematonta viskiä lasiin. Ei liene paras idea maistella hentoisia perusviskejä tynnyrivahvuisten jälkeen, joten tähän arvosteluun tulee suhtautua varauksella. Joka tapauksessa: Balblair 10yo, 40 %, Gordon & Macphail, 4,25 € / 2 cl:

Tuoksultaan hunajainen perusviski, semiraikasta sitrusta.

Pehmeä ja vesinen maku, pientä mausteisuutta ja sitten tummia sävyjä. Jälkimaussa käy kuitenkin jotain erikoista: esiin nousee aivan uusia fiiliksiä, basilikaa, mineraalista. Tämän jälkimaun kelpuuttaisi viskiin kuin viskiin, mutta muilta osin esitys on turhan vaatimaton. 84.

Scapa 1991, 19yo, Mackillop's Choice, 56,9 %

Makumatka Espooseen ja Gallow's Birdiin jatkui Scapa 1991, 19yo:n merkein. Mackillop's choice 1991/2010, cask nr. 1190, bottle nr. 248. Hinta: 6,20 € / 2 cl.

Tuoksussa tummia sävyjä, alkoholisuus tunkee läpi, sitrusta, ananasta, raikas. 

Maussa sitrusta kuivatusta, sitten alkoholisuus. Sulkeutunut. Vesitilkka avaa ja muuttaa öljymäisemmäksi sekä tuo maltillisesti tammitynnyriä esiin. Jälkimaussa mukavaa turvetta ja kaunis lämpö jää! Silti jotain puuttuu. Pliisu yleisvaikutelma. 87.

Longmorn 16yo, 48 %

Espoon Gallow's Birdissä on tarjolla Longmorn 16yo, 48 %, hintaan 5,15 € / 2 cl. Maistetaan.

Tuoksultaan perusmallas, ei oikein saa mitään irti. Oransseja sävyjä, persikkaa?

Maku on pehmeä ja kukkainen. Keveys yhdistettynä mausteiseen jälkipotkuun, jota suklaiset aromit jälkimaussa seuraavat. Hienoinen suun kuivatus. On siinä ja siinä, mennäänkö maun loppupuolella rusinaisiin fiiliksiin. Hyvä perusviski huippujälkimaulla. Tuoksu verotti pisteitä. 89.

Elements of Islay lg1, 56,8 %

Viimeisenä Viskiä kiitos -blogistin tarjoamana samplena Elements of Islayn lg1, 56,8 %, eli Lagavulinia.

Tuoksussa jännän makea savutuulahdus, mutta ei erityisen miellyttävä. Lakkaa. Sitten kuivempaa hiilisavua alkaa nousta. Epäpuhdasta lääkemäisyyttä, joka on kaukana herkullisuudesta.

Maussa kuivattava hiilinen, mutta jotenkin epäpuhdas savu. Sitten savuisuus siistiytyy ja muotoutuu selvemmin hiiliseksi. Varsin makeakin yleisfiilis, jossa kuitenkin savu on selvästi pääosassa (eli ei kuten esim. 15yo Laphroaig, jossa makeus oli savun sijaan pääosassa). Vesitilkka avaa monipuolisempia hedelmäisiä puolia mausta ja itse asiassa tekee tästä viskistä selkeästi mukavamman. Jälkimaussa mukavaa savua ja suuhun jää kaakaoinen jälkimaku. Maku selvästi parempi kuin tuoksu. Silti jotenkin luonteeton savuviski. Annoin tuoksun aika pitkälti anteeksi pisteiden valossa. 88. 

Ville: Tuoksussa limakalvoja kuivattava liuotinmaisuus, ei tyypillinen Lagavulin. Lakkabensiiniä. Savu korkeintaan palavana kumina jossain, mutta ei puusavuna. M: Ei epämiellyttävällä tavalla alkoholinen. Tuoksun päälle tulee tässä monipuolisempia savuja. Valopetroolia/tinneriä löytyy edelleen, mutta sen lisäksi tulee myös kuiva savu, joka sitten mehustuu jälkimaun puolella. Risukkosavua jälkimaussa, sinistä savua alussa. Jotain jänniä mausteita leijaile ilmassa: anista, fenkolia, lakritsinjuurta. Tätä makua ei odottanut tuoksun jälkeen. Ei tee mieli laittaa vettä. Harvoin näin paskasta tuoksusta voi tulla noin hyvää makua. Jos tuoksu olisi ollut edes vähän vähemmän parempi, niin pisteytys olisi voinut alkaa ysillä. Kuivan savun mukana tuleva makeus plussaa. Ville: 87.

Springbank Claret Wood 12yo, 54,4 %

Springbankin Claret Wood 54,4 %, eli Bordeaux'n punaisissa tynnyreissä viimeistelty viski, kiitos samplesta Viskiä kiitos.

Tuoksussa alkoholi tuntuu, lisäksi punaisia juttuja, mutta nenä taisi mennä tukkoon suolaisesta ja rasvaisesta

patongista. Benriach Authenticuksen tavoin ei kutsu jatkamaan.

Maku alkaa hyvin makealla viinimäisyydellä, sitten tanniinit ja alkoholi. Mukavan öljyinen rakenne, josta riittää täyttämään suuta. Mutta missä on jälkimaku? Hieman suklaisia piirteitä nousee, mutta aika pienesti. Tarvitsee vettä. Vesi pyöristää, tuo maanläheisyyttä mukaan. Maustemaista kihelmöintiä. Ja myös jälkimakua, jossa tummat aromit nyt voimistuvat. Joulumausteisuutta? Liika vesi pliisuntaa hedelmäisyyttä, mutta tuo kyllä jälleen kuivattua luumua ja muita tummempia fiilareita mukaan. Harmillista, että tuoreiden hedelmien osuus on tässä niin pieni. Sopisivat hyvin mukaan. Suuhun jää maiston jälkeen ok-fiilis (ei tule sekoittaa varsinaiseen jälkimakuun), mistä yksi lisäpiste. 82.

Ville: T: Kypsiä, jopa ylikypsiä hedelmiä. Ylikypsästä luumusta valuvaa hedelmämehua. Jälkkäriviinimäisiä juttuja, jopa makeaa sherryä. Tätä on ihan kiva haistella. Mukava pehmeä ei-savuviski. M: tuoksu ja ensimmäinen maku eivät oikein osu yksiin. Alkuun aika vahva pisto, sitten vasta alkaa pyöristyä. On kuitenkin edelleen hedelmää ja makeaa viiniä, joka saa jo kuivempaa fiilistä. Jouluista pähkinä-rusina-sekoitusta kuorineen, kuivattaa suuta. Ei mikään huippuviimeistely, maut alkavat hajota. Jälkimaku on kyllä pitkä, mutta ei aromeiltaan erityisen miellyttävä. Jää hieman tunkkainen fiilis. Oman sarjansa edustajana puolustaa paikkaansa kyllä. Tällaiset ovat minulle pikkukivoja viskejä. Villen pisteet: 84.

Benriach 21yo Authenticus, 46 %

Maistossa Benriach 21yo Authenticus, 46 %, jonka tarjosi Viskiä kiitos. Suulla ei ollut hyvä päivä, joten pisteet saattavat olla alakanttiin.

Tuoksu fenolinen, hennosti punaisia sävyjä nousee, mutta alkuunsa aika mieto. Ei kutsu erityisemmin maistamaan. Lasissa viettämisen jälkeen alkaa nousta sitrushedelmää (greippiä), avautuu hieman.

Maussa mausteinen hedelmäisyys, ruohoisuus, keveys ja tammen vaikutus tuntuu. Tasapainossa oleva viski, jossa kuitenkin jotain terävääkin. Alkoholisuus sopivasti balanssissa. Jälkimaussa tynnyri korostuu ja jälkimaku onkin tämän viskin paras puoli. 85.

Ville: Tuoksu ohut, ei hirveästi muuta tule vastaan kuin alkoholi. Punaista omenaa. Maussa puumaisia juttuja, tammea, sikarilaatikkoa, äärimmäisen miellyttävä alkoholisuus. Keskimaku herkkua. Ei ole omassa luokassaan huono, vähän samoja piirteitä kuin HP18:ssa. Tämä palautti uskon tammisiinviskeihin. Villen pisteet: 87.

 

 

Arran 12yo Single Cask 1996-2008, Bottled for Savonlinna Syndicate, 57,1 %

Marraskuussa 2011 Eläväpullo karkasi hetkeksi Suomen pimeydestä ja kylmyydestä Thaimaahan ja lentokentältä tarttui mukaan matkapulloksi Balvenien 21yo. Viski yhdistää, ja lentomatkasta sukeutuikin mukava kun sain tarjota lennolla vierustoverilleni myös pari naukkua tätä hienoa juomaa. Kun viskit näin ollen luontaisesti muodostuivat puheenaiheeksi, kävi ilmi, että Savonlinnasta kotoisin oleva vierustoverini lähipiiri oli hankkinut kokonaisen tynnyrin Arranin tislaamolta ja tämä viski oli pullotettu vuonna 2008. Lomatoivotusten yhteydessä hän sitten lupaili lähettävänsä samplen tuosta viskistä kun se toki minua kiinnosti. Sample tuli, siitä isot kiitokset, ja tältä se sitten maistui: 

Arran 12yo Single Cask 1996-2008, Bottled for Savonlinna Syndicate, matured in ex-bourbon barrel, 57,1 % % (pullossa ei lukenut voltteja, selvitetään vielä tämä)

Tuoksu on suoraviivainen, ruohoinen, rasvaista possua, sitten sitrusta. Varsin raikas. Tuoreen hedelmän makeutta. Puoli tuntia lasissa ja mukaan tulee vahamaisempia piirteitä ja hunajaa. Appelsiini/mandariinimarmeladia. Tynnyrin vaikutuksen huomaa myös. Erittäin miellyttävä kesäinen tuoksu, jota nuuhkii mielellään pidempäänkin.

Maussa suun täyttävä mausteisuus yhdistettynä raikkaan keltaisiin hedelmiin purskahtelee hapokkaasti suuhun. Alkoholi tuntuu kirpakkuutena kielellä, joten veikkaisin, että tässä on 50 %:n tietämillä sitä itseään. Alkoholisuus on tässä kuitenkin ehdottoman miellyttävää. Yleistuntumaltaan raikas, kukkainen viski, jossa lopussa nousee vaniljaisia, puumaisia ja viiniinkin vivahtavia sävyjä esiin. Paljon samaa kuin Glen Ordissa. Suuhun jää mukavan mineraalinen kesäisen lämmittävä tuntuma. Tämä viski nautitaan mökin terassilla auringon paistaessa, kärpästen pörrätessä korvan juuressa mukavassa lepotuolissa rötväten. Huippukamaa, mistä onnittelut Savonlinnan suuntaan ja kiitokset samplesta! 93.

 Edit: Voltit päivitetty. En olisi ikinä uskonut, että on näin paljon.

Laphroaig Triple Wood, 48 %

Maistossa Laphroaigin Triple Wood (Pikkulintu: 6,20 € / 2cl). Tämän viskin alkuvaiheet ovat samat kuin quarter caskilla: ensin bourbonissa, sitten pienemmässä aktiivisemmissa quarter caskeissa ja lopuksi eurooppalaisessa sherryssä.

Tuoksussa ensimmäisenä tuttu Laphroaig-savu, aika rauhallisena tosin. Savu selvästi makeampi kuin quarter cask. Edellisen entryn Benriachin jälkeen jopa nugaan fiiliksiä. Varsin miellyttävä salonkikelpoinen savu. 

Maussa tasainen laskeutuminen, joka odottelee hetken. Sitten tulee alkoholi hyvin lapparityyppisesti ja sherryn kuivattava makeus kesyn savun siivittämänä. Mutta onko tässä riittävästi luonnetta kuitenkaan? 89.

P.S. Olen valmis antamaan tälle vielä uuden mahdollisuuden. Ei ehkä ollut parhaassa mahdollisessa raossa muutaman tynnyrivahvuisen jälkeen.

Benriach 20yo, 43 %

Pikkulinnun oma Benriach kirvoitti maistamaan jotain muutakin tuolta lupaavalta tislaamolta. Lasiin siis Benriach 20yo, 43 % (8,10 € / 2 cl)

Tuoksussa tuhkaa, lyijyä, kuivaa savua, sateen jälkeistä metsää (haluaisin itse asiassa kirjoittaa "märkää kalliota", mutta se taitaa olla viskipiireissä kielletty ilmaisu). Mineraalisuutta, suolaista possua. 

Suussa hieno tasapainoinen rakenne, jossa on juuri sopiva öljymäisyys. Sitten jännä mineraalisuus, jonka kyljessä on juurevaa ruohoisuutta. Lakritsia. Lopussa turve ja mausteinen potku leikkivät kielellä ja jättävät janoamaan lisää. Huippua! Ostoslistalle. 93.

The Glenlivet 18yo, 43 %

Pikkulinnun listoilta löytyy myös The Glenlivet 18yo, 43 % (4,5 € / 2 cl). Aikaisempi kokemus 15yo:sta, joka on alkanut maistua kerta kerralta paremmalta.

Lämpimän pehmeän maltainen tuoksu, josta makeuttakin löytyy. Raikas hyvän perusviskin tuulahdus alle maistettujen sherryisten jälkeen (ks. edellisen entryn Aberlour). 

Makuprofiilina terävänkin iskevä ja kanervahunajaisen makea mallas. Vankkumattoman tasapainoinen rakenne, joka täyttää suun mutkattomasti ja ilman kikkailuja. Jos pitäisi maistaa hyvää perusviskiä, niin tässä olisi. 86.

Aberlour a'bunadh batch #8, 60,2 %

Maistossa Aberlourin sherrymonsteri a'bunadh, #8, 60,2 % (Pikkulintu: 6 € / 2 cl)

Tuoksu on tumma, myskinen ja mukavan maitosuklainen. Maaviinikellaria. Alkoholi pysyy aisoissa, jos juoma saa maata rauhassa lasissa. Kallisteleminen lasin reunoja pitkin paljastaa huumaavan alkoholisuuden ja nostaa pelonsekaisen kunnioituksen: uskaltaako tätä maistaa?

Maun ensituntuma pistää hieman ja varoittaa: "kohta iskee!" Ja sitten iskeekin. Valtava alkoholi hyökyy päälle lämpimänä, mutta käsittämättömän pehmeänä voltteihin nähden. Tuoksun maitosuklaa seuraa nielaisun jälkeen ja suuhun jää hyvä mieli. Pieni vesitilkka tuo suun kuivattavuutta mukaan, mutta alkoholi tyrmää edelleen. Tämä toimii vielä hyvinkin runsaan veden lisäyksen kanssa. Jälkimaku on kuin punaisen kissan kehräämää silkkiä joisi. Ostoslistalle. 92.

Ledaig 42 %

Hyvät paskan viskin ystävät: tervetuloa mukaan maistamaan ikämerkinnöittä varustettu Ledaig 42 % (Pikkulintu 3,5 € / 2 cl)

Alkuun jopa vastenmielisen outo öljyisyys, tarkemmin öljytankkerionnettomuudessa tahriutunutta lintua. Hikeä. Taustalla häilyy kyllä miellyttävä turve, mutta muilta osin tuoksu lähinnä vastenmielinen.

Vesimäisen pyöreä hieman tuoksun mukainen maku, josta sitten yrittää hieman turvetta esiin. Kuitenkin hyvin luonteeton ja tympeä esitys. Ilman vallitsevaa raakaöljymäisyyttä tämä voisi mennä kaatoviskinä, mutta nyt tuo mieleen Mustamäen torin. Parasta tässä on suuhun jäävä tuntuma, kun öljystä on päästy eroon, mutta siinäkin on seassa rautaa ja lyijyä. Ei tee mieli juoda edes 2 cl:n annosta loppuun. 49.

Hazelburn 12yo, 46 %

Maistossa kolmesti tislattu Hazelburn 12yo Campbeltownista (Pikkulintu 6,60 € / 2 cl)

Tuoksussa syviä tummanpunaisia sävyjä, kypsää aprikoosia, kompleksisuutta löytyy. Mehukas, karamellia. Makeaa kirsikkaa, toffeeta. 

Maku kuivattaa suuta, sitten hieman pistää kirpakasti. Alkoholin jälkeen turpea sherryisyys nostaa päätään ja lupailee hyvää jälkimakuun. Nielemisvaiheessa maanläheinen sherry korostuu, mutta jälkimaku jää siihen, mikä on harmillinen puute. Tässä viskissä on täyteläinen suun mukavasti täyttävä rakenne, mutta tuoksu lupaili sittenkin massiivisempaa monipuolisuutta. Yleisesitykseltään hieman lyhyt. 86.

Edradour Ballechin # 4, Oloroso Cask Matured, 46 %

Edradour Ballechin # 4, Oloroso Cask Matured, 46 %, maistettu Viidessä Pennissä 5.1.2012, hinta: 5 € / 2 cl.

Tuoksussa erittäin voimakasta liuotinmaisuutta, vahamainen, punaisia kuivattuja hedelmiä, viikunaa.

Maussa kipristävän punaisen kypsynyt ensituntuma, jota seuraa alkoholin tyrskähdys. Suutuntuma jotenkin tympeä, kuin öljyä joisi! Alkoholin pistävyys antaa tälle rakennetta, mutta muuten jää hieman latteaksi. Ylikypsää kirsikkaa lopussa. Tunkkaisia talllimaisia vivahteita. 83.

Lagavulin 12yo, 56,4 %

Viidessä Pennissä lasiin Lagavulin 12yo tynnyrivahvuisena, 56,4 %. Bottled 2008. Hinta: 5 € / 2 cl.

Tuoksussa makeaa savua, ruutia, vahvaa alkoholia, makeutta. Pieni vesitilkka avaa mukaan nahkaisuutta ja suklaisia sävyjä, kahvia. Lisäveden myötä jopa sauternes-tyyppistä makeutta.

Maku: Alkuun yllättävänkin pitkä aika jolloin ei tapahdu mitään. Odotuksen keskeyttää alkoholi, joka on kuitenkin ihan miellyttävän raikas. Ei suurta suun kuivatusta. Savu on ruskean sävyistä, nuotiota, tiramisua. Veden lisäys paljastaa varsin makean ja herkullisen viskin; vaniljaa, kukkaisuutta. Lopuksi turvetta. Vesi kylläkin kellistää savun. Pitäisi maistaa vielä uudemman kerran. Vaikea pisteyttääkin monitahoisuutensa ja veden tuoman muutoksen vuoksi. 91.

Macallan Fine Oak 18yo, 43 %

Olutravintola Viidessä Pennissä maistossa Macallan Fine Oak 18yo, hinta 5 € / 2 cl. 

Tuoksu on pehmeän makea ja hunajainen. Mallasta, vaniljaa, vaahtokarkkia. 

Suutuntuma on tamminen, aika vesimäinen, mutta mehukkaan hedelmäinen. Taustalla pientä mausteisuutta ja erittäin hentoa turvetta ja nahkaa. Myös vaniljaa. Kuitenkin joku kitkeryys on läsnä läpi maun ja huonontaa kokonaisfiilistä. Suuhun jäävä jälkimaku on kyllä hieno. 88.

Benriach 16yo 1994, exclusively for Pikkulintu, 51,3 %

Kun Pikkulinnussa oltiin, piti toki maistaa myös heille vuonna 2010 pullotettua sherryviimeisteltyä 16-vuotiasta Benriachia. Hinta 5 € / 2 cl. 

Tuoksussa hevosen häntää, joku mauste selvästi, mikä?!? (Toim. huom.: hohhoijaa, aina ei vaan näköjään löydy sieltä lasista niitä juttuja. Pahoittelut, tässä harjoitellaan vasta).

Maussa sherryn kuivattavuus tuntuu ensimmäisenä, sitten pieni alkoholisuus. Tämä kuivattaa suuta kuin tynnyrivahvuinen Caol Ila. Varsin tasapainoinen ja sherry vahvasti läsnä. Tästä tulee mukavan lämmittävä fiilis ja se sopikin talviseen baari-iltaan erityisen hyvin: "Hiki laiskan juodessa." Suuhun jää hieman poltteleva mausteinen lämmittävä alkoholi, jota on mukava makustella pidempäänkin. Tämä innoitti ilman muuta etsimään jonkun hyvän sherryviimeistellyn putelin omaan kaappiin. 90.

Asiantuntevampi maistelu samasta tuotteesta: Smoke On The Water.

Benromach 25yo, 43 %

Summamutikassa ja pienessä hutikassa 30.12.2011 Pikkulinnussa valittu Benromach 25yo. Hinta: 6,40 € / 2 cl. Baarimikon saatesanoin: "Ei oo hajuakaan, minkälainen on, mutta on varmaan listan halvin 25-vuotias."

Tuoksussa bensaa, jonkun nahkaisuuden alla myös keltaisia hedelmiä kuten ananasta. Tunkkainen. 

Makupuolella sopiva öljymäisyys leviää suuhun mukavasti täyttäen. Hyvin pehmeä ja lempeä maku. Tyypillisesti tähän makupalettiin ottaisi savun ja oltaisiin Bowmoressa. Nyt pehmeys on miellyttävää suussa, mutta jotain jää puuttumaan. Plussana mukava turpeisuus jälkimaussa. Jotain häiritsevää (eltaantunutta) jää kuitenkin ihan viimeiseksi suuhun. 88.

Vertailun vuoksi viskiraamattu toteaa samasta tuotteesta seuraavaa: (92) n24 seriously sexy with spices interplaying with tactile malt: the bitter-sweet balance is just so. These is even the faintest flicker of peat-smoke to underscore the pedigree; t22 an early, suprising, delivery of caramel amongst the juicy barley; f23 lots of gentle spices warm the enriched barley and ice-creamy vanilla; b23 a classic old-age Speysider, showing all the quality you'd hope for.