Cinderellan viskimessujen viimeinen tasting oli Old Pulteney -teemalla.
kaksi päivää messuja taustalla loi klo 11.00 aamulla alkaneelle
maistelulle hieman paineita. Onneksi messuosasto aukesi kuitenkin jo klo
10, joten alle ehti sen ensipuraisun hakea ennen tositoimia.
Tastingin puikoissa oli Distillery Manager Malcolm Waring, mutkaton skotti, joka lähinnä hoiti esittelyn juttelemalla mukavia tislaamostaan ilman viimeisen päälle mietittyä markkinapuhetta. Pääpaino oli siinä, kuinka tislaamobisneksessä on perinteisesti dokattu paljon ja muun muassa 25 vuotta sitten oli järkytys, kun tislaamo lopetti tarjoamasta ilmaista dramia kerran päivässä paikalla oleville. Kulttuuri oli elänyt pitkään ja draminsa sai kunhan sattui olemaan jakohetkellä jonossa, olit sitten tislaamon työntekijöitä, lähetti tai muuten vaan paikalla. jaettava tavara oli new makea, kun taas jouluisin sai kypsytettyä tavaraa. Myös vierteen nauttiminen oluena oli kansalaisoikeus tuohon aikaan.
Old Pulteney tislaa 1,4 miljoonaa litraa vuodessa ja tislaamon 21-vuotiaan valitseminen Murrayn viskiraamatussa maailman parhaaksi viskiksi vuonna 2011 nosti luonnollisesti sen kysynnän huippuunsa. Aikaisemmin itselleni ei ollut tuttu kuin erikoinen Wk499 ja kieltämättä mukiin menevä 21yo, joten odotukset tätä settiä kohtaan olivat neutraalilla tolalla.
Tastingin puikoissa oli Distillery Manager Malcolm Waring, mutkaton skotti, joka lähinnä hoiti esittelyn juttelemalla mukavia tislaamostaan ilman viimeisen päälle mietittyä markkinapuhetta. Pääpaino oli siinä, kuinka tislaamobisneksessä on perinteisesti dokattu paljon ja muun muassa 25 vuotta sitten oli järkytys, kun tislaamo lopetti tarjoamasta ilmaista dramia kerran päivässä paikalla oleville. Kulttuuri oli elänyt pitkään ja draminsa sai kunhan sattui olemaan jakohetkellä jonossa, olit sitten tislaamon työntekijöitä, lähetti tai muuten vaan paikalla. jaettava tavara oli new makea, kun taas jouluisin sai kypsytettyä tavaraa. Myös vierteen nauttiminen oluena oli kansalaisoikeus tuohon aikaan.
Old Pulteney tislaa 1,4 miljoonaa litraa vuodessa ja tislaamon 21-vuotiaan valitseminen Murrayn viskiraamatussa maailman parhaaksi viskiksi vuonna 2011 nosti luonnollisesti sen kysynnän huippuunsa. Aikaisemmin itselleni ei ollut tuttu kuin erikoinen Wk499 ja kieltämättä mukiin menevä 21yo, joten odotukset tätä settiä kohtaan olivat neutraalilla tolalla.
Wk-sarja on Waringin mukaan 9-10 vuotiasta viskiä ja sen kypsyttämiseen käytetään refill-bourbontynskiä (ikämerkintäviskien ollessa pääsääntöisesti 1st fill bourbonia). Sarja on kuulemma loppumassa ja tilalle tulee majakkateemainen sarja. Tämä kakkoseditionin WK499 on leikattu 46 %:iin aikaisemman 51 %:n sijaan.
Tuoksu: Makeutta ja mukavaa merellisyyttä sen seurana. Tummaa vihreää lehdistöä. Merellistä kalliota. Kookosta.
Kommentti: Volttien leikkaus oli mielestäni hyvä ratkaisu tämän kohdalla. 51 % oli ensimmäisessä versiossa liian alkoholinen.
Old pulteney WK217 Spectrum, 46%
WK217:ssä on käytetty fifty-sixty amerikkalaista refillborbonia ja 1st fill espanjalaista tammea.
Old pulteney WK209 Good Hope,46 %
Vahvistamattoman nettilähteen mukaan tämä on kypsynyt kokonaan eurooppalaisessa sherrytammessa.
Old Pulteney 40yo 1968-2012, 51,3%
Viimeisenä odotteli sitten se tavara, jota varten moni oli tähän tastingiin tullut: uusi 40-vuotias. Viski koostuu viidestä tynnyristä, joista kaksi ex-bourboneita ja 3 espanjalaista sherry hogsheadia. Pullomäärä: 493.
Maku: Täydellinen tasapaino, kuivahedelmää, nahkaa. Nahkan ja kaikenlaisen ruskean tuntemuksia suun täydeltä, jota hedelmä täydentää.
Jatkuu pitkänä ja kertakaikkisen nautinnollisena. Jättää suuhun kuivattavan
fiiliksen. Ollaan aika lähellä täydellisyyttä. 95.
Kommentti: Ohjelmiston mukaan kattauksessa piti alun perin olla WK217, 17yo, 21yo, 30yo ja 40yo. Paikan päällä kuitenkin ilmoitettiin, että 30yo on loppu, joten tilalle tuli toinen WK-sarjalainen. Pettymys meinasi olla jonkinlainen, koska 30 vuotta oli kuitenkin iso syy osallistua tastingiin. Nuo WK:t kuitenkin lunastivat paikkansa aika kivasti ja 40yo kruunasi setin, joten hyvä maku jäi suuhun. Kun sitten tiskiltä löytyi 17yo ja pienen mankumisen jälkeen jemmasta myös 30yo (tosin rahalla, mutta sentin kaato oli hyvin runsas), jätti Old Pulteney itsestään varsin mukavan kuvan ja henkilökohtaisessa kuntopuntarissani ilman muuta yläviistoon sojottavan vihreän nuolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti