Ei auta jälleen kerran kuin nostaa hattua
Viskin Ystävien Seuralle: suomalaista viskikansaa on hellitty viimeisen parin vuoden aikana käsittämättömillä maistelukattauksilla, eikä näköjään loppua näy. Nimittäin kun kyseisestä tastingista julkaistiin tiedot, oli arvattavissa, että paikkoja ei kovin kauaa vapaana olisi. Kuusi Highland Parkia, aloitus vaatimattomasti 25-vuotiaalla ja lopetus 1930-luvun tavaralla. Vetäjänä tislaamon oma Martin Markvardsen ja ulkona aurinkoinen kevätilma. Huh huh.
Onnelliset mukaanehtijät pakkautuivat Groteskin kellariin ja Markvardsen alkoi käydä kattausta läpi. Täytyy todeta, että mies myös osasi asiansa: hän kävi löyhästi läpi viskinvalmistuksen eri vaiheita aina kunkin viskin kohdalla, kertoi, miten kyseinen asia tehdään Highland Parkilla ja höysti esitystä sopivasti huumorilla siten, että kyseessä oli todella kokonaisvaltaisen mukava elämys. Oli myös hienoa kuulla Martinin vastailevan erinäisiin viskejänsä koskeviin kysymyksiin: tietopohja oli valtava (mies kertoi osallistuneensa itse jossain vaiheessa uraansa kaikkiin Highland Parkin tekovaiheisiin) eikä tullut myöskään vaikutelmaa, etteikö kiinnostuneille olisi kerrottu kaikki, mitä he halusivat tietää (tai sitten pimittäminen tehtiin niin ovelasti etten minä sitä tajunnut). Vaan kun itse viskit ne pääasia kuitenkin olivat, niin tältä ne minulle maistuivat:
1. Highland Park 25yo, bottled 2004, 50,7 %.
Kyseisen erän valmistuksessa käytettiin 40 % sherrytynnyreitä (ilmeisesti refill) ja loput refill american oakia
Tuoksu: Makean tumma, kenkälankkia.
Intensiivinen. Hentoa savua. Kaiken alla kanervaista hunajaisuutta.
Tummia kukkia.
Maku: huh. Iso syvä mutta samalla kepeä
sherryisyys. Alfalttia. Hienon intensiivinen viski. Makea kokonaisuus ja upea aloitus. Potkua löytyy. Jälkimaun tuhkaisuus, spearmint ja mineraalisuus
on maukasta. Myös pieni savuisuus on läsnä jälkimaun loppukaiuissa.
92.
2. Highland Park 25yo, bottled 1998, 53,3 %
Kyseessä on ensimmäinen Highland Parkin tekemä 25-vuotias versio. 30-35 % 1st fill sherryä.
Tuoksu: Terävämpi ja suorempi kuin 2004, muistuttaa enemmän nykyistä 18yota. Hunaja selvemmin
esillä. Sherry on raikasta. Upea tuoksu. Parempi kuin edellinen.
Maku: Iso hyöky. Valtava. Tätä ei voi ottaa liian isoa huikkaa koska on niin
iso. Maku komppaa tuoksua: metallisempi ja suorempi kuin 2004. Hyvin raikas
sherry. Kuivaa mausteisuutta. Syvä tanniinisen kuivattava sherry on
tässä kyllä hieno.
90.
3. Highland Park 30yo, bottled 2005, 48,1 %
Ensimmäinen Highland Parkin koskaan pullottama 30-vuotias. 100 % refill sherry cask.
Tuoksu: Heti alkuun jotain hieman maatunutta. Aivan pikkiriikkinen hikinen
sukka. Ikimetsän aluskasvillisuutta. Epäpuhtaudet kuitenkin poistuvat
tuoksusta pian.
Maku: Hyvin pehmeä, makea
vaahtokarkkiuni, vaaleanpunaista huonetta. Todella mukavan lämpöinen
sherry. Tämän pehmoisemmaksi ei viski enää juuri tule, voimaansa
kuitenkaan menettämättä. Samaa maanläheistä mineraalisuutta kuin
18yossa. Aijai. En tiedä, ehkä tilanne on vain niin hyvä,mutta onhan
tämä upea huikka. Täydellinen viski juoda mikäli sattuisi esim.
Juhlimaan syntynyttä lasta.
94.
4. Highland Park 17yo. Distilled 1958,
43%
Martinin mukaan HP ei tähän maailman aikaan tehnyt moisia viskejä juuri kuin tilauksesta. Tämä kyseinen pullo on tehty 1970-luvulla Italiaan. Martinin tynnyriveikkaus: refill european oak.
Tuoksu: Oudon neutraali, vaalea, eksoottisia hedelmiä, jopa ananasta? Hedelmäsalaattia.
Maku: Maltillinen, odotuttava. Sitten öljyisyyttä, jännää henkisyyttä,
mustaherukkapensasta, jotain hyvin harvinaista viskien saralla! Ei ole
peittänyt sherryllä itse viskiä. Lempeän hunajan jäänteitä.
Suklaisuutta. Paahtoleipää. Häivähdys inkivääriä. Jättää suuhun hennon
kuivan mausteisuuden. Hieno. Kerta kaikkiaan. Jälkimaku on pitkä ja
kuiva kuin nälkävuosi. Upeaa herbaalisuutta. Touché.
95.
5. Highland Park 20yo, distilled 1956, 43 %
Martinin mukaan yksi harvinaisimmista HP:ista. Todennäköisesti max 2000 pulloa tuotettu. Tynnyristä ei tietoa.
Tuoksu:
Antaa jälleen tisleelle tilaa. Makeaa mausteisuutta. Sitten
kanervahunajaisuus alkaa lisääntyä. Tämä on huikean lupaava tuoksu.
Raikasta savuisuutta.
Maku: Puhdas, raikas, odotuttaa.
Sitten merellisyyttä, raikashenkistä savua, kauppatoria ja lokkeja.
Kypsänkeltaisia hedelmiä. Silti maku pieni pettymys todella lupaavan
tuoksun jälkeen. Yrttisyyttä. Mutta onhan tässä voimaa. Kanervat,
punaisuus ja yrtit. Siinä se. Jälkimaku on tämän ongelma: se häviää erityisesti pituudeltaan selvästi näitä muita vastaan.
91.
6. Highland Park 40yo, distilled 1932/1933, 43 %
Keraaminen pullo. That says it all.
Tuoksu: Kenkälankkia, verstasta. Uimahallin klooria. Vanhan äijän partavettä (ehkä Menneniä?), tupakkatakkia. Teetä. Hyvin erilainen kuin mikään aikaisemmin tuoksuttamani.
Maku: Tupakkainen, odotuttaa, sitten makeaa punaisuutta, ikivanhaa ullakkoa,
nahkasohvaa. Jälleen tupakkaa lopuksi. Ruosteisen metallista isojen
laivojen laituria. Selkeän savuinen. Silti jälkimaku hieman puuttuu
tästäkin.
91.
Lopuksi: Aivan mieletön ilta, ei voi muuta todeta. Kun tuotteet ovat tarpeeksi hyviä, ei sen kummempia hehkutteluja tarvita. Kiitoksia jälleen kerran järjestäjille ja osallistujille. Kyseisestä tapahtumasta voi lukea myös
Smoken ja
Mushin blogeista.
|
Korkit eivät näemmä ole auenneet kuin Strömssössä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti