Turistitasting joulun henkeen

Joulun alla oli mukava hiljentyä oikeiden asioiden äärelle. Niinpä joukko viskituristeja - blogisti mukaan lukien - kokoontui pieneen kotitastingiin, johon oli löyhästi plänätty sherryhenkisiä viskejä tarjolle joulun tuntua tuomaan. Sen tarkempia nuotteja näistä ei kirjailtu, mutta muutamia porukalta tulleita kommentteja otin ylös. Lopuksi kysyttiin sitten porukan suosikit.

Referenssiksi: Glenlivet 12:
Tuoksu: Vihreä omena, päärynää, tuorepuristettua omenamehua, raikas. Nallekarkkeja. Toffeeta.
Maku: Omena ei enää maussa tunnu. Raikas. Ei potki yhtään. Perushuttu, hyvä talousviski.

Perussherry: Glenfarclas 17:
Tuoksu: Kevyt punaisuus, ei oikein saa juuri mitään irti. Jouluisia mausteita.
Maku: Kirpeä, terävä, pistävä, pippurinen. Huonompi kuin Glenlivet. Mustapippurinen. Ei herätä intohimoja. Maistuu mausteille, mutta ei tähän muutoin oikein pääse sisään. Selkein pettymys näistä. Parani tiukempien viskien jälkeen.

Makeampaan sherryyn: Dalmore 18:
Tuoksu: Sherry syvä. Siirappinen. Luumu/rusinameininkiä. Hillomainen.
Maku: Pehmeä, hyvä. Pitkä suuntäyttävä ja suuta kuivattava jälkimaku. Todella pehmeä viski. Helppo erottaa juttuja.

Tuodaan sherryyn savu mukaan: Laphroaig PX Cask:
Tuoksu: Pehmeä savu, lääkemäinen, lyijyinen.
Maku: Pehmeä, sopiva alkoholi, ei liian laimea tai voimakas. Quarter cask on parempaa kuitenkin.

Väliin pleini tynskävahva: Glen Garioch 1995:Tuoksu: makea tuoksu, omenaa, vaniljaa.
Maku: Tykättiin.

Ja loppuun se iso viski: Talisker 57 North:Tuoksu: Ei oikein irtoa. Tarttisi vettä. Pippuria, mausteita.
Maku: Vesi avaa isosti.

Pahoittelen kuvassa näkyviä karvaisia käsiä.

Tulokset/fiilikset: Viidestä maistelijasta neljä raakkasi Glen Garioch 1995:n ykköseksi tästä porukasta. Sijalle 1,5 nousi bonuksena maistettu Glen Garioch 1994. Toiseksi Pääsi yhtä selvällä erolla Dalmore 18, joka miellytti maistajakuntaa kovin. Yksi maistaja olisi laittanut Dalmoren ykköseksi. Seuraavilla sijoilla olivat sitten varsin tasoissa Laphroaig ja Talisker, joskin Talisker yli yhdellä maistajalla myös jumbosijalla. Glenlivet ei herättänyt tunteita oikein mihinkään suuntaan, mutta Glenfarclas 17 oli useimmissa kirjoissa selkeästi huonoin viski näistä. Taitaa tuo Farclasin 17 olla välimallin travel retail -pullote, jota ei voi suositella ostettavaksi.

Sopivan kattauksen luominen kotitastingiin on aina mielenkiintoinen prosessi. Tämä suora oli mielestäni muuten oikein toimiva, mutta Laphroaig olisi voinut olla jossain muussa setissä. Samalla nousi kuitenkin esiin puute omassa viskihyllyssä: kaatovahvuinen perussherryviski. Benriach 15 PX olisi tällainen, mutta sen saanti on tätä nykyä niin rajoitettu, että yksi hyllyssä oleva pullo ei ihan heti aukea. Suosituksia otetaan vastaan.