Perusrange jo kohtuututtua
Olen tullut viskiharrastuksessani siihen pisteeseen, että yleisimpien tislaamojen perusrange alkaa olla enemmän tai vähemmän maistettu läpi. Tämä on toki ennen kaikkea positiivinen ongelma siinä mielessä, että samalla on saanut muodostettua käsityksen erilaisten tislaamojen tyylistä. Se, että moinen tislaamojen haltuun ottaminen on ylipäänsä mahdollista, on viskiharrastuksessa hieno asia ja eroaa merkittävästi esimerkiksi viineistä, joissa jo Bordeaux'n tietyn alueen viinejä on niin paljon, että niitä saa harrastaa toden teolla ennen kuin niistä alkaa saada otetta.
Samalla tietyn saturaatiopisteen saavuttaminen on vähentänyt mielenkiintoa baaritiskille suuntaamisesta, kun monastikaan hyllystä ei enää heti löydy kourallista mielenkiintoisia viskejä, joita pitää päästä maistamaan. Valinta onkin tästä syystä saattanut kohdistua olueen, varsinkin kun ne mielenkiintoiset viskit alkaisivat jo maksaa sen verran, että samalla rahalla saa oluen jos toisen.
Hintakehitys on vaikuttanut ostokohteita polarisoivasti
Viskien hurja hintakehitys, jota jokainen harrastaja on joutunut surulla seuraamaan, on omalla kohdallani tuntunut eriyttävän ostokäyttäytymistä hintahaitarin ääripäihin. Kun vielä vuosi sitten unelmiensa viskin saattoi saada 70-150 euron haarukkaan, niin nyt tuo kyseinen viski on karannut yli tuon, ja samaan hintakategoriaan on noussut mitään sanomattomia ja täysin mielenkiinnottomia tuotteita. Kyseisenhintaisen viskin ostaminen sokkona ei siis mielestäni enää mitenkään tule kysymykseen. Näin ollen onkin siis tuntunut mielekkäämmältä hankkia joko hyvän valuen peruskamaa tai sitten tavoitella ultraluxusta, josta itsellä on jo positiiviset etukäteisnuotit. Toisaalta aivan loppuvuoden ilmiönä on ollut myös laadukkaamman peruskaman löytyminen varsin hyvään hintaan.
Tapahtumat ja sosiaalisuus vuoden suurinta antia
Useat viskitapahtumat olivat parasta, mitä männävuosi tarjosi. Uisge, Cinderellan viskimessut ja ylivoimaisena ykkösenä Lontoon Whisky Show olivat upeita settejä täynnä hienoja viskiin hyvällä meiningillä suhtautuneita ihmisiä. Viski teemana on samalla noussut merkittäväksi tekosyyksi viikonloppupyrähdyksen suorittamiseksi johonkin paikkaan, johon ei välttämättä muutoin ensimmäiseksi olisi lähdössä. Sosiaalisuuden ja tapahtumien alla on luonnollisesti mainittava myös tastingit, joista erityisesti mieleen jäi Viskin ystävien seuran Tammisaaressa järjestämä Port Ellen -tasting: kerta kaikkisen upea tapahtuma.
Kotitastingit vähenivät, vaikka niillä olisi kysyntää
Loppuvuodesta on ollut hävettävän vähän aikaa maistella viskiä kotioloissa. Tämä seikka muutetaan uuden vuoden lupauksella. Kotitasting on nimittäin edelleen erittäin kohtuullinen tapa maistella niitä parempia viskejä ilman törkyisiä ravintolakatteita. Esimerkkinä kerrottakoon, että jo jonkin aikaa on tehnyt mieli maistaa Caroni Trinity -rommia ikään kuin opasteena rommien maailmaan. Tavaraa pitikin löytymän Bar Havenista, joten soitin heille tarkistaakseni, vieläkö löytyisi ja löytyihin sitä: 15 € / 2 cl. Pullon maksaessa alkossa 118 €, on tuossa ravintolahinnassa rouhea 445 %:n kate. Kun pullon hinta jo sellaisenaan on ollut toistaiseksi yli henkilökohtaisen kipurajan, ei tuota huvittanut maksaa, vaan homma hoitui joustavasti samplevaihdolla toisen harrastajan kanssa, kiitos siitä. Mutta kyllä noilla katteilla roudaan mielummin pulloni lentokentiltä ja maistelen ne kotona mukavasti kalsareissani.
Eläväpullo Awards 2013:
Vuoden 2013 viski: Port Ellen Rare Malts 1978-1998
(Vuoden 2012 viski: Bowmore 1985 Signatory Cask Strength Collection, 51,6 %)
(Vuoden 2011 viski: Ardbeg Alligator)
(Vuoden 2010 viski: Lagavulin 16yo)
Vuoden lupaava tislaamotulokas: Glen Garioch
Vuoden tapahtuma: The Whisky Show
Vuoden tasting: Tammisaari PE
Vuoden paras value: Laphroaig 18yo (52,50 €, tuotu ulkomailta)
Vuoden paras viskin kylkiäinen: SMWS:n skotti vs. irkku -tastingissa tarjottu riimihärkä
Sykähdyttävin viskihetki: Port Ellen Rare Malts 1978 Tammisaaressa
Vuoden paras value: Laphroaig 18yo (52,50 €, tuotu ulkomailta)
Vuoden paras viskin kylkiäinen: SMWS:n skotti vs. irkku -tastingissa tarjottu riimihärkä
Sykähdyttävin viskihetki: Port Ellen Rare Malts 1978 Tammisaaressa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti