maanantai 16. joulukuuta 2013

Pohdintaa viskien hinnoista

Käsittämätön kuukauden flunssa- ja muu puolikuntoisuusjakso on aiheuttanut tahtomattoman tauon viskiharrastukseen. Blogi aktivoituu kuitenkin heti, kunhan tästä saadaan paletti taas kohdilleen. Ennen varsinaisia maistoja kuitenkin muutama ajatus viskien hintakehityksestä. Mielestäni erittäin mielenkiintoisia artikkeleja kirjoittava dramming.com-blogi on useampaan otteeseen päivitellyt viskien hintoja ja ounastellut hintakuplaa jalon juomamme ympärillä. Uusin kirjoitus pohtii viskihuutokauppojen tilannetta – puoteja kun tuntuu ilmaantuvan nettiin yksi toisensa perään. Viskihuutokauppojen käyttäminenhän ei toki suomalaisia koske sen ollessa laitonta, mutta ne ovat siitä huolimatta varsin hyvä mittari viskien markkinahinnoista. Ja trendinä näyttää olevan, että nämä markkinahinnat ovat jyrkässä kasvussa.

Dramming.com pahoittelee sitä, että viski on alkanut kiinnostaa sijoituskohteena sellaisiakin tahoja, joita se ei juomana välttämättä kiinnosta yhtään. Myös osa tislaamoista on tietoisesti vahvistanut tätä puolta bisneksessä. Esimerkiksi alkuvuodesta Cinderellan viskimessuilla käymässäni Dalmoren tastingissa esittelijä promosi viskejään juuri tästä perspektiivistä (vai pitäisikö kirjoittaa pers-pektiivistä?) hyvin voimallisesti. Päivänselvä ongelma sijoittajien tulossa markkinoille on tietysti se, että juotavaksi viskiä ostavat joutuvat kilpailemaan markkinoilla sellaisten tahojen kanssa, joita ei mietitytä tulevan dramin hinta, koska tuota dramia ei ole koskaan tarkoitus nauttia.

Esimerkiksi suosittu huutokauppasivusto whiskyauction.com myy läjäpäin yli 500 € maksavia pulloja. Väittäisin, että näistä ani harva ostetaan juotavaksi. Harrastajallekaan ei liene ihan jokapäiväistä avata pulloa, joka on maksanut yli 200 €. Itse asiassa omasta kokemuksesta sanoisin, että arvokkaamman pullon avaamiseen muodostuu jopa jonkin kokoinen kynnys, eli ihan edellistä iltaa loiventamaan noita harvemmin availlaan. Toki harrastajaa jollakin kierolla mutta ihmiselle hyvin ominaisella tavalla lämmittää tieto niiden suljettujen pullojen olemassaolosta hyllyssä, mutta se ei silti liene se niiden varsinainen käyttötarkoitus.

Tilanne ei ehkä kuitenkaan ole niin synkkä kuin äkkiseltään vaikuttaisi. Viski ilmiönä tulee muutaman vuoden viiniä perässä. Viini on tunnettu sijoituskohde, ja arvoviinistä saa maksaa tuhansia euroja. Tästä huolimatta sen hyvän Bordeaux’n löytää edelleen kympillä (ainakin alkuperämaastaan) ja Alkokin on pullollaan mielenkiintoisia pottuja tuohon käyttöhintaan (10-15 €). Viinissä on toki maailmanlaajuinen kilpailu, mutta myös viskin puolella tislaamot puskevat tavaraa ulos täydellä höökällä, ja väistämättä tulee vastaan aika, jolloin kaikkea tätä viskiä ei myydä sormia napsauttamalla. Se tulee näkymään tavallisen tavaran hinnoissa, ja perusbulkin ja ultraluxuksen välille tulee jäämään myös harrastajan mentävä hyvien konstailemattomien viskien kolo. Tuo kolo saattaa tällä hetkellä näyttää ja tuntua kovinkin ahtaalta, mutta kun sinne pääsee tunkeutumaan, hyvänolontunne on sitten sitäkin parempi. Migulle tiedoksi, että tässä puhuttiin sitten loppuun asti viskistä.

5 kommenttia:

  1. Aika samoilla linjoilla olen kanssasi. Kyllä itse mietin jo tarkkaan pullon ostoa (eli avaamista), kun mennään yli 100-200 hintaluokkaan. Tai sen yli. Itse ostan kuitenkin aina sillä periaatteella, että se avataan, jos ei heti, niin kuitenkin "järjellisessä ajassa" (eli ei jää perinnöksi).

    Itse miellän viskin nimenomaan nautintoaineeksi, joka on tarkoitettu maisteltavaksi. Mitä iloa on tehdä viskiä, jos sitä ei lopulta nautitakaan? Eikä viskien keräämistä voi verrata oikein taideteoksiinkaan, kun esim. taulua voi ihailla, ja harvoin viskipullon etiketti on se juttu. Toki jos ajattelee viskiä vain rahan (sijoituksen) näkökulmasta, eikä elintarvikkeena, niin ei kai sille voi mitään. Kirpaisee vain köyhää harrastajaa se näkökulma.

    Onhan nyt tätäkin kommenttia kirjoitettaessa huutokaupassa mm. Springbank hintaan ~2600 €. Järjetön hinta viskistä. Mutta jos sitä ajattelee harvinaisuutena, keräilykohteena, niin jokainen päättäköön itse. Mutta jos korkki aukeaa, niin hintahan romahtaa nopeammin kuin uuden auton, jonka ajaa autokaupan pihasta ulos.

    Toivotaan, että viskien hinnat alkaisivat järkeistyä. Pitäisi saada joku uusi "hittituote", johon noiden rikkaiden rahat saisi menemään ja hyvät viskit jäisi niitä arvostaville järkevään hintaan :)

    VastaaPoista
  2. Niin, toisaalta vertailu taideteoksiin toimii kyllä siinä mielessä, että todella kalliita tauluja harvoin pidetään oikeasti seinällä, vaan sinne on sitten hommattu replica seinälle ja originaali on jossain lukkojen takana. Ei oikein mitään järkeä kai tuossakaan, ja malliesimerkki siitä, että homma menee liian kalliiksi.

    Mutta sama homma täällä, kaikki pullot on ostettu juotaviksi. On mulla tosin yksi pullo 50-vuotisjuhliinikin varattuna... Ei mikään megaspessu, mutta syntymävuoteni Benriach.

    VastaaPoista
  3. Tuo harrastajan mentävä kolo kuulostaa kyllä mainiolta ;)

    VastaaPoista
  4. Niin tämän huomaa omassa toiminnassaan myös siinä että tulee joitakin hyväksi toteamiaan tisleitä ostettua 2 pottua kerralla, toinen nautittavaksi heti ja toinen "pahan päivän varalle", jotta olisi sittenkin vielä nauttia jotain ainetta kun hinta karkaa oman kipurajan väärälle puolelle.

    Tosin aika jännä nähdä, tuleeko sitä toista pulloa enää kuitenkaan helposti avattua useamman vuoden päästä, jos on tiedossa että arvoa löytyy jo reippaammin :)

    VastaaPoista
  5. Kirjoittajalta tuntuu unohtuvan yksi perustavaa laatua ole perustotuus. Viskin teko ei ole mitään hyväntekeväisyyttä vaan pelkkää bisnestä ja bisneksen tarkoitus on tuottaat tulosta, muuten tulloo noutaja. Kaikki toimet jotka bisnestä edistävät ovat sille vaan hyväksi.

    VastaaPoista