Ensimmäisen Uisgepäivän viimeisenä aktiviteettina löysin itseni tutustumassa jenkkiviskeihin Sazerac Companyn ja James Cowanin johdolla. Kutsu tastingiin tuli yllättäen ja pyytämättä, kun kaveri joutui jättämään koko ensimmäisen Uisge-päivän väliin eikä halukkaita menejiä löytynyt. Aikaisempi kohtaaminen bourboneiden kanssa ei saanut minua vielä vaihtamaan jengiä, mutta kerrankos sitä kokeilemaan toisenkin kerran.
Cowanin esitys oli taattua jenkkihuttua, johon ei skottiviskien kanssa oli ainakaan yhtä vahvasti törmännyt. Esityksen rungon tuntuivat muodostavan se, minkälaisia palkintoja mikäkin viski on siellä sun täällä voittanut. Tuotteista oli hyvin selvästi nähtävissä se, että tarina oli itse tavaraa tärkeämpi. Toisaalta tyyli ei ollut huono, koska en ainakaan hetimiten itse keksi, miten kenties monille kuitenkin hieman vieraita tuotteita lähtisi markkinoimaan. Bourbonin valmistus ja muutakin perustietoa paikallisesta viskimarkkinasta käytiin myös ansiokkaasta läpi. Mutta sitten itse asiaan eli neljän tarjolla olleen whiskeyn kimppuun.
Buffalo Trace, 40 %
Eagle Rare Single Barrel, 45 %
Tuoksu: Selvästi tummempi, makeaa punaisuutta. Maukas! Jopa hyvin huumaava tuoksu.
Kommentit: Nämä viskit näyttäytyivät hyvin erilaisilta alkoholijuomilta kuin skotit. Van Winkle esimerkiksi oli mielestäni lähempänä rommia kuin viskiä. Alan vakuuttumaan siitä, että jenkkiviskeillä pitäisi olla joku tyystin erilainen nimi, koska ero on kyllä huikeasti suurempi kuin vain yhden e:n kokoinen. Illan raadin voittaja oli Sazerac 6yo ja Van Winkle sijoittui toiseksi.
Heps,
VastaaPoistaAika moni muukin sanoo samaa, että jenkkiviskeillä pitäisi olla oma nimi. Itse en näe sitä tarpeelliseksi ja kysynkin, miksi pitäisi olla? Pelkästään maun takia? Bourbon (ja muut) on oma viskin alalajike.
Jos katsotaan esimerkiksi mitä kaikkea kuuluu "olut" nimikkeen alle, niin kyllä valikoima on todella laaja ja erilainen (lambic-ale-pilser,...). Muitakin esimerkkejä on (mm. brandy-nimikkeen alla on omia alalajikkeita).