Aloittaessani viskien juonnin kymmenisen vuotta sitten, olivat hankinnat varsin summittaisia: kiinnostavan tuotteen osuessa silmiin hankin pulloja varsin laajalla skaalalla hyllyyn. Lopputuloksena oli sekalainen seurakunta viskejä, joista osan tyhjentämiseen meni vuosikausia. Alusta asti periaatteenani on kuitenkin ollut, että jokainen pullo on juomista varten, eikä niiden avaamista tai kulutusta ole tarkoitus rajoittaa. Keräilijää minusta ei siis löydy, brassailijaa sen sijaan hiukan. Näin ollen kaapissani on ollut perusviskien lisäksi aina muutama iäkkäämpi ja arvokkaampi pullotus.
Reilu vuosi sitten harrastuksen uudelleen lämmittyä pullojen ostaminen sai reippaasti vauhtia, ja jonkinlaiset periaatteet kaapin täyttöön onkin ollut tarpeen luoda. Oma lähestymistapani on nykyään se, että eri alueiden, tislaamojen tms. sijaan olen jaotellut viskit itselleni merkityksellisellä tavalla luokkiin, ja tätä luokkaa edustamaan olen sitten pyrkinyt hankkimaan kerralla juontiin yhden tai pari pulloa viskikokoelmassani. Eri aikoina - viskimakuni muuttuessa ja kehittyessä - viskityyppien painotukset ovat vaihdelleet paljonkin. Mutta luokittelu on mahdollistanut myös poissulkevat valinnat. Esimerkiksi omassa kaapissani ei varsinaisesti ole tilaa 'ruskealle ja maanläheiselle' viskille, vaikkapa Highland Parkille. Juon mielelläni kyseisiäkin viskejä - ja monia muita erilaisia viskejä - maistelumielessä, mutta kokonaista pulloa ei ole ollut tarvetta hankkia.
Oman kaappini viskityypit ovat:
Oman kaappini viskityypit ovat:
"Perussavut". Nimestään huolimatta kyseessä eivät suinkaan ole keskinkertaiset viskit, vaan (pääasiassa) Islay-tislaamojen normirangeen kuuluvat erinomaisen hinta-laatusuhteen omaavat tuotteet. Laproaigh Quarter Cask - mitä uskoakseni tulee löytymään hyllystäni hamaan tulevaisuuteen - on tästä mainio esimerkki, mutta myös Caol Ilan, Lagavulinin, Bowmoren ja Ardbegin eri tuotteet mahtuvat listalle. Tyypillisesti minulla on 2-3 tälläistä perussavuviskiä, joita on kiva maistella rinnan ja miettiä, että miksiköhän aina välillä joku maistuu paremmalta kuin toinen.
* Tällä hetkellä kaapissa: Laproaigh Quarter Cask, Bowmore Enigma, Ardbeg TEN
"Nuoret savut". Tämä kategoria - ja toki muutkin - voisi vielä jakaa tynnyrivahvuisiin ja normivahvuisiin, mutta koska näitä hyllyssäni on usein vain 1-2 kappaletta niin niputetaan ne yhteen. Tässä haetaan terävää, vahvaa, suoraviivaista savuaromia vailla kummempia kikkailuja. Tämä luokka pitää sisällään hyvin erihintaisia viskejä: alle kolmenkympn Smokeheadista reilusti yli viiden kympin yksityisten pullottajien tynnyrivahvuisiiin nuoriin pullotuksiin asti. Yleensä nämä ovat omassa kaapissani olleet bourbon-kypsytettyjä.
* Tällä hetkellä kaapissa: Bowmore Tempest, batch N:o 3
* Tällä hetkellä kaapissa: Bowmore Tempest, batch N:o 3
"Laatusavut". Koko viskiharrastukseni voisi tiivistää sen täydellisen savuviskin metsästykseen. Laatusavuna tarkoitan maineekkaan tislaamon joko iäkästä tai muutoin erityistä pullotusta, joka maistossa saa yli 90 pisteet ja jolla mielellään päättäisi illan kuin illan. Toki tässäkin luokassa on vielä erikseen superekslusiiviset viskit - joihin tehty investointi edellyttää jo melkoista harkintaa - ja normikukkarolle sopivat mainiot hyvän valuen tuotteet. Tässä luokassa omaan hyllyyni on tarttunut melkoisen monta Laproaighia, mikä on kyllä osittain sattumaa.
* Tällä hetkellä kaapissa: Caol Ila 18 yo, Laproaigh Cairdeas 2012 Origin, Laproaigh 18yo, Laproaigh 21yo Great Cask Series, Benriach 1984 26yo Single Cask Peated Virgin Oak Finish, Bowmore 1985-2011 25yo Signatory Cask Strength Collection
* Tällä hetkellä kaapissa: Caol Ila 18 yo, Laproaigh Cairdeas 2012 Origin, Laproaigh 18yo, Laproaigh 21yo Great Cask Series, Benriach 1984 26yo Single Cask Peated Virgin Oak Finish, Bowmore 1985-2011 25yo Signatory Cask Strength Collection
"Viiniviimeistellyt savut". Vielä vuosi sitten olisin sanonut tämän olevan lempiviskini. Erilaiset Distiller's Editionit ja Benriachin latinalaisnimihirvitykset ovat mielestäni mainio yhdistelmä savua ja makeutta, sekä luonteikkuutta ja helppoa juotavuutta. Nyt kuitenkin ihan viime aikoina olen päätynyt juomaan sherryt ilman savua ja savuviskit lähinnä bourbon-kypsytettyinä. Silti erittäin mielelläni pitäisin kaapissani ainakin yhtä viini- tai sherryviimeisteltyä savuviskiä.
* Tällä hetkellä kaapissa: Longrow 14yo Burgundy Wood Finish
* Tällä hetkellä kaapissa: Longrow 14yo Burgundy Wood Finish
"Makeanpehmeät sherryt". Vaikka viskitrendinä ylipäätään voidaan nähdä sherryisyyden ja eri finishtelyiden lisääntyminen, ovat mielestäni kokonaan sherrytynnyrissä kypsytetyt tuotteet oma kategoriansa, ja itse suosin nimenomaan niitä jos ei tee mieli savuviskiä. Vaikka savuviskit saavat makuuni olla hyvinkin raakoja ja suoraviivaisia, sherryviskeiltä haen erilaista lähestymistä: nimittäin marjaista makeutta, hilloisuutta ja niitä tasapainottamaan pehmeitä leivontamausteita.
* Tällä hetkellä kaapissa: Glenfarclas 15yo, Glenfarclas 105, Mortlach 16yo Flora&Fauna
* Tällä hetkellä kaapissa: Glenfarclas 15yo, Glenfarclas 105, Mortlach 16yo Flora&Fauna
"Hunajanektarit". Tällä tarkoitan kepeitä, karkkimaisen makeita, pehmeitä, joko hedelmäisiä tai kukkaisia viskejä. Tyttöviskeiksikin haukutaan. Joskus sitä vaan hakee viskiltä samoja fiiliksiä kuin laadukkaasta konjakista, ja tällöin itse hakeudun näiden äärelle. Esim. Balvenie, Dahlwinnie ja pari muuta menee tälle listalle, ja ko. nimen saadakseen viskiä onkin voitu kypsyttää monenlaisissa tynnyreissä.
* Tällä hetkellä kaapissa: --
* Tällä hetkellä kaapissa: --
Viskiluokkia tulee kaappiini varmasti ilmestymään lisääkin, ja joku saattaa integroitua toiseen - tämän hetken kategorisointi ei suinkaan ole lukkoon lyöty. Malli on kuitenkin luonut itselleni työkalun viskihankintoihin, jotta ihan kaikkia hyviä viskejä maailmasta ei olisi pakko hankkia samalla kertaa omaan hyllyyn. Kokonaisten pullojen lisäksi kun tälläkin hetkellä on kaapissa kourallinen samplepulloja ja muita maistiaisia. Bourboneita, konjakkeja, calvadoksia ja rommeja unohtamatta.
 |
| Eivät mokomat mahdu edes samaan kuvaan, pitäisikö juoda turhat pois..? |
Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos. Täytyypä itsekin alkaa miettimään omaa "viskijanoani" ja sen luokittelua. Luokittelun avulla olisi helppo turvata se, että jokaiseen viskihetkeen löytyisi mahdollisimman sopiva pullo kaapista. Yksi lause näin suhteellisen tuoreena harrastajana pisti silmään: "Lopputuloksena oli sekalainen seurakunta viskejä, joista osan tyhjentämiseen meni vuosikausia". Olen itse havainnut, että viski ei aina välttämättä ole vielä parhaimmillaan ensimmäisellä maistelukerralla vaan vaatii pienen juttelun ilman kanssa, mutta sitten avatun savuviskin säilymisestä minulla ei ole hirveästi kokemusta. Mitä mieltä itse olet viskin säilymisestä? Montako vuotta avattu savuviski säilyy ensiluokkaisena?
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Ja kyllä, juuri siitä on kyse että jokaiseen viskihetkeen olisi oma viskinsä kaapissa. Hyvin sanottu :)
VastaaPoistaSinänsä viskin säilyvyys ei ole ongelma. Kuten itsekin totesit, viski usein suorastaan paranee avatussa pullossa ajan kanssa. Itselläni oli seitsemisen vuotta auki eräs pullo, enkä havainnut makuvirheitä tai -muutoksia. Enemmän viittasin siihen haasteeseen, että harkitsematta hankittu pullo ei oikein täytä sopivan viskihetken tarvetta - ei yksinkertaisesti koskaan tee sen mukaista viskiä mieli. Tällöin kaapissa roikkuu turhaan pulloja, mikä voi olla jo tilanpuutteen vuoksi esteenä jonkin toisen pullon hankinnalle. Ajoittain sitä toki virhehankintojakin tulee tehtyä,ja viskimakukin muuttuu.
Kiitos paljon Ville S. vastauksesta. Nuoressa viskikaapissani on jo pari herkkua, jotka liittyvät tiettyihin elämän erityisiin hetkiin, joita tapahtuu korkeintaan ehkä kerran pari vuodessa. Mukava saada pidempään harrastaneelta vahvistus, että noita harvemmin nautittavia herkkuja oikeasti uskaltaa säilöä kaapissa pidempään, ilman että kallis eliksiiri menee piloille. Näin säilyvät myös kyseisiin juomiin liittyvät muistot, kun ei niihin liittyvää makua ja tuoksua kuluta puhki.
VastaaPoistaUusimmassa postauksessa maistettiin tuo Laphroaigin Green Stripe, joka on varmasti sen 10 vuotta ollut auki ja se oli oikein maukas viski edelleen. En siis olisi huolissani, mikäli näyttää, ettei joku spessuviski tyhjene hetkeen: kyllä se hyvänä pysyy. Varsinkin, jos siihen liittyy tunnepuolella jotain erityistä, tämä varmasti peittoaa mahdolliset maussa tapahtuvat muutokset.
VastaaPoistaOmat pulloni ovat olleet pisimmillään auki nyt paria vuotta ja ovat ainoastaan parantuneet. Glenlivet 15 ja Talisker 10 ovat esimerkkejä sellaisista, joista on löytynyt oikein uusia puolia pienen hapettumisen jälkeen.