Benriach 18yo 1990-2008, The Single Malts of Scotland, 55,7 %

Maistetun Suomi-Benriachin verrokkina oli saman ikäinen indypullo, joka ainakin värinsä puolesta ei ollut sherry- tai muitakaan epämääräisiä viinivaikutteita nauttinut.

Benriach 18yo 6.2.1990-1.10.2008, The Single Malts of Scotland, 55,7 %

Tuoksu: Keltaisissa ja terävissä tunnelmissa ollaan, tynnyrivahvuisen tummuutta mukana. Puhdas, mutta kova viski. Odotan aika isoa iskua suuhun. Vesitippa tuo appelsiinin kuorta tai eteerisiä öljyjä.

Maku: Odotuttaa, kuivattaa tanniinisuudessaan suuta ja sitten iskee kyllä koko voimalla jopa hieman voimakkaampana kuin tuoksu olisi antanut odottaa. Iskussaan hyvin suoraviivainen jyrä, eikä paljoa muuta jää mieleen. Varsin yksioikoinen eikä keltainen pommi yksinään jaksa sävähdyttää. Vesi ei tuo makuun oikeastaan mitään lisää, taittaa korkeintaan iskua hieman. Hyvin peruspuhdas viski, tylsä mutta kohtuutyylikäs kuitenkin omalla tavallaan. 86.

Ville: T: Hieman huonolla tavalla sulkeutuneen viskin tuntua. Jotain keltaista alkaa pikkuhiljaa avautumaan, muttei tämän kanssa oikein pääse fiilistelemään. Vesi avaa, mutta tuo myös liuotinmaisia tuntemuksia/kynsilakanpoistoainetta. M: Jäi vähän sellainen fiilis, että no. Makea keltainen, maltillinen, ruohoisa, mutta kaikki on todella pienimuotoista eikä suussa kauheasti tapahdu mitään. Ei ollut sitä monivivahteisuutta mitä olisi toivonut. Villen pisteet: 86.

Miklos T: Alkoholi suurimmassa roolissa. M: Alkoholi tulee, menee ja lopussa kenties selkein hunajafiilis mitä olen viskeissä maistanut. Alkoholi on tässä liian raju, mutta vesi kyllä sitten leikkaa sitä. Yksioikoisuudessaan kuitenkin pettymys, tykkään enemmän savupommiräjähdyksestä. Mikloksen pisteet: 85.

Benriach 18yo 1994-2012 for Finland, Peated, Tawny Port Finish, 49,6 %

Maistossa tuoreeltaan Alkoon ilmestynyt vain Suomen markkinoille pullotettu 18-vuotias Benriach. Tämä single cask -pullote on savustettua mallasta ja viimeistelty Tawny portviinitynnyrissä. Hinta alkossa on 89,90 €, eli varsin kohtuullinen, jos vertaa vastaaviin Benriachin single caskeihin maailmalla. Maistetaan.

Benriach 18yo 1994-2012 specially selected and bottled for Finland, Peated, Tawny Port Finish, Cask no. 3585, 301 bottles, 49,6 %

Tuoksu: Alkuun jännän ruutinen/metallinen, sitten tummanruskeaa tai jopa mustaa hedelmäisyyttä, joka vaanii taustalla. Lasin pyörittämisen jälkeen hyvin tumma marjaisuus nostaa päätään ja pehmeän maltillinen savu häilyy hyvin integroituneena mukana. Alkoholi ei tunnu tuoksussa alkuunkaan pistävänä, eli voltit vaikuttavat olevan hyvin kohdallaan. Tippa vettä avaa hedelmää esiin. Tuoksu on lupaava, ei kuitenkaan voimakkaimmasta päästä. Voisi olettaa avautuvan ajan kanssa.

Maku: Tumma tuoksun mukainen tunnelma leviää suuhun: marjaista makeutta ja hyvin makuun integroitua savua. Miellyttävä suutuntuma. Alkoholi on hyvin maltillinen ja hieman mausteisen pistelevä. Sitten jokin aika erikoinen makeus nostaa päätään, ja tämä ei ensialkuun säväytä. Hieman päälleliimattua punaista kielen takaosassa tuntuvaa makeutta. Jälkimaku jättää tässä kuitenkin eniten toivomisen varaa: kovin lyhyeksi jää elämys. Yhteenvetona voimaa ja savuisuutta löytyy mukavasti, mutta marjainen ylimakeus on mielestäni hieman liikaa. Kuitenkin paljon hyvää. Jätän poikkeuksellisesti yhden pisteen heiton ja tarkennan myöhemmin, koska oli hieman vaikea päättää suhtautumistaan tuohon makeudeksi kuvaamaani. 88-89.

Ville: T: Miellyttävä. Paksu. Hauskaa hunajanektarimaista makeutta savun rinnalla. Marjaa: kirsikkaa/herukkaa. Yrttinen. Ehdottoman kiinnostava. Mineraalisuutta. M: Todella turpeinen savu. Kuivempi kuin mitä tuoksun perusteella olisi odottanut. Kuivaa ja terävääkin austeisuutta aika paljon, kanelia, neilikkaa, ei kuitenkaan pippurisuutta. Glenfiddich-mallasta loppuun, kivalla tavalla, kuitenkin lyhyt loppu. Hyvä viski, ainoa josta miinusta on jälkimaun kesto. Villen pisteet: 92.

Miklos T: Mieto, hedelmäinen savu. Houkutteleva. Saunan kiuaskiviä kylmänä. Savu varsin voimakas. M: Alkoholi suutuntumaltaan kiva. Mukava turpeinen savu. Makea vivahde on, mutta taittuu kuivempaan loppuun. Panostaa enemmän räjähtävään suutuntumaan kuin loppuun. Tuoksussa oli enemmän vivahteita kuin maussa, mutta ei tämä silti huono ole. Tuoksu oli todella lupaava, maun alun savuturvepläjäys oli kiva, mutta sitten loppui vähän lyhyeen. Mikloksen pisteet: 90.

A Posteriori: On hienoa, että Alkoon on saatu jälleen yksi laadukas viski. Tässä on ilman muuta jotain sellaista spessua, minkä takia sitä kannattaa ainakin maistaa. Tuohon omaan suuhun iskeneeseen outoon makeuteen (jota maistelukaverit eivät samassa määrin allekirjoittaneet) täytyy vielä perehtyä tarkemmin lisädramien kanssa. Viski oli lisäksi hieman sulkeutunut, kuten monasti juuri avatun viskin kanssa on (vaikka tätä seisotettiin lasissa n. tunti ennen maistoa) Hinta ei myöskään toki ole hyllyn halvin, mutta eipä näitä single caskeja paljon halvemmallakaan saa. Kyseinen viski on myös mielestäni aivan eri planeetalta kuin aikaisempi 18-vuotias Rioja-viimeistely. Jännä sinänsä, että tuon pullon, jota Arkadiankin hyllyssä edelleen oli, myyntihinta on n. 121 €. Hyvää duunia on siis tehty tämän tynskän kanssa, kiitokset siis taholle jolle ne kuuluvat.

Loppuillasta otimme referenssiksi vielä tämän samantyylisen makuprofiilin omaavan 1984 single caskin, ja kyllähän se pyyhki suomipullolla pöytää kaikkien maistajien mielestä. Mutta toki ikääkin oli jo rutkasti enemmän.

Hyviä tarjouksia Old Anchorissa

Halvan viskin ystävät, käsi ylös. Ravintola Old Anchor on lopettamassa toimintaansa (sääli) ja myy viskihyllynsä alehintaan pois. Viskit maksavat 2,5 tai 5 € / 2 cl ja tarjolla on varsin hyviä diilejä. Muun muassa Highland Parkia on mahdollista vetää vertikaali 12-18-21 kympillä, samoin Kilchomaniin on mahdollista tutustua kahdeksan viskin voimin (6 ekaa halvempia, 2 single caskia femman). Suorastaan rikos ihmisyyttä vastaan (Geneve 1949) on Ardbeg Renaissance 2,5 €:n muodollista korvausta vastaan. Myös Supernovaa löytyy hyllystä, mikäli on jäänyt maistamatta. 

Kun tämä kattaus tarjoillaan erittäin asiantuntevan asiakaspalvelun kera, niin Old Anchoriin kannattaa todellakin suorittaa pyhiinvaellus. Lounas oli myös loistava, joten keittiön antimia ei myöskään kannata missata. Erikoistarjoukset voimassa perjantaihin asti, niin kauan kuin riittää. Eilen olisi löytynyt Glenfarclas 30yo femmalla, ei enää tänään.

Alla nopeat kovat hyllyistä. Pahoittelen laatua (kuvien siis, en viskien).

Powers Gold Label Irish Whiskey, 40 %

Tämä viskiä tuotiin minulle läpällä joskus pullonpohjat, kun olin aloittanut viskiharrastukseni. Tuojan pointti oli ilmeisesti tuoda lähtökohtaisen huonoa viskiä. Tuolloin taisin sitä näkäräisen ottaa tastingin yhteydessä, eikä todellakaan vakuuttanut. Pullo on sen jälkeen odottanut sopivaa hetkeä ja "tervetuloa paskojen viskien maailmaan" -blogipostausta. Nyt tuo hetki tuli, joten maistetaan.

Powers Gold Label Irish Whiskey, 40 %

Tuoksu: Makeaa kypsää banaania, bourbon-vaniljaa, hieman kynsilakanpoistoainetta. Tiettyä raakuutta, mutta ei itse asiassa paha. Taustalla hieman itämaisia mausteita.

Maku: Kova pistelevä suutuntuma, muuttuu sitten mausteiseksi kihelmöinniksi. Yleistunnelmassa hunajaista liukkautta ja mausteinen kihelmöivyys jatkuu läpi kaaren. Jälkimaussa vaniljaisuutta. Maut ovat yleisesti ottaen mietoja, eivätkä säväytä suuntaan tai toiseen, mutta eivät pahasti potki vastaankaan. Yleisilmeessä on kuitenkin sellaista epäpuhtautta, joka verottaa kokonaiselämystä. Helppo viski juoda kuitenkin ilman muuta 72.

Kommentti: Yllättipä iloisesti. Ei päästy paskojen viskien maailmaan, sillä tätä naukkaili jopa kohtuullisen mielellään. Pullossa lukee "whiskey with distinctive pot still character" ja myös triple distilled, joten puhtaasti kolonnitislainbulkista ei ole kyse. Lisäksi Google kertoo kyseessä olevan Irkkujen myydyin viski, joten sivistin itseäni samalla pienen palasen verran irkuista. Kyseinen kaverini on tervetullut tekemään minulle viskijäyniä jatkossakin.

Highland Park 20yo 1991-2012, Signatory, 46 %

Highland Park 20yo 1991-2012, Signatory Vintage The Un-Chillfiltered Collection, 46 %

Tuoksu: Lämmintä sherryisyyttä, taittuu ruskeaksi, rommirusinaa.

Maku: Pyöreä hieman ruskea ensituntuma. Tupakanlehteä ja sherryä. Multainen yleisvaikutelma. Ei kovin erityinen. Parasta tässä on kihelmöivä mausteisuus. Jää kuitenkin vaatimattomaksi. Jälkimakua ei juurikaan ole. 80.

Ville: T: Sherryinen ensituntuma, ruskea. Tuoksu on parempi kuin maku. M: Ensipuraisu väkevä. Pistävä holi. Vähän jää vaatimattomaksi. Vesimäinen suutuntuma. Tosi nopeasti katoaa suusta. Maltaisuutta joo, mutta hyvin vaatimattomalla pehmeällä tavalla. Alkoholi nousee ja sen jälkeen ei mitään. Villen pisteet: 78.

IB:tä Islaylta

Viskin Ystävien Seura järjesti syksyisen maakuntamatkan tarunhohtoiseen Tammisaareen. Teemana oli Islayn saaren IB-pullotteet ja tarjolla oli ainankin paperilla herkullinen kattaus vanhaa ja harvinaista viskiä. VYS oli kutsuttu paikallisen viskiporukan vieraaksi, ja puitteet olivatkin enemmän kuin kohdallaan: upea vanha nykyisin bränikkäkunnossa oleva kehräämörakennus antoi maistelulle sellaisen venuen, että Tammisaareen kannattaa lähteä jo paikan takia.

Islay käytiin varsin kattavasti läpi Jarkko Nikkasen johdolla ja tältä viskit minun suuhuni maistuivat.

Bunnahabhain 42yo 1968, Liquid Sun, 47,8 %

Tämä Bunna vei maistelukokemukset itselläni kerta heitolla uudelle vuosikymmenelle. Kyseessä olis siis vanhin maistamani viski toistaiseksi. Bunnat eivät muutoin ole kummemmin maistuneet, mutta kokeillaan.

Tuoksu: Alkuun vahva hedelmä, päärynää. Vaikka on ollut refill-sherryssä, ei juurikaan sherryisiä elementtejä. Merellistä tammea.

Maku: Puinen yleistuntuma, sherry nostaa sitten päätään täyttäen isosti suun. Alkoholi on tässä oikein hienoa. Yleistunnelmaltaan hedelmäpommi, ei kuitenkaan äärimmäisen syvä. Maukas kaveri, joskin mielestäni jotain epäpuhdastakin on mukana. Jälkimaku on öljyinen. Tämä kyllä nöyryyttäisi isosti sokkona maistettuna, koska en löydä erityisen vanhan viskin elementtejä. 88.

Caol ila 31yo 1979, MacKillop's Choice, 58 %

Tuoksu: Makea tyrnävän hedelmäinen, jossa mineraalinen turpeisuus nousee sitten. Lasin pyörittelyn jälkeen maukas maltillinen ja kohtuukepeä savu, joka on tasapainoinen ja pyöreän mineraalinen. Merellisyydessään suolainen tuoksu. Makeampi kuin hieman saman profiilin omaava myöhempi Port Ellen.

Maku: Alkuun hyvin piikikkään terävä ja hyökkäävä, joskin silti tyylikäs. Suutuntuma on öljyinen, mausteisuutta. Tarvitsee kuitenkin vettä. Vesi avaa ja tuo samettisuutta ja makeutta, joista erityisesti samettisuus on tämän parhaita puolia. Savu on tässä varsin maltillinen, voima tulee muista jutuista. Jälkimaku on pitkä ja merellisen hedelmällinen. Tasapainoinen ja maukas viski, mutta ei mikään poikkeuksellinen. 91.

Bowmore 26yo 1985, Single Malts of Scotland, 54,9%

Tuoksu: Leväinen merellisyys ensimmäisenä. Erikoinen, mutta herkullinen. Bowikan sitrusta hennosti taustalla, sen kanssa hentoa savua. Keskimaan Konnussa tuoksuu tältä.

Maku: Herkullinen pitkä mausteisuus, alkoholin iskevyys, sitten laventelia, jota olen (kaiketi) aikaisemmin kutsunut sitrukseksi. Suutuntumaltaan hyvin öljymäinen ja miellyttävä. Sitruksenomaisuutta toivoisin silti enemmän. Nouseva kokonaisvaltainen fiilis, jossa piston jälkeen rauhallisen punainen tunnelma. Herkullinen, ei silti omasta hyllystä löytyvän Signatoryn luokkaa. 93.

Kommentti: Jarkko Nikkasen mukaan Bowmorelta tuli vuosina 1980-85 viskejä, joissa oli enemmän tai vähemmän laventelin makua mukana. Tuossa linkkaamassani Signatoryssa ja tässä esiintyvä laventeli on suussani maistunut sitrukselta, kenties siksi, että laventeli on ollut tuntematon tuoksu/maku. Tässä kuitenkin näkyy ohjatun tastingin voima: viskeistä voi oppia muiden avustamana. Laventeli, here I come. Pidän nimittäin selvästikin kyseisestä ominaisuudesta.

Port Ellen 29yo 1982, Old Bothwell, 55,5 %

Tuoksu: Makea ja hunajainen. Pyöreää savuisuutta. Huumaava alkoholisuus tuntuu. Tasapainoinen.

Maku: Huumaava savun, alkoholin kirpakkuuden ja hennon hedelmäisyyden liitto. Ensihörpyn fiiliksenä oli, että nyt löytyi voittaja. Tyylipuhdas bourbon-vaikutteinen savuviski. Jälkimaussa minttumainen tuntu, Kipristelevä. Nautittava. 94.

Kommentti: Jos viski on hyvin tasapainossa ja palaset kohdallaan, ei siitä ole liiemmin kirjoitettavaa. Tässä tapauksessa oli näin.

Ardbeg 12yo 1990, Douglas Laing Old Malt Cask, 54,8 %

Ardbeg-ambassadööri Nikkasella oli sanansa sanottavana tästä Ardbegista. Harvinainen 1990-vuoden tuotos, vielä harvinaisempi eritynnyrissä viimeistely ja lähes uniikki tapaus rommiardbegina. Päälle vielä se seikka, että kyseessä oli Old Malt Cask -sarja, joka on yleensä totuttu näkemään tasan 50-volttisena.

Tuoksu: Jossain ib-Artussa ennenkin esiintynyt hikisukka, but in a good way. Makeutta ja savua.

Maku: tasapainoinen alku, sitten iskevä alkoholi joka kuitenkin poistuu aika äkkiä. Rommiviimeistely tuntuu eksoottisissa hedelmissä. Savu on olemassa mutta pikemminkin taustalla. Jälkimaku nostaa savua ja tuottaa pehmeästi lämmittävän tuntemuksen. Tasapainoinen makeus ja savu, joka viipyy pitkään kielellä. 92.

Lagavulin 14yo 1990, The Syndicate, 46 %

Jälleen ollaan harvinaisen viskin kimpussa. Lagavulin selvitti 80-luvun viskilaman paremmin kuin muut ja on onnistunut pitämään leijonanosan tuottamastaan tisleestä itsellään. Tämän vuoksi siltä löytyy harvemmin IB-pullotteita. Tynnyreitä on kuitenkin vaihdeltu Islaylla tislaamoittain ristiin mm. blendien valmistamista varten ja ilmeisesti näiden vaihtojen yhteydessä myös henkilökohtaiseen käyttöön. Bruichladdichin hallituksen puheenjohtaja John MacTaggart ja kaverinsa pitävät ilmeisesti myös Lagavulinista, sillä sitä on heille pullotettu privakäyttöön The Syndicate -nimellä. Ilmeisesti viiden kaverin osuuksien pullottamisen jakojäännöksenä pieni osa näistä pulloista päätyi sittemmin tislaamokaupan kautta myös ulosmyyntiin, ja yksi moinen Laga eksyi marraskuiseen Tammisaareen. The Syndicatet ovat vuosilta 1979 ja 1990, joista tämä tuota tuoreempaa. Myös tynskävahvuista versiota on olemassa.

Tuoksu: Alkuun hyvin mieto: missä tuoksu? Pyörittämiseen jälkeen maukkaan hedelmäinen tuoksu, pieni savu. Maukas mutta maltillinen.

Maku: Herkullinen makean öljyinen suutuntuma. Savu on maltillinen. Huippu. En keksi tähän mitään lisää tai pois. Maku integroituu täydellisesti jälkimakuun. 94.

Jälkimietteet: Olihan tasting. Joku paikallaolijoista totesi, että kattaus oli jopa liian hyvä: mukana olisi pitänyt olla jotain huonompaa, jotta parempia olisi arvostanut. Ehkä näin, toisaalta oli myös hienoa vain fiilistellä upeita viskejä. Ehkä sen vuoksi nuotitkin jäivät osasta viskeistä hieman lyhyiksi. Oli vain mukava elää niitä, ei niinkään näpytellä muistiinpanoja. Illan aikana oppi paljon uutta viskeistä ja tutustui huikeaan porukkaan, jota sekä VYS että kantaväestö piti sisällään.

Parhaan viskin äänet jakautuivat varsin tasaisesti PE:n, Lagan ja Ardbegin välille kaikkien viskien saaden kuitenkin ääniä. Illan niukaksi suosikiksi nousi Port Ellen ja yhtä niukasti raakkasin tuon myös omaksi suosikikseni. Kyseessä oli tasaisen hieno viski, vaikka toki nimi saattoi jälleen hieman painaa. Yllättävän moni antoi äänensä Ardbegille, mihin toki tastingin vetäjän huumorin nimissä tehdyllä agitaatiolla saattoi olla vaikutusta. Muutama tarpeeksi isokenkäinen uskalikko totesi Artun myös olleen pettymys. Bowmore jakoi kansan: osa äänesti voittajaksi ja osa suorastaan inhokiksi. Ensimmäinen 60-lukulainen ei täysin lunastanut siihen kohdistunutta mielenkiintoa, ja pidän tämän kokemuksen jälkeenkin 60-luvun parhaina saavutuksina kolmen soinnun rock-musiikkia, LSD:tä ja turvallista suojaamatonta seksiä. Jag skulle ännu vilja tacka för en utmärkt bra introduction till Raseborgs kommunalpolitik. Tammisaareen lähdetään kyllä uudestaankin, jos kutsu tulee.

Kattaus

Onko batcheissa eroja? Laphroaig 10yo tynnyrivahvuiset rivissä

Laphroaigin perusvalikoimaan on pitkään kuulunut peruskympin lisäksi tynnyrivahvuinen kymppivuotias viski. Vanhempia versioita arvostetaan nykyisin korkealle, kuten usein tuntuu ajan muistoja kultaavan vaikutuksen myötä tapahtuvan. Laphroaig yhtenäisti tynnyrivahvuisten pullojensa ulkomuodon vuonna 2009 sen lanseeratessa 001 batchin. Sittemmin on ilmestynyt batcheja 002:sta lähinnä jenkkimarkkinoille suunnattuun 004:seen. Ymmärtääkseni Laphroaig ei ole pyrkinyt varsinaisesti tekemään näistä erityisen toisistaan poikkeavia, mutta on halunnut palvella batch-numeroita joka tapauksessa kaivelevia harrastajia painamalla merkinnän isolla pullon kylkeen. Toki taustalla on varmasti ollut myös ajatus, että joku hölmö (kröhön, kuten allekirjoittanut) äityisi hankkimaan kaikki batchit keräily- tai myöhemmässä vertailumielessä.

Viskikaapissa on puheltu pintapuolisesti näiden eroista, mutta kovin vahvoja mielipiteitä kunkin paremmuudesta ei ole esiintynyt. Piti siis lähteä selvittämään, olisiko eroja löydettävissä. Tarjolle löytyi batchit 001, 003 ja 004, sekä verrokiksi vanhempi "green stripe" -pullote, joka tosin oli ollut auki lähemmäs kymmenen vuotta, joten ei siinä mielessä varmastikaan kovin kriittisin silmin tehtyä vertailua kestä. Myös 001 oli ollut auki useamman kuukauden ja maistossa olivat viimeiset pisarat, kun taasen 003 ja 004 olivat likipitäen ensimmäiset hörpyt pulloistaan. Tutkimusmenetelmät eivät siis täysin päivänvaloa kestäneet, mutta tutkittava silti oli, kun lasiinkin oli jo ehtinyt kaataa.

Laproaigh Cask Strength 001 57,8%

Tuoksu on alkuun maltillinen ja hedelmäinen. Varsin hieno lyijyisen savun ja makeuden yhdistelmä. Poltetun kasken savua. Makeus taittuu jopa maitosuklaiseen päin. 

Maku on kovan ja kuivan savuinen sekä suoraviivainen.Silti yleistunnelma on pehmeä ja makeutta yhdistän tuoksun mukaisesti maitosuklaiseen. Hieno viski. Jälkimaussa tässä korostuu omaan suuhun oikealla tavalla lyijykynämäinen fiilis. 004:sen jälkeen suoraviivaisempi bourbon-ajatus taustalla: tammi tuntuu. On mielipideasia, tykkääkö vai ei. 91. 

Ville: T: Ei paksua makeutta, jota joskus toivoisi rinnalle, eli heiman ohut, vaikka tuoksu onkin herkullinen. Savua rupeaa sitten nousemaan. M: Keltaisempi, hedelmäisempi kuin muut. Tuntuu myös nuoremmalta ja raikkaammalta. Fantastinen draamankaari: hörppy-siemaus-jälkimaku. Tykkään oikeinkin paljon. Savu on ehtaa lapparia, ja kehitys suussa on huippukiva. Villen pisteet: 91.

Laproaigh Cask Strength 003 55,3%

Tuoksu on hieman sulkeutuneempi kuin 001, hedelmäisyydessään raikkaampi ja hieman vähemmän savuinen. Hieman pehmeämpi myös, mutta ero on todella pieni. sitten makeus lisääntyy, ja siinä on jotain fudgemaista.

Maku on 001:stä terävämpi, makeampi ja makeudessaan suuntäyttävämpi. Lyijyisyys myös kovempi. Tämä on hedelmäisen lyijykynän ystävälle. Omaan suuhuni tuo lyijyisyys menee jo hieman yli, joskin jälkimaussa se sitten kyllä lieventyy jo paikoitellen erittäinkin mukavaan pehmeyteen nostaen tämän jälkimaussa setin ykköseksi. 89.

Ville: T: Hyvin paksu savu. Makein ja savuisin näistä. M: Hieman makeampi kuin 001, ei niin raikas. Hieman vahvempi alkoholi pienellä epäpuhtaudella. Tummempi kuin 001. Lakritsa/lyijy on tässä vahvempi kuin muissa, ja huomaan siitä tykkääväni. "Tyypillisin" Laphroaig itselleni. Lakritsanjuuri/lyijy on juuri kohdallaan. Makeus on yrttistä mausteista sorttia. Villen pisteet: 92.

Laproaigh Cask Strength 004 58,3%

Tuoksu on selvästi suoraviivaisempi ja savuisempi heti alkuun. Tuhkaista kuivaa savua terävämmällä ja kovemmalla tavalla kuin muissa. Kovuudessa jotain tinnerimäisyyttä, hyvällä tavalla. 

Maussa iskee heti alkuun suuta kuivattava tanniinisuus, jota on yleensä tottunut yhdistämään oloroso-sherryyn. Erittäin voimakas suutuntuma, polttavuutta. Selkeästi terävin näistä. Tämä on näistä ainoa, johon tekee heti mieli lisätä vettä. Toisaalta myös jälkimaku tuntuu aika voimakkaalta ja kovan alkoholisuuden ryydittämältä. Veden lisääminen auttaa selvästi. Sherryvaikutus pysyy läpi viskin, ja siinä mielessä tämä tuntuisi hieman eroavan joukosta. Erotteluparin 001:sen kanssa tuntui saavan, joista ensimmäisessä oli enemmän bourbontammea. Mikäli pitää sherryvaikutuksesta, niin tämä voi kyllä toimia. Omaan suuhuni ottaisin ehkä mielummin "puhtaampana". 89.

Ville: T: Hieman alkoholisempi tuntu. Makea. M: Tanniinisen kuivattava. Terävä, mutta terävyys ei kuljeta pelkästään hyviä asioita, vaan mukana on myös viinaisuutta. Jotenkin eniten nykyviskin tuntu: tästä löytyviä asioita tunnutaan tällä hetkellä korostavan viskimarkkinoilla. Vastaavan vertauksen löydän esimerkiksi Bowmoresta, jossa tämä muistuttaisi Enigmaa verrattuna normaaliin 12-vuotiaaseen. Sherryn tuntu tuo tähän jotain lisää. Villen pisteet: 90.

Laproaigh Cask Strength 'Green Stripe' 57,3%

Tuoksu on alkuun ennen viskin heiluttelua lasissa jopa kukkea. Ei savua mailla halmeilla. Vehreää makeutta. Viskin liikuttelun jälkeen vehreyden sekaan tulee jonkin verran voimaa. Hento savu ryydittää hyvin tummaa makeaa yleistunnelmaa. Tyylikäs. 

Maun kihelmöivyys leviää suuhun voimakkaana ja täyttävänä. Alkoholi pitää otteessaan, mutta on silti tyylikästä. Toisessa aallossa vyöryy keltaisen kukkainen makeus, jota ei yhdistäisi islaylle. Vasta kolmannessa aallossa tulee pehmeä turvesavu. Pehmeä ja nautinnollinen, tuo kerta kaikkiaan veden kielelle. Jälkimaku tuo nuotiosavua nuuksiolaisittain. Tämä on enemmänkin herkkä kuin savumonsteri. jälkimaku ei kuitenkaan ehkä maailman pisin.Tuli mieleen männäviikolla juodut Balblairit makeudessaan. 90.

Ville: T: Herkullinen. Paksu. Tuntuu kuin höyryt nousisivat lasiin. Enemmän lakritsia kuin muissa. Muut ovat pinnallisia. Tuoksujen ykkönen. M: Hyvin tumma perustuntu. Myskisen ruskea. Sikarilaatikkoa. Mehukkaan makean mausteisen savuinen balanssi, joka on arvostettavaa viskissä. Maku, jälkimaku ja tuoksu kulkevat kaikki mukavasti liitossa. Holista ei voi sanoa pahaa: miehekkään tyrnävää, mutta silti varsin pehmoinen kosketus.Villen pisteet: 92.

Kommentit: Tähän tastingiin ryhtyminen pelotti hieman etukäteen, koska ei voinut olla varma, löytyisikö näiden välillä eroja. Vaan löytyihän niitä. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että en varmuudella osaisi erottaa, mitä yksittäistä batchia juon jos vertailutilannetta ei olisi. Samoin uskoisin, että silmät kiinni en osaisi sanoa, mikä batch on kyseessä, vaikka kaikki olisivat nenän edessä. Sen verran samasta tavarasta (tai heikosti kultivoituneesta suusta) on kyse. Pisteet annettiin rehellisesti tunnelman mukaan, mutta en osaa sanoa, olisivatko esimerkiksi 001 ja 003 eronneet toisistaan kahden pisteen vertaa, jos mukana olisi ollut myös muiden tislaamojen verrokkiviskejä.

Selvästi joukosta erottuva oli tuo green stripe, jonka omistaja kyllä sanoi, että savu olisi hänen mielestään vuosien varrella hieman hälvennyt. En kuitenkaan tämän maistelun seurauksena lähtisi tuosta monia satoja maksamaan, vaikka jossain vastaan tulisikin.

Erikoinen oli myös molempien maistelijoiden toisistaan erillinen havainto 004:sen sherryisyydestä. Se oli makuprofiililtaan selvästi erilainen. Kun pulloa katsoi, niin värikin tuntui olevan aika punertava, mutta toisista ei ollut kokonaista pulloa verrokiksi, joten vaikea sanoa siitä tarkemmin.

Suosikeissa mielipiteemme jakautuivat. Siitä olimme kuitenkin yksimielisiä, että loistavia drameja illan viimeiseksi jo hieman marinoituneeseen suuhun. Ville tiivisti pienet erot seuraavasti:

Batch 001: raikas hedelmä

Batch 003: makean paksu lakritsa

Batch 004: kuivattava tammi ja sherryi

Green Stripe: ruskea myski

Villen vieraskynä: Oma viskikaappini ja asiaa viskien luokittelusta

Aloittaessani viskien juonnin kymmenisen vuotta sitten, olivat hankinnat varsin summittaisia: kiinnostavan tuotteen osuessa silmiin hankin pulloja varsin laajalla skaalalla hyllyyn. Lopputuloksena oli sekalainen seurakunta viskejä, joista osan tyhjentämiseen meni vuosikausia. Alusta asti periaatteenani on kuitenkin ollut, että jokainen pullo on juomista  varten, eikä niiden avaamista tai kulutusta ole tarkoitus rajoittaa. Keräilijää minusta ei siis löydy, brassailijaa sen sijaan hiukan. Näin ollen kaapissani on ollut perusviskien lisäksi aina muutama iäkkäämpi ja arvokkaampi pullotus.

Reilu vuosi sitten harrastuksen uudelleen lämmittyä pullojen ostaminen sai reippaasti vauhtia, ja jonkinlaiset periaatteet kaapin täyttöön onkin ollut tarpeen luoda. Oma lähestymistapani on nykyään se, että eri alueiden, tislaamojen tms. sijaan olen jaotellut viskit itselleni merkityksellisellä tavalla luokkiin, ja tätä luokkaa edustamaan olen sitten pyrkinyt hankkimaan kerralla juontiin yhden tai pari pulloa viskikokoelmassani. Eri aikoina - viskimakuni muuttuessa ja kehittyessä - viskityyppien painotukset ovat vaihdelleet paljonkin. Mutta luokittelu on mahdollistanut myös poissulkevat valinnat. Esimerkiksi omassa kaapissani ei varsinaisesti ole tilaa 'ruskealle ja maanläheiselle' viskille, vaikkapa Highland Parkille. Juon mielelläni kyseisiäkin viskejä - ja monia muita erilaisia viskejä - maistelumielessä, mutta kokonaista pulloa ei ole ollut tarvetta hankkia.

Oman kaappini viskityypit ovat:

"Perussavut". Nimestään huolimatta kyseessä eivät suinkaan ole keskinkertaiset viskit, vaan (pääasiassa) Islay-tislaamojen normirangeen kuuluvat erinomaisen hinta-laatusuhteen omaavat tuotteet. Laproaigh Quarter Cask - mitä uskoakseni tulee löytymään hyllystäni hamaan tulevaisuuteen - on tästä mainio esimerkki, mutta myös Caol Ilan, Lagavulinin, Bowmoren ja Ardbegin eri tuotteet mahtuvat listalle. Tyypillisesti minulla on 2-3 tälläistä perussavuviskiä, joita on kiva maistella rinnan ja miettiä, että miksiköhän aina välillä joku maistuu paremmalta kuin toinen.
 * Tällä hetkellä kaapissa: Laproaigh Quarter Cask, Bowmore Enigma, Ardbeg TEN

"Nuoret savut". Tämä kategoria - ja toki muutkin - voisi vielä jakaa tynnyrivahvuisiin ja normivahvuisiin, mutta koska näitä hyllyssäni on usein vain 1-2 kappaletta niin niputetaan ne yhteen. Tässä haetaan terävää, vahvaa, suoraviivaista savuaromia vailla kummempia kikkailuja. Tämä luokka pitää sisällään hyvin erihintaisia viskejä: alle kolmenkympn Smokeheadista reilusti yli viiden kympin yksityisten pullottajien tynnyrivahvuisiiin nuoriin pullotuksiin asti. Yleensä nämä ovat omassa kaapissani olleet bourbon-kypsytettyjä.
 * Tällä hetkellä kaapissa: Bowmore Tempest, batch N:o 3

"Laatusavut". Koko viskiharrastukseni voisi tiivistää sen täydellisen savuviskin metsästykseen. Laatusavuna tarkoitan maineekkaan tislaamon joko iäkästä tai muutoin erityistä pullotusta, joka maistossa saa yli 90 pisteet ja jolla mielellään päättäisi illan kuin illan. Toki tässäkin luokassa on vielä erikseen superekslusiiviset viskit - joihin tehty investointi edellyttää jo melkoista harkintaa - ja normikukkarolle sopivat mainiot hyvän valuen tuotteet. Tässä luokassa omaan hyllyyni on tarttunut melkoisen monta Laproaighia, mikä on kyllä osittain sattumaa.
* Tällä hetkellä kaapissa: Caol Ila 18 yo, Laproaigh Cairdeas 2012 Origin, Laproaigh 18yo, Laproaigh 21yo Great Cask Series, Benriach 1984 26yo Single Cask Peated Virgin Oak Finish, Bowmore 1985-2011 25yo Signatory Cask Strength Collection

"Viiniviimeistellyt savut". Vielä vuosi sitten olisin sanonut tämän olevan lempiviskini. Erilaiset Distiller's Editionit ja Benriachin latinalaisnimihirvitykset ovat mielestäni mainio yhdistelmä savua ja makeutta, sekä luonteikkuutta ja helppoa juotavuutta. Nyt kuitenkin ihan viime aikoina olen päätynyt juomaan sherryt ilman savua ja savuviskit lähinnä bourbon-kypsytettyinä. Silti erittäin mielelläni pitäisin kaapissani ainakin yhtä viini- tai sherryviimeisteltyä savuviskiä.
* Tällä hetkellä kaapissa: Longrow 14yo Burgundy Wood Finish 

"Makeanpehmeät sherryt". Vaikka viskitrendinä ylipäätään voidaan nähdä sherryisyyden ja eri finishtelyiden lisääntyminen, ovat mielestäni kokonaan sherrytynnyrissä kypsytetyt tuotteet oma kategoriansa, ja itse suosin nimenomaan niitä jos ei tee mieli savuviskiä. Vaikka savuviskit saavat makuuni olla hyvinkin raakoja ja suoraviivaisia, sherryviskeiltä haen erilaista lähestymistä: nimittäin marjaista makeutta, hilloisuutta ja niitä tasapainottamaan pehmeitä leivontamausteita.
* Tällä hetkellä kaapissa: Glenfarclas 15yo, Glenfarclas 105, Mortlach 16yo Flora&Fauna

"Hunajanektarit". Tällä tarkoitan kepeitä, karkkimaisen makeita, pehmeitä, joko hedelmäisiä tai kukkaisia viskejä. Tyttöviskeiksikin haukutaan. Joskus sitä vaan hakee viskiltä samoja fiiliksiä kuin laadukkaasta konjakista, ja tällöin itse hakeudun näiden äärelle. Esim. Balvenie, Dahlwinnie ja pari muuta menee tälle listalle, ja ko. nimen saadakseen viskiä onkin voitu kypsyttää monenlaisissa tynnyreissä.
* Tällä hetkellä kaapissa: --

Viskiluokkia tulee kaappiini varmasti ilmestymään lisääkin, ja joku saattaa integroitua toiseen - tämän hetken kategorisointi ei suinkaan ole lukkoon lyöty. Malli on kuitenkin luonut itselleni työkalun viskihankintoihin, jotta ihan kaikkia hyviä viskejä maailmasta ei olisi pakko hankkia samalla kertaa omaan hyllyyn. Kokonaisten pullojen lisäksi kun tälläkin hetkellä on kaapissa kourallinen samplepulloja ja muita maistiaisia. Bourboneita, konjakkeja, calvadoksia ja rommeja unohtamatta.

Eivät mokomat mahdu edes samaan kuvaan, pitäisikö juoda turhat  pois..?

Laproaigh 13yo 1998-2011, Sinclair, 46%

Laproaigh 13yo 1998-2011, Sinclair, 46%

Tuoksultaan alkuun hieman epäpuhdas, imelää makeutta, eikä kovin voimakasta savua. Lasin pyörittämisen jälkeen savu tulee esiin makeuden kuitenkin säilyttäen. Epäpuhtaus häipyy samalla. Pehmeän maltillinen turveviski, pehmeä, mutta yllätyksetön. 

 

Maku alkaa hyvin maltillisen pehmeänä leviämisenä suuhun. Makea yleisilme, joka kuitenkin nyt sallii jo voimakkaammaan savun tulevan läpi. Savu on tuttua lapparia ja se on integroitunut tähän hyvin. Pehmeä viski, jossa savu on mukana, mutta ei pääosassa. Rakenne on kuitenkin jotenkin lattea, ja mukana oleva alkoholi ei toki näillä volteilla potki, mutta on kuitenkin pikemminkin pistävä kuin erityisen pehmeä. Makeus antaa tälle laajuutta, mutta taso säilyy bulkkitavarana. Ehkä Laproaig toimii joko itselleni parhaiten joko helpon/nuoren suoraviivaisena, tai sitten monipuolisemmilla ominaisuuksilla varustettuna huomattavasti laadukkaampana/iäkkäämpänä. 84.

Ville: T: Ensitunnelma hedelmäinen verrattuna peruslapparin tuoksuun. Tuorettakin hedelmää. Hyvin keltainen tunnelma, hieman ponsua ja liuotinmaisuutta pinnan alla. Vanhaa muistellen joskus tällaisesta tuoksusta on sukeutunut mahtava maku. Ei erityisen tyypillinen Laphroaig. Turvetta kyllä, mutta ei nuotiota tms. M: Ensimmäisessä hörpyssä turvesavu tervehtii savuviskimäisesti. Miellyttävä, joskin edelleen hieman epäpuhdas ensikosketus. Nielaisuvaiheessa alkoholi suorastaan pistää hieman ikävästi. Sen jälkeen alkaa juureva makupaletti nousta kitalaesta. Maku jää kuitenkin hieman lyhyeksi, eli äkkijyrkkä kokonaissetti, jota tietty epäpuhtaus heikentää. Hetken aikaa hörpittyään tietää kyllä juoneensa Laphroaigia, sillä tuttu lakritsainen paksuus jää suuhun. Villen pisteet: 84.

Highland Park 18yo Earl Haakon, 54,9 %

Highland Park lanseerasi vuonna 2009 The Magnus Series -trilogiansa ensimmäisen pullon, 15-vuotiaan Earl Magnuksen, ja viski myös 6000 pullon satsinsa ilmeisen nopeasti loppuun. Seuraavana vuonna ilmestynyttä Saint Magnus 12yo:ta pullotettiin vajaat 12000 pulloa ja se oli trilogian kerääjille varmasti pitkälti pakko-ostos, vaikka hinta olikin kohtuullisen suolainen 85 £. Moni keräilijä joutui sitten trilogian päättävän kolmannen pullon osalta pettymään, koska 18-vuotiasta Earl Haakonia tehtiin vain 3000 pulloa, joten sitä ei kaikille halukkaille tulisi riittämään. Niillekin, joille viski oli saatavilla, saattoi sen 160 £:n hintalappu muodostaa esteen. Tällä kertaa suomalaisilla oli pullan kohtuullisen hyvin uunissa, sillä kiinteän katteen monopolimyymälämme myi Haakonia maailman markkinatasoon nähden varsin kohtuulliseen 185 €:n hintaan. Sitä meni jokusia pulloja myös ravintoloihin, ja kun näin tuon hyllyssä Black Doorissa, oli rinnakkaismaistelu normi18yo:n ja Haakonin välillä pakko tehdä.

Paperilla Earl Haakon kiehtoo valtavasti. Highland Park 18yo on itselleni osoittautunut yhdeksi niistä viskeistä, jota voisi harkita, jos vain yhtä viskiä saisi lopun elämäänsä juoda. Jos siihen kuitenkin jotain toivoisi, niin voltteja saisi olla jokunen lisää. Earl Haakon vastaa tähän haasteeseen ja pienellä tuotantomäärällä voisi kuvitella, että valitut tynnyritkin olisivat kohtuullisen tarkkaan valitut? No, maistetaan.

Alkuun maistamani regulaari 18yo (Black doorissa 6 € / 2 cl) maistui jälleen kerran erinomaiselta. Tuoksussa oranssia hedelmää, taittuu hieman eksoottisenkin puolelle, sitten maanläheisyys lisääntyy. Makea ja kohtuullisen syvä tuoksu. Suutuntuma aivan huippuluokkaa. Hennon mausteinen alkoholisuus kylkeen ja maun luppopuolella kanervainen maanläheisyys nousee miellyttävänä. Jos se ainoa tynnyri autiolla saarella olisi tätä, ei olisi valittamista. Voimaa vaan saisi olla lisää. Sherry ei ammu yli, mistä pidän tässä. Suuhun jää pitkäksi aikaa tuo turpeinen täyteläinen kaiku. Huippua. Jos tuosta sikarilaatikkosuudesta pitää niin tämä kyllä toimii. Pisteissä palattiin taas 92:seen.

Highland Park 18yo Earl Haakon, 54,9 % (12 € / 2 cl)

Tuoksultaan kaukaa huomattavasti tummempi, myskinen. Syvää sherryä, tammea ja alkoholin mukanaan tuomaa ominaista synkkyyttä. Lasin pyörittelyn jälkeen huumaava voima syvänä ja mystisenä. 18yo:n kanssa eri viski on kyseessä. Avauduttuaan lasissa hedelmä lisääntyy mutta tummuus ja herraskaisuus säilyy.

Maku odotuttaa kielellä pitkään. Isohko mausteisuus tulee ensin, sitten hyvin pehmeä alkoholi. Veden lisäämiselle ei ainakaan iskun puolesta ole mitään tarvetta: tämä on täysin juontivoimakkuudessaan. Suutuntuma on alkoholin myötä hieman kuivattava. Tuoksun tummuus paljastuu sherryisyydeksi eli tämä on sherryisempi kuin 18yo, mutta ei kuitenkaan samoin kuten 21yo tai 25yo. Ei ensimaistolla wow-fiilistä. Vanhempien hp:iden tunnelmaa kuitenkin sherryisessä mausteisuudessaan ja kihelmöinnissä. Kihelmöinti on myös vallitseva tunnelma jälkimaussa, jossa turvetta tuntuu vähemmän kuin regu-18:ssa. Tämä on tyrnävämpi, suutuntumaltaan isompi, mutta ehkä vähemmän mielenkiintoinen. Mutta sitten: veden lisäyksen ja pienen odottelun jälkeen kihelmöivä jälkimaku alkaa avautua ja näyttää parhaita puoliaan. Hulppeaksi nousevaa jälkimakua tukee vielä jälkimaun jälkimaku, joka on uusi kokemus viskeissä minulle ja kertoo tämän pituudesta. Lopun elämys siirtyy portaattomasti myös itse maun loppupuolelle, joka alkaa sekin olla aika valtava ja miellyttävän samaa maata kuin jälkipoltot. Parantaa mainettaan pisteellä per huikka viimeisten siemaisujen aikana. 2-senttinen loppui siinä mielessä kesken. Joka tapauksessa omassa kategoriassaan huippuviski. 93.

Kommentti: Mielestäni Earl Haakon tuo normaaliin 18-vuotiaaseen ilman muuta jotain lisää. Se, kannattaako moisesta lisäyksestä maksaa kolminkertainen hinta, on maku- ja lompakkoasia. Kyseessä on tyypillinen luxus-tuotteen hinnoittelukysymys, jossa hinta-ominaisuus-käyrä kääntyy yht'äkkiä räjähdysmäiseen nousuun. Tai sitten se regu-18 on vain niin käsittämättömän hieno viski hintaansa nähden.

Macallan Whisky Maker's Edition, 42,8 %

Maistossa Macallanin Whisky Maker's Edition, joka kuuluu sen 2009 lanseeraamaan 1824 travel retail -sarjaan. Kyseisessä pullotteessa ei ole ikämerkintää, mutta sarjaa kuvataan hohdokkain sanankääntein: 

"They have been inspired by the distillery's long history and rich traditions to create a very special range of single malts, selecting the best casks at the peak of their maturity in order to achieve the fullest and most complex whisky."

Tätä maistettaessa ei ollut tietoa pullon hinnasta eikä muistakaan tiedoista.

 

Macallan Whisky Maker's Edition, 42,8 %

Tuoksu: Alkuun jouluista omenaa ja rauhallista sherryä. Lasin pyörittämisen jälkeen hentoa huumaavuutta, miellyttävä punainen pehmeä tuoksu. 

Maku: Maanläheinen punaisuus levittyy heti alkuunsa suuhun myös jonkun hieman epäpuhtaan tunnun kera (joka sitten poistuu kyllä). kepeähkö sherryisyys, jota sitten kohtuuvoimakas ja hieman mausteisen kihelmöivä alkoholi seuraa. Alkoholi ei ole pistävää sinänsä, mistä propsit. Alkoholin jälkeen suussa voimistuu eilen juotu sherry (sanoin kuvainnollisesti) ja pieni kihelmöinti jää, mutta samassa sarjassa löytyy kyllä niin paljon parempia viskejä. 82. 

Ville: T: Aika tamminen. Mallasviskin täyteläistä paksua tuntua. Leppoisaan hörsimiseen. M: Alkuun kivaa toffeemaisuutta, täyteläinen punainen ensituntuma, jossa nahkaa ja punaisempia tuntemuksia. Alkoholin pyyhkäisyn jälkeen ei oikein tapahdu paljon mitään. Jälkimaku on hyvin puinen, tamminen, kuiva, puolitympeä. Tähän olisi suonut vielä vähän jotain lisää. Tuoksu ja ensipuraisu ovat tämän parasta osaamista. Villen pisteet: 85.

Kommentti: Sain tästä samplen kaverilta, mutta hintaa on näyttänyt maailmalla olevan n. 70 € alun perin ja sittemmin reilusti enemmän. Ikämerkitsemättömästä viskistä aivan liikaa, mainospuheista huolimatta. Ei putoa Macallan tähän suuhun edelleenkään...

Ardmore 12yo 1994-2007, The single malts of Scotland, 46 %

Blogin ensimmäinen Ardmore on IB-pullote. Ennakko-odotuksia ei ole, siispä härkää sarvista.

Ardmore 12yo 1994-2007, The Single Malts of Scotland, 46 %

Tuoksu: Palavaa maihinnoususaapasta. Sitä savua, jota tulee kun tuoreita pihkaisia männynoksia poltetaan. Omanlaisensa persoonallinen, lasin pyörittelyn jälkeen jopa aika voimakaskin savu. Kuiva ja miellyttävä. Lasissa viettämisen jälkeen makeus lisääntyy ja savu hieman väistyy.

Maku: Kova ja suun täyttävä lasku kitaan, johon jopa hieman tulisen polttava alkoholi istuu aika kivalla tavalla. Rakenteeltaan suoraselkäinen ja terävä viski. Onko kuitenkin hieman yksioikoinen? On, mutta aina ei sen kummempaa tarvitse. Tämä on metallityöläisen perjantai-iltapäiväviski: heviä taustalle ja Ardmorea lasiin, toimii. 90.

Ville: T: Poltettua kumia ja villasukkaa. Ei erityisen vahva, mutta hienostuneella tavalla kiva savu. Ei mausteisuutta rinnalla. Jäin oikein nuuskimaan tätä. M: Ensihörpyn alkoholi varsin vahva ja vyöryvä. Ensikosketuksessa kumimainen savu. Nielaisun jälkeen hieman likainen jälkimaku jossa ollaan edelleen savuisissa meiningeissä: lakua, maustepippuria, neilikkaa. Ei ole kuitenkaan samalla tavalla miellyttävä kuin tuoksussa. Tiettyyn mielenlaatuun kiva: rehdin suoraviivainen ja miehekäs. Olisi voinut olla vähemmänkin robusti. sopisi on the rocks -lasiin ja juotaisiin örähdellen 6 cl:n hörppyinä kerralla. Kiva uusi tuttavuus. Äijäviski. Villen pisteet: 88.

Balblairit 2000 ja 1989

Maistossa kaksi Balblairia. Kyseisellä tislaamolla on tapana nimetä viskinsä vintagen mukaan, joten tavaran iän selvittäminen vaatii aina laskutoimituksia. Hommaa vielä sekoittaa se, että uusia vintageja on alkanut putkahdella tiuhaan. Preferoisin perinteistä ikämerkintään, varsinkin kun näissä ei kuitenkaan single caskeista ole kyse.

Balblair 2000, 43 % 

Tuoksu: Jotain epäpuhtautta/metallista heti alkuun. Sitten tuoretta keltaista hedelmää ja eksoottisia hedelmiä. Eteeristä öljyä. Miellyttävä, harmiton mutta ei erityisen voimakas. 1989:n jälkeen tilapäisenä tuntemuksena pinaattia ja saunavihtaa, joita en enää myöhemmin tavoittanut. Harmi. Irtokarkkista banaania.

Maku: Hyvin pehmeä ja hieman suuta kuivattava laskeutuminen suuhun. Siihen nähden, kuinka karkkinen tuoksu tässä on, maussa on kyllä rakennetta. Alkoholi antaa sopivasti (joskin silti aika kevyesti) vastusta ryhdittäen kokonaisesitystä. Hyvä maku, jo ennen kuin mennään jälkimakuun jota ei juurikaan ole. Keveys ja hedelmäisyys ovat tälle eduksi. Keveydestään huolimatta laadukas tisle. Mutta yksi drami tätä riittää aperitiiviksi. 88.

Ville: T: Raikasta keltaista vastakuorittua hedelmää, eteeristä öljyä. Tihkuvaa mettä. Hyvinkin miellyttävä, kukkea. Jotain oksaalihappoista (karviaismarjan lehteä?) Makeampi kuin 1989. M: Kivan makea kepeän köykäinen hedelmäviski. Makea ensikosketus aika eksoottisillakin hedelmillä, jonka perään pieni alkoholi, joka ei kuitenkaan vie tilaa. Pehmoisen samettinen tunnelma kaikin puolin. Ensipuraisun hedelmäryöppy on kiva. Tällä voisi perehdyttää tytön viskiin. Villen pisteet: 86.



Balblair 1989. 46 %

Tuoksu: Kosteampi kuin 2000. Samat hedelmät, mutta kypsemmässä ja tummemmassa muodossa. Kiva raikkaan keltaisen hedelmän ja tummemman pohjavireen yhdistelmä.

Maku: Viski odottaa kielen päällä hetkisen ennen kuin leviää suuhun kaksitonnista kovemmalla intensiteetillä. Tumman myskisen hedelmän vyöry, jopa hieman lyijykynäinen, mikä menee jo hieman yli. Alkoholi on hyvin maltillinen, mikä sopii tähän. Vyöry on intensiivinen, mutta lyhyt. Rakenteeltaan tämä on syvempi, mutta samalla hedelmä on muuttunut hieman lyiyiseksi, mikä ei tähän makuprofiiliin täysin sovi. Ottaisin Balblairini niukasti mielummin kevyen karkkisena. 87.

Ville: T: Tummempi myskisempi meininki, mutta selvästi samaa sukua kuin 2000. M: Raikkaus ja hedelmäkarkki puuttuu, mutta hienostunut setti. Suutuntuma on paksumpi. Alkoholi ei yhtä smooth kuin 2000. Ryhtiä on jo mukana. Hyvin tuttu hedelmäpommi, mutta lopputuloksena hyvin eri luonteinen kuitenkin. En osaa sanoa, onko tämän tummempi mausteisempi pistelevyys tälle eduksi samalla tavalla kuin 2000:n hilpeydelle. Tämä tavoitteli hienostuneisuutta, mutta ei ihan onnistunut siinä. Villen pisteet: 85.

Tomatin 21yo, Douglas Laing Old Malt Cask, 50 %

Gallow's Birdissä jatketaan Tomatinilla (6,70 € / 2 cl)

Tomatin 21yo 1990-2011, Douglas Laing Old Malt Cask, 340 pulloa, 50 %

Tuoksu: Keltainen kevyt viski, jossa epäpuhtautta esiintyy. Nenäntäyttävää alkoholisuutta, joka ei ole epämiellyttävää. Kuivaa kanervahunajaa. Ei hassumpi.

Maku: Ottaa saman tien otteeseensa. Mukava tasainen mausteisuus, mineraalisuutta joka täyttää suuta. Varsin nautinnollinen drami. Nimenomaan syvyys, jota tästä löytyy on hienoa. 90.