Whisky-Fässle Laphroaig 2000-2010 10yo, 59,4 %

Maistossa outo sample, Whisky-Fässlen duunaama 10yo Laphroaig 2000-2010, 59,4 %. Tästä kyseisestä yksityisestä pullottajasta/verkkokaupasta löytyy googlella lähinnä 80-lukulaisittain väsätyt sivut. Vaan antaa Laphroaigin puhua puolestaan tai karua kieltään. Tämä maistelu syrjäyttäköön aiotun Caol Ila -maistelun, koska pienehkö flunssa vaivaa. Vertailuna on sen sijaan Mystery Malt, josta tarkemmat speksit alla.

Tuoksu referenssiviskinä toimineeseen Quarter Caskiin verrattuna hedelmäisempi/makeampi, mutta alkoholi kyllä jyrää. Lääkemäisyyttä. Jodia. Mysteryn jälkeen Laphroaig-savu erottuu.

Maussa pehmeä ja öljyinen suutuntuma, joka hivelee maistajaansa ennen isoa alkoholisuutta, joka kuitenkin taittuu varsin leppoisasti. Sitten lyijykynää ja jotain epämiellyttävän puolelle kääntyvää metallista. Jälkimaku on tämän viskin huonoimpia puolia. Vesi pehmentää ja muuttaa jälkimaun lyijyä suklaisemmaksi. Ostaisin tätä mielummin kaappiini kuin perus10yo:ta, mutta ei tämä silti hyvin viskien listalle mene. 81.

Ville: Ei poikkea kauheasti lapparin CS:stä, tämä on ehkä vähän ohuempi. Alkoholi on vahvasti läsnä. Lääkemäisyyttä on mukana, mitä en arvosta. Jotain multaista. Savu on kuivaa, mikä on varsin hauskaa. Yleisilme on kuitenkin varsin raaka/kuiva ja nuoren oloinen. Ei kypsän viskin makeutta mukana. Kuitenkin tykkään. Ja laphroaig-savu on sellainen, joka tykkää volteista. 87.

Loppuun vielä Whiskyfun.comin luonnehdinta: Colour: pale white wine. Nose: similar but just a tad less sooty/ashy. Raw peated malt. Mouth: same style as the DD, a wee-tad harsher and less polished. A little earthier/rootier. Finish: long, salty. Comments: all good. SGP:348 - 87 points.

Vertailussa Mystery Vatted Malt, Distiller's Edition, Specially Selected by the Distiller's buddy and the Recipe Master Eläväpullo, matured 2 hours in a sample bottle, vatted in Ruskeasuo ghetto, Finland, around 58 %-vol.

Kirjataan vain Villen fiilikset, koska Distiller's Manager's buddy Eläväpullolle tämä ei ole Mystery malt.

Ville: Tuoksussa siirrytään siihen, mitä kutsun hunajanektareiksi. Kukkaisen hedelmän sokereita. Banaania/aprikoosia/jotain muuta kypsää keltaista. Sherryä. Pelkistettyä tynnyriä. Voltit 40-46 %. Miellyttävä ensikohtaaminen, mutta ei sellainen viski, joka herättäisi kutsun tutustua enemmän. Savu loistaa poissaolollaan, sherrymäisyys, hedelmäisyys ja tynnyrisyys ovat tasapainossa, mutta jotenkin lattealla tavalla. Jälkimaussa jotain semisti tunkkaista. Tämäntyyppiset viskit jättävät lattean lopputuleman.

Toim. Huom. Tässä välissä Eläväpullo naureskeli partaansa siitä kuinka metsään arviot menevät. Vaan sitten alkoi lyyti kirjoittaa.

10 min maistelun jälkeen: tässä tuoksussa on itse asiassa tosi paljon savua. Puusavua. Mitä enemmän tätä juo, sitä enemmän tässä alkaa olla volttejakin. Veikkaan, että Fässlen tynnyrivahvuisuus haittasi tämän viskin tunnistamista. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että juon tynnyrivahvuista viskiä. Ihan kuin tämä olisi muuttunut matkan varrella.En löydä enää mitään samoja aromeja kuin silloin kun otin ensimmäisen hörpyn. Nyt kun jatkan tuoksua, tunnistan taas sokerisia elementtejä. Sherryisyys kuitenkin paistaa edelleen vahvana läpi. Hedelmäisistä aromeista on siirrytty paljon kuivempiin. Wau, hurja elämys! Ensimmäisestä tuoksusta olisin vienyt tämän Speysideen ja nyt on sellainen tunne, että juon Islayta. Monipuolisuudesta propsit. Villen pisteet: 88.

Kommentit mystery-maistelusta: Oli mielenkiintoista seurata sivusta makuhavaintojen kehitystä. Siinä vaiheessa kun luin Villelle hänen arvionsa, hän arvasi: caol ila CS. Ja lopullinen tuloshan oli vattaus Laphroaigin Cask Strengthin ja Arranin 12yo Single Caskin välillä. Jälkimmäisen osan arvaukset menivät kuitenkin varsin lähelle oikeita elementtejä.

Ajatus tähän tuli Laphroaigin 15yo:sta: Halusin perinteiseen lapparisavuun jotain hedelmää ja Arran tuntui tähän riittävän smoothilta ja hedelmäiseltä. Joka saattaa ajatella, että tässä raiskattiin kahta viskiä. Oliko lopputulos parempi kuin alkuperäiset viskit an sich? Villen pisteet Laphroaigin CS:lle olivat 88 ja Arranille jotain 80:n loppupuolelle. Eli samoilla huitteilla pyörittiin, mutta kokemus oli silti ilman muuta mielenkiintoinen. May the vatting be continued.