Ardbegia Punavuoren Ahvenessa

Eläväpullo vietti Uisge-kenraaliharjoituksensa Punavuoren Ahvenessa, kun tarjolle oli katettu viisi Ardbegia ja luennoimaan rekrytoitu asiantunteva konkkaronkka: Suomen Ardbeg-Ambassador Jarkko Nikkanen ja Ardbegin tislaamolta Karen Fullerton. Tilaisuus oli allekirjoittaneelle ensimmäinen "virallinen" viskitasting, joten odotukset olivat korkealla vaikka tarjolla olevista viskeistä 4/5 olivatkin tuttuja.

Kattaus: Blasda, TEN, Uigeadail ja Alligator. Karen Fullerton esitteli vielä lopuksi erikseen Corryvreckanin.

Hieman miedommin turpeistettu (25ppm) Blasda oli itselleni entuudestaan tuntematon, ja kun sitä sai maistaa niin aperitiivina kuin osana kattausta, tuli kirjoitettua muutama nuottikin ylös. Muista viskeistä kirjaan lähinnä muita itselleni uusia tai mielenkiintoisia havaintoja, koska niistä on paljon sanottu jo muissa yhteyksissä.

Ardbeg Blasda, 40 %

Tuoksussa tuttu Ardbeg-savu, hyvin mietona ja kevyenä. Holi ei tunnu. Savussa on juurevuutta, mutta se ei pelota tiehensä. Avustetussa maistelussa mainittiin toffee, vanilja ja granny smith -omppu. Näistä pystyin tämän jälkeen allekirjoittamaan toffeen ja turpeisempien viskien jälkeen mielenkiintoisesti tuota omenaakin. Mielenkiintoinen oli myös makeiden elementtien korostuminen muiden arttujen jälkeen: tähän viskiin tuli jopa shampanjamaisia piirteitä. 

Maku alkuun vetinen ja mieto. Savu seuraa maltillisesti. Savu on miellyttävä, mutta viski on muutoin hieman lattea ja kitkeräkin esitys. Alkuun tämä tuntui selkeän kuivalta vailla makeita elementtejä, mutta makeutta löytyi sitten isoveljiensä jälkeen kyllä. Pisteet illan ensimmäisenä viskinä 80 ja toisella kierroksella 84. Olisi luultavasti kannattanut ottaa vielä pari rundia...

Ardbeg TEN, 46 %

Nikkasen mukaan tämä on turpeistettu lukemiin 55ppm ja sisältää 1st fill ja 2nd fill bourbon-tynnyreitä suhteessa fifty/sixty. Hyvältä maistui taas kuten ennenkin. Muista Artuista tämä nosti nyt korostetusti päätään sitruksisuudellaan.

Ardbeg Uigeadail, 54, 2 %

Vuonna 2003 Ardbegin kattaukseen ilmaantunut [oogedeil] on sekoite sherry- ja bourbon-tynnyreitä suhteessa 20/80. Makuprofiili on selvästi tummempi ja kypsempi kuin kympissä: kypsiä hedelmiä, rusinaa, ehkä suklaata? Suutuntuma on kuiva. Itselleni ei vain tälläkään kertaa erityisemmin pudonnut, vaikka viski nautti selvästi yleisön keskuudessa suurta suosiota. Jotenkin tympeä esitys enkä ole vakuuttunut sherryn sopivuudesta Ardbegin kylkeen. 82.

Ardbeg Alligator, 51,2 %

Nikkanen selitti ansiokkaasti nimen taustaa niin, että hitaampikin tajusi: viskitynnyrit (bourbonit ja uudet tammet) poltetaan sisältä ennen tisleen asettamista niihin. Tähän polttamiseen on neljä eri leveliä polttoajan mukaan (1-4min). Pisintä polttoaikaa kutsutaan alligator charraukseksi mistä siis nimi. Hiiltynyt tynnyrin sisäpinta kasvaa luonnollisesti samalla pinta-alaltaan kun se kupristuu, joten viski on erityisen aktiivisessa kosketuksessa puuhun. Alligatorissa käytetään uutta tammea, joten puu on lisäksi erityisen aktiivista. Kuullun propagandan mukaan viskissä on käytetty vuosina 1998-2000 tislattua viskiä ja pullotusvaiheessa mukaan on sotkettu vielä hieman normikymppiä maun inhimillistämiseksi. Omaan suuhuni tämä kävi jälleen kerran vallan mainiosti. Nuotit löytyvät tästä blogista jo muualta.

Ardbeg Corryvreckan, 57,1 % 

Karen Fullertonin kone oli pahasti myöhässä ja hän ehtikin paikalle vasta Corryvreckaniksi. Tämä piipahdus oli kuitenkin erittäin antoisa, koska Karen oli paitsi mukavan puhelias ja hyvin asiansa osaava (kuten toki myös Nikkanen), on hän brittistandardein varsin ok milffi. 88. (toki 4 lasia arttua ja pari portteria saattoi vaikuttaa pisteytykseen nostavasti, kuten usein käy). Lisäväriä esitykseen toi kuitenkin hänen mukanansa tuoma rekvisiitta: Ardbegin ja Glenmorangien new make spiritiä eli sitä ponua, jota tislausputkesta tulee ja joka sitten muutetaan viskiksi tynnyrissä. Tätä sai haistella ja parin tipan verran jopa maistaa, mikä oli varsin valaisevaa ja antoi erityisesti maltaasta hyvin puhdassävyisen maun. Lisäksi Karenilla oli mukanaan mallastettuja ohranjyviä samaisilta tislaamoilta ja näitä sai myös maistaa. Viski maanläheisenä tuotteena oli käsin kosketeltavissa. Mutta siinä vaiheessa kun hän kaivoi veskastaan palan turvetta ja stidit, ja kun tuo kärtsätty turve kiersi maistelutilassa, oli helppo viedä itsensä ajatuksissa Skotteihin. Aivan loistava tuoksu! Voisin ottaa tuota heti himaan suitsukkeeksi.

Itse Corry kypsytetään puoliksi uudessa amerikkalaisessa tammessa ja puoliksi uudessa ranskalaisessa tammessa. Ikää luvattiin olevan 11-12 vuotta. Makuprofiililtaan tuo oli varsin puhdaspiirteinen voimakas Ardbeg, hyvin tasapainoinen, mutta stimuloiva. En silti kuvaisi mitenkään huippuviskiksi. 87.

Verdict

 

Maisteluväki sai lopulta äänestää suosikkiaan ja äänet jakautuivat seuraavasti: 

1. Uigeadail, 11 ääntä

2. TEN, 8 ääntä

3. Alligator, 7 ääntä

4. Blasda, 1 ääni

Corry ei osallistunut äänestykseen, mutta monien maistettua sitä varsin ylistäviä äänenpainoja kuului. Se olisi epäilemättä napannut siis ainakin jokusen ykkössijan. Oma listani oli seuraava: 

1. Alligator

2. TEN

3. Corrry

4. Blasda

5. Uige

Karen Fullerton ja Arttu

Lopuksi

Tilaisuus oli aivan huippu ja voin tuon perusteella suositella tastingeja lämpimästi: juomista sai todella paljon irti kun niitä koskevaa taustatietoa sai makustelun ohessa. Jarkko Nikkanen oli hommassaan huippu ja loi paikkaan lämpimän tunnelman. Lisäksi Punavuoren Ahven, joka itselleni oli uusi paikka, oli erittäin miellyttävä ja varmasti jatkotutustumisen arvoinen juottola. Viskilista näytti niin herkulliselta, että täytyy pyhiinvaeltaa tuonne toisenkin kerran.