Viskin ystävien seura helli jälleen Helsinkiläistä viskikansaa, kun vuorossa oli iäkkäät harvinaisuudet -maistelusarjan läpileikkaus Glenmorangie Originalista viideltä peräkkäiseltä vuosikymmeneltä. En osaa sanoa, kuinka monelta tislaamolta moinen setti maisteltavaksi löytyisi, mutta Glenmorangien osalta speksit (ikä ja alkoholiprosentti) oli joka tapauksessa pidetty perinteisesti samana, joten valinta oli mielekäs. Nyt nähtäisiin, oliko ennen kesät lämpimämpiä, kalja kylmempää, naiset kauniimpia ja yleisesti ottaen vaan kaikki paremmin kuin nykyään.
Tastingin vetänyt Jarkko Nikkanen kävi asianmukaisesti hyvin perusteellisen aikamatkan Glenmorangien historiaan ja tislaamon vaiheisiin. Koska tislaamohistoriikit eivät itseäni kuitenkaan sen kummemmin kiinnosta (joku George Grant ne on kuitenkin kaikki perustanut), ohjaan suurimmat intoilijat suosiolla kirjaston hyllylle. Mieleen jääneet mielenkiintoiset detaljit liittyivät kuitenkin siihen, että aktiivisena tynnyriviimeistelijänä nykyisin tunnettu Glenmorangie julkaisi ensimmäisen finishtellyn viskinsä vuonna 1987. Kyseinen vuoden 1963 vintage on myös ensimmäinen kaupallinen eri tynnyrissä viimeistelty mallasviski, ainakin jos internetiin on luottaminen (kuten tietysti useimmiten on). Detaljina tätä kyseistä tavaraa löytyi sitten myöhemmin laatikollinen jostain pölyisestä varastosta, ja viski räätälöitiin ja myytiin uudessa hienommassa - ja törkyisen paljon kalliimmassa ulkoasussa. Lisätietoa esim.
täältä.
Mielenkiintoiselta kuulosti lisäksi Glenmorangien käyttämien tislauspannujen koko ja muoto: pannut ovat peräti 8 metriä korkeat ja kaulan osuus on niistä poikkeuksellisen pitkä, 5 metriä. Pannun kaulan kapeus vaikuttaa lisäksi siihen, että vain kevyin osa höyrystyvästä alkoholista pääsee läpi pannusta tuottaen hyvin puhdasta tislettä. Myös tislausajosta talteen otettavan leikkuun sanottiin olevan poikkeuksellisen kapea, eli n. kolmannes koko tislausajosta. Tästä voinemme päätellä, että Glenmorangieta juodessa on astetta todennäköisempää, että näkö on tallella vielä nauttimisen jälkeenkin.
Mutta asiaan. Tarjolla oli Glenmorangie Originalia aina nykymuodosta 60-luvun pullotteeseen asti. Ja tältä ne minun mielestäni maistuivat:
1. Glenmorangie Original, 40% (nykypullote)
Kypsytetty puhtaasti ex-bourbon-puussa, 50/50 1st ja 2nd fill
Tuoksu: vihreää omppua, hunajaa, puhdas.
Maku: Nätti. Helppo. Mukava hunajainen jälkimaku. Esanssisuutta muiden versioiden jälkeen.
2. Glenmorangie Original, 40 % (2000-luvun alku)
Tuoksu: Tummempi, hunajaisempi, täyteläisempi. Myös kirpeämpi. Hennon herukkainen.
Maku: Suutuntuma on pehmeämpi, sitten mausteista pistelevyyttä. Hyvinkin
erilainen kuin nykyinen! Haastaa suuta kivalla tavalla säilyttäen
kuitenkin pehmeyden. Jälkimaussa mukavaa juurevuutta ja sitrushedelmän kuorta 18yon tapaan.
Hieno! Tämä kirpakkuus on kyllä hienoa!
90.
3. Glenmorangie Original, 40 % (1990-luku)
Tuoksu: Vaha lisääntyy. Hieman likainen.
Maku: Hyvin mehumainen ensituntuma, voin suutuntumaa. Öljymäinen. Sitrusta
sitten. Ei kuitenkaan niin raikas ja jälkimaultaan monipuolinen kuin
2000. Ikään kuin särmät olisivat hioutuneet tästä, mikä ei ole
pelkästään positiivista. Tummanvihreää vegetaalisuutta. Toisella maistolla voimakas ja
tuhkainenkin. Tämän ongelma on että tässä yhdistyvät voisuus ja
kuitenkin velttous. Pirteys puuttuu. Ja luonne. Jälkimaku on kyllä pitkä
mutta hieman kasvoton. Sekalainen esitys.
85.
4.
Glenmorangie Original, 40 % (1980-luku)
Tuoksu: Sulkeutunut tuoksu. Ei löydy oikein mitään. Sitten makeutta, banaania.
Maku: Suutuntuma hyvin samettinen jälleen, mutta sitten löytyy mukaan taas
mausteisempaa kihelmöintiä. Koivuisuutta. Selkeästi jälleen parempi kuin ysäri.
Hieno monipuolinen rakenne. Ja itse asiassa juuri tuo raikas koivuisuus
myös jälkimaussa alkaa toimia tässä viskissä! Jälkimaun loppuun
ananasta.
88.
5. Glenmorangie Original, 70proof (1970-luku)
Tuoksu: Tummempi, lyijyisempi. Erittäin lupaavan herkullinen!
Maku: Raakaöljymäinen suutuntuma, isoa isoa! Nyt on hieno! Hyvin paksu ja
kondensoitunut viski. Tässä kun olisi lisää voltteja niin avot!
Suolaisuutta, jopa saarelaista meininkiä. Hedelmä selvästi vähemmissä.
Juuri sitä samaa tiivistyneisyyttä kuin aikaisemmissa maistamissani oikein vanhoissa
viskeissä. Huikea voimakkuus, suuntäyttävyys.
91.
6. Glenmorangie Original, 70proof (1960-luku)
Tuoksu: Huumaavuutta, onko jopa hieman turpeisuutta?
Maku: Hyvin pehmeä startti. Tämä on hyvin rauhallinen viski joka liikkuu
suussa kuin vanhus keppinsä kanssa (vanhus liikkuu siis kadulla, kielikuvana. ei suussa. keppinsä kanssa). Jää silti hieman pliisuksi
ensituntumalla. Tummahan tämä on. Bensainen. Pitää ottaa kunnon
suuhuikka, jotta tästä saa naukkua. Jälkimaun seesteinen tunnelma henkii
menneisyyttä. Silti kokonaisuudessaan hienoinen pettymys.
87.
 |
| wanhassa wara parempi |
Yhteenvetoa: Maisteleva yleisö oli kohtuullisen yksimielisiä siitä, että viskien välillä oli eroja. Moni voivotteli sitä, minkälaista kuraa sitä nykyaikana tarjotaankaan. Täytyy itsekin myöntää, että nykymorangie oli varsin hengetön esitys vanhemman tavaran rinnalla. Toisaalta on kuitenkin huomattava, ettei vanhempi automaattisesti ollut parempaa: 50-luvulla tislattu ja 60-luvulla pullotettu nestori oli ehkä mennyt matalalla alkoholiprosentillaan hieman pliisuksi. Samaa tavaraa kun olisi saanut tynnyrivahvuisena, niin avot.
Voittajasta ei tänä iltana ollut epäselvyyttä. Muilta osin pisteet kuitenkin jakautuivat varsin paljonkin. Tässä maistelukansan tulokset (pisteitä kolmelle parhaalle 3,2,1):
1. 1970-luku, 47 pistettä
2. 1980. 28
3. 1960. 17
4. 1990. 15
5. 2000. 11
6. nykykama. 0
Kiitoksia jälleen VYSille ja ystäville viskissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti