Ardbeg komiteatapaaminen 25.3.2014 Kino Engelissä

Avaruus on aina in. Näin ollen oma viski avaruudessa on tislaamolle sellainen kultakimpale, että siitä pitää ulosmitata markkinamielessä kaikki. Tästä syystä ei ole ihme, että Ardbeg on muistutellut komiteajäseniään omasta avaruusprojektistaan aina sen käynnistymisestä alkaen. Kirjailin aiheesta jo Galileon yhteydessä, joten muistiaan voi halutessaan virkistää täällä.

Avaruustyttö otti janoiset vieraat vastaan

Avaruusteemainen oli myös tämän kevään komiteakutsu, kun ardbegväki kutsuttiin salaperäisesti perinteiseen Kino Engeliin elokuvanillan pariin. Tämän tarkempia speksejä ei kutsussa ollut, eikä edes viinaa luvattu tarjoiltavan. Silti innokkaita oli paikalla salin täydeltä, mikä tietysti oli oikein sopiva kunnianosoitus paikalle saapunutta Distillery Manager Mickey Headsia kohtaan. Tapahtuma polkaistiin käyntiin perinteisten leffaeväiden (limut, popparit ja Arpan kymppi) ja Headsin kuulumisten parissa. Mies kertoi, että avaruustisle otettaisiin alas vielä tämän vuoden aikana, ja sen jälkeen sitä päästäisiin vertaamaan sitten heidän varastossaan kypsyvään ja Texasissa kypsyvään verrokkitisleeseen. Veikkaan, että kuulemme prosessin siitäkin vaiheesta vielä.

Hehkuttelujen jälkeen päästiin katsomaan leffaa, joka osoittautui vuonna 1954 valmistetuksi Conquest of Space -scifijännäriksi. Lempeästi voisi sanoa, että ajan hammas oli jonkin verran nakertanut erikoistehosteiden vaikutusta katsojaan, mutta camp-hengessä kyseessä oli varsin mukava raina. Harva kuitenkaan osasi odottaa Headsin yllätystä leffan jälkeen: mies oli nimittäin raijannut mukaan Ardbegin vuoden 1975 tynnyrinäytteen, jota sitten pääsimme maistamaan. Tämän vaatimattomasti melkein 40-vuotiaan Ardbegin jälkeen suuntasimme viereiseen olutravintola Bryggeriin, jossa kattaukseen kuuluivat herkulliset Votkinsin makkarat ja hapankaali. Bryggeriä on muutaman käyntikerran jälkeen muutenkin kehuttava: paikan omista oluista ei ole vielä huonoa vastaan tullut, ja iso plussa on mahdollisuus maistaa oluita 1dl ja 2dl:n annoksina - ja vieläpä suhteessa samaan hintaan kuin normituoppi (4 dl). Mutta sitten itse asiaan, eli miltä tuo arppavanhus mielestäni maistui:



Ardbeg 1975 Cask Sample # 4194 (3rd fill bourbon), 42,9 %

Tuoksu: Hyvin hento, tupakkainen, tuhkainen. Ei anna itsestään mitenkään erityisen paljoa. Kuitenkin tuhkaisen turpeisuuden mukana on eksoottisia hedelmiä (kypsää ananasta, mangoa?). 

Maku: No mutta: viskin mieletön syvyys tulee mieleen ennen kaikkea! Kuin sukeltaisi valtavaan määrään tryffelisuklaata pää edellä. Tämä on huippu! Makupuolella uskomattoman upea savu yhdistyy saumattomasti eksoottisiin hyvin kondensoituneisiin hedelmiin. Kuitenkin jälkimaku on tämän parasta antia: raikkaus (spearmint, jodi?) nostaa päätään ja yhdistyy seesteiseen juurevuuteen ja kypsään hedelmäisyyteen. Upea. 93. (pelkkä maku voisi olla jopa 94, mutta tuoksu ei ollut aivan huippu).

Kommentti: Mickey Headsin mukaan kyseinen tynnyri on enkelten toimesta tyhjentynyt varsin kovaa vauhtia ja alkuperäisestä n. 200 litrasta jäljellä on enää n. 100 litraa. Kun ajattelee, että Ardbeg olisi voinut käyttää tätä tavaraa vaikkapa 40-vuotiaan pullotteen julkaisemiseksi joskus (täysin poskettomalla hintalapulla tietysti), on melko käsittämätöntä, että sitä tuosta vain rontattiin suomalaisten Ardbeg-fanien maistettavaksi. Toisaalta on todettava, että tuskin millään muulla tavalla tislaamo voisi saada tyytyväisempiä asiakkaita kuin vilauttamalla heille palasta sitä legendaarisuutta, jota 70-luvun Ardbegit isojen poikien puheissa edustavat. Harvalla nykyharrastajalla kun on koskaan mahdollisuutta omin (laillisin) keinoin moisia herkkuja päästä maistamaan. Ja mieli on jännittävä tekele: kun Bryggerissä sitten sai vielä lasillisen peruskymppiä, oli siinäkin aistittavissa tuon tynnyrinäytteen vivahde. Toivottavasti se pysyy siellä jatkossakin.

Itse en luonnollisesti osaa vertailla kyseistä tynnyriä Ardbegin 70-luvun tuotantoon ylipäänsä, mutta jonkin kommentin mukaan kyseessä ei olisi ollut kovin tyypillinen aikansa tuote. Mikäli joku paremmin asioita tunteva oli paikalla, saa toki kommentoida. Niin, ja mainitaan vielä sen verran, että tämä 1975 tarjottiin ilmeisesti haastavasta nautintapaikasta johtuen muovikiposta. Koska varmuusvälinein varautuminen on kuitenkin tärkeää niin viskitastingissa kuin kesäfestareilla, allekirjoittaneella oli oma lasi varmuuden vuoksi mukana. Tuli tarpeeseen.

Warehouse 3 (the legendary, they say)

Mickey Heads (kuvassa oikealla) ja Space Girl