Turistitasting joulun henkeen

Joulun alla oli mukava hiljentyä oikeiden asioiden äärelle. Niinpä joukko viskituristeja - blogisti mukaan lukien - kokoontui pieneen kotitastingiin, johon oli löyhästi plänätty sherryhenkisiä viskejä tarjolle joulun tuntua tuomaan. Sen tarkempia nuotteja näistä ei kirjailtu, mutta muutamia porukalta tulleita kommentteja otin ylös. Lopuksi kysyttiin sitten porukan suosikit.

Referenssiksi: Glenlivet 12:
Tuoksu: Vihreä omena, päärynää, tuorepuristettua omenamehua, raikas. Nallekarkkeja. Toffeeta.
Maku: Omena ei enää maussa tunnu. Raikas. Ei potki yhtään. Perushuttu, hyvä talousviski.

Perussherry: Glenfarclas 17:
Tuoksu: Kevyt punaisuus, ei oikein saa juuri mitään irti. Jouluisia mausteita.
Maku: Kirpeä, terävä, pistävä, pippurinen. Huonompi kuin Glenlivet. Mustapippurinen. Ei herätä intohimoja. Maistuu mausteille, mutta ei tähän muutoin oikein pääse sisään. Selkein pettymys näistä. Parani tiukempien viskien jälkeen.

Makeampaan sherryyn: Dalmore 18:
Tuoksu: Sherry syvä. Siirappinen. Luumu/rusinameininkiä. Hillomainen.
Maku: Pehmeä, hyvä. Pitkä suuntäyttävä ja suuta kuivattava jälkimaku. Todella pehmeä viski. Helppo erottaa juttuja.

Tuodaan sherryyn savu mukaan: Laphroaig PX Cask:
Tuoksu: Pehmeä savu, lääkemäinen, lyijyinen.
Maku: Pehmeä, sopiva alkoholi, ei liian laimea tai voimakas. Quarter cask on parempaa kuitenkin.

Väliin pleini tynskävahva: Glen Garioch 1995:Tuoksu: makea tuoksu, omenaa, vaniljaa.
Maku: Tykättiin.

Ja loppuun se iso viski: Talisker 57 North:Tuoksu: Ei oikein irtoa. Tarttisi vettä. Pippuria, mausteita.
Maku: Vesi avaa isosti.

Pahoittelen kuvassa näkyviä karvaisia käsiä.

Tulokset/fiilikset: Viidestä maistelijasta neljä raakkasi Glen Garioch 1995:n ykköseksi tästä porukasta. Sijalle 1,5 nousi bonuksena maistettu Glen Garioch 1994. Toiseksi Pääsi yhtä selvällä erolla Dalmore 18, joka miellytti maistajakuntaa kovin. Yksi maistaja olisi laittanut Dalmoren ykköseksi. Seuraavilla sijoilla olivat sitten varsin tasoissa Laphroaig ja Talisker, joskin Talisker yli yhdellä maistajalla myös jumbosijalla. Glenlivet ei herättänyt tunteita oikein mihinkään suuntaan, mutta Glenfarclas 17 oli useimmissa kirjoissa selkeästi huonoin viski näistä. Taitaa tuo Farclasin 17 olla välimallin travel retail -pullote, jota ei voi suositella ostettavaksi.

Sopivan kattauksen luominen kotitastingiin on aina mielenkiintoinen prosessi. Tämä suora oli mielestäni muuten oikein toimiva, mutta Laphroaig olisi voinut olla jossain muussa setissä. Samalla nousi kuitenkin esiin puute omassa viskihyllyssä: kaatovahvuinen perussherryviski. Benriach 15 PX olisi tällainen, mutta sen saanti on tätä nykyä niin rajoitettu, että yksi hyllyssä oleva pullo ei ihan heti aukea. Suosituksia otetaan vastaan.

Viskiturinointia Yle Areenassa

Tulipa vastaan Yle Areenassa Yle Puheen iltapäivässä kuultu Jarkko Nikkasen haastattelu, jossa on mukavan leppoisaa jutustelua viskeistä. Aika hyvä paketti viskistä ilmiönä mielestäni, ja salonkikelpoisessa muodossa siten, että täytynee varmaankin tuo linkittää tietämättömyyttään harrastusta paheksuvalle lähipiirille.

http://areena.yle.fi/radio/2113371

Pohdintaa viskien hinnoista

Käsittämätön kuukauden flunssa- ja muu puolikuntoisuusjakso on aiheuttanut tahtomattoman tauon viskiharrastukseen. Blogi aktivoituu kuitenkin heti, kunhan tästä saadaan paletti taas kohdilleen. Ennen varsinaisia maistoja kuitenkin muutama ajatus viskien hintakehityksestä. Mielestäni erittäin mielenkiintoisia artikkeleja kirjoittava dramming.com-blogi on useampaan otteeseen päivitellyt viskien hintoja ja ounastellut hintakuplaa jalon juomamme ympärillä. Uusin kirjoitus pohtii viskihuutokauppojen tilannetta – puoteja kun tuntuu ilmaantuvan nettiin yksi toisensa perään. Viskihuutokauppojen käyttäminenhän ei toki suomalaisia koske sen ollessa laitonta, mutta ne ovat siitä huolimatta varsin hyvä mittari viskien markkinahinnoista. Ja trendinä näyttää olevan, että nämä markkinahinnat ovat jyrkässä kasvussa.

Dramming.com pahoittelee sitä, että viski on alkanut kiinnostaa sijoituskohteena sellaisiakin tahoja, joita se ei juomana välttämättä kiinnosta yhtään. Myös osa tislaamoista on tietoisesti vahvistanut tätä puolta bisneksessä. Esimerkiksi alkuvuodesta Cinderellan viskimessuilla käymässäni Dalmoren tastingissa esittelijä promosi viskejään juuri tästä perspektiivistä (vai pitäisikö kirjoittaa pers-pektiivistä?) hyvin voimallisesti. Päivänselvä ongelma sijoittajien tulossa markkinoille on tietysti se, että juotavaksi viskiä ostavat joutuvat kilpailemaan markkinoilla sellaisten tahojen kanssa, joita ei mietitytä tulevan dramin hinta, koska tuota dramia ei ole koskaan tarkoitus nauttia.

Esimerkiksi suosittu huutokauppasivusto whiskyauction.com myy läjäpäin yli 500 € maksavia pulloja. Väittäisin, että näistä ani harva ostetaan juotavaksi. Harrastajallekaan ei liene ihan jokapäiväistä avata pulloa, joka on maksanut yli 200 €. Itse asiassa omasta kokemuksesta sanoisin, että arvokkaamman pullon avaamiseen muodostuu jopa jonkin kokoinen kynnys, eli ihan edellistä iltaa loiventamaan noita harvemmin availlaan. Toki harrastajaa jollakin kierolla mutta ihmiselle hyvin ominaisella tavalla lämmittää tieto niiden suljettujen pullojen olemassaolosta hyllyssä, mutta se ei silti liene se niiden varsinainen käyttötarkoitus.

Tilanne ei ehkä kuitenkaan ole niin synkkä kuin äkkiseltään vaikuttaisi. Viski ilmiönä tulee muutaman vuoden viiniä perässä. Viini on tunnettu sijoituskohde, ja arvoviinistä saa maksaa tuhansia euroja. Tästä huolimatta sen hyvän Bordeaux’n löytää edelleen kympillä (ainakin alkuperämaastaan) ja Alkokin on pullollaan mielenkiintoisia pottuja tuohon käyttöhintaan (10-15 €). Viinissä on toki maailmanlaajuinen kilpailu, mutta myös viskin puolella tislaamot puskevat tavaraa ulos täydellä höökällä, ja väistämättä tulee vastaan aika, jolloin kaikkea tätä viskiä ei myydä sormia napsauttamalla. Se tulee näkymään tavallisen tavaran hinnoissa, ja perusbulkin ja ultraluxuksen välille tulee jäämään myös harrastajan mentävä hyvien konstailemattomien viskien kolo. Tuo kolo saattaa tällä hetkellä näyttää ja tuntua kovinkin ahtaalta, mutta kun sinne pääsee tunkeutumaan, hyvänolontunne on sitten sitäkin parempi. Migulle tiedoksi, että tässä puhuttiin sitten loppuun asti viskistä.

Adventtia, sano

Ensimmäisen adventin kunniaksi piti kynttilä sytyttämän. Hyvä kynttilänjalkakin löytyi. Hallelujaa!