Ardbegin komiteatasting Stadin Islaylla 26.9.2013

Sääennusteet paria päivää ennen näyttivät huolestuttavilta, ja mittari näytti vielä aamulla pakkaslukemia, mutta kun lautta irtosi Kennacraigista kohti satumaista Islayta, saattoi kasvoillaan tuntea syksyisen ilta-auringon viimeiset lämpöhiukkaset ja vieno atlanttinen merituuli viipyili kuontalolla. Lämmin varustus sekä lautan aurinkokannen kattava viskibaari pitivät huolen matkamiesten viihtymisestä, ja matka meni leppoisasti tarinoita kuunnellen niiltä, jotka olivat ennen olleet.

Tai siis ainakin aika lähelle islayfiilistelyjä päästiin, kun Ardbegin komiteatasting järjestettiin kotoisasti Suomenlinnan upseerikerholla. Joku asiaan perehtyneempi totesi, ettei Suokin kasvillisuus täysin muistuttanut Islayta, mutta minulla ainakin meni täydestä.

Ardbegin Distillery Manager Mickey Heads oli kunnioittanut läsnäolollaan suomalaisia Ardbeg-ystäviä, ja Moët Hennessy Suomi oli tarjonnut tapahtumalle sen arvoiset puitteet: 1800-luvun puolivälin upseerikerho oli upea paikka, jonne ei tavallinen pulliainen koska tahansa pääsekään. Alkuun kuultiin tavanomainen historiapläjäys ja selostus Ardbegin erinomaisuudesta, mutta paikalle saapuneita kutkuttivat jo eteen katetut 4 lasia, joista kaksi oli nimetty mystisesti cask sampleiksi ja kaksi oli vanhoja tuttuja. Kattaus aloitettiin asiaankuuluvasti Ardbeg TENillä, jonka osalta todettiin vain, että se maistui sisätiloissa paremmalta kuin Suokin kalliolla. Sen sijaan sitä seuraavista laseista kirjoitin jotain ylöskin.

Ardbeg cask sample 1998, 2nd fill oloroso sherry butt #2722, 52,7 %

Tuoksu: Kuiva lääkemäinen sherryisyys. Rikas, ei yhtään likainen. Mausteinen. Syvä. Tummaa nahkavyötä. Tervaa, nuotiota. Tämän puhtaus on ennen kaikkea upeaa.

Sherrybutt tuo väriä. Vasemmalla TEN.

Maku: Orientaalimausteinen, pirskahtelevan suuntäyttävä mystinen tumma punaisuus. Herkullinen tumma sherryisyys! Puu tuo jonkin verran tanniinisuutta mukaan, mutta myös makeutta. Taustalla turvetta, suolaisuutta, merellisyyttä ja tervaleijonaa. Pari tippaa vettä avaa kokemusta. Kertakaikkisen upea puhdas sherryviski. Ollaan sellaisen dramin äärellä, johon en keksisi muuta parannettavaa kuin lisää ikää. 93.

Kommentti: Tämä viski tuo mieleen mummon, joka kutoo ullakolla punaista villasukkaa nahkafatöljissä istuen. Jos viski voi kertoa tarinan, niin tämä teki sen tänä iltana parhaiten. Hieno kokemus.

Ardbeg Uigeadail, 54,2 %

Tuoksu: Edelliseen sampleen verrattuna likaisuutta, lyijyä, maanläheisyyttä. Tummaa suklaata. Kovuutta.

Maku: Terävyys ja metallisuus korostuvat tässäkin, mutta niiden takana on tummaa sherryisyyttä. Maku on jotenkin lyhyt. Iso ero kakkoseen. Silti hyvin juureva. Purentaa löytyy. Öljysatamaa. 86.

Kommentti: Yleisesti hyvin pidetty Uigeadail ei jostain syystä omaan suuhuni ole istunut. Kenties tuo sherryisen likaisuuden vaikutelma on se, joka pistää vastaan. Tässä tastingissa kontrasti tuon cask samplen puhtauteen oli erityisen suuri. Vaan moni tykkää, kuten esimerkiksi Whiskyfunin Serge.

Ardbeg cask sample 1975, ex sherry butt #1379, 55 %

Jos Mickey Headsin englannista oli välillä vaikea saada selvää, niin korvaa piti erityisesti heristää, kun kuuli esittelyt viimeisestä viskistä. What say you, siis miltä vuodelta?!? On suorastaan uskomatonta, että paikalle raahattiin 38-vuotias Ardbeg. Tislaamo tietää, mistä naruista vetää.

Tuoksu: Puhdas keltaisuus, ananasta, liköörimäisyyttä? Sauternes. (toim. huom. tähän astiset fiilikset kirjattiin ennen kuin tiedettiin, mitä lasissa on) Syvä ja rikas keltaisuus, joulumaustetta. Pientä kumilaisuutta, hyvällä tavalla. Pihkaa, kuivakakkua. Lakattua puuta, maltaisuutta. Tuoksu tuo mieleen puusepän pajan. Ei silti maailmanluokan tuoksu. 

Maku: Hyvin kondensoitunutta isoa herkullista keltaista hedelmää, aprikoosia? Mieletöntä tässä on nimenomaan tuon keltaisuuden puhtaus ja raikkaus, ts. maku ei ole eksoottisia hedelmiä, vaan enemmänkin tuttuja suomihedelmiä. Alkoholi on äärimmäisen maltillinen tässä, mutta suurimmat herkkufiilikset tulevat jälkimaussa, joka jatkuu kihelmöivänä keltaisenvihreänä ruohoisuutena ikuisuuden. Savuisuus tai pikemminkin turpeisuus on pehmeänä taustalla, mutta valtava hedelmäisyys ja voimallisuus on tässä pääosassa. Ei silti sellainen viski joksi olisin kuvitelmissani 70-luvun arpan uumoillut. 93.

Kommentti: Esittelyvaiheessa meni ohi tuo sherrybutt-määritelmä, ja sherryisyyttä en kyllä tästä löytänyt millään. Ilmeisesti kyseessä saattoi olla jopa 3rd fill sherrybutt, koska sherryn vaikutus väriin ja makuun oli niin olematon. Ei kuitenkaan tyypillinen 70-luvun sherrybegi, eikä myöskään tyypillinen 70-luvun ex-bourbonbegi, sanoivat minua tietävämmät. Upea viski toki, ja jälkimaku niin pitkä, että se maistui suussa vielä seuraavana aamuna herätessäänkin...

Yhteenveto:Olihan huikeaa: Kaksi valtavaa viskiä, jotka viimeistään vakuuttivat siitä, että tässä tapahtumassa kannattaa olla jatkossakin läsnä, mikäli vastaavaa järjestetään. 1975:seen oli hieman vaikea suhtautua ilman ennakko-odotuksia, mutta rehellisesti on sanottava, että 1998 sherry osui omaan suuhun tuota paremmin, vaikka samat pisteet annettiinkin. Fiilismuistolla olisin jälkeenpäin pudottanut tuon 1975:n 92:seen, mutta jääköön noin. sen sijaan tuo 1998 aukaisi kyllä silmiä Ardbegin mahdollisuuksille. Kyseisestä pullosta olisi voinut jo jonkin verran pennosia kasaan laittaa. Innolla odotamme sitä aikaa, jolloin Ardbeg julkaisee jonkin hieman vanhemman pullotteen. Ei siihen kovin montaa vuotta voi enää mennä.