Ardbegin komiteatasting Stadin Islaylla 26.9.2013

Sääennusteet paria päivää ennen näyttivät huolestuttavilta, ja mittari näytti vielä aamulla pakkaslukemia, mutta kun lautta irtosi Kennacraigista kohti satumaista Islayta, saattoi kasvoillaan tuntea syksyisen ilta-auringon viimeiset lämpöhiukkaset ja vieno atlanttinen merituuli viipyili kuontalolla. Lämmin varustus sekä lautan aurinkokannen kattava viskibaari pitivät huolen matkamiesten viihtymisestä, ja matka meni leppoisasti tarinoita kuunnellen niiltä, jotka olivat ennen olleet.

Tai siis ainakin aika lähelle islayfiilistelyjä päästiin, kun Ardbegin komiteatasting järjestettiin kotoisasti Suomenlinnan upseerikerholla. Joku asiaan perehtyneempi totesi, ettei Suokin kasvillisuus täysin muistuttanut Islayta, mutta minulla ainakin meni täydestä.

Ardbegin Distillery Manager Mickey Heads oli kunnioittanut läsnäolollaan suomalaisia Ardbeg-ystäviä, ja Moët Hennessy Suomi oli tarjonnut tapahtumalle sen arvoiset puitteet: 1800-luvun puolivälin upseerikerho oli upea paikka, jonne ei tavallinen pulliainen koska tahansa pääsekään. Alkuun kuultiin tavanomainen historiapläjäys ja selostus Ardbegin erinomaisuudesta, mutta paikalle saapuneita kutkuttivat jo eteen katetut 4 lasia, joista kaksi oli nimetty mystisesti cask sampleiksi ja kaksi oli vanhoja tuttuja. Kattaus aloitettiin asiaankuuluvasti Ardbeg TENillä, jonka osalta todettiin vain, että se maistui sisätiloissa paremmalta kuin Suokin kalliolla. Sen sijaan sitä seuraavista laseista kirjoitin jotain ylöskin.

Ardbeg cask sample 1998, 2nd fill oloroso sherry butt #2722, 52,7 %

Tuoksu: Kuiva lääkemäinen sherryisyys. Rikas, ei yhtään likainen. Mausteinen. Syvä. Tummaa nahkavyötä. Tervaa, nuotiota. Tämän puhtaus on ennen kaikkea upeaa.

Sherrybutt tuo väriä. Vasemmalla TEN.

Maku: Orientaalimausteinen, pirskahtelevan suuntäyttävä mystinen tumma punaisuus. Herkullinen tumma sherryisyys! Puu tuo jonkin verran tanniinisuutta mukaan, mutta myös makeutta. Taustalla turvetta, suolaisuutta, merellisyyttä ja tervaleijonaa. Pari tippaa vettä avaa kokemusta. Kertakaikkisen upea puhdas sherryviski. Ollaan sellaisen dramin äärellä, johon en keksisi muuta parannettavaa kuin lisää ikää. 93.

Kommentti: Tämä viski tuo mieleen mummon, joka kutoo ullakolla punaista villasukkaa nahkafatöljissä istuen. Jos viski voi kertoa tarinan, niin tämä teki sen tänä iltana parhaiten. Hieno kokemus.

Ardbeg Uigeadail, 54,2 %

Tuoksu: Edelliseen sampleen verrattuna likaisuutta, lyijyä, maanläheisyyttä. Tummaa suklaata. Kovuutta.

Maku: Terävyys ja metallisuus korostuvat tässäkin, mutta niiden takana on tummaa sherryisyyttä. Maku on jotenkin lyhyt. Iso ero kakkoseen. Silti hyvin juureva. Purentaa löytyy. Öljysatamaa. 86.

Kommentti: Yleisesti hyvin pidetty Uigeadail ei jostain syystä omaan suuhuni ole istunut. Kenties tuo sherryisen likaisuuden vaikutelma on se, joka pistää vastaan. Tässä tastingissa kontrasti tuon cask samplen puhtauteen oli erityisen suuri. Vaan moni tykkää, kuten esimerkiksi Whiskyfunin Serge.

Ardbeg cask sample 1975, ex sherry butt #1379, 55 %

Jos Mickey Headsin englannista oli välillä vaikea saada selvää, niin korvaa piti erityisesti heristää, kun kuuli esittelyt viimeisestä viskistä. What say you, siis miltä vuodelta?!? On suorastaan uskomatonta, että paikalle raahattiin 38-vuotias Ardbeg. Tislaamo tietää, mistä naruista vetää.

Tuoksu: Puhdas keltaisuus, ananasta, liköörimäisyyttä? Sauternes. (toim. huom. tähän astiset fiilikset kirjattiin ennen kuin tiedettiin, mitä lasissa on) Syvä ja rikas keltaisuus, joulumaustetta. Pientä kumilaisuutta, hyvällä tavalla. Pihkaa, kuivakakkua. Lakattua puuta, maltaisuutta. Tuoksu tuo mieleen puusepän pajan. Ei silti maailmanluokan tuoksu. 

Maku: Hyvin kondensoitunutta isoa herkullista keltaista hedelmää, aprikoosia? Mieletöntä tässä on nimenomaan tuon keltaisuuden puhtaus ja raikkaus, ts. maku ei ole eksoottisia hedelmiä, vaan enemmänkin tuttuja suomihedelmiä. Alkoholi on äärimmäisen maltillinen tässä, mutta suurimmat herkkufiilikset tulevat jälkimaussa, joka jatkuu kihelmöivänä keltaisenvihreänä ruohoisuutena ikuisuuden. Savuisuus tai pikemminkin turpeisuus on pehmeänä taustalla, mutta valtava hedelmäisyys ja voimallisuus on tässä pääosassa. Ei silti sellainen viski joksi olisin kuvitelmissani 70-luvun arpan uumoillut. 93.

Kommentti: Esittelyvaiheessa meni ohi tuo sherrybutt-määritelmä, ja sherryisyyttä en kyllä tästä löytänyt millään. Ilmeisesti kyseessä saattoi olla jopa 3rd fill sherrybutt, koska sherryn vaikutus väriin ja makuun oli niin olematon. Ei kuitenkaan tyypillinen 70-luvun sherrybegi, eikä myöskään tyypillinen 70-luvun ex-bourbonbegi, sanoivat minua tietävämmät. Upea viski toki, ja jälkimaku niin pitkä, että se maistui suussa vielä seuraavana aamuna herätessäänkin...

Yhteenveto:Olihan huikeaa: Kaksi valtavaa viskiä, jotka viimeistään vakuuttivat siitä, että tässä tapahtumassa kannattaa olla jatkossakin läsnä, mikäli vastaavaa järjestetään. 1975:seen oli hieman vaikea suhtautua ilman ennakko-odotuksia, mutta rehellisesti on sanottava, että 1998 sherry osui omaan suuhun tuota paremmin, vaikka samat pisteet annettiinkin. Fiilismuistolla olisin jälkeenpäin pudottanut tuon 1975:n 92:seen, mutta jääköön noin. sen sijaan tuo 1998 aukaisi kyllä silmiä Ardbegin mahdollisuuksille. Kyseisestä pullosta olisi voinut jo jonkin verran pennosia kasaan laittaa. Innolla odotamme sitä aikaa, jolloin Ardbeg julkaisee jonkin hieman vanhemman pullotteen. Ei siihen kovin montaa vuotta voi enää mennä.

Cadenhead'sia Hämeenlinnassa 14.9.2013

Hämeenlinna - tuo Etelä-Suomen läänin pääkaupunki, kuuluisien Liuksen veljesten (eli näyttelijä Petelius, futari Ismo Lius ja säveltäjä Sibelius) synnyinkaupunki sekä pääkaupunkiseutulaisille lähin katu-uskottava paikka kokea oikeaoppista pillurallia - kutsui luokseen aurinkoisena perjantaina, kun The Local Whisky Club piti tastingin jossa oli tilaa myös ulkopuolisille. Kattaus oli etukäteen mielenkiintoinen, sillä kaikki viskit olivat yksityiseltä pullottaja Cadenhead'silta, tynnyrivahvuisia, kunnioitettavan ikäisiä sekä ex-bourbonkypsytettyjä, vaikka joukossa oli myös pari tislaamoa, jotka on yleensä totuttu yhdistämään sherrykypsytykseen.

Tastingin veti Jari Autio, joka keskittyi varsinkin alussa hyvin perusteellisesti hajuaistin toimintaan. Tarjolla oli muutamia perustuoksuja haistettavaksi, mikä tuntui hyvin tukevan samojen tuoksujen löytämistä itse viskeistä. Esimerkiksi puhtaan neilikan tuoksuttaminen näytepullosta avasi ainakin itselleni tuota mystistä maustetta, jota kaverit alvariinsa tuntuvat viskeistään löytävän. Myöskään itse viskien haistelua ja maistelua ei aloitettu perinteiseen tapaan, vaan viskiä ensin pyöriteltiin yhdessä lasissa ja sitten se kaadettiin toiseen, jotta ensimmäisestä lasista kyettiin aistimaan viskin tuoksuja ilman alkoholin aisteja turruttavaa vaikutusta. Olin kerran aikaisemminkin Uisgen yhteydessä kokeillut tätä metodia, mutta kummallakaan kerralla en täysin löytänyt sen autuaaksitekevyyttä. Veikkaan, että moinen metodi vaatisi vielä hieman kehittyneempää nenää, jotta erilaiset vivahteet alkaisivat lasista aueta.

Sen sijaan erityisen mielenkiintoinen oli maistokokeilu ilman tuoksun vaikutusta eli nenästä kiinni pitäen: viski ilman tuoksua ei maistunut juuri miltään ja jos sen tunnistaminen, että juotiin viskiä, olisi varmasti sokkona jäänyt tekemättä. Suosittelen kokeilemaan.

Lopulta viskejä sai sitten maistella kukin omaan vapaaseen tyyliinsä ja jotain tuli kirjailtua ylöskin.


Clynelish 16yo 1993/2010 Cadenhead's, bourbon hogshead 315 bts, 59,8 %

Tuoksu: Makean keltainen "perusviski".

Maku: Nätin makean ruohoinen. Alkoholi on voltteihin nähden maltillinen. Tuo veden kielelle. Maku on tuoksun mukaisesti puhtaan keltaisen perusviskin. 86.

Bruichladdich 18yo 1993/2011 Cadenhead's, bourbon hogshead 270 bts, 53 %

Tuoksu: Hento tuhkasavu, iäkäs turve(?) Öljyisen täyteläinen. Raikas merellisyys.

Maku: Maukas hento turpeisuus. Alkoholin myötä maukkaan metallisen täyteläinen tanssi suussa. Jotenkin hieno mallasviski: rakenne kunnossa, merellisyys, ei liikoja savuja, tasapainoinen ja hyvällä tavalla seesteinen viski. Laddie10 tulee mieleen. Lisäpisteisiin vaadittaisiin silti enemmän makuja. 89.

Glenfarclas 21yo 1990/2011 Cadenhead's, bourbon hogshead 222 bts, 54,3 %

Tuoksu: Sitruksinen, kukkainen, pesuainetta. Kukkeaa mausteisuutta. Laventelia? Äärimmäisen mielenkiintoinen ja upea tuoksu!

Maku: Ilman vettä aika sulkeutunut tasapaksu keltainen viski. Veden kanssa lisääntyvästi vihreyttä, ruohoisaa maanläheisyyttä. Jälkimaussa mineraalisuutta. Jättää suuhun kuitenkin pehmeän vahamaisen kerroksen suuhun, mikä toimii. Maku silti tuoksuaan selvästi vaatimattomampi. 86.

Glendronach 21yo 1990/2012 Cadenhead's, bourbon hogshead 258 bts, 51,1 %

Tuoksu: Raikasta keltaisuutta, sitten suolaista merellisyyttä.

Maku: Kohtuullisen kuivattava suutuntuma, joka taittuu jälkimakua kohden merellisempiin tuntemuksiin. Lakritsia. Rakenne on tässä kunnossa, mutta turhaan ei Glendronach käytä sherrytynnyreitä viskiensä kanssa, sillä nimenomaan punaista makeutta tämä rakenteensa päälle kaipaisi. 21 vuotta on vaikea aistia tästä viskistä. Muutama maistelija mainitsi tässä olleen liikaa puuta, mutta minua se ei häirinnyt. 86. 

Bunnahabhain 22yo 1989/2012 Cadenhead's, bourbon hogshead 252 bts, 48,1 %

Tuoksu: Karkkinen makeus, vaniljaa? Pehmeän irtokarkin henkeä.

Maku: Kuivattava tanniinisuus, profiili on savuisempihenkinen: maltillista turvetta. Jotenkin bunnissa aina tuntuu häiritsevän tämä tietty ylikypsän katuun tallatun hedelmän fiilis. 84.


A posteriori: Tässä tastingissa keskityttiin pitkälti muihinki asioihin kuin itse tisleisiin, mikä näkyi myös hieman puutteellisina muistiinpanomerkintöinä. Kattaus oli kuitenkin sen lisäksi itsessäänkin aika vaikea: kaikki viskit olivat varsin saman tyyppisiä, eikä niiden välille täten ollut helppo tehdä eroja. Erityisesti Glendronachin kohdalla ahaa-elämys kuitenkin oli tuo rakenteen ja maun erottelu toisistaan: tässä oli rakenne kunnossa, mutta sherry olisi ollut luontainen maun tuoja. Kenties se ei olekaan täysin sattumaa, miksi tietyt tislaamot ovat erikoistuneet sherrytynnyrien käyttöön ja toiset taas tuottavat enemmän keltaisia viskejä.

Maistelujen jälkeen tarjolla oli maukasta ruokaa ja mahdollisuus maistaa jokusia mielenkiintoisia viskejä The Local Whisky Clubin aikaisemmista tapahtumista. Kun setin päätteeksi saimme vielä paikallisoppaan ja Hämeenlinnan kuuluisin (lue: ainoa) turistinähtävyys, eli Sibben syntymäkoti, käytiin katsomassa läpi, olikin aika hypätä Pendolinoon ja suunnata takaisin isolle kirkolle. Paluumatkalle varmuuden vuoksi varatut Laphroaig CS ja Aberlour a Bunadh jäivät juomatta. Sitä alkaa vissiin tulla vanhaksi...

Kiitoksia järjestävälle taholle!

Päivitys Berliinin viskikauppoihin

Tulipa piipahdettua Berliinissä ja katsastettua jo entuudestaan tutut viskikaupat läpi. Edellisen kerran pidemmät raportit voi lukea täältä.

Cadenhead's oli tällä kertaa hienoinen pettymys. Ensinnäkin kaupan viskilista löytyy heidän sivuiltaan. Edellisellä kerralla kuitenkin hyllystä tuntui löytyvän yhtä jos toista muutakin. Nyt valikoimassa ei ainakaan mikään erityinen osunut silmään. Islayn tuotteita oli ylipäätänsäkin todella maltillisesti saatavilla, ja viime kerralla muutamista pulloista sai pientä maistiaistakin. Nyt ainakin itse myyntitilasta oli avoimien pullojen hylly poistunut kokonaan. Koska olin käsimatkatavarameiningillä liikkeellä, kyselin myös mahdollisuutta postittaa pulloja Suomeen. Ei onnistunut. Palasin liikkeeseen vielä myöhemmin yhden 5cl:n samplepullon kanssa ajatuksena ostaa edes pieni maistiainen heidän kahdesta tynnyristään (toinen Campbeltownin viskiä, toinen islay): ei onnistunut. Ainoastaan 20dl:n pullo tai sitä isompi olisi käynyt. Käsittämätöntä nuivuutta ja Berliinin muuhun meininkiin verrattuna toki käsittämätöntä. Molemmat asiakaspalvelijat olivat muutoinkin nihkeitä, joskaan paikalla ei ollut sitä kaiffaria jonka kanssa edellisellä reissulla asioin. En siis erityisesti voi suositella Cadenhead'sia, ellei etukäteistsekkaus netistä tuota tulokseksi jotain kiinnostavaa pottua. Toki Friedrichshain alueena on herkullisen elävää ja Berliinin parhaat brunssit löytyvät lähistöltä, eli jos muutoinkin alueella käyskentelee, niin Cadenhead'sin voi toki katsastaa.

Seuraavaksi suuntasin Wein und Whiskyyn. Kävi ilmi, että ajankohtani olla kaupungissa oli huono, koska juuri edellisenä viikonloppuna oli ollut viskimessut Köpernickissä ja tulevana sitten Tempelhofilla Berliinissä. Näin ollen suurin osa W&W:n pulloista oli pahvilaatikoissa ja esim. sampleja omista pullotteistaan ei ollut tarjolla ollenkaan. Tarjolla olevat putelit olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja hinnatkin ihan kohtuullisia. Myös vastaanotettu asiakaspalvelu oli asiallista ja mukavaa, vaikka kaverilla olikin kiire seuraavia messuja valmistellessa.

Jos Wein und Whiskyssä käy, ei voi jättää väliin myöskään kävelymatkan päässä olevaa Finest Whiskyä. Tämä puoti jätti edellisellä kerralla hieman kylmäksi, mutta nyt pääsin katsastamaan kunnolla myös takahuoneet, joissa suurin osa mielenkiintoisimmista pulloista majaili. Tuolta löytyy läjäpäin harvinaisia viskejä (mm. Ardbegin vuosikertoja) ja kaiken sortin Laphroaigeja. Toki hintatietoisuus on myös talossa läsnä, eli löytöjä voi olla valuemielessä vaikea tehdä. Messujen väliviikko vaikutti tuollakin, mutta sain silti ostettua puolentusinaa samplea mukaan. Tästä paikasta jäi eniten whiskygeek-fiilis ja paikka näyttikin eniten harrastajan aarreaitalta.

Yleisesti ottaen berliiniläisillä on pullat hyvin uunissa tarjonnan suhteen. Ensi kerralla täytyy maksaa se ruumalaukku.

"Ich bin ein Berliner." sanoi tällä torilla aikoinaan muuan.

Siepon mysteeri, osa 2

Toinen Viskisiepon tarjoamista sampleista oli väriltään ja olemukseltaan katu-uskottamavampi viski. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Mystery 1 vasemmalla, mystery 2 oikealla

Siepon mysteerisample, osa 2 "tumma"

Tuoksu: Vanhaa ruskettunutta sherryä. Nahkaa. Varsin kondensoitunutta. Lupaava ensituoksu. Tosin ei täysin puhdas: jotain rikkistä tai muutoin epäpuhdasta alkaa sitten nousta. Vaikea saada tolkkua siitä, onko tämä nyt sitten hyvää vai ei. Alkoholin määrästä sanoisin, ettei aivan kovimmissa tynskävahvuuksissa liikuta, mutta on tämä yli 46 %. Jäljittelee hienoa vanhaa sherryviskiä, mutta ei täysin onnistu sen kuvaamisessa. Kahvia. Punaista kypsää marjaa. Jotain pölyisen tunkkaista sitten. Pölyisyys lisääntyy lasissa olemisen myötä eikä lisää tämän miellyttävyyttä. Sitten sherryfiilikset muuttuvat rusinaisen rommisiksi.

Maku: Erikoisen kuivan tuhkainen suutuntuma: tanniineja tuntuisi olevan. Sitten alkoholi hyökyy päälle aivan eri mittakaavassa kuin mitä tuoksu olisi antanut olettaa. Nahkasohvaa ja vanhaa puuta löytyy maustakin, ja jälkimakuun jää hennon makean mausteinen tunnelma. Yllättävän tanniininen ja tuntuisi siltä, että tarttisi tipan vettä. Yleisesti ottaen hieman vetinen ja ohut koostumus on ristiriidassa tästä löytyvien hienostuneiden aromien kanssa. Ihan kuin nahkasohvat yms. olisi liimattu keskinkertaisen viskin päälle. Vesitippa mehustuttaa suutuntumaa ja taittaa myös isoimpia tanniineja pois. Alkoholi on silti aikaste kova ja pistävä. Mieleen tulee joku nuori Glendronach tynnyrivahvuisena, tosin olettaisin sellaisen olevan suutuntumaltaan ja alkoholiltaan pehmeämpi. Veden myötä nousee suuhun myös raikkaampia keltaiseenpäin kääntyviä nuotteja. Ja jotenkin myös tuntuu, että tietyt epäpuhtauden mielleyhtymät väistyvät tehden tästä jopa kohtuumiellyttävän elämyksen. Tuhkaisuus voisi kieliä myös hennosta savuisuudesta, mutta Islaylle tätä on vaikea sijoittaa. Jälkimaku jättää kuitenkin mukavan tasapainoisen kihelmöinnin. 87. 

Veikkaus: Glendronach 15yo, Single Cask for Moscow International Liquid Fest, 51,9 %

Kommentti: Vaikea oli saada tästä otetta. Monipuolisuutta löytyi, mutta ei aina niin hyvällä tavalla. Hyvä viski sokkotavaraksi siis. Ja kovemmat saumat nöyryyttää itseään totuuden kuullessaan kuin ykkösmysteerin kohdalla, koska siihen mieltyviä en usko montaa olevan.

Siepon mysteeri, osa 1

Kävipä niin, että Viskisieppo käveli vastaan ja lykkäsi käteen pari mysteerisamplea. Pitipä näitä sitten maistaman, ja tässä tuntemuksia ensimmäisen viskin osalta. Etukäteen on todettava, että sokkomaistelu on aina mielenkiintoista, kun ennakko-oletuksia ei voi tehdä kuin korkeintaan värin perusteella. Toki fiilisten kirjaaminen julkisesti altistaa itsensä myös ruoskinnalle, mikäli nuotit eivät mitenkään vastaakaan sitä, mitä "pitäisi". Tässä kuitenkin ajatuksia ensimmäisestä viskistä. Sieppo kommentoinee sitten tarkemmin.

Siepon mysteeriviski osa 1, "vaalea"

Tuoksu: Mätää mandariinia, trooppisia hedelmiä. Ei erityisen viskimäinen. Sappinestettä (siis kun on oksentanut jo kaiken muun ulos). Aika hirveä jopa. Ei kutsu maistamaan. Lasista nuuhkaissut vierustoveri löysi myös raakaa kananmunan valkuaista, mutta itse en tiedä tarpeeksi tarkkaan muista tuoksua sitä tästä viskistä löytääkseni.

Maku: Sama esanssinen makeus jatkuu maussa. Varsin vetistä, mutta sitten pientä alkoholisuutta nousee. Hyvin vaatimaton maku mihinkään suuntaan, mutta maun puolesta on silti sanottava se hyvä, ettei siinä samaan malliin ole epämiellyttävyyksiä kuin tuoksussa. Jos tämä kuitenkin on skottimallasviskiä, niin syön hattuni. Paskojen viskien kerhon uusin jäsen on joka tapauksessa tässä. 58.

 

Veikkaus: Joku ranskalainen single malt, 5yo, 40 %

Kommentti: Sori Sieppo, mikäli loukkasin. Seuraava sample (siitä ensi kerralla lisää) oli parempi.

Skotit vs. Irkut 6.9.2013

Pitkästä aikaa sopi aikatauluuni osallistuminen Suomen mallasviskiseuran tilaisuuteen. Kyseessä oli yhteistasting SMWS:n ja Irlantilaisen Whiskey Ystävien kesken, johon molemmat seurat toivat kolme pullotetta. Omat irkkukokemukset ovat toistaiseksi olleet vähissä, joten mielenkiinnolla lähdin uutuuksia maistelemaan. Kattaus maistui suuhuni seuraavalta:

Old Pulteney 21yo, 46 %

Itselleni uutena tietona Timo McAaltosen mukaan tämän kypsyttelyssä on käytetty refill bourbonia ja fino sherry -tynnyreitä. Makunsa osalta sitä on aiemmin maisteltu myös täällä luukuttaen kohtuullisen paljon kovemmat pisteet kuin tällä kertaa.

Tuoksu: Vihreää omenaa, pastirol-päivää. Hennosti banaania. Suolaisen merellinen vivahde taustalla. Päärynää.

Maku: makea alkuun, tuo veden kielelle mukavasti. Yllättävänkin kipristelevä alkoholi, mutta taittuu hyvin ja voi hyvin mennä ekan viskin piikkiin. Vähän tylsä. 88.

Bushmills 1991, Single Rum Cask No. 10635, 43 %

Kyseessä on newyorkilaiselle Park Avenue Liquor Shopille vuonna 2008 pullotettu yhden tynnyrin tuote.

Tuoksu: Hyvin vahvoja trooppisia hedelmiä, varsin erikoinen noin alkuun. Papaijaa, sademetsää, mineraalisuutta. Hyvin erilainen mihinkään aikaisemmin nuuskimaani verrattuna.

Maku: nyt voisi jo hyvin kuvitella juovansa rommia viskin sijaan. Onko tämän ison vaikutuksen tehnyt erityisen aktiivinen tynnyri, vai tarttuuko kevyempään irkkuun vain helpommin mausteen maku päälle? Tämä on joka tapauksessa selkeästi rommimaisinta viskiä, jota olen juonut. Maku on kuitenkin herkullisen suuntäyteinen ja pitkä. Tummaa suklaata, myskistä mausteisuutta, rommissa uitettua rusinaa. Korianteria. Trooppinen makeus on pitkään loppuun asti läsnä, mutta erittäin miellyttävänä - vaikka kyseiset maut eivät omaan suuhuni yleensä välttämättä herkkua ole olleet. Hyvä viski. 90.

Auchentoshan “Valinch”, 2012 Release, 57,2 %

Huh, edellisen releasen muistot mielessäni lähestyn varauksin tätä kolmesti tislattua ja bourbon-tynnyreissä kypsytettyä täysin savutonta skottia.

Tuoksu: Raikas. Vaniljaa, pinnan alla jotain hennon epämiellyttävää hikisukkaosastoa, ei tosin liian pahasti. Oltuaan hetken lasissa epämiellyttävyydet katoavat, mutta tuoksusta on vaikea saada paljoa irti.

Maku: Kova, isosti alkoholia. Suorastaan polttaa suussa. Paloöljyä. Tarvitsee kipeästi vettä. Soijaa pukkaa kun tätä juo. Heikko esitys ainakin ilman vettä, joskaan epämiellyttävyyksiä ei nyt myöskään löydy. New makea, jota tosin myöhemmin tarjoiltu riimihärkä paransi jonkin verran. 70.

Powers ”John’s Lane Release” 12 yo, 46 % 

Single/pure pot still -viski, jonak kypsytyksessä on second fill bourbonin lisäksi käytetty hieman oloroso-sherrytynnyreitä.

Tuoksu: Börppämäistä maissista vaniljaisuutta. Raikkaan kesäisenä kuitenkin varsin lupaava. Varsin monipuolinen myös. Tarvitsisi ehkä opasta tuoksujen löytämiseen. Pientä punaisuutta.

Maku: alkuun kohtuukova osuma suuhun, sitä seuraa aika perus viskin maku. Tuoksu oli parempi kuin maku. Jättää kylmäksi. 80.

 

 

 

Glencadam 1977/2009 Douglas Laing Old & Rare, 54,9 %

Tuoksu: No nyt ollaan. Nahkasohvaa, vanhaa puuta. Erittäin kypsynyttä ruskeaksi muuttunutta herkullista sherryisyyttä. Upea tuoksu kerta kaikkiaan. Maailmanluokkaa.

Maku: Ensin vanhaa puuta, tuhkaa. Iso alkoholin hyöky, joka on kuitenkin herkullinen läpi matkan. Alussa ihmetyttää sherrynuottien puuttuminen, mutta ne nostavat päätään alkoholin hyöyn jälkeen: rusinaisuutta, punaisenharmaita tanniineja, mutta myös yllättävän raikasta kirsikkaisuutta. Jättää suuhun kuivan puun tunnelman, hyvällä tavalla. Voimakas ja kondensoitunut viski. Pari vesitippaa tuo tutulla tavalla alkoholiin laajuutta ja humisevuutta suuhun. Tuo mieleen vanhan lagavulin21sen mutta ilman savua. Nam. 92.

Connemara “Bog Oak” 2007/2011, 57,5 %

Ilkka Ruponen alusti tästä mielenkiintoisesta erikoispullotteesta kertoen seuraavaa: kyseessä on 80 %:sesti Connemaran vahvasti turpeistettu (58 ppm)Turf Mór -viski, jota on kypsytetty vielä vuosi lisää (tehden siitä 4-vuotiasta) ja 20 %:sesti 6-15 vuotiasta normi-Connemaraa (20 ppm), jotka on sitten vatattu kypsymään kolmeen ex-bourbontynnyriin, joiden päädyt on kuitenkin tehty vanhasta Connemaran suolta löytyneestä tammenpätkästä. Tammen on ainakin markkinamiesten mukaan arveltu olevan 5000 vuotta vanhaa. Sekoitus on sitten kypsynyt tämän ikitammen vaikutuspiirissä vielä 10-12 kuukautta ja nektaria on valutettu pulloihin tasan tuhannen flindaa. Kaikkea sitä.

Tuoksu: Jännä keltainen raikas hedelmäisyys, jota nousee hetken päästä tukemaan varsin raikas, tuore ja pyöreä savu. Miellyttävä tuoksu. Savuisuus lisääntyy sitä mukaa kun tätä nuuskuttelee. Savu tuo luonteeltaan mieleen Ardbeg-kympin.

Maku: Pehmeys on suuhunpistävää: alkoholia löytyy, mutta se on herkullisen pehmeää. Maku jatkaa tuoksun viitoittamana. Isoa syvyyttä tästä ei löydy, mutta perusmukava viski ilman muuta. 86.

Yhteenveto: Illan voittajasta ei mielestäni ollut kahta sanaa: Glencadam, joka sai myös voittajaäänestyksessä eniten ääniä, oli tässä kattauksessa aivan omaa luokkaansa. Kyseessä oli erityisesti tuoksunsa osalta sellainen hieno vanhan ajan viski, jota ei enää monasti ainakaan tavallisen palkansaajan pöydällä vastaan tule. Olin kuitenkin erityisen iloisesti yllättynyt myös Bushmillista, joka avasi ihan uusia ovia viskin (ja ehkä myös rommin?) saralla. Myös Connemaran kevyenleppoisa savuisuus toimi hyvin illan viimeiseksi. Valinchista (joka oli myös raadin mielestä illan huonoin) pitää jatkossakin muistaa pysytellä erossa, ja Powers oli lupaavasta tuoksustaan huolimatta aika tusinatuote. Kattaus oli kuitenkin monipuolinen ja ilman tuota Glencadamia jopa aika tasainen kisa. Koska kuitenkin Irkkuviskiklubi tarjosi kerta kaikkiaan suussa sulavat riimihärät, julistan lopputulokseksi tasapelin. Tastingista olikin sitten hyvä suunnata kohti Suomi-Espanjaa. Veikkaisin, että meikäläisellä oli stadikan laadukkaimmat pohjat.