Skotteihin keskittyneessä viskiharrastuksessani irkkuviskit ovat olleet yksi paitsioon jäänyt osa-alue. Asiaa lähdettiin korjaamaan Viskin ystävien seuran ja Pernod Ricardin kanssa, kun tarjolle oli katettu kattava edustus Jamesonia ja pari extrairkkua. Tastingin veti Irish Distillersin Ciorán O'Donovan, ja saimmekin varsin mielenkiintoisen ja kattavan läpileikkauksen irkkuviskeistä ja irkkukulttuurista muutoinkin. Järjestetyissä tastingeissa on aina ilo seurata sitä hyvää henkeä, mikä näiden vetäjillä kilpailevia tuotteita kohtaan on. Esimerkiksi O'Donovan ei millään muotoa dissannut skotteja, vaan kertoi vain heidän tuotteiden ominaispiirteistä ja irlantilaisesta tavasta tehdä viskiä. Pieniä eroja olikin, kuten tynnyröintivahvuus, joka on O'Donovanin mukaan n. 58 %:n huitteilla. Samoin irkkuviskeissä on yleensä mukana jossain määrin myös mallastamatonta ohraa.
Kattauksessa oli mukana neljä Jamesonia, kaksi Powersia ja yksi Redbreast. Tarkempia nuotteja en tällä kertaa nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa, koska suunnistaessani kohti maistelutilaa ohitseni hurautti Hummer, joka juuri kohdallani painoi kaasua saattaen osakseni varsin vahvan pakokaasun. Ymmärsin heti vastuullisena viskinmaistelijana, että nenäni värekarvat eivät enää olisi laboratoriokelvollisessa tilassa, joten en voisi kirjoittaa viskeistä niitä loukkaamatta sen tarkemmin. Tässä kuitenkin joitakin ajatuksia.
Maistelun referenssiviskinä toimi Jameson Reserve, eli perusjameson. Tuosta en kyllä lähtisi lauluja kirjoittelemaan: kevyt ja jyväisen likainen tuoksu, maku komppaa tuoden hentoa kukkaisuutta mukaan. 12-vuotias oli sen sijaan jo selkeä upgrade varsinkin tuoksunsa osalta: vihreää ja punaista omenaa. Maku oli sen sijaan yllättävänkin vetinen lupaavaan tuoksuun nähden. Korviini oli parista lähteestä kantautunut kehusanoja 18-vuotiaasta, ja sen tuoksu olikin erilainen ja jännä: sitruunan kuorta ja inkivääriä. Makukin on jo hyvin herkkä ja hienostunut: viskin maut ovat hyvin delikaatisti lasissa ja sittemmin suussa. Voimakas pommi tämä ei siis ole, mutta maku on nautinnollisen odottavan pitkä ja siitä nousee mineraalisia elementtejä, mitä pidemmälle mennään. Kruununjalokivenä mukana oli sitten Jameson Rarest Vintage Reserve, jonka nuorin tisle on esittelijän mukaan noin 25-vuotiasta. Upea viski ilman muuta, mutta ei toki n. 400 €:n väärti.
Extroina maistetut Power'sit John's Lane ja Gold Lane olivat mukavan helppoja ja kesäisiä viskejä. Erityisesti Gold's Lane oli kesäisen makea ja pehmeä parfyyminen marsipaaniviski. Gold Lanesta irroitin päärynäisiä ja vihreän omenan tuntemuksia. Seurueen ainoa ei-blendi, eli Redbreastin 12yo Single Pot Still oli monen paikalla olijan mieleen kenties eniten, koska se muistutti lähimmin skottiviskejä. Mielestäni se oli vaatimaton skottikategoriassa, joten itse sain parhaat kiksit kahdessa parhaasta Jamesonista. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli fiilikseltään mukava, ja erityisesti positiivishenkinen johdatus irkkuuteen toimi. Voisi jopa harkita kyseistäkin maata matkakohteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti