Viskin ystävien seuran seuraava tästäisku oli Glenfiddichiin tutustumaan. Tuo viskien McDonald's jää helposti sivuun, kun suosikkiviskejä rupeaa luettelemaan. Itsellenikin 12yo oli ensimmäinen ostamani viskipullo, mutta se ei viskikärpäsen puremaan vielä riittänyt (kyseessä oli tosin 0,35 litran pullo, joten ehkä vika oli määrässä..?). Sen sijaan sittemmin hankittu 15yo on menestyksekkäästi toimittanut referenssipullon vikaa silloin, kun tasting on suuntautunut sherryisempien viskien suuntaan.
Glenfiddichin Nordic Brand Ambassador David Francis olikin valmistanut kattauksen, jossa tämä 15-vuotias Solera-pullote purettiin osiin ja saatiin näin olleen maistaa myös tynskävahvuista 15yo-Fiddichiä. Tätä Uisgessakin nähtyä maistelukonseptia voi siinä mielessä pitää harvinaisena, että monasti viskinvalmistajat ovat kovinkin tarkkoja viskinsä reseptistä ja sekoitussuhteista. Glenfiddich tekee siis tässä mielessä harrastajalle selkeän kädenojennuksen.
Tasting aloitettiin aperitiivilla Glenfiddichin 12-vuotiasta. Tämä perustuote maistui aurinkoisena lauantaipäivänä klo 13 varsin hyvältä ja potkaisi päivän mukavasti käyntiin. Ensimmäinen varsinaisen tastingin viski oli sitten perus15yo, joka mukavassa hedelmäisyydessään toimi tälläkin kertaa. Francisin mukaan 15yo koostuu kolmesta elementistä, jotka saimme seuraavaksi maistaa yksi kerrallaan. Ensimmäisenä oli ennen bourbon-käytössä olleessa amerikkalaisessa tammitynnyrissä kypsynyt 15yo, jonka tuoksusta löysin herkullista fudgevaniljaa ja voita. Maultaan tämä 58,8-volttinen nektari hyökkäsi aika voimakkaasti ja oli varsinkin alkoholiltaan kova ja pistävä. Sen runko oli silti mukava yllätys, ja tietty ajatus turpeesta tai maanläheisyydestä teki siitä itsessään ihan messevän viskin.
Toisena rakennuspalikkana oli myös amerikkalaisessa tammessa kypsynyt, mutta sitten lopuksi amerikkalaisessa new oakissa viimeistelty viski. Tuoksunsa osalta tuntui, että uusi puu oli sulkenut aromeja viskistä. Tämä jätti lähinnä kuivemman vaikutelman kuin edellinen. Kuivuus ja tanniinisuus tuntuivat myös maussa ja edellisen viskin vaniljaiset ja hedelmäiset tuntemukset olivat ikään kuin viskin rungon alla. Sen sijaan tästä oli suurin terävyys jo hälventynyt (tai sitten suu oli jo tottunut) ja viski tuntui helpommin juotavalta kuin ykkönen.
Kolmanneksi lasissa oli puhtaasti Oloroso-sherrybuttissa kypsynyttä 15-vuotiasta. Tuoksunsa oli punaisen marjainen ja tumman rusinainen, ei niinkään makea. Maku oli kihelmöivä, punaisen maittava, tuhkainen, rusinainen ja myös kuivattua luumua olin löytävinäni. Yleisesti ottaen laadukas sherryviski, mutta jotenkin persoonaton ehkä. Toki myös tynskävahvuisuus saattoi tähän vaikuttaa, ja vedellä kikkailu olisi voinut olla avuksi. Nyt kuitenkin kikkailtiin oman vattauksen kanssa, sillä Francis kehoitti yhdistämään kolmea tarjolla olevaa elementtiä, ja vertaamaan sitten seuraavaan lasiin, eli tynnyrivahvuiseen muutoin valmiiseen 15-vuotiaaseen. Esimerkki toimi, ja havainnollisti erityisesti sherryn vaikutusta makujen tuojana viskissä. Tämän tastingin jälkeen jäi sellainen ajatus, että ex-bourbontynskät tuovat viskiin runkoa ja rakennetta ja marjat (ja siinä mielessä perinteisemmin ajateltuna punaiset maut) tulevat sherryn puolelta. Glenfiddichin tisleestä yhdistettynä bourbonvaikutukseen ei sinänsä jäänyt erityisen makurikasta kuvaa, vaikka sellaisiakin viskejä on tullut maistettua. Sen sijaan yhdistelmänä 15-vuotias on toimiva (joskin toki perusviskikategorian) tuote. Mitä tynskävahvuisuuteen tulee 40 %:seksi taitettu normiversio ei edes juuri kalvennut tynnyrivahvuisen kollegansa rinnalla. Leikatullekin viskille siis lienee sijansa.
Saman setin oli Uisgessa maistellut ja siitä blogiinsa kirjaillut myös
Smoke On The Water.
Viimeisenä lasissa oli vielä Glenfiddichin rangen yksi erikoisuuksista, eli savustettuun maltaaseen (10-15ppm) tehty 125-synttäriviski.
Glenfiddich 125th Anniversary Edition, 43 %
Tuoksu: Savun tuntee heti, ja tislaamon tunnistaa pohjalle otettujen esimerkkien jälkeen. Ei tuoksultaan kuitenkaan pärjää perinteisille savuviskeille, ei savunsa eikä muun tuoksunsa puolesta.
Maku: Maukas tasapainoinen savun ja hedelmäisyyden yhdistelmä. Hyvin helppo nätti maltillisen savun viski.
87.
Kommentti: Tynskävahvuisten rinnalla maistettuna tämä näyttäytyi linnunmaitona. Positiivista on kuitenkin se, että mielleyhtymät olivat miellyttäviä eikä vain vetisyyttä valittelevia. Ok-viski siis, ja saattaisi esiintyä paremmassakin valossa hieman eri seurassa.
Yhteenveto: Glenfiddich onnistui kyllä nousemaan kirjoissani tämän kokemuksen myötä aikaisempaa korkeammalle ja 15yo juurruttamaan paikkaansa hyvänä yleisviskinä. Vieläkään kyse ei mielestäni ole erityisen luonteikkaasta tisleestä, mutta kevyiden kesäviskien saadessa harrastuksessa jossain vaiheessa jalansijaa täytyy ottaa perus 12yokin oikein virallisen maiston kohteeksi.
