Bowmore 17yo, 43 %

Ennen perusrangea, nykyään duty free? Joka tapauksessa Bowmore 17 maistossa Cinderellalla.

Bowmore 17yo, 43 %

Tuoksu: Nätti tasainen smooth viski, ei erityisen savuinen.

Maku: Makean nautinnollinen fudgemeininki, jota pehmeä savu tukee upeasti. Pehmeä ja nätti. 90.

Balvenie 17yo Doublewood, 43 %

Cinderellan Balvenie-tastingin vetäjä huikkasi tastingin loppuun, että jotain spessua olisi vielä tiskiltä tarjolla maisteluväelle. Sain tästä jotenkin sen kuvan, että new makea olisi tarjolla, joten marssimme Balvenien tiskille myöhemmin illalla kyselemään. Sama kaiffari ei ollut hommissa, joten mainitsin esittelijälle, että olimme tastingissa ja siellä vähän vihjailtiin, että teillä olisi "some new spirit" jemmassa. No, ehkä esittelijä ymmärsi/kuuli käyttämäni termin väärin, mutta tiskin alta irtosi uusi 17yo Doublewood, jota on kovasti tehnyt mieli maistaa, vaikka 12yo doublewood ei ole oikein koskaan miellyttänyt. Tämän alle otettu pieni muistuttelu 12yo:sta tosin maistui varsin kelvolliselta, joten lähtökohdat olivat hyvät.

Balvenie 17yo Doublewood, 43 %

Tuoksu: Ei alkuunkaan 12yo:n epäpuhtautta. Hyvin syvä viski, joka kunnioittaa hunajaista hedelmäisyyttään.

Maku: Erilaiset hunajan vivahteet hyökyvät suuhun. Syvyyttä, maku on upean kondensoitunut ja sopivan makean keltaisen oranssin hedelmäinen. Tämä on ennen kaikkea hienorakenteinen viski. Silti nämä hunajaiset eivät ehkä ole se ykkösvalintani. 89.

Glenmorangie Ealanta, 46 %

19-vuotias Ealanta on kypsynyt täyteen ikäänsä uusissa (ilmeisesti kohtuuvahvasti?) charratuissa tammitynnyreissä. New Oakia halajavan tulee siis kääntyä Ealantan puoleen.

Glenmorangie Ealanta, 46 %

Tuoksu: Upea makea appelsiini. Aina yllätyn iloisesti kun maistan Glenmorangieta. Ehkä hieman kasken savua.

Maku: Kova ja hieman metallinen ensituntuma. Tuhkainen savu jyllää, mutta sen alta nousee sitten kyllä myös keltaista oranssiin taittuvaa hedelmää esiin. Kun perustuote on kunnossa, se näköjään kestää myös pitkän tuoreen puun vaikutuksen. 88.

Teerenpeli Kaski, 43 %

Teerenpeli Kaski, 43 %

Tuoksu: Tummaa metallisuutta, ei kuitenkaan yhtään tunkkainen tai epäpuhdas, hyvä! Tummat nuotit kääntyvät sitten appelsiinisempaan päin.

Maku: Pehmeä erikoisen makea samettisuus lyö vastaan, sitten yllättävänkin voimallinen alkoholi, joka kuitenkin lähinnä tuo rakennetta, ei pistä. Punaista hunajaa (!). Tasoja tai syvyyttä ei juurikaan ole ja ohuuskin vaivaa, mutta suutuntuman kokonaisuus on ilahduttava. Tuntuu siltä, etta tavara on nyt kunnossa eikä enää tarvita kuin ikää lisää. Mausteisuus tukee rakennetta. 85.

Kommentti: Tässä on nyt mielestäni ensimmäinen sellainen tuote, josta Teerenpeli saa olla ylpeä. Viski on myös jo sillä tasolla, että tätä voisi ajatella antavansa jopa lahjaksi vaikkapa ulkomaiselle vieraalle ilman häpeää ja meriselityksiä nuoresta viskikulttuurista Suomessa. Hieno homma ilman muuta.

Old Pulteney 30yo, 44 %

Cinderellan mainiosta Old Pulteney -tastingista puuttunutta 30-vuotiasta piti mennä tastingin jälkeen tiskille mankumaan. Ensin ei meinannut irrota, mutta sitten yksi pullo löytyi jemeksestä. Ihmettelen kyllä, miksi tätä niin pihdattiin, että ne, jotka olivat erityistä mielenkiintoa tislaamoa kohtaan osoittaneet ja tastingiin menneet, eivät olisi olleet niitä, joille tuota olisi kannattanut tarjoilla. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt kuitenkin valkeni ihan uudella tavalla, miksi skotteihin liitetään tiettyjä rahankäyttöön liittyviä määreitä (vaikka tästä tiskillä ihan asianmukainen maistelulippu maksettiinkin).

Old Pulteney 30yo, 44 %

Tuoksu: Eksoottisia hedelmiä, ananasta, tammea, papaijaa.

Maku: Äärimmäisen pehmeä laskeutuminen suuhun, sitten hieman mausteista potkua kuitenkin erittäin miellyttävänä. Hedelmät ovat tuoksun mukaisesti eksoottisia, mutta maustepaletti on tämän määräävin ominaisuus. Muodostaa suuhun vahamaisen kalvon. Hyvää, mutta ei missään nimessä hintansa väärti verrattuna tislaamon muihin tuotteisiin. 89.

Singleton of Dufftown 15yo, 40 %

Cinderellan toisen päivän aamun ensimmäiseksi dramiksi etsin jotain mahdollisimman kepeää ja helppoa. Singleton of Dufftown oli entuudestaan tuntematon, joten sillä lähdettiin käynnistämään koneita. Ei välttämättä maailman luotettavimmat nuotit maisteluolosuhteista johtuen, toim. huom.)

Singleton of Dufftown 15yo, 40 %

Tuoksu: Kevyt keltainen mallas. Vaatimaton.

Maku: Pehmeä keltainen helposti juotava, pientä ruohoisuutta sitten. Ollaan alun vaatimattomuuden jalkeen ihan kivan kesäviskin äärella. Suutuntumassa on myos jonkin verran haastetta, tulee mieleen Glenmorangie, tosin ei yhtä intensiivisenä. Todella kevyttä suun kuivattavuutta, joka voisi viitata myos maltilliseen sherryvaikutukseen. Jalkimaussa hyvälle keltaiselle viskille ominaista kulottunutta ruohoa. Tämä viski ei tee kenellekään pahaa ja jättää suuhun rauhallisen pehmeän ruohon tunnun. 83.

Old Pulteneyta Cinderellalla

Cinderellan viskimessujen viimeinen tasting oli Old Pulteney -teemalla. kaksi päivää messuja taustalla loi klo 11.00 aamulla alkaneelle maistelulle hieman paineita. Onneksi messuosasto aukesi kuitenkin jo klo 10, joten alle ehti sen ensipuraisun hakea ennen tositoimia.

Tastingin puikoissa oli Distillery Manager Malcolm Waring, mutkaton skotti, joka lähinnä hoiti esittelyn juttelemalla mukavia tislaamostaan ilman viimeisen päälle mietittyä markkinapuhetta. Pääpaino oli siinä, kuinka tislaamobisneksessä on perinteisesti dokattu paljon ja muun muassa 25 vuotta sitten oli järkytys, kun tislaamo lopetti tarjoamasta ilmaista dramia kerran päivässä paikalla oleville. Kulttuuri oli elänyt pitkään ja draminsa sai kunhan sattui olemaan jakohetkellä jonossa, olit sitten tislaamon työntekijöitä, lähetti tai muuten vaan paikalla. jaettava tavara oli new makea, kun taas jouluisin sai kypsytettyä tavaraa. Myös vierteen nauttiminen oluena oli kansalaisoikeus tuohon aikaan.

Old Pulteney tislaa 1,4 miljoonaa litraa vuodessa ja tislaamon 21-vuotiaan valitseminen Murrayn viskiraamatussa maailman parhaaksi viskiksi vuonna 2011 nosti luonnollisesti sen kysynnän huippuunsa. Aikaisemmin itselleni ei ollut tuttu kuin erikoinen Wk499 ja kieltämättä mukiin menevä 21yo, joten odotukset tätä settiä kohtaan olivat neutraalilla tolalla.

Old Pulteney WK499, 2nd ed. 46%

Wk-sarja on Waringin mukaan 9-10 vuotiasta viskiä ja sen kypsyttämiseen käytetään refill-bourbontynskiä (ikämerkintäviskien ollessa pääsääntöisesti 1st fill bourbonia). Sarja on kuulemma loppumassa ja tilalle tulee majakkateemainen sarja. Tämä kakkoseditionin WK499 on leikattu 46 %:iin aikaisemman 51 %:n sijaan.

Tuoksu: Makeutta ja mukavaa merellisyyttä sen seurana. Tummaa vihreää lehdistöä. Merellistä kalliota. Kookosta.

Maku: makean eksoottinen, kookosta, kukkaisuutta. Mukavan erilainen viski. Tasainen kookoksinen hedelmäisyys jatkuu suussa varsin pitkään. 86.

Kommentti: Volttien leikkaus oli mielestäni hyvä ratkaisu tämän kohdalla. 51 % oli ensimmäisessä versiossa liian alkoholinen.

Old Pulteney 21yo,46 % (maistettu aiemmin täällä)

Tuoksu: Syvempi ja vihreämpi kuin WK499. Makeus on asettunut paremmin taustalle. Lasin pyörittämisen jälkeen hieman esanssisen karkkista makeutta. Sademetsän aluskasvistoa. Vaniljaa. Oikein mukava!

Maku: Tasainen mukavan juotava drami. Makeus oikein hienosti taustalla. Jättää suuhun syvän hieman kuivattavan tuntuman, joka jatkuu pitkään. Tällä kertaa tämä vain nautiskeltiin, kun on kirjailtu tarkemmin jo aikaisemmin. 90.

Old pulteney WK217 Spectrum, 46%

WK217:ssä on käytetty fifty-sixty amerikkalaista refillborbonia ja 1st fill espanjalaista tammea.

Tuoksu: Lääkemäisempiä fenolisia tunnelmia, jotka kuitenkin pysyvät miellyttävällä tasolla. Makeus on hävinnyt. Tuntuu, etta tämän pitäisi vielä hieman avautua.  Omenaa, hyvin tuoksuvia kesäisia kukkia.

Maku: Suutuntuma taas jännän samettinen. Mausteista kihelmöintiä. Viikunaa, erilaisia mausteita. Sherryn vaikutus kivasti taustalla. Kiva ja erilainen Pulteney taas! 88.

Old pulteney WK209 Good Hope,46 %

Vahvistamattoman nettilähteen mukaan tämä on kypsynyt kokonaan eurooppalaisessa sherrytammessa.

Tuoksu: Jälleen erilainen: havumetsää, merellistä levää. Syvyyttä. Ei ehkä helpoimpia tuoksuja: hieman epäpuhtautta.

Maku: Selvästi tummempi profiili, aromaattinen, tummaa pähkinäisyyttä. Taittaa myös suklaaseen päin. Kevyt makean karkkinen suutuntuma. 87.

Old Pulteney 40yo 1968-2012, 51,3%

Viimeisenä odotteli sitten se tavara, jota varten moni oli tähän tastingiin tullut: uusi 40-vuotias. Viski koostuu viidestä tynnyristä, joista kaksi ex-bourboneita ja 3 espanjalaista sherry hogsheadia. Pullomäärä: 493.

Tuoksu: Upeaa makeaa toffeisuutta, nahkaa, kuivattuja hedelmiä. Värinä on keltaiseen taittuva ruskea. Vanhaa mahonkipöytää. Kerta kaikkiaan hieno.

Maku: Täydellinen tasapaino, kuivahedelmää, nahkaa. Nahkan ja kaikenlaisen ruskean tuntemuksia suun täydeltä, jota hedelmä täydentää. Jatkuu pitkänä ja kertakaikkisen nautinnollisena. Jättää suuhun kuivattavan fiiliksen. Ollaan aika lähellä täydellisyyttä. 95.

Kommentti: Ohjelmiston mukaan kattauksessa piti alun perin olla WK217, 17yo, 21yo, 30yo ja 40yo. Paikan päällä kuitenkin ilmoitettiin, että 30yo on loppu, joten tilalle tuli toinen WK-sarjalainen. Pettymys meinasi olla jonkinlainen, koska 30 vuotta oli kuitenkin iso syy osallistua tastingiin. Nuo WK:t kuitenkin lunastivat paikkansa aika kivasti ja 40yo kruunasi setin, joten hyvä maku jäi suuhun. Kun sitten tiskiltä löytyi 17yo ja pienen mankumisen jälkeen jemmasta myös 30yo (tosin rahalla, mutta sentin kaato oli hyvin runsas), jätti Old Pulteney itsestään varsin mukavan kuvan ja henkilökohtaisessa kuntopuntarissani ilman muuta yläviistoon sojottavan vihreän nuolen.

Loppuhuomiot Cinderellan tastingeista: Neljä tastingia kahteen päivään oli kova tahti, mutta aamupäivä-iltapäivä-jaolla erittäin toimiva, varsinkin kun setit olivat erilaisia ja niiden vetäjät kukin omalla tavallaan huippuja. Tastingissa olisi myös blogistille isosti ammennettavaa, koska (ainakin kohtuullisen) luotettavaa ensikäden tietoa olisi tarjolla aiheesta kuin aiheesta. Jotenkin kuitenkin itse nautin näissä ennen kaikkea istuskelusta ja tarinoiden kuuntelusta ja korkeintaan itse viskifiiliksistä oli kiva kirjoitella vähän muistiin. Fiilistely kuitenkin ennen kaikkea. :)

Black Bull 40yo Batch #2, 41,9 %

Kannattaa ostaa, kun halvalla saa. Cinderellan valikoimista löytyi 40-vuotias blendi, jonka senttihinta oli ikäänsä nähden maltillinen. Pullon mukaan jyväviskiä on mukana 10 %, joten aika "puhtaasta" tavarasta on kyse. Myöskään värjäystä tai kylmäfiltteröintiä ei käytetä ja tynskävahvuisesta tavarasta on kyse. Mallakset tähän sekoitukseen tulevat Bunnahabhainilta, Glenlivetiltä, Tamdhulta ja Invergordonilta.

Black bull 40yo Batch #2, 41,9 %

Tuoksu: Kypsän hedelmäinen, eksoottista pehmeää hedelmää. Varsin upea ja miellyttävä, ei maailman syvin, mutta tasapainoisuudessaan upea.

Maku: Hedelmaisen pehmeä ja erittäin suuntäyttävä rakenne: nahkaisia hedelmiä. Tasapainoinen eikä liian sherrymakea. Ikä tuntuu. 91.

Smokehead 18yo Extra Black, 46 %

Vaikutuksen erityisesti hinta-laatusuhteessaan tehnyt normiSmokehead innoitti maistamaan isoveljeään, josta huudetaan jo kohtuullisen koviakin hintoja. 

Smokehead 18yo Extra Black, 43 %

Tuoksu: Hyvin puhdas savuinen tuoksu, josta nuoremman smoken epäpuhtaudet puuttuu. Ei erityisen vivahteikas, mutta toimii.

Maku: Tasainen kiva savuisuus ja mukavasti suuta täyttävä tuntuma. Puhdas savuviski, joka tuo mieleen Kilchomanin. Siinä mielessä ikä ei ole liiemmin ehtinyt tätä tasapainottamaan. Ei mitään epämiellyttävää, toisaalta ei mieletöntä luonnettakaan. 88.

Glenfarclas 105 20yo, 60 %

Ennakkoon Cinderellan odotetuimpia yksittäisiä pulloja kohdallani oli uusi 20-vuotias Glenfarclasin 105. Normikymppivuotias 105 on loistava sherryjyrä ja hinnaltaan huippulöytöjä. Tämä uusi 20-vuotias maksaa helposti viisinkertaisesti, joten iän pitäisi jossain tuntuakin. Alle maistettiin pieni hömpsy kymppivuotiasta vertailukohdaksi.

Glenfarclas 105 20yo, 60 %

Tuoksu: Alkuun on vaikea löytää eroa 10yo:hon. Ehkä hieman tummempi, rusinainen. Onhan tämä silti upea tuoksu.

Maku: Vahva ja tumma, rommirusinainen. 10yo on paljon raikkaamman punainen. Tämä on selkeän ruskea. Tupakanlehteä. Epäilemättä hieno viski, mutta ei hintansa väärti. Value makaa kymmenenkesäisessä. 92.

Balvenieta viideltä vuosikymmeneltä

Balvenien Master Blender David Stewartin viidelle vuosikymmenelle ulottuva ura oli teemana, kun Balvenien Global Ambassador Sam Simmons laittoi tislaamolta tuomansa tynnyrinäytteet riviin. Simmons oli ammattimies tehtävässään: supliikki, hauska ja täynnä viskitietoa. Tastingissä viihtyi siis heti alkuun oikein hyvin, ja viihtyvyyttä lisäsi se, että huoneessa ei pingotettu: Simmons esitteli kunkin viskin kyseisen vuosikymmenen hänen mielestään unohtumattomalla biisillä, ja tämä oli omiaan saattamaan päivän käyntiin - varsin spessujen viskien suosiollisella avustuksella toki.

Pulloissa miehellä oli mukanaan tosiaan suoraan tynnyristä tongitut samplet, eli ei mitään sellaista tavaraa, mitä edes single caskeina on missään tarjolla. Tästä syystä tastingissa ei oikeastaan itselleni ollut kyse kuvan muodostamisesta harvinaisemmista Balvenieista, vaan rennolla kädellä tislaamoon tutustumisesta. Etukäteen jännän värinen lasirivistö toki nosti odotuksia. Setin hinta oli 40 €.

Balvenie 2003 cask 254, 56,6%

Tuoksu: Toffeisin karkkinen alkuun, puhdas, maltainen, maukas. Päärynää.

Maku: Raaka, nuori, new spiritmäisyyttä, päärynää. (Pisteet jäivät näköjään antamatta, mutta ei tämä erityinen ollut).

Balvenie 1992 cask 4380, european oak, sherry, 53,3%. 

Simmonsilla (kuten itse asiassa muillakin tasting-vetäjillä Cinderellalla) oli paljon minulle uutta tietoa tarjolla. Tämän osalta hän esimerkiksi totesi, että viskin tumma väri tulee pääosin tammesta, eikä niinkään sherrystä, joka voi olla lähes väritöntäkin. En tiedä, missä määrin tämä on totuus, mutta olen itse aina olettanut, että puuhun uponnut sherry on värin tae.

Tuoksu: Olorososherryinen, miellyttävän hunajainen.

Maku: Terävän hunajainen. Nätti, mutta aika ohut. Enemmän voimaa (=alkoholia) kuin syvyyttä. Toisaalta mallas tulee hyvin esille. 80.

Balvenie 1980 cask 13456, 42,8%

Tuoksu: Esanssisen makeaa päärynää, hyvin kypsää. Sitruksista. Jännä.

Maku: Hyvin hedelmäinen, profiililtaan kevyt. 88.

Balvenie 1973 cask 8556, european oak. 47,3%

Tuoksu: syvää sherryistä puuta.

Maku: Nahkainen, kuiva, pippurisuutta, mausteisuutta. Kahvipapua. 87.

Balvenie 1964 cask 10379, 33 %

En nyt sitten tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua: juotetaanko tässä hölmöille tavaraa, joka ei enää sellaisenaan kelpaa myyntiin, koska voltit ovat laskeneet liian alas (toki tämä sekoituksiin kelpaisi edelleen)? Vai pitääkö tämä nähdä erityisen harvinaisena mahdollisuutena maistaa jotain spesiaalia?

Tuoksu: Makeutta jälleen. Silti sulkeutuneisuutta. Karkkia.

Maku: Jännää savuista tupakkaa. Voimakas pehmeän esanssinen maku. 

Loppukaneetti: Tämän tastingin arvo oli leppoisassa showssa, hyvässä fiiliksessä ja toisen viskipäivän käynnistämisessä, mutta itse tuotteet olivat yllättävänkin vaatimattomia. Pisteetkin jäivät poikkeuksellisesti parille viskille antamatta, mikä kyllä kertoo itselleni siitä, mihin fokus tuolla kiinnittyi. Tuntuu kuitenkin siltä, että Balvenie olisi voinut antaa itsestään paremmankin kuvan. Toisaalta tämä oli jälleen mielenkiintoinen osoitus siitä, kuinka erilaista tavaraa erilaisissa tynnyreissä lepää ja että hyvistäkin tislaamoista voi tulla vaatimattomampaa tavaraa. 

Elements of Islay Bw2, 55,9 %

Tähän Elements of Islay -sarjan Bowmoreen on käytetty sisällöt kahdesta bourbon hogsheadista ja kahdesta sherrytynnyristä. Mielenkiintoisena kuriositeettina muuten mainittakoon, että Elements of Islayn omistaja kertoi Cinderellalla viskeihin lisättävän pullotusvaiheessa n. 1 %:n verran vettä, jotta ne avautuisivat. Aivan täysin tynnyrivahvuisesta tavarasta ei siis ole kyse.

Elements of Islay Bw2, 55,9 %

Tuoksu: Voimakas tumma alkoholinen merellisyys, tummaa savua.

Maku: Yllättävän maltainen, jossa savu on jossain taustalla. Maltaisuudessaan kuitenkin oikein messevä ja puhdas Bowmore, jossa nenä on parasta antia. 90.

Glengoyne 1972/2012 40yo Malts of Scotland, 55,5 %

Ennakkoon Cinderellan viskimessujen mielenkiintoisimmasta päästä oli vuoden 2012 Malt Maniacsin sherrykategorian voittanut IB-Glengoyne. Viskimaailman arvostama taloudellisesti ainakin virallisesti riippumaton Malt Maniacsin viskiyhteisö maistelee aina vuosittain viskinsä sokkona, ja tästä syystä näitä awardseja seurataan kenties suuremmalla mielenkiinnolla kuin esimerkiksi Jim Murrayn viskiraamattua, joka löytää vuoden parhaaksi viskiksi vuodesta toiseen mitä mielenkiintoisimpia tuotteita. Kyseistä Glengoynea ovat hehkuttaneet niin Whiskyfun kuin Whiskynotes.be. Pääsin tuotetta tarjonneen Symposiumin tiskille toisessa aallossa ja kaikki pullot olivat jo menneet, mutta maistiaisdramin sain.

 Glengoyne 1972/2012 40yo Malts of Scotland cask 12044, 55,5 % (Hinta 120sek/cl)

Tuoksu: Erittäin tumman kaakaopapuisen sherryinen. Täydellinen kahvinen rusinaisuus. Viikunaa tai muuta makeaa. Tumma ja erittain kutsuvan herkullinen tuoksu.

Maku: Täyttää suun pienellä kihelmoinnillä ja isolla tunteella. Varsin syvän makea. Jälkimaussa sikarisuutta ja lämmittävää marjaisuutta. Suutuntuma ja voima tassa on poikkeuksellista, silti olematta yhtään terävä. Ei tarvitse välttämättä vettä. Maku on sherryisyyden huipentuma, epäilemättä. 93.

Kommentti: Upea viski, josta joku kovempi jätkä saisi varmasti vielä enemmän ulos. Jos tämän tasoisen viskin saisi eteensä omassa lempikategoriassaan, eli savuissa, oltaisiin todella kovissa pisteissä.

Auchentoshan Solera, 48 %

Cinderellalla varsin tuore Auchentoshanin travel retail markkinoille suunnattu Solera-pullote, joka on nettilähteiden mukaan Pedro Ximenez -viimeisteltyä ex-bourbon-kypsytettyä viskiä.

Auchentoshan Solera, 48 %

Tuoksu: Hyvin tumma syvä makea sherry. Varsin herkku.

Maku: Voimakas syvän kirsikkainen ja erittäin makea sherry. Kuivattua hedelmää sokeroituna. Jälkkäriviski. Ja parantaa kyllä käsitystäni tislaamosta traumoja jättäneen Valinchin jalkeen. 89.

Glenfarclasit 30yo ja 40yo

Huikean family cask -tastingin jälkeen oli selvää, että Cinderellan tiskiltä löytyvät 30- ja 40-vuotiaat Glenfarclasit piti käydä maistamassa. Toki odotukset olivat kovat paitsi noiden single caskien ansiosta myös siksi, että 40-vuotiaaksi viskiksi Glenfarclas on vielä kohtuullisen inhimillisen hintaista. 

Glenfarclas 30yo, 43 %

Tuoksu: Sherryä sherryä. Täyttää huumaavasti nenää. Muuta ei tästä irtoa, mikä ei sano sitä, että tämä olisi huono.

Maku: Punainen täyteläisyys, ei kuitenkaan yltiömakeana. Hyvin tasapainoinen ja hieno viski, tosin yllatyksetön. Rakenne on hyvin tyrnävä, ja hento turpeinen huntu taustalla tekee tästä oikein nautinnollisen kumppanin. 91.

Glenfarclas 40yo, 46 % (Hinta: 60sek/cl)

Tuoksu: Jopa karkkisen makea, fudgea ja upeaa punaista syvyyttä.

Maku: Huumaavaa punaisuutta syvyyttä ja voimaa. Punaisempi, makeampi, syvempi kuin 30yo, mutta ero ei ole suuri. Tässäkään ei valitettavasti löydy family caskien omaleimaisuutta. 30yo:n hento turve puuttuu. 91.

Kommentti: Eivät nämä nyt sitten lunastaneet kuitenkaan. Jo 21yo:n kohdalla olin havaitsevinani syvää sherryä, mutta en juuri muuta. Ja vaikka ikäeroa oli 10 vuotta, mielestäni maussa ero oli häviävän pieni, enkä edes tiedä, onnistuisiko näitä erottamaan sokkomaistelussa toisistaan. Jos siis Glenfarclasia ostoskoriin tuuppaan, pitäydyn edelleen 105:ssa tai sitten noissa family caskeissa.

Bowmore 15yo Mariner, 43 %

Cinderellalla maistossa Bowmoren rangen kaiketi jokseenkin pidetty 15-vuotias: 

Bowmore Mariner, 43 %

Tuoksu: makean merellinen.

Maku: Täyteläinen, suolainen ja merellinen hyvin tasapainoinen viski, joka hoitaa hyvin tonttinsa yrittämättä täyttää liian isoja saappaita. Toimii. 89.

Highland park 33yo 1974 for Vikingline, Cask 11501, 48,1%

Cinderellan viskimessujen kiinnostavimpia standeja oli Maxxiumin Laphroaig- ja Highland Park-vetoinen ständi. Mielenkiintoista tarjontaa oli paljon, joista ennakkoon oikein lämmöllä lähestyin Viikkarille pullotettu Highland Parkia.

Highland park 33yo 1974 for Vikingline, Cask 11501, 48,1%

Tuoksu: Banaania, eksoottisia hedelmiä, hedelmäkerroksen alla kanervahunajaa.

Maku: Syvä tumma hedeilmäisyys ja maanlaheinen täyteläisyys. Tunnistettava Highland Park hedelmäisestä päästä, josta maanläheisyys loistaa poissaolollaan. Jälkimaku on kuin silkkiä vaan, mutta muutoin en pysty tunnistamaan ikää tässä. Hieno viski toki, mutta ei sen enempää. 90. 

Dalmore-tasting Cinderellalla

Dalmore tunnetaan viskipiireissä muutamista überkalliista tuotteistaan. Oma kosketuspintani ennen tätä ohjattua tastingia oli Gran Reserva, joka ei jouluviskinä oikein pudonnut. Kuitenkin Heathrowlla maistamani 18yo ja King Alexander III herättivät mielenkiintoa siinä määrin, että piti tislaamon tasting Cinderellalla buukkaamani. 35 €:n muodollista korvausta vastaan luvattuina oli kuutta eri Dalmorea. 

Dalmore 12yo, 40%

Tuoksu: Hieman epapuhdas punainen alku. Jouluisuutta. Maltillista savuisuutta.

Maku: Makea ja mukavan marjainen perusviski. Kevyen jouluomenainen, kirkkaan punainen. Jouluviski ilman muuta. Hieman harmaampia makuja myöhemmin, pientä tupakkaisuutta. 85.

Dalmore 15yo, 40%. 

Tätä pimpattua perustuotetta on kypsytetty ensin 12 vuotta 1st fill bourbonissa ja sitten 3 vuotta eri sherrytynskissä.

Tuoksu: Alkuun hyvin vaatimaton tuoksu. Sitten lasin pyörittämisen jälkeen keltaisempaa raikkautta, inkivääriä, sitrusta punaisuuden ollessa kuitenkin taustamakuna. Loppua kohden punaisuus lisääntyy pysyen kuitenkin tummempana kuin 12yo.

Maku: Kihelmöivää mausteisuutta makean punaisuuden seurana. Hieman kuivattava tanniinisuus. Mausteinen ja syvempi yleisfiilis kuin 12yo. 87.

Dalmore 18yo, 43%

Tuoksu: Mennään edelleen tummempaan suuntaan, tupakkalaatikkoa, tummia/mustia marjoja. Pehmeää turvetta. Kaakaopapuja. Varsin kiva tämäkin.

Maku: Isosti mausteita, kihelmöintiä, ruskeita fiiliksiä, oikein hieno tumma viski. Jotain punaviinimäistä, vanhaa vuosikerta-Cabernet'ta (tai siis, voisin kuvitella, että iäkäs hyvä vuosikertabordeaux maistuisi tämän suuntaiselta). Syvä kuin mikä. 91.

Dalmore Cigar Malt, 43 % 

Esittelijän mukaan Cigar Maltin ikä on 15-18 vuotta ja tynnyrit ovat  80% jenkkitammea, 20% espanjalaista sherrypuuta ja Cabernet-viimeistely on 10%:ssa tynnyreistä.

Tuoksu: Epäpuhtautta ja likaista kumisuutta varsin voimakkaana. Sen alta on hankala löytää hetimiten muuta.

Maku: Tasaisen maltillisesti suuhun leviävä: ei erityisen hedelmäinen eikä kahvinen, mutta jotain siltä väliltä. Vaatimaton viski. 82.

Dalmore king alexander III, 40%

King Alexanderin parissa on kikkailtu siinä määrin, että odotukset kivusta leuassa ovat korkeat. Tavara on esittelijän mukaan 18-25-vuotiasta ja siihen valittu viski on viettänyt lähtökohtaisen ex-bourbonkypsytyksen jälkeen 3-5 vuotta port pipeissä, 3 vuotta matusalem olorosossa, 3 vuotta pienemmässä tynnyrissä, 2-3 vuotta marsalassa, 2-3 vuotta madeirassa tai 12-18 kuukautta Cabernet Sauvignonissa. Lopuksi nämä lukuisat jännät tynskätmaut on naitettu yhteen 4-6 kuukauden kypsytyksellä sherry butteissa. Huh.

Tuoksu: Makeissa olorosotunnelmissa ollaan. Herkullisen lupaava ja kutsuva tuoksu. Suklaisuutta taustalla. Kypsää cocktail-kirsikkaa.

Maku: Pehmeä samettisen tumma tunnelma, portviinin tuntua. Hyvin monipuolinen ja punaisen nautinnollinen viski, mutta kaipaisin persoonallisuutta. Saman henkisessä 18yo:ssa on ilman muuta parempi value. 90.

Dalmore Ceti 30yo, 45 %

Tuoksu: Huikea! Suklaata. Makeita eksoottisia hedelmiä.

Maku: Odottaa ensin, sitten alkaa täyttää suuta eksoottisilla hedelmillä, ruusua, tummempia sikarisia munnelmia kertakaikkisen herkullisella tavalla. Jälkimaku tummentuu entisestään. Aivan upea viski. Ainoana ongelmana lienee jälkimaun pituus, joka vaivasi hieman näitä kaikkia. 94.

Kommentti: Tastingin vetänyt Mikael Lunden täytti kaikki stereotyyppiset ennakkoluulot sliipatusta ruotsalaisesta, mutta veti erittäin viihdyttävän maistelutuokion. Varattu maisteluaika (1h) ylitettiin ainakin puolella tunnilla ja Lunden valotti paljon tietoa (lue: propagandaa) Dalmoren toiminnasta. Erikoista oli se, miten vahvasti hän toi esiin Dalmoren potentiaalia sijoitusviskinä ja viskeihin sijoittamista ylipäänsä kovana juttuna. Viskiharrastajan näkökulmastahan juuri sijoittaminen ja se, ettei pulloja enää osteta juotavaksi, nostaa hinnat käsittämättömiksi ja tekee kohtuullisen harrastamisen vaikeaksi. Tämä verotti ainakin omassa mielessäni viskeillään erinomaisesti esiintyneen Dalmoren kuvaa, koska mieleen jäänyt käsitys oli se, että osa kalliista sarjoista on tehty ensisijaisesti sijoitusmielessä. Joka tapauksessa Dalmore yllätti positiivisesti ja 18yo voisi hyvinkin olla omankin kaapin täytteeksi kelpaava pottu.

Laphroaig 18yo 1993-2011 Douglas Laing OMC, 50 %

Alkuperäisuumoiluissa Cinderellan ostoslistamielessä mielenkiintoisimpia puteleita oli tämä Laphroaig, jonka hinta (noin 1100SEK) olisi maksettavissa, jos olisi oikein herkkua. 

Laphroaig 18yo 1993-2011 Douglas Laing Old Malt Cask, 50 %

Tuoksu: Merellinen ja kuivahko ensituoksu. Savun kanssa ollaan perusasioiden äärella: kuivan koivupuun savua. Kiva, mutta ei missään nimessä parhaasta päästä.

Maku: Isku suuhun on voimakas, tuo raavaalle miehelle vettä silmiin toisin kuin esim. tätä ennen maistettu Liquid Sunin 13yo. Alkoholin laannuttua jäljelle jää makea savuisuus. Kuitenkin pliisu ensituntuma: 18 vuotta ei tunnu. On siinä ja siinä, kuinka paljon tämän voimasta on vain alkoholin pistoa. 88.

Kommentti: Jäi ostamati.

Laphroaig 13yo 1998-2011 Liquid Sun, 56,6 %

Laphroaig 13yo 1998-2011 Liquid Sun, 56,6 %

Tuoksu: Merellisen raikas Laphroaig-savu. Kivaa fudgemaista makeutta mukana.

Maku: Tuoksun fudge tuntuu maussakin ensimmäisenä. Jotain karkkia. Volteistaan huolimatta hyvin juotava. Suolaisessa makeudessaan kuitenkin hieman yksioikoinen. Vesi avaa laajuutta ja lisää luonteikasta kihelmöintiä. Ei lapparin normaaleja tyypillisiä ominaisuuksia kuten lyijyisyyttä, vaan profiili on enemmänkin makea. Mielellään tätä silti juo. 89.

Elements of Islay br3, 55,1 %

Elements of Islay br3, 55,1 %

Tuoksu: Hyvin appelsiinisen sitruksisen hedelmäinen mallas. Puhdas ja nätti.

Maku: Keltainen hyöky suuhun, puhtaan maltainen ja voimakas, mutta kuitenkin pehmeä. Vaahtokarkkia. Erittäin laadukas mallasviski puhtaana sellaisenaan. Kihelmöivää alkoholisuutta, jouluista lämpöä. Veden myötä jälkimakuun tulee hieman maanläheisempää tunnelmaa, joka tuo itse asiassa mieleen Highland Parkin. 90.

Elements of Islay Bn5, 54,9%

Elements of Islay sarjaa on ollut muun muassa laivoillamme hyvin saatavilla, mutta olen itse jotenkin karsastanut sitä. Ehkä 0,5 l:n pullokoko on tuntunut kuluttajan huijaukselta, kun pulloissa silti on ollut hintaa jonkin verran. Myös ikämerkitsemättömyys on arveluttanut: myydäänkö tässä nyt Islayn nimellä mitä tahansa bulkkia kovaan hintaan? Cinderellalla oli myös Elements-sarja hyvin edustettuna ja kaverin suosituksesta tuli siihen myös tutustuttua aina vaikean Bunnahabhainin muodossa.

Elements of Islay Bn5, 54,9 %

Tuoksu: Epäpuhtautta, jonka takana on hedelmää. Kyseisestä epäpuhtaudesta (jotain likaista, ehkä kumista) on hieman vaikea päästä yli, vaikka kuinka nuuskisi.

Maku: Tynnyrivahvuisuus tuntuu, mutta hyvällä tavalla. Hyvin tasapainoinen maanlaheinen hedelmaisyys, hentoa lyijyisyyttä (mutta ei kuten Laphroigissa). Likainen ja puhdas samaan aikaan. Vesitilkka tuo pehmeää, mutta hieman likaisen keltaista hedelmää mukaan. Voisin kuvitella saavani tällaista viskiä länkkärisaluunassa. Ilman muuta toistaiseksi paras maistamani Bunna. En silti näe juovani tätä tai ostavani kaappiin. 89.