Bruichladdichin core rangen kimpussa Punavuoren Ahvenessa 11.11.2014

Jep, kaikki tuntevat bruikan, joten mennään suoraan asiaan, eli siihen, mikä omasta mielestäni on tämän tislaamon kohdalla oleellista. Bruichladdich avasi tislaamonsa uudestaan vuonna 2001 Jim McEwan master distillerinään. Jos unohdetaan ne kymmenet ja kymmenet sekalaiset finistelyt yms. outoudet, joita bruikan vanhoista varastoista on markkinoille ilmestynyt, se alkoi tuottaa heti myös varsin haluttua ja maukasta tavaraa, josta esimerkkinä on savuinen PC-sarja. Juuri kun nämä tuotteet alkoivat saavuttaa kunnioitettavaa ikää ja perusrange saatiin stabiloitua (Laddiet 10, 16 ja 22yo, sekä Port Charlotte 10yo sekä octomoreja) niin ylikansallinen viinajätti Rémy Cointreau osti tislaamon. Tislaamoväki teki kaupalla epäilemättä ison tilin, mutta miten kävi viskinharrastajan? Upeaksi osoittautunut Laddie 10 korvautui Laddie classicilla - ilman ikämerkintää. Vanhemmat laddiet unohdettiin samalta istumalta. Port charlottesta putosi ikämerkintä pois. Nyt koko bruikan core range on nasseja (okei, octomoreissa on ikämerkintöjä kyllä).

Tätä tilannetta oli meille mustasta valkoiseksi tullut puhumaan Brand Ambassador Joanne Brown tislaamolta tuoden mukanaan viisi viskiä. Paikalle olikin saapunut kiitettävä määrä eli baarin täydeltä ihmisiä: jonkun arvion mukaan kyseessä oli suurin koskaan järjestetty kaikille avoin ravintolatasting Suomessa n. 65 osallistujalla. Brown kävi läpi viskinvalmistusta, tislaamon historiaa ja heidän ominaispiirteitään samalla kun maistelimme seuraavat tuotteet: 

bruikkaa ja kuivaa turvetta

Bruichladdich Classic Laddie, 50 %

Hieman 10 % finosherryä ja loput exbourbonia.Yli 3-vuotias viski.

Tuoksu: Kuiva. Ohraisen maltainen. Ei mitään epäpuhdasta. Hieman makeaa sitrusta. Silti aika vaatimaton.

Maku: Mukava makeus heti alkuun. Sitten aika iso alkoholi, joka on kyllä kohtuullisen karkeaa.  New maken fiiliksistä ei täysin pääse eroon. Kevyt, pehmeä tuntuma alkoholia lukuun ottamatta. Hyvin viljainen ja tässä mielessä rehellinen viski. Hieman lisää tynnyriaikaa vaan huutaisi. Vesi myös auttaisi. Näin nuorta ei ehkä kannattaisi pullottaa näin vahvana. Age is not supposed to matter, mutta raja siinäkin. Jos haluat sinänsä puhdasta viljaviinaa niin tässä on. 80.


Bruichladdich Islay Barley, 50 %

Tuote on kypsynyt 6 vuotta ex-bourbontynnyrissä. 2007 vintage.

Tuoksu: Puhdas merellinen maltaisuus. Hentoa sitruunaa. Puhdas! Hentoa turvetta.

Maku: Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Rehellinen puhdas merellisen maltainen viski. Huikea parannus Classicista. Kiva vegetaalinen jälkimaku. Tippa vettä avaa selvästi. 87.

Bruichladdich Port Charlotte Scottish Barley 40ppm, 50 %

Tuoksu: Pehmeää savuisuutta, mokkaa. Kuitenkin raikas pohjasavu.

Maku: Nyt ollaan jo pehmeämmän ja ikään kuin iäkkäämmän viskin äärellä. Mukavaa savua, pienempipartikkelista alkoholia. Taustalla väijyy makeus ja tietty kumisuus. Perussavujamppa. Kuitenkin kiva maittava jälkimaku. Makeus on loppuun asti läsnä. 85.

Bruichladdich Octomore 6.1 Scottish barley 167ppm exbourbon 5yo, 57 %

149,90 € Alkossa.

Tuoksu: Savusaunaa ja nugaata. Yllättävän raikkaan puhdas savu tämäkin.

Maku: Nojoo. Isoa kipristelevää savua ja sitä tukevaa alkoholia. Tulee mieleen Ardbegin Uigeadail. Jälkimaussa katajanmarjaa. Ollaan vain hieman tunkkaisessa savusaunassa. Silti ihan maukas esitys. 87.

Octomore edition 6.3 Islay Barley 258 ppm, 64 %

Sokerina pohjalla uusi 258 ppm:n Octomore, josta osa on kypsynyt virgin oakissa.

Tuoksu: Mikä on tämä tuoksu? Punaisia juttuja ilman muuta. Joku finistely tässä on oltava kyseessä.

Maku: Woo. Tosi iso. Saunapalvikinkkua. Ei kuitenkaan huono! Brutaali, hentoa tulitikkua, paras maistamani octomore. Mitäpä näistä isoja kirjoittelemaan. Sammutettua nuotiota. 89.

Yhteenvetoa: Jos paljon on saanut erinäisiä tasting-tilaisuuksia hehkuttaa, niin tästä jäi hieman huono fiilis. Tuntui, että Joanne Brown toteutti kaikki ne ennakkoluulot, joita esipuheessa (johon toki tämä tasting myös vaikutti) toin esiin: kerrotaan silmät kirkkaana, kuinka Rémylle myynti oli hieno mahdollisuus, jota Bruichladdich tarvitsi kehittyäkseen. Ja kuinka nykyisin moni Islaylla ajaa hienolla autolla, koska kaupasta sai niin paljon voittoa. Ja kuinka ikämerkitsemättömät viskit mahdollistavat makuprofiilin muokkaamisen haluttuun (kenen haluamaan?) suuntaan. Olkoon se sitten sisäinen punavihervasemmistolaiseni, mutta tuntui käsittämättömältä kehua vuolaasti yhtiötä teoista, joilla he ovat kasvattaneet omaa palaansa kakusta - nyt kuulijakunta oli kuitenkin sitä syömäriosastoa. 

Kun samalla Brown jankkasi pitkiä pätkiä aivan viskinteon perusasioita (kylmäsuodatuksesta, väriaineesta, siitä kuinka bruikka tekee asioita paremmin kuin x ja x tislaamo!), oli tasting välillä todella puuduttavaa kuunneltavaa. Ymmärrän toki, että tapahtuma oli yhtä lailla tarkoitettu vaikkapa ihan aloitteleville viskin ystäville. Uskallan kuitenkin väittää, että heillekään tämä info ei toiminut, koska samalla käytettiin paljon erikoistermistöä (kuten angel's share), jota ei millään tavalla avattu. Paljon vaikeaa sanastoa hälyisässä salissa ei varmasti toiminut parhaalla tavalla oikein kenellekään. Brown heitti pari hyvää läppää, mutta muilta osin tuntui, että hän teki kyllä puhtaasti opeteltua duuniaan eikä mitään muuta - intohimoa tuotteita tai viskiä kohtaan ei ainakaan itselleni välittynyt. Mutta ehkäpä se uusi auto sitten innoittaa enemmän.

Pahoittelut, mikäli joku loukkaantui arviosta. Paikalla olevat saavat mieluusti kommentoida tilaisuutta.

Vieraisilla Helsinki Distilling Companylla

Helsinki Distilling Company on uusimpia tulokkaita Suomen alati kasvavaan viskinvalmistajien joukkoon. HDCO kertoo nettisivuillaan olevansa ensimmäinen yksityinen viinanpolttaja Stadissa yli sataan vuoteen. Jo oli aikakin, sano! Näin ollen joukko viskibloggareita, eli allekirjoittaneen lisäksi Sieppo, Mushi ja Bloke, marssivat tutustumaan tislaamoon, joka aloitti toimintansa tämän vuoden elokuussa. HDCO on ehtinyt tislaamaan jo n. 1000 litraa viskiä ja toisen mokoman giniä, joista jälkimmäistä on jo pullotettukin, ja tuote tullee Alkoon lähitulevaisuudessa.

HDCO sijaitsee pittoreskissä Teurastamon korttelissa, jonne se sopii kyllä kuin nenä päähän. Alueesta on vaivihkaa kehittymässä Stadin oma pikku Berliini Sörnäisten rosoisen katuelämän, Suvilahden kulttuuritarjonnan, Harjun dönerraflan ja teurastamon erilaisten pikkupuotien ja ravintoloiden yhteenliittymänä. HDCO tekikin heti vaikutuksen: tyylikkäät mutta karut tilat sekä aina niin kaunis pannutislain yhdistettynä maltaiseen tuoksuun ja aitoon käsityöläishenkeen oli vakuuttava kokemus. Voinkin suositella erittäin lämpimästi excursiota tislaamolle - niitä nettisivujensa mukaan järjestävät mieluusti.

Kai ja sydänkäpysensä

Varsinaisen tislaamovisiitin jälkeen saimme maistaa viskiosastolta new makea niin rukiista, ohrasta kuin varsinaiseksi tuotteeksi kaavaillusta 80/20 -sekoituksesta (80 % mallastettua ruista, loput ohraa), sekä valmista giniä että Apple Jackiksi nimettyä omenatislettä (tarkempia tuotehifistelyjä varten suosittelen Mushimaltin pedantiutta). Ja täytyypä todeta, että oli lupaavaa tavaraa! Tuo sekoitus oli noista tasapainoisin viski, joten jäämme odottamaan, mitä pienet new oak -tynnyrit tisleelle tekevät. Tietysti pontikan maistelu ei koskaan ihan sellaisia kiksejä anna kuin valmis tuote, joten oli myös ilo maistaa giniä, joka oli ilman muuta erikoisinta giniä, jota allekirjoittanut on juonut. Jos Henrick's Gin on profiloitunut kurkun kanssa nautittavaksi, niin HDCO:n gin maistui puolukalta ja greipiltä. Tuote lisäsi itse asiassa innostusta tutustua gineihin enemmänkin. 

Kiitokset Kai Kilpiselle vierailusta ja menestystä brenkkubisnekseen!

Tuotteen väri on aika pliisu, mutta muuten tavara oli hyvää.

New Oak ja valmista omenaviinaa

Iäkkäitä Springbankeja Viskin ystävien seuran kanssa 18.10.2014

VYS:n iäkkäät harvinaisuudet -maistelusarja kerääntyi tällä kertaa Springbankin äärelle. En ole itse koskaan oikein löytänyt kyseisen puljun tuotteita, vaikka yritetty on. Legendaarisista vuosista kun kuitenkin sai kuvan Lontoossa, piti näitä hieman vanhemman kaliiberin Springereitä lähteä maistamaan.

Springbank esittäytyi paitsi tastingin vetäneen Jarkko Nikkasen puheissa, myös käytännön tislaamokokemusten kautta erään tislaamolla töissä olleen jäsenen kertoessa kokemuksiaan. Springerin rooli Campbeltownissa vaikutti eroavan kovasti siitä, miten valtaosa nykytislaamoista asioitansa hoitaa: tislaamo on merkittävä työllistäjä kylässä, ja käsityövaiheita on viskin teossa paljon. Reilun kaupan viskiäkö siis? Sillä voi ainakin perustella itselleen pullojen usein hitusen muita kovemmat hinnat.

Kattauksessa oli tarjolla viisi takavuosina pullotettua Springbankia. Ja näin ne minulle maistuivat.

Springbank 8yo, pullotettu 1980-luvulla, 43 %

Tuoksu: Huikea vahainen hedelmä! Kenkälankkia. Varsin raikas, jos kohta hieman bensainen.

Maku: Hyvin pehmeä suutuntuma, sitten isosti suolaisuutta, syvää bourbonvaniljaa, merellisyyttä syvää hedelmää myös. Jälkimaussa nousee hento turve. Tuo jännä suutuntuman pehmeys on tässä miellyttävää, vaikka usein ei vastaavissa tapauksissa ole niin. Hedelmissä on myös sopivaa greippimäistä raikkautta. Alkoholin kipristelyäkin on sopivasti. Suolaisuus ja makeus kohtaavat kivasti. Tällaista tuotetta ei nykyaikana saa. Hetki nahkasohvalla viettyisi tämän kanssa maittavasti. Oikein maukas, tasapainoinen, maukas viski! 90.

Springbank 12yo, pullotettu 1970-luvulla, 43 %

Tuoksu: Upea persikkaisuus, intensiivinen voima. Jälleen jotain lakkaa, mutta ilman muuta hyvällä tavalla. Hyvin syvä hedelmäisyys. Selvästi hedelmäisempi kuin eka. Metsäisiä marjoja, mutta ensisijassa nenältään keltainen viski.

Maku: Selvästi enemmän purentaa suutuntumassa: tanniinia, ryhdikkyyttä, tervaista turpeisuutta, sherryisyyden maukkautta. Hitto soikoon! Jälkimaussa eksoottisempia hedelmiä, päärynää, persikkaa. Hapokkuus suutuntumassa on raikkaan maukas. Maun kaari on hyvin johdonmukainen ja tasaisesti kaartuva. Tyyliä ja taitoa. Sopivaa mentholia. Maistuu jotenkin niin hyvältä että tekisi mieli antaa vielä yksi piste lisää, mutta en ehkä silti viitsi. 92.

Springbank 15yo, pullotettu 1970-luvulla, 43 %

Tuoksu: Kynsilakanpoistoainetta, hentoa parfyymisuutta. Greippiä. Intensiivinen omalaatuisuus. Aivan omanlaisiaan tuotteita kaikki. Kengänpohjaa. Havumetsämäistä tunnelmaa.

Maku: Suutuntumassa mennään taas alkuun pehmeämpään, mutta sitten mukaan tulee voimaa, pehmeyttä, punaisuutta, mausteisuutta laajalla spektrillä. Tupakkalaatikkoa. Tanniinejakin jonkin verran kuivattavana jälkimakuna. Jälkimaussa jälleen greippiä ja muita makeita hedelmiä hennon turpeen kanssa. Hieman esanssibanaania. Kuivaavuus ehkä tämän miinus, kun taas jälkimaun kipristelevä pistelevyys selkeä vahvuus. 91.

Springbank 21yo, pullotettu 1970-luvulla, 43 %

Tuoksu: Merellinen raikkaus, hentoa mentholia. Nugaista nahkakenkää.

Maku: Aikaisempia terävämpi suutuntuma. Iso hyökyvä voima, jopa port ellenmäinen merellinen tuhkainen mentholinen voima, joka kestää ja kestää tuoden mukanaan kipristelevää kesäistä lokkien huudon siivittämää rantakalliota. Upea hento, mutta silti voimakkaan herkkä suutuntuma ja viski itsessäänkin. Hansaplast ja menthol vie tämän vahvasti islayn suuntaan. Jos joku tarjoaisi tämän Port Elleninä tai Ardbegina niin läpi menisi niin että heilahtaa. 93.

Springbank 10yo, pullotettu 1980-luvulla, 57 %

Tuoksu: Bensiininen, varsin kuiva viski. Näistä ensalkuun heikoin. Kynsilakanpoistoainetta. Ajan kanssa ottaa kuitenkin voimaa ja syvyyttä enenevässä määrin.

Maku: Nyt ollaan selvästi tynskävahvan viskin äärellä. Isoa voimaa, merellisyyttä, lääkemäisyyttä. Ei kuitenkaan äkkiseltään kovin kummoinen. Yrttimäisyyttä, ruohoisuutta. Alkoholi kuitenkin nätin pehmeää, vaikkakin voimakasta. Sitä tukee jälleen näille lajityypillinen hento turve ja mausteisuus. Sevän bourbon-baikutteinen viski, jota pari tippaa vettä avaa isostikin. Voita. Suolaista merellisyyttä. Suoraviivaisuutta. Tyrneyttä. Holin voima jaksaa kantaa jälkimakua pitkällekin. Suolaista omenaa. 89.

Lopunviimetteeks: Aijai, olihan kattaus ja tapahtuma. Saimme maistaa palasen historiaa ja sellaisia makuja, joita ei enää nykypäivänä eteen tule. Oli myös virkistävää vaihtelua vetää tasting, jossa lähes kaikki pullot olivat 43-volttisia ja silti äärimmäisen toimivia. Tynnyrivahvuus ei siis välttämättä ole ainoa tie onneen. Erikseen täytyy mainostaa tapahtuman tunnelmaa ja henkeä: vieressäni istui sveitsiläinen kaveri, joka ei ymmärtänyt viskien esittelystä tai muustakaan meiningistä hölkäsen pöläystä. Tulkkasin hänelle ehkä kaksi lausetta. Silti hän oli suorastaan häkeltynyt siitä, kuin upea tapahtuma oli kyseessä ja mikä tunnelma Carelian kellaritilassa vallitsi. Viski siis näemmä yhdistää yli kielirajojen.

Pisteet (kolmelle parhaalle 3-2-1) maistelukansan kesken jakautuivat seuraavasti:

1. 6pts
2. 14pts
3. 48pts
4. 45pts
5. 18pts

Omaan suuhuni upeaa 12-vuotiasta ei siis raakattu niin korkealle yleisesti ottaen.

Springbank 40yo 1969 Signatory Cask Strength Collection cask 263, 54,4 %

Lontoossa puheenaiheet liikkuivat lähes yksinomaan sen ympärillä, mistä löytyisi jokin hyvä viski. Yht'äkkiä alkoi kuulua puheita maittavasta Springbankista Signatoryn tiskillä. Lasinenäily kaverilta, ja kohti dream dram -tiskiä. 

Springbank 40yo 1969 Signatory Cask Strength Collection cask 263, 54,4 %

Tuoksu: Nenäilin tätä vartin. Ilmaisen viinan bileissä. Se kertoo kaiken.

Maku: Upea suuntäyttävyys. Tämä on vain yksinkertaisesti upea syvän keltainen herkkuviski. Ei tarvita puheita. Musiikki hiljenee korvista. Vittuilu loppuu. Tippa tulee silmäkulmaan. Kuollut mummo tulee muistoihin. Iso mies murtuu. 96.

Kommentti: Siinä se oli. Messujen upein viski. By far. Ja muistutus siitä, mitä tämä harrastus parhaimmillaan on. Signatorya on tullut jo hehkutettua, mutta tämä Springbank oli hyvä osoitus tiskin antimista: viski, jota ei edes mainittu dream dram -luettelossa, mutta jonka päättivät ottaa mukaan harrastajia varten. Ja hintana yksi dream dram token (10 £). Halleluja.

Ardbeg Supernova 2014 Committee Release, 55 %

Yksi hyvistä puolista olla maailman viskipääkaupungissa, on päästä maistamaan jotain uutta kivaa. Ardbeg petrasi pari kertaluokkaa tämän vuoden messuille tuomalla osastolleen ison lekan uutta Supernovaa sekä dream dramiksi Lord of the Islesin. Jälkimmäinen oli jo toisena päivänä loppu, kun menin sitä kyselemään - kiitos suomalaisköörin, jolle oli perimätiedon mukaan kaadeltu tavaraa vapaalla kädellä ihan reilut satsit. Toisille käy hyvät. Mutta asiaan. Supernova on sitä turpeisempaa Arppaa, tietojen mukaan 100 ppm:n mallasta. Ja NASsina totta kai.

Ardbeg Supernova 2014 Committee Release, 55 %

Tuoksu: Nätti puhdas savuisuus. Silti aika yksoikoinen. Tummempi kui  kymppi. Silti tietyllä tavalla kiehtova tuoksu. Ei octomoretuntuista pelkkää tuhkaa -fiilistä.

Maku: Smack in the face! Tämä on iso viski! Valtava puhdas savuisuus joka hyökyy kehiin. Voimaaa löytyy, maistuu kohtuunuorelta, mutta hyvällä tavalla. Vesi taittaa, mutta tuo oikein messevää makeaa mallasta ja savuisuutta. Vanhan miehen tupakkalaatikkoa. Oikein mukava ja jopa raikas esitys! 91.

Kommentti: Pidin! Ardbeg-uskovaisilla on taas jotain, mitä odottaa. Ennustan myös erittäin aktiivista päänpyörittelyä viskifoorumeilla, kun tämän Alkohinta tulee tietoon (huom. itselläni ei ole mitään tietoa, tuleeko varsinaista releasea Alkoon. Tämä oli vain mutua.)

kaksin käsin Karuizawaa

The Whisky Show on profiloitunut osaltaan Karuizawa-fanaatikkojen pyhiinvaelluspaikaksi. Ainakin viime vuosina messuilla on lanseerattu pullo tai pari tätä Japanin Port Elleniä, ja niin tänäkin vuonna. Mielessä kutkutteli, että josko tässä olisi nyt se once in a lifetime ostos... Piti kuitenkin ensin maksaa, koska 375 £ on kuitenkin jonkin verran rahnaa.

Karuizawa 29yo bourbon cask #8897, 53,9 %

Tuoksu: Upea syvä makean maltaisen punainen nenä, upea nenä! Hilloinen. Silti raikas. Joulupuddinia. Tämän kanssa viettää aikaa vaikka kuinka!

Maku: Upea intensiivinen mausteinen make maku! Erilainen viski. 93.




Kommentti: Joskus tulee vastaan viski, jota ei tarvitse sen kummemmin kuvailla tai siitä luonnehdintoja löytää. Voi vain nautiskella upeaa makua. Tämä oli sellainen.

Karuizawa 30yo sherry cask #5347, 58,2 %

Tuoksu: Vittu. Upea syvä mutta kuitenkin raikas sherry.

Maku: Makean sherryinen mutta silti raikas. Jälkimaku kestää vuosia. 93.


No, tuliko ostettua? Eipä tullut. Upeita viskejä, mutta eivät once in a lifetime. Olisivat vaatineet kellotuksia sinne 95-97:n haarukkaan, niin olisi Visa vinkunut.

Glen Garioch 40yo 1973/2014 single sherry butt # 4297, TWE exclusive, 54,3 %

Lontoon whisky show'n etukäteen mielenkiintoisimmaksi skauttaama dream dram oli tämä 40-vuotias Glen Garioch. Onhan tislaamo maistunut omaan suuhuni erinomaisesti, joten tässä oli vahvaa hidden gem -potentiaalia. Draaman kaari rakennettiin Glengoynella ja Glen Gariochin 12-vuotiaalla (joka on itse asiassa maukas viski itsessäänkin), ja sitten itse asiaan.

Glen Garioch 40yo 1973/2014 single sherry butt # 4297, TWE exclusive, 54,3 %

Tuoksu: Nätti syvä sherry.

Maku: Isosti puuta ja syvyyttä. Mutta missä muut jutut? Nätti sherryjyrä, mutta mielestäni jo mennyt yli. 87.

Kommentti: Serge antoi 92. Sherrypommit eivät ole olleet koskaan ykkösjuttu minulle. Tai sitten en vaan osaa.