Laphroaig Cairdeas 2015, 51,5 %

Laphroaigin parin viime vuoden Cairdeas-pullotteet eivät ole olleet mitään täysosumia. Kikkailut erikoistynnyrien kanssa onnistuvat joskus, mutta vuoden 2013 portcask oli mielestäni heikohko päälleliimattu esitys ja edellisen vuoden amontillado-tynskäilystäkin puuttui jotain. Sen sijaan tämän vuoden 200-vuotisjuhlapullote on jo etukäteen saanut kiinnostunutta pöhinää osakseen. Syynä tähän on paluu juurille: viski on tislattu ainoastaan Laphroaigin oman lattiamallastamon maltaasta Port Ellenin bulkkimallastamon sijaan ja sen on tislattu pienillä tislainpannuilla ja varastoitu sitten #1 warehousessa. Tavoitteena on siis ollut tehdä sellaista viskiä, jota tehtiin 200 vuotta sitten. Tavara on tislattu elokuussa 2003, joten se on lähes 12-vuotiasta, vaikka toki törpössä ei ikämerkintää olekaan. Eipä vähän mitään, maistetaan. Maistoin tämän kahtena eri kertana, joista ensimmäisellä kertaa verrokkina oli pari Laphroaig 10yo CS:ää ja yksi indy-lappari (sekä muutama muu lörö) ja toisella kertaa taas glenlivetillä huuhdeltuun puhtaaseen suuhun uusi 15yo rinnallaan.


Laphroaig Cairdeas 2015, 51,5 %

Tuoksu: ruohoista pehmoisuutta: hyvin sulanutta alkoholia. Alkuun vihreän hedelmäinen, savu on selvästi taka-alalla. Raikasta mentholia, lasin pyörittelyn jälkeen vehreä koivusavu tulee tukemaan muuta elämystä. Happoinen/mineraalinen nenätuntuma. Silti tämän tuoksu ei ollut ihan niitä huippuelämyksiä ainakaan näin ihan vastikää avatusta pullosta.

Maku: Nyt ollaan puhtaan koivusavun ja puun äärellä. Raikasta savusaunaa, hieskoivun nuorta lehteä, äärettömän puhdasta kesäillan palavaa Porvoon tuomiokirkkoa. Jotain samaa raikkaudessaan kuin 15yossa, mutta ei kuitenkaan niin ompunvihreä. On lisäksi kuivempi, voimakkaampi ja savuisempi kuin uusi 15yo. Tältä maistuu kesäinen saunanlämmitys puhtailla kevyillä koivuklapeilla. Ehkä hienoista raakuutta on havaittavissa, jota vesitilkka pehmentää. Vesi myös avaa tätä selvästi ja muuttaa astetta tuhkaisempaan suuntaan. Hiipuvaa tulipesää. Hieno drami, jossa parasta on maku an sich. Maun pituus tai tuoksu eivät sinänsä mullista maata. Kenties ne parantuvat, kunhan pullo on saanut hieman ilma-aikaa. Jälkimakuun asti tässä riittää voimaa ja nuoruuden intoa. Muutama vuosi lisää kypsytystä, ja olisimme jo todella upean tuotteen äärellä. 92.

Kommentti: Hienoa, että vielä tulee viskejä, jotka innoittavat runollisiin aatoksiin. Tämä lappari kompensoi hyvin Suomen sateista kesää.