Piipahdus Keppanakellarissa, syyskuu 2016

Muutama vuosi sitten viskiharrastusta aloittaessani lueskelin Suomen hyvistä viskipaareista. Näitä ei ollut silloin kymmentäkään, mutta yhtenä mainittiin jossain hevon kuusessa sijaitseva Keppanakellari. Kun matka nyt vihdoin suuntautui kyseiseen hevon kuuseen (tarkemmin ottaen Liesjärvelle Tammelan kunnassa), piti käydä paikka katsastamassa. Ja tyytyväinen olin, että kävin. Mesta on nimittäin huikea pyhiinvaelluskohde viskinystävälle.

 Aloitetaan itse paikasta. Keppanakellari on jokin hassu linnan ja omakotitalon yhdistelmä keskellä metsää. Esimerkiksi parkkipaikalle ajetaan tunnelin läpi, vaikka on vaikea ymmärtää, miksi kyseiseen paikkaan on pitänyt rakentaa tunneli. Pihalla on aika hyvännäköiset tilukset lapsille, joten jälkikasvunkin voi mukaan napata. Sisätilat ovat varsin tilavat ja vuorattu kaikenlaisella eriskummallisella rekvisiitalla. Ruokalistalta löytyy varsin äijäpainotteista sapuskaa, ja oma valintani osui savustettuun possuun ristikkoperunoilla. Ja oli muuten aivan todella maistuvat appeet! Ja kyseinen ruoan kylkeen napattu Port Ellen täydensi elämyksen hienolla tavalla. Harvoin löytyy noin hyvää matchia ruoan ja viskin suhteen.

Pihaan asti ei tarvitse ajaa, mikäli valo on punainen

Niin, ne viskit. Uskaltaisin väittää, että paikka on retken väärti jo viskitarjontansa osalta. Pulloja, ja erityisesti vähän harvinaisempia harrastelijoiden arvostamia tuotteita, löytyy isot määrät. Vanhaa Ardbegia (yksi 1975 single cask, useita IB:tä), vanhoja Bowmoreja, vanhaa Macallania, ehkä 5 kpl erilaisia rare maltseja ja ennen kaikkea paljon erilaisia indypulloja sellaisilla ikämerkinnöillä varustettuna, ettei vastaavia tule vastaan kuin korkeintaan Pikkulinnussa. Itse asiassa erikoisempia puteleita oli niin paljon, että näihin olisi ilman muuta tarvinnut asiantuntija-apua. Valitettavasti vierailuhetkelläni vuorossa ollut kyyppari oli viskien suhteen täysi turisti, joten kovin erikoisia kokeiluja ei sitten tullut tehtyä. Mikäli Keppanakellariin suunnittelee excua, kannattaneekin etukäteen varmistaa, että mestan viskiguru on paikalla.

Hinnat olivat myös Helsingin tasoon tottuneelle varsin kohtuullisia. Olisin heti löytänyt tuolta 20 maistettavaa viskiä, kun taas monesti nykyisin stadissa jäävät viskit hyllyyn kovan hinnan vuoksi. Toki kalliimpaakin kamaa oli (Port Ellen 6th Release 43€/4cl, mainittu Ardbeg 1975 melkein 100€, Laphroaig 40yo samaa luokkaa), mutta sitten taas maistamani Bowmore 16yo 1990 Sherry oli hieman reilu 12€ ja Ardbegilta Almost There ja Renaissance muistaakseni alle 12€, ja 4cl:stä siis puhutaan (toki siis kakkosiakin myytiin).

Omiin laseihin kaatuivat seuraavat viskit (sen kummempia nuotteja näistä en kirjoitellut, mutta jotain pieniä huomioita kyllä):

Port Ellen 1982 Gordon&MacPhail Connoisseurs Choice, 43 %
Upea vanhan liiton viski, jossa upeanluonteinen savuisuus tukee mukavaa makeutta. Helppo juotava. Tätä olisi mennyt sen possun kanssa vaikka enemmänkin. 91.

Brora 1982 Gordon&MacPhail Connoisseurs Choice, 43 %

Jännää leivontamausteisuutta, joka seuraa tuoksusta makuun. Hento, hienojakoinen, tasapainoinen viski. 88.

Bowmore 16yo 1990 Sherry Cask Matured, 53,8 %

Näiden parin hennon viskin jälkeen eri maata. Kumisyvää tunnelmointia. Kuin lisämaksuna kumihanskoin suoritettu loppuhelpotus. Savu vain hentona taustalla. Upea tasapaino. 91.

Ardbeg 1975 Gordon&MacPhail Connoisseurs Choice, 43 %

Lempeä puhdas savuviski. Pehmeyttä, eksoottista hedelmää. Upea vanhan liiton savu ja viskikokemus.

Jälkkäriksi nappasin vielä Ardbegilta Almost Theren ja Still Youngin. Ellenin 6th Releasea teki vielä mieli, mutta paikalle paukkasi pikkubussillinen maalaisia, jotka muodostivat tiskille sellaisen jonon, ettei toivoa uusista juomista enää ollut. Tämä onkin varmasti Keppanakellarin haaste: kun noista jokainen nimittäin rupeaa valkkaamaan viskiä ja bisseä niin siinä kestää tovi jos toinenkin. Summa summarum, upea paikka ja ilman muuta pistäytymisen väärti! Monta herkkujuomaa jäi vielä hyllyyn.

Springbank oli selvästi baarinpitäjän suosiossa, koska näitä löytyi enemmänkin. Oma ammattitaito ei riittänyt maistamiseen asti. Sama homma oli vanhempien Macallanien kanssa. Ne oli eri aikoja ne.

Pari Rosebankia myös rivissä

Blogini kovin anti on huippuvalokuvaus