Bourbonia Suomen mallasviskiseuran parissa 2.11.2016

Harvinaisempia bourboneja, siinä oli kattauksen ajatus, kun joukko janoisia kokoontui SMWS:n järkkäämään tilaisuuteen taannoin. Oma perehtyneisyyteni näihin ameriikan serkkuihin on ollut rajallinen, joten lähdin mukaan opintomatkalle.

Asiantuntemusta oli talossa paljon paikalla, ja erityisen mielenkiintoista oli huomata, minkälainen soppa nämä börpät ovat: tietyt talot - tai pitäisikö sanoa tehtaat - duunaavat ison määrän erilaisia brändejä eli toisin sanoen myyvät enemmän tai vähemmän samaa kamaa eri nimillä. Marketing is everything. Ehkä tästä syystä niitä parempia bourboneita on niin hankala ylipäänsä löytää, tai tunnistaa massasta. Joka tapauksessa tässä kattauksessa oli mukana kuuleman mukaan varsin klassillisia viskejä, joten ei muuta kuin maistelemaan.


1. Willet Pot Still Reserve Batch no. 1501, 47 %

Kyseessä n. 8-10yo straight bourbon. Mahdollisesti Heaven Hilliä.

Tuoksu: Maukas kypsä banaani.

Maku: Kuiva, makuisa, maltillisen mausteinen. Alkoholi hyvin hienoa. Helppo juotava. Tuoksun makeutta ei kyllä tässä ole. Loppujen lopuksi helppo banskujuoma. 83.

2. A.H.Hirsch 16yo 1974, 45,8 %

Kyseessä se viski, jonka vuoksi moni oli tähän tastingiin tullut.

Tuoksu: Woo! Upea syvä kypsä tuoksu, nahkasohvaa. Kypsää luumua tai jotain viikunaista.

Maku: Hyvin pehmeä. Hieman tuhkainen, ei ensifiilikseltään ihan tuoksun veroista valitettavasti. Veistoluokkaa, runkohan on kyllä maukas börpäksi. Stögisfiilis vähän meinaa puskea päälle. Piipputupakkimenoa. Rauhallinen tunnelma. Jälkimaku kääntyy kyllä varsin mausteiseksi. 84.

Kommentti: Väitän, ettei tämä olisi sokkona mainesanoja niittänyt. Vain tarpeeksi nuoret viski'istit uskalsivat sanoa kuvia kumartelematta ääneen, ettei nyt sitten kuitenkaan vastannut odotuksia...

3. Elijah Craig 23yo 1990, 45 %

Tuoksu: astetta mausteisempi kuin Willet. Upean syvä tämäkin.

Maku: Laskeutuu suuhun maltillisesti, täyttää suun todella hitaasti, odotuttaa itseään, sitten pippurisuutta ja tammen tanniinisuutta. Mielenkiintoinen maun kaari. Makeus jaksaa olla miellyttävänä mukana melkeinpä loppuun asti. Runko hieman vetinen tai mehuisa. 85.

4. Ezra Brooks 12yo single barrel no. 594, Heaven Hill distilleries, 49,50 %

Tuoksu: Hyvin kuiva muihin verrattuna. Ei myöskään kovin voimakas tuoksu. Lasin pyörittelyn jälkeen himppasen kuivan alkoholinen.

Maku: Mutta ai kun maukas suutuntuma! Pehmeä, rikas ja monipuolinen. Kaikki palikat kohdallaan: makeus, mausteet, vanilja, toffee, voltit. Oikein maukas. 87.

Kommentti: Hollannista 65e. Hyvä diili.

5. George Stagg Jr., 66,5 %

Tuoksu: Huh, mikä voima. Jopa punaviinimäinen fiilis.

Maku: Makeaa, punaisempaan viittaavaa fiilistä. Oikein laadukas whiskey. Punaista nahkasohvaa, punaista cadillacia auringonpaisteessa, preerialla pyörivää risupalloa. Veden lisäämisen myötä toki sitten myös puuta jonniinverran. Pisteet jäivät löröttelyn jalkoihin.

Kansa äänesti illan voittajan, ja selvin äänin siksi selviytyi Elijah Craig 23yo (12 ääntä). Toiseksi tuli Ezra (7), kolmanneksi Hirsch (6) ja neljänneksi George Stagg (5). Willet ei saanut yhtään voittoääntä.

Blackadder-tasting 26.10.2016 Pikkulinnussa

Osaltani korkattiin Pikkulinnun tasting-neitsyys vasta näin monen viskiharrasteluvuoden jälkeen, kun Suomen mallasviskiseura järjesti paikassa yksityisen pullottajan Blackadderin tuotteisiin perustuvan tastingin. Pikkulintuhan on varsin messevä paikka viskipyhiinvaellukselle noin muuten, ja kabinetin puoli oli myös varsin tunnelmallinen tasting-tila, vaikka ihan kaikki maistelijat eivät itse huoneeseen mahtuneetkaan.

Blackadderin tuotteita ei ole itselleni vastaan aikaisemmin tullut, joten hyvin tuntematon yksityinen pullottaja omaan korvaani kyseessä oli. Kattaus näytti paperilla kuitenkin oikein hyvältä, varsinkin kun listassa luvattiin viimeisenä jotain spessuerikoista, ja omistajan vetämänä saa usein mielenkiintoista tietoa tuotteista. No, listan viimeiseksi kirjoitettu "An Additional Secret Dram" olikin sitten ihan perusdrami NAS mystery speyside Red Snakea. Sinänsä hyvä viski, mutta hennon virheellistä markkinointia, kun yleensä listan viimeisellä sijalla oleva secret on vielä jotain erikoisempaa kuin listatut viskit. Kattauksen value oli joka tapauksessa ihan kohdallaan, joten ei tuosta pahoja traumoja jäänyt.

Tastingin vetäjä Robin Michael Tucek olikin sitten huumoriveikko. Käytännössä kyseessä ei ollut ohjattu tasting, vaan pari tuntia stand up -komiikkaa, jota tastingin vetäjä esitti. Siinä sitten maisteltiin viskit omaan tahtiin. Ok, pari läppää oli ihan hyviäkin, mutta olisin itse ihan mieluusti kuullut vähän enemmän itse tuotteista tai firmasta. Usein tastingien anti on se, että saa hieman tavallista enemmän tietoa kyseisistä viskeistä. Tucek sen sijaan oli ottanut toisenlaisen lähestymistavan: viskeihin liittyvät kysymykset kierrettiin järjestelmällisesti, eikä mitään asiaa avattu kerta kaikkiaan yhtään. Voi olla, että häntä kiinnosti enemmän läpänheitto, mutta itselleni jäi fiilis, että linja on harkittu ja valittu, koska yksityisen pullottajan tulee olla hyvin tarkka imagostaan. Harrastajillehan ovat loppujen lopuksi täysiä mysteerejä sellaiset asiat kuten miten tynnyrit hankitaan (esim. kaikki raakatisleenä vai jo kypsyneenä, aina suoraan tislaamolta vai joltain toiselta yksityiseltä, ja mikäli jälkimmäisen mukaisesti niin kuka hankkii keneltä). Tucekin markkinointityyliin kuului todeta, että hän pullottaa vain sellaista tavaraa, joka hänen mielestään on hyvää. No entä jos tulee se huonompi tynnyri? Tuskin valutetaan viemäristä alas kuitenkaan. Ymmärrän toki, että nämä ovat herkkiä asioita, mutta Tucek kiersi kaikki hänen tuotteisiinsa liittyvät utelut niin kaukaa, että nousi itsellä pieni vastareaktio. Mutta tosiaan, olihan siellä pari ihan hyvää läppää.

Mutta tosiaan, ne itse tuotteet. Tältä ne minulle maistuivat:

1. Blackadder Drop of an Irish Sherry Cask Finish 58,9%

Tuoksu: Alkuun jännästi hentoa riihen savua. Sitten tämä savuajatus vaihtuu spearmintiksi ja makeudeksi eikä enää koskaan palaa, harmi. Upea tuoksu kuitenkin.

Maku: Erittäin iso maku. Sherry on isommin mukana maussa kuin tuoksussa. Pirskahtelevaa mineraalisuutta, sitten kahvista maitosuklaata. Kiinalaisen ravintolan kahvikarkkia. Tykkää vedestä. Silti loppuun asti aika tiukkaa alkoholisuutta. Jotain turpeen tunnetta loppuun asti. 86.

2. Blackadder Red Snake, 55 %

Kyseessä on 1st fill bourbonissa kypsynyt mystery.

Tuoksu: Vaatimattomampi. Peruskeltainen hedelmä.

Maku: Oikein maukas perusviski! Runkoa löytyy, ilman muuta maukas ja laadukas viski. 88.

3. Blackadder Black Snake Vat 1 4th Venom, 59,9%

Sherrykypsytysjatkettua Red Snakea. 

Tuoksu: Lähes ykkösen veroinen hento.

Maku: Sherry määrittää tätä. Pehmeä kaveri. Maukas viski myös tämä, mutta jotenkin kakkonen viehättää enemmän. 87.

4. Blackadder Raw Cask 1989 Brugerolle cognac cask #1, 60,7%

Tuoksu: Syvä maukas konuinen. Hieno.

Maku: Upea hörppy. Kerta kaikkiaan. Ehkä himppasen puu tuppaa kehiin jossain vaiheessa. Valitettavasti pisteet unohtuivat tästä.

5. Blackadder Raw Cask Statement ed6 Bunnahabhain22yo 1990, single sherry butt #36, 506 bottles, 54,2 %

Tuoksu: Pelmeän tumman rauhallisen sherryinen, ei yhtään makea eikä sherry häiritse kuten minua joskus.

Maku: Ai perhana. Nyt on kyllä vanhan liiton maku. Perhanan hieno, seesteistä nahkasohvaa, aika pysähtyy. Maku on syvä, kuivia hedelmiä, marjoja, syvä mutta silti tuore. Tummaa suklaata. Pientä rikkisyyttä, mutta puhtaalla tavalla. 91.

6. Blackadder Peat Reek, 46 %

Tuoksu: Ei heti aukea isosti.varsin töpäkkä newmake savupommi. Ei kaksinen.

Maku: Ihan perussavu. Ei jälkipolville kerrottavaa. 81.

Piipahdus Keppanakellarissa, syyskuu 2016

Muutama vuosi sitten viskiharrastusta aloittaessani lueskelin Suomen hyvistä viskipaareista. Näitä ei ollut silloin kymmentäkään, mutta yhtenä mainittiin jossain hevon kuusessa sijaitseva Keppanakellari. Kun matka nyt vihdoin suuntautui kyseiseen hevon kuuseen (tarkemmin ottaen Liesjärvelle Tammelan kunnassa), piti käydä paikka katsastamassa. Ja tyytyväinen olin, että kävin. Mesta on nimittäin huikea pyhiinvaelluskohde viskinystävälle.

 Aloitetaan itse paikasta. Keppanakellari on jokin hassu linnan ja omakotitalon yhdistelmä keskellä metsää. Esimerkiksi parkkipaikalle ajetaan tunnelin läpi, vaikka on vaikea ymmärtää, miksi kyseiseen paikkaan on pitänyt rakentaa tunneli. Pihalla on aika hyvännäköiset tilukset lapsille, joten jälkikasvunkin voi mukaan napata. Sisätilat ovat varsin tilavat ja vuorattu kaikenlaisella eriskummallisella rekvisiitalla. Ruokalistalta löytyy varsin äijäpainotteista sapuskaa, ja oma valintani osui savustettuun possuun ristikkoperunoilla. Ja oli muuten aivan todella maistuvat appeet! Ja kyseinen ruoan kylkeen napattu Port Ellen täydensi elämyksen hienolla tavalla. Harvoin löytyy noin hyvää matchia ruoan ja viskin suhteen.

Pihaan asti ei tarvitse ajaa, mikäli valo on punainen

Niin, ne viskit. Uskaltaisin väittää, että paikka on retken väärti jo viskitarjontansa osalta. Pulloja, ja erityisesti vähän harvinaisempia harrastelijoiden arvostamia tuotteita, löytyy isot määrät. Vanhaa Ardbegia (yksi 1975 single cask, useita IB:tä), vanhoja Bowmoreja, vanhaa Macallania, ehkä 5 kpl erilaisia rare maltseja ja ennen kaikkea paljon erilaisia indypulloja sellaisilla ikämerkinnöillä varustettuna, ettei vastaavia tule vastaan kuin korkeintaan Pikkulinnussa. Itse asiassa erikoisempia puteleita oli niin paljon, että näihin olisi ilman muuta tarvinnut asiantuntija-apua. Valitettavasti vierailuhetkelläni vuorossa ollut kyyppari oli viskien suhteen täysi turisti, joten kovin erikoisia kokeiluja ei sitten tullut tehtyä. Mikäli Keppanakellariin suunnittelee excua, kannattaneekin etukäteen varmistaa, että mestan viskiguru on paikalla.

Hinnat olivat myös Helsingin tasoon tottuneelle varsin kohtuullisia. Olisin heti löytänyt tuolta 20 maistettavaa viskiä, kun taas monesti nykyisin stadissa jäävät viskit hyllyyn kovan hinnan vuoksi. Toki kalliimpaakin kamaa oli (Port Ellen 6th Release 43€/4cl, mainittu Ardbeg 1975 melkein 100€, Laphroaig 40yo samaa luokkaa), mutta sitten taas maistamani Bowmore 16yo 1990 Sherry oli hieman reilu 12€ ja Ardbegilta Almost There ja Renaissance muistaakseni alle 12€, ja 4cl:stä siis puhutaan (toki siis kakkosiakin myytiin).

Omiin laseihin kaatuivat seuraavat viskit (sen kummempia nuotteja näistä en kirjoitellut, mutta jotain pieniä huomioita kyllä):

Port Ellen 1982 Gordon&MacPhail Connoisseurs Choice, 43 %
Upea vanhan liiton viski, jossa upeanluonteinen savuisuus tukee mukavaa makeutta. Helppo juotava. Tätä olisi mennyt sen possun kanssa vaikka enemmänkin. 91.

Brora 1982 Gordon&MacPhail Connoisseurs Choice, 43 %

Jännää leivontamausteisuutta, joka seuraa tuoksusta makuun. Hento, hienojakoinen, tasapainoinen viski. 88.

Bowmore 16yo 1990 Sherry Cask Matured, 53,8 %

Näiden parin hennon viskin jälkeen eri maata. Kumisyvää tunnelmointia. Kuin lisämaksuna kumihanskoin suoritettu loppuhelpotus. Savu vain hentona taustalla. Upea tasapaino. 91.

Ardbeg 1975 Gordon&MacPhail Connoisseurs Choice, 43 %

Lempeä puhdas savuviski. Pehmeyttä, eksoottista hedelmää. Upea vanhan liiton savu ja viskikokemus.

Jälkkäriksi nappasin vielä Ardbegilta Almost Theren ja Still Youngin. Ellenin 6th Releasea teki vielä mieli, mutta paikalle paukkasi pikkubussillinen maalaisia, jotka muodostivat tiskille sellaisen jonon, ettei toivoa uusista juomista enää ollut. Tämä onkin varmasti Keppanakellarin haaste: kun noista jokainen nimittäin rupeaa valkkaamaan viskiä ja bisseä niin siinä kestää tovi jos toinenkin. Summa summarum, upea paikka ja ilman muuta pistäytymisen väärti! Monta herkkujuomaa jäi vielä hyllyyn.

Springbank oli selvästi baarinpitäjän suosiossa, koska näitä löytyi enemmänkin. Oma ammattitaito ei riittänyt maistamiseen asti. Sama homma oli vanhempien Macallanien kanssa. Ne oli eri aikoja ne.

Pari Rosebankia myös rivissä

Blogini kovin anti on huippuvalokuvaus

Laphroaig SMWS 29.151, 50,8 %

Maistossa Scotch Malt Whisky Societyn 24-vuotias Laphroaig, joka on tislattu vuonna 1989. Yhteisön tapana on nimetä pullonsa hassusti, ja nyt siis 'Polished violins and vintage cars'. tämä on ensimmäinen SMWS:n pullote, johon olen päässyt tutustumaan. Yhdistyksen toiminnasta kattavasti tietoa wikipediassa.

Laphroaig SMWS 29.151, 50,8 %

Tuoksu: Nahkasohvaa, pysähtynyttä mummonmökkitunnelmaa. Pienessä määrin bbq-maustetta, ribbsien kera.

Maku: Varsin kova laskeutuminen suuhun, sitten valtava holin hyöky. Pyöreä on. Ja tervainen. Lihaliemi. Jännä yhdistelmä niin monia asioita. Selkeäpiirteinen savusherry, jossa kuitenkin lapparin hedelmäisyyttä, eli varsinainen sherrypommi tämä ei missään nimessä ole. Summa summarum, upea tasapainoinen mallasjuoma. 91.

Laphroaig 21yo for Friends of Laphroaig, 48,4 %

Lapparin vuonna 2015 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pullotettu 21-vuotias oli jo reippahasti sitä hintaluokkaa, että monelta jäi ostos tekemättä, vaikka siihen mahdollisuus arpajaisissa tarjottiinkin. 0,35 l:n pullo maksoi karvan vajaa 100 £.

Laphroaig 21yo for Friends of Laphroaig, 48,4 %

Tuoksu: Leppämetsää, raikasta tervaa. Kepeä, sitruunaa, tervaleijonaa. Aitoa vaniljajäätelöä.

Maku: Suutuntuman kuparinen putoaminen suuhun on kyllä herkku, kerta kaikkiaan upea. Kuin kuparipannua nuolisi. Koivuhalkokokko, suolaista meren pärskettä, pientä turkinpippurisuutta. Ja silti raikas hedelmäisyys on onnistuttu säilyttämään. Ja nimenomaan jälkimaun raikkaus, hedelmäisyys ja spearmint on upea. 92.

 

Neljä Clynelishiä rivissä

Clynelishit ovat hieman karttaneet minua ja minä niitä, mutta kun eteen sattuu niin maistetaan! Rinnan siis OB 14-vuotias ja kolme kovaa kilpailijaa.

Clynelish 14yo, 43 %

Tuoksu: Ruohoisen kelmeä tuoksu, kypsää appelsiinia, sokeriliemessä olevaa hedelmäsalaattia, hunajaa ja pientä suolaisuutta.

Maku: Kiva kipristelevä hapokas laskeutuminen suuhun, oikeinkin kiva suutuntuma! Rikas, arvonsa tunteva, jopa nokkava maku. Ei kumartele ketään. Jälkimaussa turpeisuuden tuntua. Tasapainoisuudesta ja monipuolisuudesta tulee mieleen Highland Park, vaikkei tämä niin turpeinen tahi sherryinen olekaan. Verrokkina juotuun cardhu18:n verrattuna isompi ja rikkaampi. On sitten makuasia, onko tämä hapokkuus pelkästään positiivinen asia vai kääntyykö se jonkin maistajan suussa metallisuudeksi. 86.

Clynelish Wemyss Malts Single Cask Release The Highland Mariner 1997-2015, 46 %

Tuoksu: Hieman tunkkaisempi tunnelma verrokki 14yo:on verrattuna. Himppasen bensameininkiä. Vaniljaa.

Maku: Alun pehmeän hedelmäisen laskeutumisen jälkeen tiukka pippurisuus höökii suuhun ob14aa muistuttaen. Kuin 14n hieman epävarma bandwagonserkku, joka yrittää kaikessa olla vähän kuin esikuvansa mutta itseluottamus ei täysin riitä kannattelemaan kokonaisuutta. Keskimaun varsin aggressiivinen pippurisuus tuntuu jopa hieman liioitellulta ja voltteihin nähden tämä on jokseenkin kova esitys. Jälkimaku on kukkaisen parfyyminen ja se jää pitkäksi aikaa suuhun. Suutuntuma ei pärjää ob-tavaralle. 81.

Clynelish 1991 The Ultimate #13213&13214, 46 %

Tuoksu: Ihan kuin mentäisiin taas astetta likaisempaan suuntaan. Sahanpuruisuutta, veistoluokkaa, pientä turpeen tuntua. Hedelmätkin hieman kuivempia kuin aiemmin. Hieman lasiaikaa saatuaan mukaan tulee toffeeta ja hunajaa, silti kuivana pysyen.

Maku: Maku seuraa tuoksua: ollaan tammisen turpeisissa tunnelmissa hedelmäisyyden sijaan. Mutta yllättäen tässä nämä ominaisuudet toimivatkin varsin mainiosti! Suolakalan turpeinen voimakas hitaasti hiipuva tunnelma, joka ihan viime hetkillään taittuu toffeenugaan suuntaan. Oikein mainio maku! Ja todella maukas myös leikattuihin voltteihin nähden. 88.

 

Clynelish Carn Mor Celebration of the Cask 1996-2015, #8801, 55,4 %

Tuoksu: Pidättäytynyt tuoksu. Limettiä.

Maku: Tuoksun mukainen. Tiukka kuin fan. Tästä ei äkkiseltään nyt kyllä löydy oikein mitään. Kertakaikkinen pettymys ensimaistolla. Vesitilkka tuo mukaan hedelmää ja keskimaun jo tuttua pippuria parantaen tätä viskiä kyllä huikealla tavalla. Loppujen lopuksi jäljellä ei kuitenkaan oikein ole paljon muuta kuin pippurisuus. Ei kerrottavaa jälkipolville. 79.

Suomalaisen viskin päivä 21.5.2016, Kiltakellari

Viskin ystävien kolme vuotta sitten lanseeraama Suomalaisen viskin päivä on vakiinnuttanut asemansa suomalaisten viskitapahtumien joukossa tuoden esille kotimaiset pien- (ja vähän isommatkin) tislaajamme. Itse en ole aikaisemmin paikalle päässyt, ja tutustuminen kotimaisiin tuotoksiin on muutenkin jäänyt lapsipuolen asemaan, joten nyt oli hyvä korjata nämä molemmat puutteet kerralla.

Paikalla Bulevardin kiltakellarissa olivat Kyrö Distillery Company, Old Buck, Teerenpeli, The Helsinki Distilling Company ja Valamon Luostarin Tislaamo, kukin oman maisteltavan tuotteensa kera. Ilmeisesti ohjeistus tislaamoille oli luokkaa "tuokaa jotain", koska tavaran ikä ja valmiusaste vaihteli kovasti lasista toiseen. Toki nuorten toimijoiden ollessa kyseessä tapahtuman tarkoitus ei varsinaisesti ollutkaan maistella maailmanluokan viskejä, vaan kuulla tislaamojen kuulumisia ja nautiskella kauniista kesäpäivästä. Jokunen nuotti tuli kuitenkin kirjoitettua, joten tällaista oli tarjolla:

1. Old Buck 6yo,  6th Release, Bottled 2013, 41,1 % 

Kyseistä releasea tehtiin kokonaista 25 pulloa ja se kypsyi 65 litran 1st fill börpässä.

Tuoksu: hikeä. Mineraalista savua. Kiveä, sammalta.

Maku: Tiukka, hyvin suun täyttävä asfalttimaku. Ei ollenkaan huono! Pienikuplainen alkoholisuus. Varsin maukas bitumisavu itse asiassa. Selkeästi parempi maku kuin tuoksu. Hyvin juureva maanläheinen maku, joka on loistavasti tasapainossa. Savuisuus tukee tätä kokonaisuutena hienosti. Hieno startti! Volttejaan isompi maku. 87.

2. Kyro Distillery nr. 8. 100 % ruis. 62 % 16l tynskä. 23.5.2014 tynnyröity.

Tuoksu: newmakea, viljaa. Ei juuri muuta. Sitten puu alkaa tuoda hieman makeutta, vaniljaa, toffeeta mukaan.

Maku: huh, aika töppävä maku. Pistää kyllä suun sekaisin. Mutta kyllähän tässä makuja on. Vettä kyllä tarvitsee. Juurevuutta ja veden kanssa sitten kyllä jo maukasta rukiita. Mutta runkohan on kyllä kohdallaan! Verrokkina salakuljetettu Michter's jää jopa kalpenemaan. Tekee mieli maistaa jotain hieman ikääntyneempää tavaraa. 80.

3. Valamo IX. 2011-2012 tislauksia. Nuorin tisle 4yo. 2nd fill bourbon 30l tynnyreitä plus 1kk new oak. 100 pulloa. 54,7 %

Tuoksu: maittavaa makeutta. Hieman banaanikarkkisuutta.

Maku: hyvin makea. Kuin ylikypsä banaani, joululeivontamausteita, piparkakkua, hyvin erikoinen mutta maittava! Mistä tämä ylenpalttinen makeus tulee tähän? Epäviskimäinen tuote, mutta maukas. 86.

4. HDCO. Ensimmäinen savumallaskokeilu. Kotimainen ohra ja belgialainen savumallas. Muutaman kuukauden ollut 190l bourbontynnyrissä.

Tuoksu: oksennusta, kuin kerran juotua newmakea. Selkeästi newmakein näistä.

Maku: Nojoo, tässäkin maku kyllä biittaa tuoksun. Newmakessa mennään, mutta ei tämäkään huono ole, hitto soikoon! Hyvä runko, kuin Migun muijalla. Kyllä tämä tasting luo vahvaa luottamusta suomalaiseen viskituotantoon. 78.

5. Teerenpeli 4yo for VYS, 61,7 %. 

Teerenpelin ensimmäinen virallinen täystynnyrivahva pullote tehtiin VYS:n 4-vuotissynttäreille. Viski kypsyi ensin vajaa 4 vuotta 140 litraisessa exbourbonissa, josta se siirrettiin sitten reiluksi vuodeksi 230 litraiseen ex-madeiratynnyriin. 400 pulloa. Jäin tapahtumassa siihen käsitykseen, että tämä olisi single cask, mutta matematiikka ei kyllä tuon 140 litran kanssa täsmää, joten ehkä börppätynskiä on sitten ollut useita? Tilattavissa Alkosta 6.6. alkaen muodolliseen 109,30 €:n hintaan (huom. puolen litran flinda)

Tuoksu: Mukavaa makeutta, eksoottista hedelmää ja banaania.

Maku: Ensimaku karkkinen banaaninen, suutuntuma oikein mukava, leppoisa ja pehmeä, käsittämätön suutuntuma ikään ja voltteihin nähden! Erittäin hyvää duunia! 88.

Ostaisinko?: Kyllähän 109 € on erittäin kova hinta puolen litran pullosta, mutta tuote oli kyllä hyvää. Jos suomifiilistelyjä on niin voisi taalansa huonomminkin käyttää. Varsin mukiinmenevää tämä nimittäin oli.

kattaus

Vaikka juomat olivat nuoria, niistä jäi kyllä omaan suuhuni kokonaisuudessaan varsin hyvä fiilis. Nimenomaan nuorten juomien rungossa (Kyrö ja HDCO) tuntui olevan potentiaalia paljonkin, eli kansa innolla odottaa kypsempiä tuotteita. Itse tapahtuman osalta olisin toivonut hieman rauhallisempaa tahtia: nyt nimittäin tislaamot käytiin kauhealla kiireellä läpi eikä keskustelulle tai pohdiskelevammalle maistelulle oikein jäänyt aikaa. Ensi kerralla hieman taukoa tislaamoesittelyjen välille ja vetäjiltä myös hieman heittäytymistä oman tuotteensa pariin niin hyvä tulee.

Samassa tilaisuudessa olivat myös Smoke ja Mushi. 

Suomi-Venäjä kohotti tunnelmaa

Bowmore 21yo 1989 Murray McDavid Mission, 55,2 %

Lasissa hieman iäkkäämpään Bowmorea. Kypsytyksessä on käytetty ainakin osittain maineikkaan Bordeauxlaisen Chateau Latourin punkkutynnyreitä.

Bowmore 21yo 1989 Murray McDavid Mission, 55,2 %

Tuoksu: Hentoa heinäpaalia, maalaistunnelmaa, kuivaa sitruunaa, pieni kumihanskan vivahde.

Maku: Hieno suunkuivattavuus, iso hyöky suuhun sitten. Graniittikiveä, kirpeää sitruunaisuutta, aivan pieni laventelin vivahde joka itse asiassa korostuu loppuillasta. Hyvin monipuolinen tasainen rakenne, jossa maanläheinen juurevuus korostuu. Joku kutsuisi lyijyksi? Vesilisä lisää hyökyisyyttä isosti: suolainen sitruunahyöky iskee yli suolaisen liukkaan merikallion lämpimänä kesäpäivänä. Ehkä liika lyijyisyys verottaa hieman kokonaisarviota. Silti kompliksisuudessaan sellainen viski, jota ei enää nykypäivän releaseista tule vastaan. Laventelinen sitruunapossu kiittää ja kuittaa. 88.

Highland Park 20yo 1995 GM for The Whisky Mercenary, 50 %

Lasissa Highland Parkia. Pullon hinta vielä hollannin serkun tuomana sellainen, että mikäli on ikänsä mukaista tavaraa niin olisi ostettavissa.

Highland Park 20yo 1995 Gordon Mc Phail for The Whisky Mercenary, 50 %

Tuoksu: Raakatislehenkisyyttä, ilmeisen passiivinen tynnyri? Juureva, ellen sanoisi robusti tuoksu. Jotenkin silti jättää kylmäksi eikä ole erityisen miellyttävä tuoksu. Käynyttä ananasta.

Maku: Jatkaa tuoksun maltaisella linjalla: kirkasta keväistä pakkaspäivää, jälkimaussa kypsää sitruunaa. Antaa tilaa tisleelle kyllä isosti. Vaikea uskoa 20 vuoden ikää. Erilainen hp ilman muuta, mutta ei ehkä omaan suuhuni. 82.

Kommentti: Jep, ei ostoskoriin. Joskin Serge piti (WF87) ja täälläkin on maistunut. Erikoiseksi kyllä sanottiin, joten jakanee mielipiteitä.

Fine Barbados Rum 2004, Bristol, 43 %

SuomiCaronin jälkeen on luontevaa kaataa lasiin toinen Alkostakin edelleen saatavissa oleva rommi (Arkadiassa 16.5. saldo 30 pulloa, 69,90 €). Bristol tuottajana, ja Barrett on malttanut jättää voltit sentään 43:een. 

Fine Barbados Rum 2004, Bristol, 43 %

Tuoksu: tasapainoinen, hyvin miellyttävä, ei mitään epäpuhtauksia. Hentoa liimamaisuutta, mutta hyvällä tavalla. Leppeä suomicaroniin verrattuna.

Maku: nyt on rommi An Sich: kaikki vaan erittäin kivasti tasapainossa, kipakkaa mausteisuutta, ei kärsi alhaisesta alkoholivoimakkuudestakaan. Raikasta hedelmäisyyttä, makean viinin tunnelmaa. Erityisen positiivista on, ettei tämä ole alkuunkaan yltiömakeaa. Jälkimaku jättää mukavan nougatvaahtokarkkifiiliksen. Vaikea tästä mitään erityisiä nuotteja on kirjata, mutta jos Platon kuvaisi rommin ideaa niin se olisi tässä pullossa. 89.

Kommentti: verrokkina juotu suomicaroni biittasi tämän omassa suussa, mutta kyseessä ovat kahdelle eri käyttäjäryhmälle tehdyt tuotteet: barbados on helppo rommi melkein kenelle vain kun taas suomicaroni on varsin hc viskimiehen rommi.

The Whisky Show Lontoossa 3-4.10.2015

Jahas, elämäntilanne muuttui viime vuoden puolella sen verran, että päivitykset ovat jääneet. Kuitenkin viskejä on maisteltu ja aina välillä jotain itsekseen kirjoiteltukin. Joten pistetään taas jotain julki. Fiiliksen mukaan ja fiilistahdilla, kuten tähänkin asti. Eniten on jäänyt kaivelemaan The Whisky Show'n vakan alle jäänyt päivitys, joten aloitetaan sillä.

Vaikka punta on vahvistunut sitten viime vuoden kovasti, piti Lontoon Whisky Showhun tänäkin vuonna päästä. Tällä kertaa aikataulut mahdollistivat kuitenkin vain yhden päivän taktiikan, joten tarkoitus oli keskittyä paremmin mutta harvempaan ständiin. Aikaisemmilta vuosilta mielenkiintoisia ovat olleet yksityisten pullottajien Signatoryn ja Berryn tiskit, sekä toki showta varten The Whisky Exchangen pullottamat viskit, joiden tiskillä on myös aina ollut hyvä pöhinä.

Tapahtuma oli siirtynyt Vinopoliksesta tois pual jokkee Old Billingsgaten tiloihin, ja tämä vaihdos oli ainakin omaan mieleeni. Vaikka tila ei ehkä ollut ihan niin glamoröösi, oli se yhdessä tasossa ollessaan hyvin toimiva.

Whisky shown konsepti on all you can taste yhdellä kertamaksulla (99 £/pv). Sen lisäksi tarjolla oli dream drameja, joita sai ostaa lisämaksullisilla poleteilla (10 £). Konsepti sopii tosilöröttelijälle, vaikka se vaatiikin kisakuntoa. Itse kävin läpi alle listatut viskit. Sen kummempia nuotteja ei monestakaan tullut kirjoiteltua, vaan tässä tapahtumassa oli kyse enemmänkin naatiskelusta. Pisteet kuitenkin annoin fiilispohjalta. 

1. Dalmore 12yo. 82.
2. Dalmore 15yo. Enemmän runkos ja sherryä. Oikein jees! 85.
3. Dalmore 25yo. Upeaa syvyyttä. Kiva hörsy, jota kaadettiin liian vähän. 90.
4. Dalmore 21yo. Hyvää oli tämäkin. Kuivempi kuin 25yo.


välihuomiona johtopäätökset dalmoresta olivat, että perusrangen keskiosa eli varsinkin 15yo ja entiseltään tuttu 18yo ovat oikein toimivia tuotteita ja niitä voi myös edelleen löytää sopuhintaan. Noihin vanhempiin en sitten niin hyvin päässyt enää sisään. Olisiko tarvinnut jo hieman enemmän voltteja, jotta niiden monivivahteisuus olisi päässyt esiin?

5. Berry Bros Caperdonich 1995. #95076. 46%. Peruslörö. Jälkimakua löytyy. 86.
6. Berry Bros Glen Grant #85138. Hieno. Vaikkakin peruslörö. 88.
7. Berry Bros Glengoyne. 2000 #1073. Upea nokka! Savukirsikkaa. Hyvin pyöreän hassu kuiva tamminen kirsikkapuu. Nam! 91.
8. Berry Bros Dufftown 1999, #808. Jatkaa tyylikkäiden kevyempien viskien linjaa.Tällaisia harvemmin pääsee maistamaan. 87.
9. Teerenpeli 10. Kerrotaan tästä myöhemmin hieman tarkemmin.
10. Benriach 12yo sherry. Oikein kiva peruslörö! 86.
11. Benriach 16yo raikas pörppä. Muutoin aika vaatimaton. 85.
13. Benriach 25yo authenticus.
14. Glenlassaugh 40yo. 42,5% raikas karkkinanna. No huh mikä maku! Vanha pörppä, ei muuta! 93.
15. Glenlassaugh 1968 45yo 44,3 % #1601. T. Upea tuoksu. Vanhaa nojatuolia börppäviskissä, huikeaa. M. Käsittämätön vanha börppä. Ei muuta. Toisaalta puu kohtuukova. No 92 silti.
16. Glendronach 18 allardice. Hieno lörö! Syvä mutta ei yltiömakea sherry.
17. Glendronach 19yo px twe exclu #4028, 55,4 %. T. Makea vaan ei apea. M. Kovin on makea. Mutta hitto että on myös syvä ja upea! 92.
18. Glendronach 19 oloroso #4943. 56,9% m. Ei helppo missään nimessä. Mutta alun jälkeen upea nannaviski. Tyylikäs. Hillitty englesmanni. 90.
19. Islay Frog Port. Jonkun yksityisen pikkuyrittäjän oma viritys. Hyvää!
20. Glenfarclas 15yo. Piti ottaa kalibroinniksi. Nojoo. 82.
21. Glenfarclas 25yo. Vähän syvempi mut ei muuta plääh. En vaan pääse Glenfarclasin perusrangeen sisään sitten millään.
22. Farcla 1982 family casks 1982 #634, 53,8 % t. Raikkampi. M. Varsin tamminen. Jää kauas taakse Glendronacheista, joskin parantaa ajan kanssa kuin sika juoksuaan. Arvostaisi vähän vettä mutta kellä nyt on aikaa sellaiseen. 91.
23. Akashi blended. 40%. Helppo peruslörö.  75.
24. Mars maltage cosmo. Nojoo. Waste of time.
25. Ichiros chichibu. Quarter. Jo parempi nenä.
26. Ichiros chichibu cask strenght. Peaty. T. Raikas sadeaamun savu. M. Tuhkainen erittäin syvä. Upea kerta kaikkiaan. Raikkaus on tässä parasta. Koivua savua tunnelmaa. 92.
27. Rosebank 21yo. 93.
28. Clynelish 19yo #992013. T: ? M: Iso monumentti. Raikas, mutta voimakas. Kuin Arnold S. sitruuna suussa. 90.
29. Linkwood 24yo #586497, 53,8 % T: Ruohoinen, mutta syvä kuin fan, hieno nenä. M: Kuin kukan terälehtien heittelyä kedolla tyllimekkoisten böönien katsellessa tuota upeaa näkyä. 91.
30. Longmorn 24yo #191954, 53,7 % T: Bensainen. M: Entistä bensaisempi, jopa savuinen/lihainen. 91.
31. Tobermory 21yo #660881, 55,4 %: T: Parfyymia. M: Nahka-armeijan hyökki. Aukeaa veden kanssa isosti. Puuta kuin rautaruukin tehtaalla. 87.
32. Arran 18yo #896928, 50,5 % T: Iso kevyt sherry. M: Puuta. Kiva, mutta onko kummoinen? 87.
33. Bruichladdich 13yo Masterpieces 2002/2015, 60,2 % T: Rengasta. M: Noni. Aika railakas vesseli. Tarvitsee vettä, mutta avautuu sitten isosti. Silti fiilikseltään PC-sarja parempia. 89.
34. Finest Irish 22yo, 52,8 % T: Harmoninen kiva nokka. M: Kevyt, mutta hitto miten kiva maku! Isoa makua ja raikasta rodeotunnelmaa! WOO, nyt on hieno ja raikas uisge! 91.
35. Family owned speyside dist (= Glenfarclas). 92.
36. Ledaig 9yo, 56,5 %. 90.
37. Laphroaig 16yo TWE, 50,9 %. 90.
38. Berry's Laphroaig. M. Intensiivinen. Tää on kyllä aivan vitun kova! 93. Nojoo nyt on kyllä jo fiiliksiäkin pisteissä mut kyllähän tää on.
39. Berry's Bunnahabhain 1987 #2451: M. No nyt on kyl erittäin intensiivinen kakkaramakkara. 89.
40. Berry's Bunna 2006 7yo #800092. T. On likainen. Kumia. 87.

Toimituksen huomautuksena todettakoon, että tässä kohtaa lähti homma jo hieman laukalle. Jännää kuitenkin, kuinka hyvin seuraavat Bushmillsit toimivat paperilla selvästi vahvempien viskien jälkeen:

41. Bushmills 16yo 40% vittu kova drami.
42. Bushmills 21yo olososo , 40 %. 92.


Loppuilta vietettiin Signatoryn tiskillä, mutta siitä ajasta ei enää mitään kovin järkevää jäänyt mieleen. Näistä fiksuinta ostokamaa olisivat olleet Glendronachin 19yo PX ja Berryn Laphroaig. Glendronach säväytti erityisesti sen vuoksi, etten ole ollut suuri makean sherryn ystävä, enkä ole Glendronacheihin oikein muutenkaan päässyt ystävyysasteelle.

Summa summarum, hieno keikka taas, joskin konsepti on kyllä kovin haastava. Siis siinä mielessä, että tarkan markan mies joutuu optimoimaan kulutuksensa ja silti yrittämään pysyä tolpillaan. Josko ensi vuonna muistaisi syödä sen lounaankin...