Laphroaig Cairdeas 2015, 51,5 %

Laphroaigin parin viime vuoden Cairdeas-pullotteet eivät ole olleet mitään täysosumia. Kikkailut erikoistynnyrien kanssa onnistuvat joskus, mutta vuoden 2013 portcask oli mielestäni heikohko päälleliimattu esitys ja edellisen vuoden amontillado-tynskäilystäkin puuttui jotain. Sen sijaan tämän vuoden 200-vuotisjuhlapullote on jo etukäteen saanut kiinnostunutta pöhinää osakseen. Syynä tähän on paluu juurille: viski on tislattu ainoastaan Laphroaigin oman lattiamallastamon maltaasta Port Ellenin bulkkimallastamon sijaan ja sen on tislattu pienillä tislainpannuilla ja varastoitu sitten #1 warehousessa. Tavoitteena on siis ollut tehdä sellaista viskiä, jota tehtiin 200 vuotta sitten. Tavara on tislattu elokuussa 2003, joten se on lähes 12-vuotiasta, vaikka toki törpössä ei ikämerkintää olekaan. Eipä vähän mitään, maistetaan. Maistoin tämän kahtena eri kertana, joista ensimmäisellä kertaa verrokkina oli pari Laphroaig 10yo CS:ää ja yksi indy-lappari (sekä muutama muu lörö) ja toisella kertaa taas glenlivetillä huuhdeltuun puhtaaseen suuhun uusi 15yo rinnallaan.


Laphroaig Cairdeas 2015, 51,5 %

Tuoksu: ruohoista pehmoisuutta: hyvin sulanutta alkoholia. Alkuun vihreän hedelmäinen, savu on selvästi taka-alalla. Raikasta mentholia, lasin pyörittelyn jälkeen vehreä koivusavu tulee tukemaan muuta elämystä. Happoinen/mineraalinen nenätuntuma. Silti tämän tuoksu ei ollut ihan niitä huippuelämyksiä ainakaan näin ihan vastikää avatusta pullosta.

Maku: Nyt ollaan puhtaan koivusavun ja puun äärellä. Raikasta savusaunaa, hieskoivun nuorta lehteä, äärettömän puhdasta kesäillan palavaa Porvoon tuomiokirkkoa. Jotain samaa raikkaudessaan kuin 15yossa, mutta ei kuitenkaan niin ompunvihreä. On lisäksi kuivempi, voimakkaampi ja savuisempi kuin uusi 15yo. Tältä maistuu kesäinen saunanlämmitys puhtailla kevyillä koivuklapeilla. Ehkä hienoista raakuutta on havaittavissa, jota vesitilkka pehmentää. Vesi myös avaa tätä selvästi ja muuttaa astetta tuhkaisempaan suuntaan. Hiipuvaa tulipesää. Hieno drami, jossa parasta on maku an sich. Maun pituus tai tuoksu eivät sinänsä mullista maata. Kenties ne parantuvat, kunhan pullo on saanut hieman ilma-aikaa. Jälkimakuun asti tässä riittää voimaa ja nuoruuden intoa. Muutama vuosi lisää kypsytystä, ja olisimme jo todella upean tuotteen äärellä. 92.

Kommentti: Hienoa, että vielä tulee viskejä, jotka innoittavat runollisiin aatoksiin. Tämä lappari kompensoi hyvin Suomen sateista kesää.

Kesäinen piipahdus Pikkulinnussa

Eipä ole pitkään toviin tullut eksyttyä Puotilan ghettossa sijaitsevaan Pikkulintuun viskille, kun aikoinaan kauhistuin paikan hintatasosta. Nyt kuitenkin yleinen markkinatilanne on hassunkurisesti aiheuttanut sen, että Pikkulinnun viskilistasta alkaa löytää yleiseen tasoon nähden ihan maisteltavia juomia. Päivän viskinä oli Cragganmore 12yo 3 €/ 2 cl, jota toki en maistanut. Sen sijaan lasissa piipahtivat:

• Benriach 1994 SC for Pikkulintu. 7,5 € / 2 cl. Edelleen herkullinen peat+sherry
• Bunnahabhain 19yo OMC 6,5 €(?)/ 2 cl. Oikein herkullinen, hedelmäinen ja puhdas bunna. Toimii jopa niille, jotka eivät pidä bunnasta. Poistuvien viskien listalla.
• Ardbeg Renaissance 6 € / 2 cl. Mielestäni ok hinta maukkaasta viskistä. Keskustan Angleterresta pitäisi löytyä samaan hintaan.
• Balvenie 15yo Single Cask (pullotettu 2007), 6,5 € / 2 cl. Hieno peruskeltainen viski
• Glengoyne 17yo, 4 € / 2 cl. Käsittämätön löytö: jo lopetettu pullote ja upea viski. Mikäli joku hiljattain viskit löytänyt haluaa maistaa, miltä perusrangen pullote ennen maistui, niin tätä oli pullonpohja jäljellä.
• Highland Park 18yo Earl Haakon 10 € / 2 cl. Kohtuuhinta hienosta viskistä.

Pikkulinnusta voi siis harrastaja löytää mieleistä nautiskeltavaa, mutta jonkin verran kokemusta on hyvä olla repussa. Nimittäin saman verran kuin esim. tuo Ardbegin rene maksoivat perus 12yo latinahirviö-Benriachit.