Bruichladdichin core rangen kimpussa Punavuoren Ahvenessa 11.11.2014

Jep, kaikki tuntevat bruikan, joten mennään suoraan asiaan, eli siihen, mikä omasta mielestäni on tämän tislaamon kohdalla oleellista. Bruichladdich avasi tislaamonsa uudestaan vuonna 2001 Jim McEwan master distillerinään. Jos unohdetaan ne kymmenet ja kymmenet sekalaiset finistelyt yms. outoudet, joita bruikan vanhoista varastoista on markkinoille ilmestynyt, se alkoi tuottaa heti myös varsin haluttua ja maukasta tavaraa, josta esimerkkinä on savuinen PC-sarja. Juuri kun nämä tuotteet alkoivat saavuttaa kunnioitettavaa ikää ja perusrange saatiin stabiloitua (Laddiet 10, 16 ja 22yo, sekä Port Charlotte 10yo sekä octomoreja) niin ylikansallinen viinajätti Rémy Cointreau osti tislaamon. Tislaamoväki teki kaupalla epäilemättä ison tilin, mutta miten kävi viskinharrastajan? Upeaksi osoittautunut Laddie 10 korvautui Laddie classicilla - ilman ikämerkintää. Vanhemmat laddiet unohdettiin samalta istumalta. Port charlottesta putosi ikämerkintä pois. Nyt koko bruikan core range on nasseja (okei, octomoreissa on ikämerkintöjä kyllä).

Tätä tilannetta oli meille mustasta valkoiseksi tullut puhumaan Brand Ambassador Joanne Brown tislaamolta tuoden mukanaan viisi viskiä. Paikalle olikin saapunut kiitettävä määrä eli baarin täydeltä ihmisiä: jonkun arvion mukaan kyseessä oli suurin koskaan järjestetty kaikille avoin ravintolatasting Suomessa n. 65 osallistujalla. Brown kävi läpi viskinvalmistusta, tislaamon historiaa ja heidän ominaispiirteitään samalla kun maistelimme seuraavat tuotteet: 

bruikkaa ja kuivaa turvetta

Bruichladdich Classic Laddie, 50 %

Hieman 10 % finosherryä ja loput exbourbonia.Yli 3-vuotias viski.

Tuoksu: Kuiva. Ohraisen maltainen. Ei mitään epäpuhdasta. Hieman makeaa sitrusta. Silti aika vaatimaton.

Maku: Mukava makeus heti alkuun. Sitten aika iso alkoholi, joka on kyllä kohtuullisen karkeaa.  New maken fiiliksistä ei täysin pääse eroon. Kevyt, pehmeä tuntuma alkoholia lukuun ottamatta. Hyvin viljainen ja tässä mielessä rehellinen viski. Hieman lisää tynnyriaikaa vaan huutaisi. Vesi myös auttaisi. Näin nuorta ei ehkä kannattaisi pullottaa näin vahvana. Age is not supposed to matter, mutta raja siinäkin. Jos haluat sinänsä puhdasta viljaviinaa niin tässä on. 80.


Bruichladdich Islay Barley, 50 %

Tuote on kypsynyt 6 vuotta ex-bourbontynnyrissä. 2007 vintage.

Tuoksu: Puhdas merellinen maltaisuus. Hentoa sitruunaa. Puhdas! Hentoa turvetta.

Maku: Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Rehellinen puhdas merellisen maltainen viski. Huikea parannus Classicista. Kiva vegetaalinen jälkimaku. Tippa vettä avaa selvästi. 87.

Bruichladdich Port Charlotte Scottish Barley 40ppm, 50 %

Tuoksu: Pehmeää savuisuutta, mokkaa. Kuitenkin raikas pohjasavu.

Maku: Nyt ollaan jo pehmeämmän ja ikään kuin iäkkäämmän viskin äärellä. Mukavaa savua, pienempipartikkelista alkoholia. Taustalla väijyy makeus ja tietty kumisuus. Perussavujamppa. Kuitenkin kiva maittava jälkimaku. Makeus on loppuun asti läsnä. 85.

Bruichladdich Octomore 6.1 Scottish barley 167ppm exbourbon 5yo, 57 %

149,90 € Alkossa.

Tuoksu: Savusaunaa ja nugaata. Yllättävän raikkaan puhdas savu tämäkin.

Maku: Nojoo. Isoa kipristelevää savua ja sitä tukevaa alkoholia. Tulee mieleen Ardbegin Uigeadail. Jälkimaussa katajanmarjaa. Ollaan vain hieman tunkkaisessa savusaunassa. Silti ihan maukas esitys. 87.

Octomore edition 6.3 Islay Barley 258 ppm, 64 %

Sokerina pohjalla uusi 258 ppm:n Octomore, josta osa on kypsynyt virgin oakissa.

Tuoksu: Mikä on tämä tuoksu? Punaisia juttuja ilman muuta. Joku finistely tässä on oltava kyseessä.

Maku: Woo. Tosi iso. Saunapalvikinkkua. Ei kuitenkaan huono! Brutaali, hentoa tulitikkua, paras maistamani octomore. Mitäpä näistä isoja kirjoittelemaan. Sammutettua nuotiota. 89.

Yhteenvetoa: Jos paljon on saanut erinäisiä tasting-tilaisuuksia hehkuttaa, niin tästä jäi hieman huono fiilis. Tuntui, että Joanne Brown toteutti kaikki ne ennakkoluulot, joita esipuheessa (johon toki tämä tasting myös vaikutti) toin esiin: kerrotaan silmät kirkkaana, kuinka Rémylle myynti oli hieno mahdollisuus, jota Bruichladdich tarvitsi kehittyäkseen. Ja kuinka nykyisin moni Islaylla ajaa hienolla autolla, koska kaupasta sai niin paljon voittoa. Ja kuinka ikämerkitsemättömät viskit mahdollistavat makuprofiilin muokkaamisen haluttuun (kenen haluamaan?) suuntaan. Olkoon se sitten sisäinen punavihervasemmistolaiseni, mutta tuntui käsittämättömältä kehua vuolaasti yhtiötä teoista, joilla he ovat kasvattaneet omaa palaansa kakusta - nyt kuulijakunta oli kuitenkin sitä syömäriosastoa. 

Kun samalla Brown jankkasi pitkiä pätkiä aivan viskinteon perusasioita (kylmäsuodatuksesta, väriaineesta, siitä kuinka bruikka tekee asioita paremmin kuin x ja x tislaamo!), oli tasting välillä todella puuduttavaa kuunneltavaa. Ymmärrän toki, että tapahtuma oli yhtä lailla tarkoitettu vaikkapa ihan aloitteleville viskin ystäville. Uskallan kuitenkin väittää, että heillekään tämä info ei toiminut, koska samalla käytettiin paljon erikoistermistöä (kuten angel's share), jota ei millään tavalla avattu. Paljon vaikeaa sanastoa hälyisässä salissa ei varmasti toiminut parhaalla tavalla oikein kenellekään. Brown heitti pari hyvää läppää, mutta muilta osin tuntui, että hän teki kyllä puhtaasti opeteltua duuniaan eikä mitään muuta - intohimoa tuotteita tai viskiä kohtaan ei ainakaan itselleni välittynyt. Mutta ehkäpä se uusi auto sitten innoittaa enemmän.

Pahoittelut, mikäli joku loukkaantui arviosta. Paikalla olevat saavat mieluusti kommentoida tilaisuutta.

Vieraisilla Helsinki Distilling Companylla

Helsinki Distilling Company on uusimpia tulokkaita Suomen alati kasvavaan viskinvalmistajien joukkoon. HDCO kertoo nettisivuillaan olevansa ensimmäinen yksityinen viinanpolttaja Stadissa yli sataan vuoteen. Jo oli aikakin, sano! Näin ollen joukko viskibloggareita, eli allekirjoittaneen lisäksi Sieppo, Mushi ja Bloke, marssivat tutustumaan tislaamoon, joka aloitti toimintansa tämän vuoden elokuussa. HDCO on ehtinyt tislaamaan jo n. 1000 litraa viskiä ja toisen mokoman giniä, joista jälkimmäistä on jo pullotettukin, ja tuote tullee Alkoon lähitulevaisuudessa.

HDCO sijaitsee pittoreskissä Teurastamon korttelissa, jonne se sopii kyllä kuin nenä päähän. Alueesta on vaivihkaa kehittymässä Stadin oma pikku Berliini Sörnäisten rosoisen katuelämän, Suvilahden kulttuuritarjonnan, Harjun dönerraflan ja teurastamon erilaisten pikkupuotien ja ravintoloiden yhteenliittymänä. HDCO tekikin heti vaikutuksen: tyylikkäät mutta karut tilat sekä aina niin kaunis pannutislain yhdistettynä maltaiseen tuoksuun ja aitoon käsityöläishenkeen oli vakuuttava kokemus. Voinkin suositella erittäin lämpimästi excursiota tislaamolle - niitä nettisivujensa mukaan järjestävät mieluusti.

Kai ja sydänkäpysensä

Varsinaisen tislaamovisiitin jälkeen saimme maistaa viskiosastolta new makea niin rukiista, ohrasta kuin varsinaiseksi tuotteeksi kaavaillusta 80/20 -sekoituksesta (80 % mallastettua ruista, loput ohraa), sekä valmista giniä että Apple Jackiksi nimettyä omenatislettä (tarkempia tuotehifistelyjä varten suosittelen Mushimaltin pedantiutta). Ja täytyypä todeta, että oli lupaavaa tavaraa! Tuo sekoitus oli noista tasapainoisin viski, joten jäämme odottamaan, mitä pienet new oak -tynnyrit tisleelle tekevät. Tietysti pontikan maistelu ei koskaan ihan sellaisia kiksejä anna kuin valmis tuote, joten oli myös ilo maistaa giniä, joka oli ilman muuta erikoisinta giniä, jota allekirjoittanut on juonut. Jos Henrick's Gin on profiloitunut kurkun kanssa nautittavaksi, niin HDCO:n gin maistui puolukalta ja greipiltä. Tuote lisäsi itse asiassa innostusta tutustua gineihin enemmänkin. 

Kiitokset Kai Kilpiselle vierailusta ja menestystä brenkkubisnekseen!

Tuotteen väri on aika pliisu, mutta muuten tavara oli hyvää.

New Oak ja valmista omenaviinaa

Iäkkäitä Springbankeja Viskin ystävien seuran kanssa 18.10.2014

VYS:n iäkkäät harvinaisuudet -maistelusarja kerääntyi tällä kertaa Springbankin äärelle. En ole itse koskaan oikein löytänyt kyseisen puljun tuotteita, vaikka yritetty on. Legendaarisista vuosista kun kuitenkin sai kuvan Lontoossa, piti näitä hieman vanhemman kaliiberin Springereitä lähteä maistamaan.

Springbank esittäytyi paitsi tastingin vetäneen Jarkko Nikkasen puheissa, myös käytännön tislaamokokemusten kautta erään tislaamolla töissä olleen jäsenen kertoessa kokemuksiaan. Springerin rooli Campbeltownissa vaikutti eroavan kovasti siitä, miten valtaosa nykytislaamoista asioitansa hoitaa: tislaamo on merkittävä työllistäjä kylässä, ja käsityövaiheita on viskin teossa paljon. Reilun kaupan viskiäkö siis? Sillä voi ainakin perustella itselleen pullojen usein hitusen muita kovemmat hinnat.

Kattauksessa oli tarjolla viisi takavuosina pullotettua Springbankia. Ja näin ne minulle maistuivat.

Springbank 8yo, pullotettu 1980-luvulla, 43 %

Tuoksu: Huikea vahainen hedelmä! Kenkälankkia. Varsin raikas, jos kohta hieman bensainen.

Maku: Hyvin pehmeä suutuntuma, sitten isosti suolaisuutta, syvää bourbonvaniljaa, merellisyyttä syvää hedelmää myös. Jälkimaussa nousee hento turve. Tuo jännä suutuntuman pehmeys on tässä miellyttävää, vaikka usein ei vastaavissa tapauksissa ole niin. Hedelmissä on myös sopivaa greippimäistä raikkautta. Alkoholin kipristelyäkin on sopivasti. Suolaisuus ja makeus kohtaavat kivasti. Tällaista tuotetta ei nykyaikana saa. Hetki nahkasohvalla viettyisi tämän kanssa maittavasti. Oikein maukas, tasapainoinen, maukas viski! 90.

Springbank 12yo, pullotettu 1970-luvulla, 43 %

Tuoksu: Upea persikkaisuus, intensiivinen voima. Jälleen jotain lakkaa, mutta ilman muuta hyvällä tavalla. Hyvin syvä hedelmäisyys. Selvästi hedelmäisempi kuin eka. Metsäisiä marjoja, mutta ensisijassa nenältään keltainen viski.

Maku: Selvästi enemmän purentaa suutuntumassa: tanniinia, ryhdikkyyttä, tervaista turpeisuutta, sherryisyyden maukkautta. Hitto soikoon! Jälkimaussa eksoottisempia hedelmiä, päärynää, persikkaa. Hapokkuus suutuntumassa on raikkaan maukas. Maun kaari on hyvin johdonmukainen ja tasaisesti kaartuva. Tyyliä ja taitoa. Sopivaa mentholia. Maistuu jotenkin niin hyvältä että tekisi mieli antaa vielä yksi piste lisää, mutta en ehkä silti viitsi. 92.

Springbank 15yo, pullotettu 1970-luvulla, 43 %

Tuoksu: Kynsilakanpoistoainetta, hentoa parfyymisuutta. Greippiä. Intensiivinen omalaatuisuus. Aivan omanlaisiaan tuotteita kaikki. Kengänpohjaa. Havumetsämäistä tunnelmaa.

Maku: Suutuntumassa mennään taas alkuun pehmeämpään, mutta sitten mukaan tulee voimaa, pehmeyttä, punaisuutta, mausteisuutta laajalla spektrillä. Tupakkalaatikkoa. Tanniinejakin jonkin verran kuivattavana jälkimakuna. Jälkimaussa jälleen greippiä ja muita makeita hedelmiä hennon turpeen kanssa. Hieman esanssibanaania. Kuivaavuus ehkä tämän miinus, kun taas jälkimaun kipristelevä pistelevyys selkeä vahvuus. 91.

Springbank 21yo, pullotettu 1970-luvulla, 43 %

Tuoksu: Merellinen raikkaus, hentoa mentholia. Nugaista nahkakenkää.

Maku: Aikaisempia terävämpi suutuntuma. Iso hyökyvä voima, jopa port ellenmäinen merellinen tuhkainen mentholinen voima, joka kestää ja kestää tuoden mukanaan kipristelevää kesäistä lokkien huudon siivittämää rantakalliota. Upea hento, mutta silti voimakkaan herkkä suutuntuma ja viski itsessäänkin. Hansaplast ja menthol vie tämän vahvasti islayn suuntaan. Jos joku tarjoaisi tämän Port Elleninä tai Ardbegina niin läpi menisi niin että heilahtaa. 93.

Springbank 10yo, pullotettu 1980-luvulla, 57 %

Tuoksu: Bensiininen, varsin kuiva viski. Näistä ensalkuun heikoin. Kynsilakanpoistoainetta. Ajan kanssa ottaa kuitenkin voimaa ja syvyyttä enenevässä määrin.

Maku: Nyt ollaan selvästi tynskävahvan viskin äärellä. Isoa voimaa, merellisyyttä, lääkemäisyyttä. Ei kuitenkaan äkkiseltään kovin kummoinen. Yrttimäisyyttä, ruohoisuutta. Alkoholi kuitenkin nätin pehmeää, vaikkakin voimakasta. Sitä tukee jälleen näille lajityypillinen hento turve ja mausteisuus. Sevän bourbon-baikutteinen viski, jota pari tippaa vettä avaa isostikin. Voita. Suolaista merellisyyttä. Suoraviivaisuutta. Tyrneyttä. Holin voima jaksaa kantaa jälkimakua pitkällekin. Suolaista omenaa. 89.

Lopunviimetteeks: Aijai, olihan kattaus ja tapahtuma. Saimme maistaa palasen historiaa ja sellaisia makuja, joita ei enää nykypäivänä eteen tule. Oli myös virkistävää vaihtelua vetää tasting, jossa lähes kaikki pullot olivat 43-volttisia ja silti äärimmäisen toimivia. Tynnyrivahvuus ei siis välttämättä ole ainoa tie onneen. Erikseen täytyy mainostaa tapahtuman tunnelmaa ja henkeä: vieressäni istui sveitsiläinen kaveri, joka ei ymmärtänyt viskien esittelystä tai muustakaan meiningistä hölkäsen pöläystä. Tulkkasin hänelle ehkä kaksi lausetta. Silti hän oli suorastaan häkeltynyt siitä, kuin upea tapahtuma oli kyseessä ja mikä tunnelma Carelian kellaritilassa vallitsi. Viski siis näemmä yhdistää yli kielirajojen.

Pisteet (kolmelle parhaalle 3-2-1) maistelukansan kesken jakautuivat seuraavasti:

1. 6pts
2. 14pts
3. 48pts
4. 45pts
5. 18pts

Omaan suuhuni upeaa 12-vuotiasta ei siis raakattu niin korkealle yleisesti ottaen.

Springbank 40yo 1969 Signatory Cask Strength Collection cask 263, 54,4 %

Lontoossa puheenaiheet liikkuivat lähes yksinomaan sen ympärillä, mistä löytyisi jokin hyvä viski. Yht'äkkiä alkoi kuulua puheita maittavasta Springbankista Signatoryn tiskillä. Lasinenäily kaverilta, ja kohti dream dram -tiskiä. 

Springbank 40yo 1969 Signatory Cask Strength Collection cask 263, 54,4 %

Tuoksu: Nenäilin tätä vartin. Ilmaisen viinan bileissä. Se kertoo kaiken.

Maku: Upea suuntäyttävyys. Tämä on vain yksinkertaisesti upea syvän keltainen herkkuviski. Ei tarvita puheita. Musiikki hiljenee korvista. Vittuilu loppuu. Tippa tulee silmäkulmaan. Kuollut mummo tulee muistoihin. Iso mies murtuu. 96.

Kommentti: Siinä se oli. Messujen upein viski. By far. Ja muistutus siitä, mitä tämä harrastus parhaimmillaan on. Signatorya on tullut jo hehkutettua, mutta tämä Springbank oli hyvä osoitus tiskin antimista: viski, jota ei edes mainittu dream dram -luettelossa, mutta jonka päättivät ottaa mukaan harrastajia varten. Ja hintana yksi dream dram token (10 £). Halleluja.

Ardbeg Supernova 2014 Committee Release, 55 %

Yksi hyvistä puolista olla maailman viskipääkaupungissa, on päästä maistamaan jotain uutta kivaa. Ardbeg petrasi pari kertaluokkaa tämän vuoden messuille tuomalla osastolleen ison lekan uutta Supernovaa sekä dream dramiksi Lord of the Islesin. Jälkimmäinen oli jo toisena päivänä loppu, kun menin sitä kyselemään - kiitos suomalaisköörin, jolle oli perimätiedon mukaan kaadeltu tavaraa vapaalla kädellä ihan reilut satsit. Toisille käy hyvät. Mutta asiaan. Supernova on sitä turpeisempaa Arppaa, tietojen mukaan 100 ppm:n mallasta. Ja NASsina totta kai.

Ardbeg Supernova 2014 Committee Release, 55 %

Tuoksu: Nätti puhdas savuisuus. Silti aika yksoikoinen. Tummempi kui  kymppi. Silti tietyllä tavalla kiehtova tuoksu. Ei octomoretuntuista pelkkää tuhkaa -fiilistä.

Maku: Smack in the face! Tämä on iso viski! Valtava puhdas savuisuus joka hyökyy kehiin. Voimaaa löytyy, maistuu kohtuunuorelta, mutta hyvällä tavalla. Vesi taittaa, mutta tuo oikein messevää makeaa mallasta ja savuisuutta. Vanhan miehen tupakkalaatikkoa. Oikein mukava ja jopa raikas esitys! 91.

Kommentti: Pidin! Ardbeg-uskovaisilla on taas jotain, mitä odottaa. Ennustan myös erittäin aktiivista päänpyörittelyä viskifoorumeilla, kun tämän Alkohinta tulee tietoon (huom. itselläni ei ole mitään tietoa, tuleeko varsinaista releasea Alkoon. Tämä oli vain mutua.)

kaksin käsin Karuizawaa

The Whisky Show on profiloitunut osaltaan Karuizawa-fanaatikkojen pyhiinvaelluspaikaksi. Ainakin viime vuosina messuilla on lanseerattu pullo tai pari tätä Japanin Port Elleniä, ja niin tänäkin vuonna. Mielessä kutkutteli, että josko tässä olisi nyt se once in a lifetime ostos... Piti kuitenkin ensin maksaa, koska 375 £ on kuitenkin jonkin verran rahnaa.

Karuizawa 29yo bourbon cask #8897, 53,9 %

Tuoksu: Upea syvä makean maltaisen punainen nenä, upea nenä! Hilloinen. Silti raikas. Joulupuddinia. Tämän kanssa viettää aikaa vaikka kuinka!

Maku: Upea intensiivinen mausteinen make maku! Erilainen viski. 93.




Kommentti: Joskus tulee vastaan viski, jota ei tarvitse sen kummemmin kuvailla tai siitä luonnehdintoja löytää. Voi vain nautiskella upeaa makua. Tämä oli sellainen.

Karuizawa 30yo sherry cask #5347, 58,2 %

Tuoksu: Vittu. Upea syvä mutta kuitenkin raikas sherry.

Maku: Makean sherryinen mutta silti raikas. Jälkimaku kestää vuosia. 93.


No, tuliko ostettua? Eipä tullut. Upeita viskejä, mutta eivät once in a lifetime. Olisivat vaatineet kellotuksia sinne 95-97:n haarukkaan, niin olisi Visa vinkunut.

Glen Garioch 40yo 1973/2014 single sherry butt # 4297, TWE exclusive, 54,3 %

Lontoon whisky show'n etukäteen mielenkiintoisimmaksi skauttaama dream dram oli tämä 40-vuotias Glen Garioch. Onhan tislaamo maistunut omaan suuhuni erinomaisesti, joten tässä oli vahvaa hidden gem -potentiaalia. Draaman kaari rakennettiin Glengoynella ja Glen Gariochin 12-vuotiaalla (joka on itse asiassa maukas viski itsessäänkin), ja sitten itse asiaan.

Glen Garioch 40yo 1973/2014 single sherry butt # 4297, TWE exclusive, 54,3 %

Tuoksu: Nätti syvä sherry.

Maku: Isosti puuta ja syvyyttä. Mutta missä muut jutut? Nätti sherryjyrä, mutta mielestäni jo mennyt yli. 87.

Kommentti: Serge antoi 92. Sherrypommit eivät ole olleet koskaan ykkösjuttu minulle. Tai sitten en vaan osaa.

The Whisky Show Lontoossa 3-4.10.2014

Edellisen viskivuoden ilman muuta kovin juttu oli The Whisky Show. Upeita löröjä ja hyvää tunnelmaa kiinteään varsin kohtuulliseen hintaan iskivät suomalaismieheen niin kovin, että liput tämänvuotiseen tapahtumaan piti hommata heti kun ne myyntiin tulivat. 145 £ kahden päivän viskeistä, ruoista ja kaffeista tuntui edelleen huippudiililtä. Ainoastaan viskilistaus hieman huoletti tässä alati kallistuvien viskien maailmassa. Muutamaa päivää ennen julkaistu listaus näytti kuitenkin edelleen varsin hyvältä (jos kohta toki edellisestä vuodesta heikentyneeltä), joten matkaan. Matkakumppaneina oli kaksi kaveria, joista molemmilla oli edellisenä vuonna emännät mukana ja toisella tämän lisäksi vain yhden päivän lippu. Toinen jätti tällä kertaa emännän kotiin ja toinen otti myös toisen päivän. Kehitystä tapahtuu pienin askelin.

Sään suosiessa lampsimme messujonoon lauantai-aamuna n. 1h20min ennen ovien avaamista. Paikalla oli jo parisenkymmentä innokkainta, ruotsalaiset Karuizawa-fanit paalupaikalla. Messuilla lanseerattiin jälleen pari reilu 30-vuotiasta Karuizawaa (toinen bourbon ja toinen sherry), ja näitä saisi ostaa yhden per lurkki muodolliseen 375 £:n hintaan. Jonon alkupää siis kävi reggaamassa itsensä sisään ja siirtyi sitten kaupan puolelle, jonne muodostui hetkessä kova jono näiden pullojen perässä. Hullu on maailma.

jonossa on tunnelmaa

Mutta tosiaan edellisen vuoden kokemusten mukaan Show:n jonossa seisominen on lystikästä puuhaa. Siinä on hyvin aikaa jutustella viskituttujen kanssa ja mehustella tulevaa. Lähellä on paljon kahviloita, joten edellisenä päivänä Finnairin loungessa hankittu suojatila saatiin latten voimalla sopivasti aisoihin. Muutenkin täytyy kehua upeaa Boroughmarketin aluetta, jossa Vinopolis sijaitsee: noilla huudeilla kannattaa ilman muuta piipahtaa, vaikka ei messuja olisikaan.

Ovien aukeuduttua käteen lyötiin tuttuun tapaan maistelulasi, dream dram token, ohjelmalehtinen ja safkalippu. Oma ideani oli pohjustaa reitti Glengoynella ja suunnata sitten etukäteen skautattua 40-vuotiasta Glen Gariochia kohti. Kyseisestä juomasta fiilikset myöhemmin, mutta tässä sen kummemmitta kommenteitta messuilla maistetut annokset:

1. Glengoyne 10
2. Glengoyne 12
3. Glengoyne 18
4. Glengoyne 21
5. Glengoyne 25
6. Glen garioch 12
7. Glen garioch 1999
8. Glen garioch 1973, 40yo cask 4297 (dream dram)
9. Ichiro's malt chichibu bottled 2013, 58,5 %
10. Hanuy joker, 57, 7%
11. Karuizawa 29yo bourbon cask (puolikas dream dram)
12. Karuizawa sherry cask (puolikas dream dram)
13. Glenmorangie 18
14. Glenmorangie 25
15. Glenmorangie Taghta.
16. Clynelish 18yo 50,6 % twe bottling
17. Bunnahabhain 16yo retro label, 55,6 % (ei kaksinen nenä, kumia yms mutta hieno tasapainoinen maku.)
18. Bowmore 25yo twe bottling. 50,1 % (pliisu nenä mutta upea laventelinen maku joka täyttää isosti suun!)
19. Highland Park 20yo the single malts of scotland, 50,9 %
20. Ardbeg 10
21. Ardbeg Supernova 2014, 55 % 
22. Elements of Islay AR5. (M: iso makean hedemäinen uuupea maku! Upea hedelmäisyys mutta ei päälleliimattua makeutta. 92.)
23. Elements of islay bw4, 51,6 % (nätti makeus maussa! Laventelia isosti. Tuoksu kohtuupliisu. 88.)
24. Elements of islay cl7, 58,5 % (tämäkin oli hyvä)
25. Port askaig 15
26. Port askaig 19, 50,4%
27. Bowmore 12
28. Bowmore Devil's Cask batch 2
29. Cardhu 15, 40 %
30. Talisker 2001-2012 Distiller's edition, 45,8 %.
31. Talisker 10yo
32. Benriach 24yo Single Malts of Scotland, 50,2 %
33. Aberlour 22yo 1990 Single Malts of Scotland, 54,1%
34. Glen Spey 25yo, 49,1 %
35. Michter's bourbon whiskey small batch 45,7 %
36. Mitcher's straigth rye, 42,4 %
37. Mitcher's small batch 43 %
38. Mitcher's 10yo bourbon, 46,4 %
39. Bruichladdich 23yo 1990 Signatory Cask Strength Collection, 51,4 %
40. Linkwood 28yo 1985 Signatory Cask Strength Collection, 53,4% (hi-a-no)
41. Blair Athol 1991 21yo, Signatory Cask Strength Collection, 58,0% (kuin intensiivinen huippuviini! Jaajaa!!)
42. Ben Nevis 1991 22 yo, #2909 Signatory Cask Strength Collection, 58% (ihan ok, ei ihmeellinen)
43. Bowmore 2000 14yo 54,4% (sori, ei tarkempia pullotietoja)
44. Teerenpeli Kaski (kannatuksen vuoksi)
45. Caol Ila 18yo, TWE masterpiece, 62,2 % (tämä oli oikein hyvä viski ja vahvimpia tuliaisehdokkaita.)
46. Laphroaig 18yo 50,9 %
47. Ben Nevis 43yo, 44,3 % (grainii ja singelii sekaisin)
48. Bowmore 15yo, The Single Malts of Scotland, 55,2 %

Toinen päivä:

49. Berry's Bunnahabhain 1987 c. 2787, 46 %
50. Berry's Blair Athol 1989 c. 6333, 46 %
51. Berry's Auchroisk 1991 c. 7476, 52,1 %
52. Berry's Glen Keith 1993 c. 97135, 55,2 % (mukava. 88.)
53. Berry's Sultmore 1997 c. 3581, 55,1 %
54. Berry's Srran 1997 c. 1, 46 %
55. Berry's Bunnahabhain 2006 c. 800092, 56,1 % (nuori monsteri, mutta ei huono)
56. Balblair 1999 2nd ed., 46 %. (Maukas hilloinen sherry! 88.)
57. Balblair 1990, 46 % (tummempaan ja syvempään menee. 90.)
58. Balblair 2000, Single Cask for TWE, 53 %. (Nätti syvä puhdas sherry. Ei muuta. 89.)
59. Balblair 1983, 46 % (nuoremmat Balblairit parempia)
60. Linkwood 15yo Old Malt Cask 50 % (mukava syvänkeltainen mellevä maku. Ikäänsä vanhempi. 90.)
61. Craigellachie 18yo 1995-2014 Old Malt Cask 50 %. (Ei niin kummoinen. 88.)
62. Clynelish 16yo 1997-2014 Old Malt Cask, 50%. (Ehkä paras maistamani clyne. 90.)
63. Invergordon 1988 25yo the Sovereign Single Cask, 58,1 %
64. Talisker 6yo, Hepburn's Choice 2008-2014, 46 %. (Ei kaksinen. 80.)
65. Laphroaig 14yo Old Malt Cask, 50 %
66. Bowmore 25yo Old and Rare, (t. Aika sulkeutunut. Mutta maku: syvä upea laventeli, herkku kerta kaikkiaan. Herkkä viski.)
67. Smögen 3,5yo hasse peters single cask, 55,7 %
68. Laphroaig 18, 48 %
69. Laphroaig 25
70. Highland park 18, 43 %
71. Highland park Dark Origins, 46,8% (hieman likainen tuoksu. Mutta maku: varsin monipuolinen ja kiva. Mausteinen, jännä, montaa asiaa suussa. Jätti positiivisen kuvan)
72. Macallan 25yo. 92.
73. Glenlivet 1981 32yo Signatory Cask Strength Collection, 52 % (uuuupea syvä maku: yksinkertaisesti vaan hieno viski. Tämä olisi ollut todella hieno pottu, ellei hinta olisi lähes 170 £)
74. Springbank 1969, 40yo, cask 263, 54,4 %
75. Glengraich 1976 signatory, 44,3 % (syvä ja messevä lörö. 91.)
76. Longmorn 22yo 1992 Single Malts of Scotland, 51,4 %
77. Benriach 24yo Single Malts of Scotland
78. Cl7 elements of islay (again)
79. Ar5 elements of islay (again. Piti vielä kokeilla ostoa silmällä pitäen, mutta 92 £/0,5 l oli kuitenkin liian suolainen)
80. Caol ila 18yo masterpiece (sama lopputulos kuin edellisen kohdalla)
81. Ben nevis 43yo blended, 44,5 %
82. Benriach 20, 43 %
83. Benriach 1999 13yo virgin american oak finish, 46 % (bulkkilörö. 82.)
84. Benriach 1996 sc, pedro ximenez sherry finish 2014 54,4 %
85. Benriach 17yo solstice, 50 %
86. Glendronach 18 allardice, 43%
87. Glendronach 18 tawny, 43 %
88. Glendronach 1995 19yo, px sherry cask finish, 52,5 %. (T. Upea syvä tuoksu! Erittäin positiivinen ensnenä! Suklaata, nannaa. M: suklainen meno jatkuu. Samettista nojatuolinkulmaa. 91.)
89. Kilchoman machir bay, 46 %
90. Kilchoman loch gorm. 46 %
91. Kilchoman port matured. 55% 3yo (t. Kohtupliisu. Mutta iso räjähdys suussa. Wow. Hyvä yhdistelmä. Makeaa nättiä savua. Isoa suuntäyttävyyttä. Tämä on iso viski. Ja kelaa ikää! 89.)
92. Kilchoman cask strength, 59,2 % (puhdas nätti lörö. Herättää kuitenkin kysymyksen kuinka kauan kilkko kestää kypsytystä. Oikein on kyllä pitkä jälkimaku. 87.)
93. Kilcho 100 islay 4th ed.
94. Highland park 14yo adelphi, 46% (ei kaksinen. Aika raaka. 82.)
95.  Bladnoch 24yo adelphi 1990, 59,3 %
96. Ardmore 14yo adelphi 55,6 %
97. Miltonduff 32yo adelphi, 54,2 % (oikein nanna! 91.)
98. Linkwood 24yo, adelphi, 57,7 % (iissoo viskii. Kovaa sherrymenoo. Kova lörö. 90.)
99. Longmorn 22yo adelphi, 53,6 %
100. Glen Garioch 21yo, adelphi, 59, 6 %
101. Sazerac
102. Stagg bourbon

Adelphin hinnat

Hätiköivä lukija saattaa vetää maistettujen viskien määrästä virheellisiä johtopäätöksiä: aikaa oli tänä vuonna käytössä molempina päivinä yksi tunti enemmän ja sitä paitsi syljin Ardbeg 10yo:sta puolet. Mutta mitä sitten jäi käteen? Yleisellä tasolla on todettava, että messujen kokonaistaso oli valitettavasti selkeästi huonontunut edellisestä vuodesta. Kriittisempi saattaisi jopa vetää sen johtopäätöksen, että konseptia on haluttu tarkoituksella muuttaa: tuplasti porukkaa sisään ja heikompaa viskiä tarjolle. Hyvin monilla tiskeillä merkittyä dream dramia ei ollutkaan tarjolla. Hyvin monilla tiskeillä tiskin ilmainen lippulaiva olikin dream dram, tai ainakin sitä piti heruttaa. Toki on ymmärrettävää, että näytteilleasettaja haluaa jollakin tavalla estää sen, että urpot tulevat tiskille ja pyytävät sitä kalleinta. Mutta samalla nämä messut ovat useamman vuoden tapahtumaa seuranneidenkin mukaan olleet juuri tosiharrastajille suunnatut, jolloin jotenkin pitäisi myös mahdollistaa se, että vaikkapa Laphroaig 25yo:n voisi maistaa ilman, mutta pitää ensin vetää koko range kymppivuotiaasta ja select caskista alkaen. Mutta on toki selvää, että hinnat nousevat ja tavara vähenee. Kuplan puhkeamista odotellessa.

Toinen iso havainto messujen jäljiltä liittyy myös samaan teemaan: todella hyviä viskejä oli hyvin vähän tarjolla. Aika paljon oli sen sijaan ihan hyviä viskejä, mutta kun tämän tason viskit vielä vähän aikaa sitten maksoivat 50-70 €, nyt ne olivat järjestään 80-90-100 puntaa. Puhumme siis esimerkiksi yksityisten pullottajien n. 12-20-vuotiaista tynnyrivahvoista viskeistä. Oikeastaan ainoa koju, joka vakuutti tässä mielessä, oli Signatory, jonka tuotteet olivat lähes järjestäen laadukkaita, vaikka toki nekin tuon sadan punnan luokkaa. Ja nyt puhutaan tosissaan kategorian "ihan kiva" viskeistä (omalla pisteytykselläni 84-88, max. 90). Vielä vuosi pari sitten 100 €:n pullon saattoi kuvitella olevan jo selvästi päälle 90 pisteen viski. 

Mainio Dronach. Mutta kallis.

Kokonaisuudessaan, kun edellisenä vuonna uusi lähtö oli selviö, nyt reissu oli erittäin hieno ja viskitapahtumana edelleen vallan mainio, mutta tuotteiden tason huonontuessa ei enää must. Näin kaksi kertaa käyneenä voi olla, että seuraavaksi suunnataan jonnekin muualle. Listataan kuitenkin vielä proot ja konnat:

Positiivista:

+ Signatory
+ tunnelma
+ show-pullotteet
+ ruoka ja kahvi
+ hinta-laatu edelleen kohdallaan
+ tunti lisää peliaikaa
+ Michter'sin bourbonit (aivan uusi tuttavuus)
+ Glenmorangien pössis. Uusi Taghta on erikoinen, mutta maukas

Negaa:

- merkittävästi huonontunut dream dram osasto
- merkittävästi huonontunut ilmaisten parempien pullojen tarjonta
- pullojen ostohinta karannut kenties lopullisesti?
- Finnairin business-luokan tarjoilu
- Signatorya lukuun ottamatta muut IB-pullottajat. Hunter Laing ei päässyt tänä vuonna vakuuttamaan. Berry'siltä ei löytynyt oikeastaan yhtään herkkua. Adelpheissa oli pari hyvää, mutta hinnat niin kovia, ettei niitä viitsinyt harkita.
- Benriachin tiski. Edellisen vuoden huipputarjonnasta täyteen pohjanoteeraukseen.


Niin se messujen paras viski? Signatoryn Springbank. Siitä vielä omat nuottinsa myöhemmin.

Nam. Tuota kädessä olevaa Glenlassaugh'ta en maistanut.

 

Etukäteen kiinnostava viski. Jälleen kategoriaan "ihan kiva". Helppo ostos 70 euroon, mutta ei enää 120:een.

Tätä voi suositella varauksetta. Puhdas ja nätti Ila. Jäi silti hyllyyn, koska olen töissä julkisella sektorilla.

Michter's yllätti puun takaa todella laadukkailla tuotteilla. Tai sitten meni loppuillan piikkiin.

Arppa teki kauppansa

showpullohinnasto

Loppuun muutama Lontookuva

 

One doesn't just simply walk into Morden