Jos Uisgen viskivalikoima olikin muuttunut viime vuodesta harrastajan silmin vaatimattomammaksi, oli tilalle tarjolla maittava kattaus rommeja. Rommien on jo pitkään puhuttu olevan uusi viski, varsinkin kun mallasjuomien hinnat tuntuvat karkaavan käsistä. Omat rommikokemukseni ovat toistaiseksi olleet vähissä, mutta koska olen yleisesti ottaen viinaanmenevä mies, piti toki vanhan ylioppilastalon yläkerrassa käydä piipahtamassa. Yleiskuvana tarjolla olevissa rommeissa toistui kaksi asiaa: liian makeita ja liian pliisuja. Esimerkiksi Angostura "Cask Collection No 1" oli varsin maittavaa juotavaa, mutta pilalle blendattu nelikymppisenä. Sama koski messujen "voittaja"rommi Plantation XO:ta (voittaja lainausmerkeissä siksi, että Bristolin tuotteet eivät ymmärtääkseni olleet kisassa mukana). Plantationin kunniaksi oli silti sanottava leppoisa turkulainen esittelijä: turkulaisuutensa kanssa sinut oleva ihminen on paras viinanmyyjä.
Jo etukäteen tasting-kirjossa niitä eniten mielenkiintoa herättäneitä oli rommikauppias Bristolin tasting, jossa tarjolla oli puhtaasti sellainen kattaus, jota ei maistelutiskiltä löytynyt. Näin kuitenkin sen neljänkymmenen euron hintaan romminoobielle kalliina, joten en ilmoittautunut tastingiin. Ei tarvinnut kuitenkaan kauaa viettää aikaa Bristolin tiskillä, kun oli helppo käydä ostamassa lippu: John Barrett vanhan liiton herrasmiehenä teki todellisen vaikutuksen asiantuntemuksellaan ja tyylillään esitellä tuotteitaan. Kun lisäksi juomat olivat hyviä, oli pakko mennä kuuntelemaan Barrettin johdatusta rommien maailmaan. Ilmeisesti saman johtopäätöksen oli tehnyt moni muukin, koska sali oli yhtä paikkaa vailla täynnä.
Viitteitä siitä, että viskimiehen ennakkoluulottomuus palkittaisiin, alkoi näkyä jo tasting-huoneen ovelta, kun laseja oli katettu ohjelmaan merkityn kuuden sijaan kymmenen kappaletta maistajaa kohden. Barrett oli tuonut mukanaan läjän tynnyrisampleja tastinginsa ja tarinansa tueksi! Tarjolla oli siis viisi paria viskejä, joissa jokaisessa parissa oli kaksi versiota samasta (tai samantyyppisestä rommista). Erityisesti Barrettin tavoitteena oli perehdyttää kuulijat puun vaikutukseen rommeissa. Siispä asiaan. Näistä kirjoiteltiin nuotteja sen mukaa kuin viitsittiin. Asia oli kuitenkin niin mielenkiintoista ja laseja oli paljon, ettei liikoja näpyttelyyn ehtinyt panostaa.
|
John Barrett eli Joni Papukaija |
1. Mauritius White Cane Juice, unaged, 43 %
Kyseessä oli kaksi vuotta terästankeissa säilytetty ja jonkinlaisen ilmakypsytyksen kokenut valkoinen "rum agricole"
Tuoksu: Varsin kuiva, voisi olla viskiäkin. Vihannesmehua. Newmakea.
Maku: Ei alkuunkaan makea.
2. Mauritius Cane Juice sherrywood cask sample, ~60 %
Toisessa lasissa oli samaa tavaraa vajaan kahden vuoden 3rd fill oloroso-sherrykypsytyksellä.
Tuoksu: Hyvin hento sherryisyys.
Maku: Selkeästi voimakkaampi kuin ykköslasi, mutta hyvin maistuva kihelmöivyys, pientä puuta. Hieno viina. Ei uskoisi voltteja.
3. Caroni Trinidad Gold Magic,
?? %
Kyseessä on column-tislaimella melassista tehty rompukka, jota on kypsytetty tynnyrissä, mutta joka on sen jälkeen filtteröity värin poistamiseksi. Jännä, että sitä halutaan tehdä niinkin päin.
Tuoksu: Kultainen tuoksu, nimensä mukaisesti.
Maku: Peruskeltainen ei kuitenkaan makea romukka. Peruskamaa.
4. Caroni Trinidad 1999 Cask Sample, 68,2 %
Melkein koko ikänsä Karibialla kypsynyt edellisen tapaan column-tislattu rommi on kärsinyt vahvasti enkelten osuudesta (n. 6 % vuodessa, peruskauraa tuolle alueelle).
Tuoksu: Hyvin intensiivinen tummuus. Vanhaa nahkasohvaa.
Maku: Hyvin intensiivinen. Hullu alkoholi. Isosti kuivattavaa tanniinisuutta.
Marsipaania. Sademetsän yötä. Huhhuh. Ei kuitenkaan huono!
5. Enmore Demerara 1988 Cask Sample, 67,3 %
Guyanassa tehty pot still -tislattu rommi, jota on sitten säilytetty moneen kertaan käytetyssä refill-puussa.
Tuoksu: Kalanmaksaöljy. Öljyä. Kalaa. Liimaa.
Maku: Kuiva. Raikas. Erittäin kuivattavaa puuta. Kyllähän voltit tuntuvat todella hyökkäävästi. Ei oikein saa muuta irti tästä. Ei erikoinen.
6. Enmore Demerara 1988 Bottle Stock, 4x %
Tuoksu: Hyvin mieto tuoksu: kuitenkin epämiellyttävyydet ova tiessään.
Maku:
Hyvin miellyttävä viina, jossa tisle on kunniassaan: nättiä
hedelmäisyyttä, pientä punaisuutta, maltillinen, vaatimaton mutta nätti.
7. Rockley Still Barbados 1986 Cask Sample. Potstill. Used bourbon wood, 6x%
Refill-puussa kypsynyt pot still -kypsytetty romppa.
Tuoksu: Tärpättiä, suolaista merellisyyttä. Varsin mukavaa makeutta.
Puhdistusainetta, but in a good way. Lääkemäisyyttä. Hyvä tuoksu!
Maku: Lyhyestä virsi kaunis: huikean monipuolinen ja iso maku. Upea juoma!
8. Rockley Still Barbados 1986 Bottled Stock Madeira Finish, 46 %
Edellisen samplen tavara viimeistelty 18 kuukautta madeiratynnyreissä ja lantrattu sitten normivahvuuteen.
Tuoksu: Intensiivinen hunajanoranssinen makeus, jopa tahmeus.
Maku: Hyvin makea, mutta silti tyylikäs kokonaisuus: iso juoma ilman muuta. Makeus ei ole imelää mikä on hienoa. Preferoin silti edellistä tynnyrisamplea ilman muuta.
9. Caroni Trinidad 1996, 43 %
Tuoksu: Banaanikarkkia. Hieman kerosiinimaisuutta.
Maku:
Oho! Tuoreen savusaunan savua, Suomen saunaseuran vitossaunaa.
Jälkimaku on pitkä ja hento savuisuus jatkuu. Hieno!! Kerta kaikkiaan
aijai! Tätä jos saa jostain kohtuuhintaan niin lyödään kiinni!
10. Caroni Trinidad 1974 (-2008), 46 %
Bristolin ostettua suljetun tislaamon Caronin tynnyrivarainnot (tai ainakin merkittävän osan niitä), seasta löytyi muutama tynnyri myös näinkin vanhaa tavaraa. Barrett kertoi miettineensä, mitä tavaralla tehdä, koska se oli hänen mielestään mennyt jo yli. Kuriositeettina hän kuitenkin päätti pullottaa sen semmoisenaan.
Tuoksu: Eksoottisia hedelmiä. Varsin intensiivinen. Ei silti mitään erityistä. Vanha konehuone, öljyä, rasvaa.
Maku:
Pyöreyttä, hyvin kondensoitunutta keltaista hedelmää. Hiipuva
auringonlasku. Suussa maistuu palanen historiaa. Tämä voisi olla pitkän
illan viimeinen drami, jonka jälkeen rauhallisesti kääntyä tyynyn
puoleen.
Jälkisanat: Huh, olipa setti! Tasting, jossa oli läpi linjan kantava ajatus, upeita juomia ja palanen kulttuuria mukana vetäjän muodossa. Tämä setti todisti minulle, että rommeissa on ilman muuta mahdollisuus elämyksien löytämiseen viskien tapaan. Bristolin tuotteet olivat monin paikoin hienoja, mutta niissä vaikutti lähtökohtaisesti olevan yksi ongelma: Barrett vastusti tynnyrivahvan viinan juomista, joten hänen tapoihinsa kuuluu blandata romminsa 43- tai 46-volttiseksi. Tämä on todella harmi, koska monesta juomasta olisi hieman vahvempana ollut todella isoihin mainesanoihin. Alkoista on kuitenkin vielä saatavana n. 40 pulloa Suomea varten pullotettua
Caroni Trinityä, mikäli vahvempi rommi kiinnostaa. Mielestäni Trinity ei tuoksunsa osalta kalvennut maistellulle kattaukselle kenellekään, ja maun osaltakin ehkä vain Trinidad 1996:lle ja Rockley Stillin tynnyrisamplelle.