Kirjan alussa pohditaan viskikulttuuria Suomessa sen historian, nykyisyyden ja tulevan osalta. Mukana on katsaus viskin historiaan ja siihen, miten Alko on ollut yllättävänkin aktiivinen ja itsenäinen viskitoimija alkuvuosinaan. Viskikulttuurin osalta mukaan on saatu mittava määrä lainauksia erinäisiltä viskivaikuttajilta Suomesta ja ulkomailta. Lainauksissa korostuu viskin yhteisöllisyys ja lunkius: monet toimijat painottavat viskistä nauttimista hyvässä seurassa ilman turhaa snobismia. Myös se aina itseäni viskimeiningeissä miellyttänyt piirre, että tislaamojen edustajat ovat keskenään kuin suurta perhettä eikä toista dissata, välittyy heidän kommenteistaan läpi.
Kun viskikulttuurista puhutaan, olisin itse lisäksi kaivannut viskin ja siihen liittyvän innostuksen nousun tarkastelemista vielä suuremmassa kontekstissa: olivathan esimerkiksi viinit samanlaisessa hypessä kuin viski on nyt jokunen vuosi sitten. Tässä mielessä olisi ollut mielenkiintoista pohtia, ovatko tämän päivän Uisgenkävijät samaa porukkaa, jotka jokunen vuosi sitten ramppasivat viinimessut läpi, vai onko viski onnistunut herättämään uudenlaista nautiskelukuntaa? Lisäksi omissa silmissäni viskikulttuuri kohdistuu pitkälti yhteen maahan, ja viskiharrastaja kiinnostuu puolihuomaamatta myös Skotlannista. Tämä on viskin etulyöntiasema vaikkapa ympäri maailmaa tuleviin viineihin nähden. Toki tätä Skotlannin ihailua ei ole syytä painottaa suomalaiseen viskiin kohdistuvassa kirjassa.
Kirjan suurinta antia ovat ilman muuta suomalaisten viskitislaamojen esittelyt. Ainakin itselleni tuntuu, että nyt on lyöty ensimmäistä kertaa yksiin kansiin monia harrastajia kiinnostavia kysymyksiä. Esimerkiksi Old Buckin osalta on jokseenkin tarkkaan kerrottu porilaisviskin tislausmääristä, käytettävistä tynnyreistä sekä myös luonnollisesti maistelunuotit Old Buckin eri batcheista. Uutena tietona ainakin itselleni on muun muassa se, että ensimmäinen savuinen Old Buck ollaan pullottamassa (tai on jo pullotettu?) tänä syksynä. Toisesta lähteestä saadun tiedon mukaan tavaraa olisi muuten tarjolla viikon päästä järjestettävässä Olutexpossa. Lienee pakkomaisto.
Teerenpeli on luonnollisesti hyvin esiteltyjä ja myöskin salaperäisen turkulaisen Sgoil-viskin tarina kerrotaan. Ymmärtäkseni alkoperäinen Sgoil on panimoravintola Koulusta jo loppu (tai loppumaisillaan), mutta lisää on opuksen mukaan tulossa, ja hieman muunnellulla reseptillä. Myös Valamon luostarissa kypsymässä olevasta Hermannin viinitilan tisleestä on ainakin omiin silmiin tihkunut vähänlaisesti tietoa. Tämänkin tulevan viskin vaiheet käydään kirjassa läpi hyvin kattavasti. Silti suurin innostus lukijalle koitui aivan alkutekijöissään olevan ensimmäisen suomalaisen ruisviskitislaamon Kyrö Distilleryn eli RyeRye-viskin (nimi ilmeisesti hakee vielä lopullista muotoaan. Täältä ääni ryeryelle. Monella tapaa hulvaton keksintö!) esittelystä. Vaikka vasta ensimmäiset tipat on tislattu, on projektilla kyllä selkeästi niin mieletön konsepti ja asenne päällä, ettei tuosta ihan huonoa voi tulla.
Kirjan loppuosassa keskitytään suomalaisiin viskiravintoloihin, viskidrinkkeihin ja Alkon viskivalikoimaan. Viskiravintolaosio ei kulmansa tuntevalle viskiharrastajalle ainakaan Helsingin osalta tuo sinänsä mitään uutta. Lisäarvoa olisi toki voinut tuoda se, että ravintolojen esittelyissä olisi mainittu konkreettisesti heidän hyllyistään löytyviä parempia pulloja. Tämä taitaa vaan valitettavasti olla Suomen alkoholilainsäädännön tulkintojen vastaista. Toiseen kaupunkiin suuntaava viskituristi saa kirjasta kuitenkin varmasti kattavan opaskartan hyvien dramien löytämiseen. Viskidrinkkiosio rajoittuu lähes pelkästään Helsingin muutamaan huippubaariin, mutta nuo muutamat tarjolla olevat reseptit ainakin helpottavat sen miettimistä, mitä baaritiskillä saattaisi uskaltaa tilata.
Viski - Suomalainen viski ja viskikulttuuri on miellyttävä lisä viskiharrastajan kirjahyllyyn. Kirja on täynnä upeita kuvia ja lukuelämyksenä leppoisa soveltuen itse asiassa loistavasti dramin kylkeen syvään upottavaan nojatuoliin. Tulokulma kirjaan on erilainen kuin viskikirjoissa yleensä (esitellään kaikki maailman tislaamot, luonnehdinnat niistä ja muutamasta niiden viskistä), ja kirja onkin ennen kaikkea mukavaa pohdintaa viskistä ja kaikesta sen ympärillä kotimaassamme. Kirjan lukee kohtuunopeasti, mikä varmasti johtuu osittain myös siitä, että kotimainen viskikulttuuri on kohtuullisen nuorta ja esimerkiksi kaikki tislaamot niin alkutaipaleillaan, ettei suuria historiikkeja ole mahdollista laatia. Tässä mielessä kyseessä on vahvasti myös kuvaus ajasta: missä tänään mennään. Kun vastaava kirja kirjoitetaan viiden tai kymmenen vuoden päästä, on tarjolla varmasti aika lailla muuttunut kattaus suomalaista viskiä - ja Teerenpelin Kasken ensimmäisestä batchista maksetaan huutokaupassa kovia hintoja.
EDIT: Myös Smoke on ehtinyt tämän lukea. Toisen näkemyksen voi siis mulkoilla tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti