Port Ellen 35yo 1977/2012, Douglas Laing Old & Rare, 50,4 %

The Whisky Shown toisen päivän Dream Dram -satoa oli messujen ainoa Port Ellen.

Port Ellen 35yo 1977/2012, Douglas Laing Old & Rare, 50,4 %

Tuoksu: Merellinen raikkaus, jossa savu on alkuun varsin piilossa. Pientä pippurisuutta, mutta kohtuusulkeutunut nenä kyseessä.

Maku: Tuoksun mukainen raikas hedelmä ja merellisyys. Sitten lähtee täyttämään suuta isommin, jälkimaun pirskahteleva mineraalisuus tuo mieleen taannoin maistetun 1979 Benriachin. Tämä on ennen kaikkea raikas hedelmäviski, jossa savu on hyvin maltillinen taustajuonne korkeintaan. Alkoholi on niin nättiä että. Ryhdikäs viski, kevyt ja mukava. Jälkimaun hento tammisuus jättää suuhun pitkäksi aikaa messevän kuivattavuuden. 92.

Kommentti: Aina kun lasissa on Port Elleniä, odotukset ovat kohtuuttomat. Tämä oli kyllä maittava viski, mutta ei täyttänyt niitä saappaita, jotka sitä porstuassa odottivat.

Dalwhinnie 25yo 1987, 52,1 %

The Whisky Show'n Diageon tiskiltä löytyi myös iäkkäämpää Dalwhinnieta. Perus15yo ei ole omaan suuhuni koskaan maistunut, joten hieman kyräillen suhtauduin lasiini kaadettuun dramiin.

Dalwhinnie 25yo 1987, 52,1 %

Tuoksu: Kiva syvä hedelmäisyys upeassa paketissa. Hieno.

Maku: Iso suuntäyttävyys, mineraalista kihelmöivyyttä. Mehiläisvahaa, kukkaisuutta, isosti kondonsoitunut kokonaisuus. Nätti kuin sika pienenä. 92.

Kommentti: Olipahan yllätys. Upea viski! Tämä oli ilman muuta messujen suurimpia puun takaa yllättäjiä. Toki pullo ei ole ihan halpa, mutta oli kyllä herkkua ja aivan toiselta planeetalta kuin perus15yo.

Lagavulin cask sample sherry butt #352, ?? %

The Whisky shown erikoisinta antia olivat erinäiset tynnyrinäytteet, joita muutamilla toimijoilla oli mukanaan. Diageo teki omallaan hyvää promoa, sillä Dream Dramiksi merkattu Lagavulin lörähti lasiin ilman tokeneja kun ilmeni, että aikaisemmat herkut samalta tiskiltä olivat maistuneet. Kun kyselin tavaran alkoholiprosenttia, sain kuulla, ettei heillä ollut asiasta hajuakaan, koska neste oli vedetty tynnyristä pulloon pari päivää sitten ja tuotu tänne. Sinänsä aika uniikkia 20-vuotiasta tynskävahvaa Lagaa siis.

Lagavulin cask sample sherry butt #352, ?? %

Tuoksu: Vahva sherryisyys, kumia, ja erittäin tunnistettavasti asfalttia.

Maku: Isoa tanniinisuutta, asfalttia. Alkoholi on voimallinen kuin thor-ukkosjumalan kakka. Helvetin hieno savu, jota voisi kuvitella lähtevän formula-auton renkaista lähtökiihdytyksessä (tietääkseni tavoite on olla polttamatta kumia, mutta silti) ja tuoksussa ollut sherry ei enää maussa ole kuin sivuosassa. Veden myötä tuoksuun tulee hieman löysää kakkaa, but in a good way (toim. huom. pahoittelen vertausta, mutta en ollut ainoa joka sen aisti). Vesi leikkaa isoimman terän tästä ja nimenomaan tanniinit pienenevät. 91.

Talisker 1977 35yo, 54,6 %

Lontoon Whisky Show'n toinen Dream Dram maistossa.

Talisker 1977 35yo, 54,6 %

Tuoksu: Syvä kondensoitunut hedelmäisyys, jota suolainen merellisyys tukee. Toffeeta, joulukakkua. Aivan mieletön ja voimakas tuoksu! Eikä tietoakaan niistä epäpuhtauksista, joita välillä Taliskerissa havaitsen.

Maku: Upeaa pehmeää hedelmäisyyttä, ruohomättäällä pyöriskelyn tunnelmaa suussa. Alkoholi on niin pehmeää, että jos se aina olisi tällaista, niin alkoholisoituminen olisi must. Aijai. Suolainen pohjavire. Voimakas merellisyys joka on pääosassa. Sitä tukee erittäin tiivis oranssinen hedelmäisyys ja mieletön hyöky alkoholia ja voimaa. Kuin olisi valtameren rannalla jalat hiekassa vilttiin kietoutuneena hymyillen aaltoja tuijottelemassa. Tekisi mieli kiljua! 95.

Viskiä tarjolla viikonloppuna Olutexpossa

Tulevana viikonloppuna 18-20.10.2013 järjestetään Helsingin Katajanokalla Suomen Olutexpo, ja korviini on kantautunut, että tarjolla olisi myös varsin kattava tarjonta viskejä. Suomen alkoholilainsäädäntö estää väkevien osalta edes tiedottamisen, joten Olutexpon sivuilta et tarkempaa tietoa näistä löydä. Tarjolla on kuitenkin useita kymmeniä eri viskejä toiseltakymmeneltä maahantuojalta - ja ilmeisen messuystävälliseen hintaan. Mainittavia ovat muun muassa uudet Alkoon tulleet Laphroaigit ja porilaisen Old Buckin ensimmäinen turvesavustetusta maltaasta tehty viski. Glengoynea on myös koko rivistö, ja näistä suosittelisin maistamaan ainakin 18yo:n ja 21yo:n. Lontoossa ne olivat varsin herkullisia. 

Tarjolla on kaikkina kolmena päivänä myös tastingeja ainakin seuraavilta nimiltä: Teerenpeli, Glenlivet, Highland Park, Ardbeg, Edradour, Glenfiddich, Laphroaig, Jameson ja Buffalo Trace. Toki tarjolla on messujen nimen mukaisesti myös tislaamattomia ohratuotteita. Kuulostaa herkulliselta, ja on hienoa, että suomalaista viski- ja juomamessutarjontaa alkaa löytyä hieman ympäri vuoden. Ovathan nämä niitä parhaita tapahtumia nauttia harrastuksestaan.

Brora 35yo, 48,1 %

Lontoon the Whisky Show'n ensimmäinen maistettu Dream Dram.

Brora 35yo, 48,1 %

Tuoksu: Sitruksinen, yrttinen, isosti keltaista hedelmää, valkopippuria.

Maku: Kielellä upea hedelmäisyys, jota sitten tuhkaisuus ja hento savu yhtä aikaa hyvin pehmeän alkoholin kanssa saapuvat ryydittämään. Upea yhdistelmä! Tuoretta tupakkia. Öljyisyys ja rakenne aivan perhanan hienoja! Savu pysyy hennosti taustalla tukien viskin hedelmäisyyttä. Vesitilkka lisää pirskahtelevuutta rakenteeseen. Kertakaikkisen tasapainoinen ja upea viski. Autiolle saarelle ei tarttisi muuta. Kaikki on sanottu. Sanattomuus. 95.

Kirjauutuus: Viski - Suomalainen viski ja viskikultturi

Maanantaina ilmestyi kirjakauppoihin ymmärtääkseni ensimmäinen täysin suomalainen viskikirja: Viski - Suomalainen viski ja viskikulttuuri. tekijöinä ovat jo lukuisia käännöskirjoja tehtaillut Jarkko Nikkanen ja pitkän linjan viskiaktiivi Mikko Honkanen. Pitihän tuo käydä dramin rinnalle poistamassa, joten tässä hieman mietteitä kirjan annista viskiharrastajalle.

Kirjan alussa pohditaan viskikulttuuria Suomessa sen historian, nykyisyyden ja tulevan osalta. Mukana on katsaus viskin historiaan ja siihen, miten Alko on ollut yllättävänkin aktiivinen ja itsenäinen viskitoimija alkuvuosinaan. Viskikulttuurin osalta mukaan on saatu mittava määrä lainauksia erinäisiltä viskivaikuttajilta Suomesta ja ulkomailta. Lainauksissa korostuu viskin yhteisöllisyys ja lunkius: monet toimijat painottavat viskistä nauttimista hyvässä seurassa ilman turhaa snobismia. Myös se aina itseäni viskimeiningeissä miellyttänyt piirre, että tislaamojen edustajat ovat keskenään kuin suurta perhettä eikä toista dissata, välittyy heidän kommenteistaan läpi.

Kun viskikulttuurista puhutaan, olisin itse lisäksi kaivannut viskin ja siihen liittyvän innostuksen nousun tarkastelemista vielä suuremmassa kontekstissa: olivathan esimerkiksi viinit samanlaisessa hypessä kuin viski on nyt jokunen vuosi sitten. Tässä mielessä olisi ollut mielenkiintoista pohtia, ovatko tämän päivän Uisgenkävijät samaa porukkaa, jotka jokunen vuosi sitten ramppasivat viinimessut läpi, vai onko viski onnistunut herättämään uudenlaista nautiskelukuntaa? Lisäksi omissa silmissäni viskikulttuuri kohdistuu pitkälti yhteen maahan, ja viskiharrastaja kiinnostuu puolihuomaamatta myös Skotlannista. Tämä on viskin etulyöntiasema vaikkapa ympäri maailmaa tuleviin viineihin nähden. Toki tätä Skotlannin ihailua ei ole syytä painottaa suomalaiseen viskiin kohdistuvassa kirjassa.

Kirjan suurinta antia ovat ilman muuta suomalaisten viskitislaamojen esittelyt. Ainakin itselleni tuntuu, että nyt on lyöty ensimmäistä kertaa yksiin kansiin monia harrastajia kiinnostavia kysymyksiä. Esimerkiksi Old Buckin osalta on jokseenkin tarkkaan kerrottu porilaisviskin tislausmääristä, käytettävistä tynnyreistä sekä myös luonnollisesti maistelunuotit Old Buckin eri batcheista. Uutena tietona ainakin itselleni on muun muassa se, että ensimmäinen savuinen Old Buck ollaan pullottamassa (tai on jo pullotettu?) tänä syksynä. Toisesta lähteestä saadun tiedon mukaan tavaraa olisi muuten tarjolla viikon päästä järjestettävässä Olutexpossa. Lienee pakkomaisto.

Teerenpeli on luonnollisesti hyvin esiteltyjä ja myöskin salaperäisen turkulaisen Sgoil-viskin tarina kerrotaan. Ymmärtäkseni alkoperäinen Sgoil on panimoravintola Koulusta jo loppu (tai loppumaisillaan), mutta lisää on opuksen mukaan tulossa, ja hieman muunnellulla reseptillä. Myös Valamon luostarissa kypsymässä olevasta Hermannin viinitilan tisleestä on ainakin omiin silmiin tihkunut vähänlaisesti tietoa. Tämänkin tulevan viskin vaiheet käydään kirjassa läpi hyvin kattavasti. Silti suurin innostus lukijalle koitui aivan alkutekijöissään olevan ensimmäisen suomalaisen ruisviskitislaamon Kyrö Distilleryn eli RyeRye-viskin (nimi ilmeisesti hakee vielä lopullista muotoaan. Täältä ääni ryeryelle. Monella tapaa hulvaton keksintö!) esittelystä. Vaikka vasta ensimmäiset tipat on tislattu, on projektilla kyllä selkeästi niin mieletön konsepti ja asenne päällä, ettei tuosta ihan huonoa voi tulla.

Kirjan loppuosassa keskitytään suomalaisiin viskiravintoloihin, viskidrinkkeihin ja Alkon viskivalikoimaan. Viskiravintolaosio ei kulmansa tuntevalle viskiharrastajalle ainakaan Helsingin osalta tuo sinänsä mitään uutta. Lisäarvoa olisi toki voinut tuoda se, että ravintolojen esittelyissä olisi mainittu konkreettisesti heidän hyllyistään löytyviä parempia pulloja. Tämä taitaa vaan valitettavasti olla Suomen alkoholilainsäädännön tulkintojen vastaista. Toiseen kaupunkiin suuntaava viskituristi saa kirjasta kuitenkin varmasti kattavan opaskartan hyvien dramien löytämiseen. Viskidrinkkiosio rajoittuu lähes pelkästään Helsingin muutamaan huippubaariin, mutta nuo muutamat tarjolla olevat reseptit ainakin helpottavat sen miettimistä, mitä baaritiskillä saattaisi uskaltaa tilata.

Viski - Suomalainen viski ja viskikulttuuri on miellyttävä lisä viskiharrastajan kirjahyllyyn. Kirja on täynnä upeita kuvia ja lukuelämyksenä leppoisa soveltuen itse asiassa loistavasti dramin kylkeen syvään upottavaan nojatuoliin. Tulokulma kirjaan on erilainen kuin viskikirjoissa yleensä (esitellään kaikki maailman tislaamot, luonnehdinnat niistä ja muutamasta niiden viskistä), ja kirja onkin ennen kaikkea mukavaa pohdintaa viskistä ja kaikesta sen ympärillä kotimaassamme. Kirjan lukee kohtuunopeasti, mikä varmasti johtuu osittain myös siitä, että kotimainen viskikulttuuri on kohtuullisen nuorta ja esimerkiksi kaikki tislaamot niin alkutaipaleillaan, ettei suuria historiikkeja ole mahdollista laatia. Tässä mielessä kyseessä on vahvasti myös kuvaus ajasta: missä tänään mennään. Kun vastaava kirja kirjoitetaan viiden tai kymmenen vuoden päästä, on tarjolla varmasti aika lailla muuttunut kattaus suomalaista viskiä - ja Teerenpelin Kasken ensimmäisestä batchista maksetaan huutokaupassa kovia hintoja.

EDIT: Myös Smoke on ehtinyt tämän lukea. Toisen näkemyksen voi siis mulkoilla tästä.

The Whisky Show Lontoossa 5-6.10.2013

Nykyään sitä tuntuu, että kaupunkilomille tarvitsee jonkun tekosyyn. Se voi olla konsertti, fudismatsi tai vaikkapa viskitapahtuma. The Whisky Exchangen järjestämä The Whisky Show on vuotuinen viskin hevijuusereiden tapahtuma, josta olin kuullut paljon hyvää. Kohtuuhintaiset lentoyhteydet Lontooseen ja kalenteriin sopiva ajankohta mahdollistivat tilanteen toteamisen paikan päällä. Niinpä iskuryhmä pakkautui koneeseen perjantaiaamuna valmiina neljän päivän intensiivistä kaupunkilomaa varten. 

Jo kentällä näkyi lukuisia muitakin viskituristeja matkalla samaan tapahtumaan. Ilmeisesti Whisky Showlla on jo vakiintunut tapahtuman nimeen vannova kävijäkuntansa, koska moni ei ollut meidän tapaamme ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Monista viskimessuista poikkeavan WS:sta tekee sen hinnoittelu: messut maksavat 99£/päivä, mutta dramit, ruoka ja kahvit kuuluvat samaan hintaan. Ainoastaan tarjonnan ylin high end (yli tuhannen punnan pullotteet) on saatavissa lisämaksulla, mutta päivälipun hintaan kuului yksi dream dram token, jolla tällaisen herkkuviskin saattoi itselleen lunastaa.

Onni suosi viskimatkaajaa, sillä Lontoossa oli hurmaava loppukesäinen sää ja suurimmalti osin T-paitakeli. Menimme paikan päälle lauantaina n. klo yhdentoista maissa messujen avatessa klo 12, ja jonossa oli jo parisenkymmentä innokasta. Jonottelu meni kuitenkin mukavasti fiilistelyn ja viskilistan merkeissä sekä uusien suomalaistuttavien kanssa jutustellessa. Kun ovet sitten vihdoin aukesivat, oli tunnelma kuin lapsella karkkikaupassa. Mikä olisikaan se ensimmäinen drami, jolla peli avattaisiin?

Vinopoliksen alue oli muutoinkin erittäin tyylikästä osaa Lontoosta. Suosittelen.

Messualue jakautui kahteen osaan, ja tiskit olivat hyvin hallittavissa siten, että jos kaverinsa välillä hävitti, ei heitä ollut vaikea löytää paikalta myöhemmin. Pääalue oli ehkä suunnilleen samaa kokoa kuin Uisgessa Vanhalla ylioppilastalolla, ja lisäksi oli hieman pienempi sivualue, jonka yhteydessä oli sitten muutamia hieman poikkeavia palveluntarjoajia, kuten hyvin toimiva kahvila. Tietyt isot brändit olivat panostaneet osastoonsa merkittävästi, muun muassa Balveniella oli varusteltu tynnyrisepän paja mukana, ja yleisö saattoi seurata sepän työskentelyä tynskänsä kanssa (meluisaa touhua, sanalla sanoen). Erillisessä tilassa oli sitten ruokalansa, jossa tarjoiltiin ihan maukkaat ja asiansa ajavat viskiteemaiset pöperöt.

Mutta ne itse viskit. Valikoima oli päätä huimaava: lähes viisisataa tuotetta, joista valtaosa oli tislaamojen perusrangen ulkopuolelta. Esimerkiksi yksityisillä pullottajilla tuntui yleisesti ottaen olevan niitä hieman parempia pulloja tarjolla. Myös perusmerkeillä oli monilla tynnyrisampleja mukana, ja yhdellä tiskillä saattoikin viettää pitkän tovin koko rangen läpi maistellen ja esittelijöiden kanssa turisten. Upeaa oli nimittäin se, että vaikka tapahtuma oli molemmilta päiviltä loppuun myyty, ei paikka ollut laisinkaan ruuhkainen, eli drameja ei tarvinnut jonottaa ja esittelijöillä oli yleensä aina aikaa asiakkaalleen. 

Tunnelma oli lisäksi upea. Toki puheensorina hieman voimistui tapahtuman loppua kohti, mutta näin vain yhden selvästi humaltuneen henkilön (en puhu nyt itsestäni), ja muiden osalta homma pysyi hienosti lapasessa ja hyvähenkisenä ilkamointina. Esittelijät olivat myös hienolla tavalla hommassa mukana ymmärtäen, että ihmiset olivat paikalla nauttimassa olostaan ja maistelemassa hienoja tuotteita, joten nihkeilyä tai paukkujen pihtailua ei esiintynyt. Jokusia parempia drameja säilytettiin tiskin alla ilmeisesti "gimme the oldest one you got" -asiakkaiden varalta, mutta tavaraa löytyi aina, kun pyysi.

Niin, ja kun suomalaiselle tarjotaan etukäteen maksettua viinaa, niin aikaa ei toki kannattanut käyttää turhaan nuottien kirjoitteluun. Kirjoitin muistiinpanot vain muutamista erikoisemmista pullotteista, mutta muutoin laitoin ylös vain, mikä pullo oli kyseessä. Lista on nähtävissä alla. Erityisen hyvä kuva jäi kuitenkin Berry Bro's -yksityisestä pullottajasta sekä Hunter Laingin ja Signatoryn tiskeistä. Ainoa hieman nihkeämpi meininki oli Douglas Laingin tiskillä: pari heidän uudesta Old Particular- sarjasta maistettuani saatoin todeta, etteivät nuo olleen erityisen particular.

Ensimmäisen päivän maistot (ja kommentti, mikäli jotain erityistä): 

1. Glengoyne 18 (hyvä startti)
2. Glengoyne 21 (varsin jees)
3. Clynelish 1996 Masterpiece
4. Brora 35 (Dream Dram, nuotit myöhemmin)
5. Johnny Walker Blue Label
6. Dalwhinnie 25 (yksi kovimmista positiivisista yllätyksistä. Hieno viski.)
7. Knockando 25 (ei kaksinen)
8. Balvenie 17 Doublewood
9. Balvenie 30
10. Talisker35 (Dream Dram. Nuotit myöhemmin)
11. Glenlivet 21
12. Glenlivet 25
13. Glenlivet 18 Single Cask (OB)
14. Glenlivet Nadurra CS (toimiva perusviski. Ostan, jos saan alle 40 €)
15. Lagavulin Cask Sample 1993. Sherry butt # 352 (Dream Dram. Nuotit myöhemmin)
16. Kilchoman 2007
17. Kilchoman 100% islay 3rd ed. (viljainen. Ei omaan makuun)
18. Kilchoman 2008/2013 Single Cask for Whisky Show (paperilla tuliaiskamaa, mutta pettymys)
19. Benriach 1998 SC #7633 3distilled (Mallasviskiseuran 15yo pullon lähipullo. Esittelijän mukaan "almost identical")
20. Benriach 16
21. Benriach 25
22. Benriach 25 Authenticus (molemmat 25yo:t olivat kyllä herkkuja)
23. Benriach1977 Single Cask #1031 (Liian makea. Pisteet: 88)
24. Caol ila 31 Signatory
25. virhe kirjanpidossa
26. Ichiros malt 2009/2013 port pipe (port päälleliimattu)
27. Ichiros malt 2009/2013, Quarter Cask. 53,5% (vittu, hyvää!)
28. Asama, 1999/2000, 50,5% (en niin kaksinen)
29. Karuizuva 30yo bourbon #8606, 55,8%
30. Karuizuva 31yo, sherry #3555, 60,6% (näitä enemmän rahoissaan olevat suomalaiset ostivat hullun lailla. Valtavan intensiivinen sherryviski. Omat pisteet: 92. 350 £)
31. Kilkerran, sherry
32. Springbank 15
33. Longrow 18 (en oikein päässyt Campbeltownin tavaraan sisään, vaikka vanha tuttu Longrow 14yo Burgundy wood lähtikin matkamuistoksi)
34. Glen Garioch 21 Old Malt Cask, 50% (ei erityinen)
35. Glen Ord 21 Old Malt Cask, 50% (Kovimpia ostosuosikkeja, herkku)
36. Glenrothes23yo Old and Rare, 56,5%
37. Glencadam 34yo, Old and Rare, 50%. (Ainoa muistiinpano tästä oli pisteet: 92. Sama pullo oli Mallasviskiseuran tilaisuudessa, jolloin se maistui myös 92:n arvoiselta. Eivät nuo 36 viskiä alla paljoa vaikuttaneet).
38. Craigduff 1973 40yo
39. Mosstavie 1979 34yo Signatory, #1353, 50,3% (Tämä oli herkku. Painin 155 £:n hinnan kanssa pitkään, mutta jäi sitten ostamatta)
40. Glenlochy 1980-2012 #1759, 60,1% (Painiessani Mossatavien kanssa, maistoin sitten tämän sen vieressä olevan pullon. Pannahinen, sehän oli vielä herkumpi, huikea suorastaan! Kun hintaa kuitenkin oli päälle 300£, ei rahkeita ollut)
41. Glen Mhor 1982 Signatory.
42. Clynelish 1995 17yo Signatory

Naama seuraavana aamuna

Toisen päivän maistot:

1. Highland Park 21
2. Bunnahabhain 21 1991-2013 Old Malt Cask
3. Caol Ila 18 Old Malt Cask
4. Port Ellen 35 Old and Rare (Dream Dram, nuotit myöhemmin)
5. Glen Ord (uusintamaisto. Silti yli budjetin, vaikka upea olikin)
6. Bunnahabhain 1988 SC, Berry Bros & Rudd, 49,8%
7. Glen Grant 1974 Berry Bros & Rudd (Upea. Hintaan 137£ todella close call. Menimme vielä messujen jälkeen Berryn kauppaan ja maistoimme tuon. Kun hinta kuitenkin siellä oli 150£, oli se kenties se ratkaiseva ero ja pullo jäi hyllyyn)
8. Armagnac XO Berry Bros & Rudd
9. Littlemill 1990 #16 Berry Bros & Rudd (hieno)
10. Longmorn 1992 #71768 Berry Bros & Rudd , 46% (lähti tuliaisiksi)
11. Berry imperial 1995, Berry Bros & Rudd 46% (tämänkin olisi voinut poistaa)
12. Aultmore 1997 #970003582, Berry Bros & Rudd, 46% (heikompi tapaus)
13.  Glenlivet 1974 for The Whisky Show, Berry Bros & Rudd. (hieno pullo tämäkin, eikä paha hinta 150 £)
14. Tamnavulin 21 Show bottlind, 48,2%
15. Dailuaine 29 show bottling, 53,2%
16. Linkwood 16yo show bottling, 48% 
17. Caol ila 18yo show bottling 56,1% (nämä kaikki show-pullotteet olivat hieman pettymyksiä)
18. Glen Garioch 1995-2012 (ehkä messujen paras bang for buck -pullote. Upea viski, hyvin ikää, tynskävahva, 1st fill tynskä ja 50£ hintaa)
19. Glen Garioch 1999-2013 Sherry (intensiivinen ja hieno tuoksu, mutta muutoin sitten hieman pettymys
20. Glen Garioc 1971 Cask 2038 (Dream Dram. nuotit myöhemmin. Ehkä)
21. Glenfarclas 30
22. Glenfarclas 40 Tarjolla oli Dream Drameissa myös 1962 family cask. Nenä oli upea, mutta paremmin tietävät sanoivat, että maussa puu oli jo mennyt yli)
23. Auchroisk 30 Single Cask #2122 (Diageon kamaa. Ei vakuuttanut)
24. Glenmorangie Signet (maistettu suklaiden kanssa. Suklaat olivat parempia kuin viski. Monet hehkuttavat Signetiä, mutta itse preferoin 18yota)
25. Jameson Vintage Reserve
26. Glen Scotia 21 Douglas Laing Old Particular, 51,5% (heikko)
27. Arran 17 Douglas Laing Old Particular, 48,4% (eipä vakuuttanut tämäkään)
28. Clynelish 24, Adelphi 53,1 %
29. Tobermory 18, Adelphi, 58,8%
30. Mosstowie 1979 Signatory (uusintamaisto)
31. Glenrothes 6 Adelphi, 67,2% (huikeat voltit ja silti mahtava juotavuus)
32. Bruichladdich Islay Barley 2007 (jos new makea haluat, niin tässä olisi. Aika heikko)
33. Bruichladdich Scottish Barley The Classic Laddie (ei vakuuttanut tämäkään)
34. Bruichladdich Black Art 4
35. Octomore 6.1
36. Old Pulteney 17
37. Ben Newis Cask Sample 25yo
38. Ben newis cask sample white port
39. Ben nevis 10 (piti ottaa vielä yksi drami, kun oli niin hauska esittelijä!)
40. AnCnoc 22
41. Speyburn 25, 46%
42. Balblair 1975
43. Ryerye, Kyro Distillers raakatisle (lupaavaa kamaa. Palataan tähän)
44. Hudson manhattan rye
45. Thomad handy sazerac, 64,2%
46. George t. Stagg, 64,1%
47. Aultmore21 Old Malt Cask
48. Dalmore18
49. Dalmore King Alexander III
50. Glenrothes 6 Adelphi, 67,2% (kuka arvaa syyn illan viimeiselle?)

Yhteenveto: Kerta kaikkiaan upea tapahtuma! Saa nähdä, mihin suuntaan The Whisky show kehittyy, mutta jos vain kynnelle kykenen, niin mukana olen jatkossakin. Ainoastaan tuota 35-vuotiasta Port Elleniä pitää jatkossa välttää. Veikkaan nimittäin sen olleen pilaantunutta, sillä sen verran maanantaiaamuna mahassa kiersi. Terveiset kaikille tavatuille suomalaisille ja erityiskiitokset mukavasta löröttelyseurasta muutamalle uudelle ystävälle!

Ei se Lontoo silti itsessään kovin nätti kaupunki ole

Japsi teki kauppansa.

Itä-Lontoon ghettoa

Laphroaig 23yo vintage 1989, 48,9 %

Viskinystävä kiittää, kun syksy saa. Viime aikoina on nimittäin ollut liuta hyviä viskitapahtumia hiljaiseloa vietetyn kesän jälkeen. Etukäteen erityisen mielenkiintoinen oli myös Laphroaigin yksinomaan pohjoismaiden markkinoille suunnatun vintage 1989:n lanseeraustilaisuus, johon onnistuin nopealla meiliseurannalla saamaan paikan. Tapahtumasta ei etukäteen kerrottu sen kummempia, joten vain hento lupaus tuosta tulevasta uutuuspullotteesta oli mielessä.

Itse tapahtuma pääsikin sitten ylittämään odotukset nätisti. Tarjolla oli sen seitsemää sorttia haukkapalaa, ja myös kurkun kostuketta löytyi ennen käymistä illan kattauksen kimppuun. Osallistujia hemmoteltiin myös sympaattisen Vicky Stevensin läsnäololla, ja tilaisuus oli varsin lämminhenkinen läpi illan.

Vicky oli rontannut paikalle aperitiiveiksi Laphroaig'n 10yon, Quarter Caskin ja Triple Woodin. Nämä maisteltiinkin sitten ohjatusti käyden samalla läpi viskin valmistusta ja Laphroaigin historiaa. On aina hauska seurata, kuinka esittelijä löytää omasta tislaamostaan ne muutamat tarvittavat superlatiivit ja saa luotua käsityksen, että edessä on juuri nyt sitä maailman parasta viskiä. Toisaalta asiansa tunteva esittelijä saa myös luotua viskikokemuksesta aivan eriluokkaisen kuin mitä samasta tavarasta saisi irti omin päin: Vickyn kanssa yksin tuumin maistettu 10yo maistui upealta juuri sen vuoksi, että hän kykeni kenties paremmin kuin kukaan aikaisemmin kuvaamaan niitä tuntemuksia, joita ainakin omassa suussani tapahtui.

Mutta mutta: itse asiaan. Tutun kolmikon jälkeen pöytään tuotiin:

Laphroaig 23yo vintage 1989, 48,9 %

Kyseinen viski on kahdeksan sherry puncheonin (à 450 l.) vattaus. Pulloja markkinoilla 3500 kpl, joista Alkoon 650 kpl. Hinta: 229 €. Ei tynnyrivahvaa.

Tuoksu: Makea tuhkainen savu. Iso tuoksu. Nahkaa, vahaa. Tummia marjoja (karhunvatukkaa). Joku maisteluvieras kuvasi tuoksua vereksi, mikä osui myös omaan nenääni. Alun iso savuisuus kääntyy sitten pikkuhiljaa vankemmaksi tummaksi sherryisyydeksi. Kahvia, suklaata. Ei silti erityisen kutkuttava tai syvä tuoksu.

Maku: Alkuun tanniinisuutta, alkoholisuus vyöryy isosti yli, mutta ensituntuma on sulkeutunut. Alkoholin jälkeen jälleen suun kuivattavuutta, ja sherry laajalti mukana matkassa. Jälkimaku hyökyy mukavasti yli pippurisena, mutta ei erityisen pitkänä. En uskoisi tämän ikää. Vesi avaa pakettia hyvin ja tuo suuntäyteisyyttä viskiin. Ensivaikutelma ei silti vakuuta. Savua ja sherryä kivassa paketissa, ja maku on kyllä leveä, mutta ei sen kummemmin pitkä kuin syväkään. Sinänsä maukkaan jälkimaun pituus ei ole tämän hintaluokan viskin tasoa. Valitettavasti. 89.

Kommentti: Pelkäsin pahoin, että joudun lähestymään henkilökohtaista konkurssiani tämän pullotteen kanssa, mutta maistettuani jää kyllä hyllylle. Toki speksit (vintage, vahvasti jäljitettävissä olevat tynnyrit, rajattu markkina, suosittu tislaamo) tuovat isoa lisäarvoa viskille, mutta maku (don't get me wrong, viski oli toki varsin herkullista) ei yltänyt näiden tai varsinkaan hintansa tasolle. Lisäksi pitää ihmetellä, että exclusive-luokan viski, joka on selvästi suunnattu jo enemmän viskejä harrastaneille, on silti värjätty karamellilla. Ostan ajatuksen normirangen tuotteissa, mutta tämä olisi kyllä voinut olla luonnollisen väristä. Elleivät nuo puncheonit ole sitten olleet niin kuluneita, ettei väriä juuri ole irronnut, ja tämä on haluttu peittää?