Ardbeg Day ja Ardbog

Aurinko helli kesäistä Helsinkiä mitä mainioimmalla tavalla tuona kesäkuun ensimmäisenä lauantaina, jota myös Ardbeg Dayksi kutsutaan. Tislaamon lanseeraama päivä oli hyvin järjestetty männävuonna, koska markkinoinnin nuo kaverit osaavat. Ardbeg Committeen jäsenet kerääntyivät siis täynnä ainakin jonkinmoisia odotuksia Ruttopuistoon, jonka yhdeltä nurkalta löytyikin pittoreski kaivo:

Aarteenetsintä sai alkaa, kunhan ensin selviytyi pienestä esineenheittotehtävästä. Tämän jälkeen janoisille matkamiehille lyötiin kartta käteen ja hopearahaa käytettäväksi myöhemmillä rasteilla.

Alkureitti piti sisällään vanhoja tuttuja juominkeja, joiden avulla kerättiin voimia muinaisten aarteiden metsästykseen ja sen kaikkea kansaa kiinnostavan mystisen Ardbog-pullotteen maistamiseen. Nätti Ardbeg-neiti opasti janoisen juhlakansan metallipaljastimen varteen ja maata lusikalla tonkimaan. Nohevimmat meistä löysivätkin kuin ihmeen kaupalla maasta lisää hopearahoja myöhempää kaupantekoa varten. Ja sitten kohti sitä mielenkiintoisinta, eli Ardbeg Dayta varten pullotettua Ardbog-viskiä, joka Punavuoren Ahvenessa odotti.

Ardbog on vattaus normi ex-bourbonissa ja Manzanilla-sherryssä kypsyneitä viskejä, ja joku pikkulintu lupaili sille n. 10 vuoden ikää (tieto vahvistamaton). Tynnyrivahvuisena pullotettu tuote on aika mukavaan juontivahvuuteen luonnostaan pudonnut. Ja tältä se minun suuhuni ensituntumalta maistui:

Ardbog, 52,1 %

Tuoksu: Punainen mukava kuiva sherryisyys, jonka taustalla tuttu ardbegin savu hiipii. Hyvin intensiivinen tuoksu. Havusavua, vastasahattua punaista mäntylautaa. Varsin miellyttävä nuuhkittava.

Maku: Tanniininen havumetsäinen suutuntuma, jota seuraavat piikivimäiset tummempaan kääntyvät tuntemukset. Massiivinen alkumaku, joka on varsin tasapainoinen ja herkullinen. Ihmeitä tuon alun jälkeen ei kuitenkaan irtoa, joten ehkä maun lyhyydestä tätä voisi syyttää. Positiivista on kuitenkin viskin kertoman tarinan yhtenäisyys tuoksusta makuun. Jälkimaun pihkainen havuisuus on miellyttävä elementti. 89.

Kommentti: Maistettu Ahvenen terassilla auringonpaisteessa - väärin - taas. Pidän siis oikeuden palata asiaan vielä tarkemmin. Ardbog sai kuitenkaan laajalti hyväksyntää ympäröivässä seurueessa. Se onkin askel takaisinpäin "perinteisempään" viskiin erikoisen Galileon jälkeen. Sherryarppana tämä toimi mielestäni huomattavasti paremmin kuin Uigeadail. Lähin vertailukohta olisi mielestäni silti Galileo, koska tässä oli kuitenkin vahva punainen fiilis. Itse pidin Galileosta, ja vasta rinnakkaismaistelu voisi kertoa, kumpi näistä olisi parempi. Takapuolituntumalla sanoisin, että Ardbogin maku on niin lyhyt, että Galileo veisi voiton. Joka tapauksessa hyvä viski Alkon n. 85 €:n hintaankin.


Ardbeg Day ja Ardbog tarjosivat ainakin itselleni mukavan päivän ja onnistuivat luullakseni vakuuttamaan myös monen epäilevän tuomaan tarjonnallaan. Esimerkiksi tislaamon viime aikojen tuotantoon lähtökohtaisesti pettynyt NAS-viskejä halveksuva ystävänikin joutui nyökyttelemään päätään hyväksyvästi Ardbogia siemaillessaan. Varsinkin, kun sitä oli lasissa kokonaisen 4cl:n verran. Toinen ystäväni oli erityisen vakuuttunut Ardbegin promotyttöjen saapikkaista. Itselleni päivän kentien vakuuttavin hetki ja merkki kokonaisvaltaisesta markkinointityöstä koettiin matkalla touhurastilta Ahveneen, kun vastaa tepasteli seuraava otus:

Joku voi tietysti väittää, että kyseessä olisi ollut random-koira, mutta yhdennäköisyys Ardbeg-hauvaan oli liian kova, jotta se voisi olla sattumaa. Jos Mickey Heads olikin palvelemassa suurempia markkina-alueita kuin piskuista Suomeamme, niin kyllä tuon koirankin lähettäminen oli ihan kiva juttu.