William K:n (Annankatu 3) viskilista

William K on puolihuomaamatta noussut merkittäväksi tekijäksi viskibaarien saralla. Ketjulle on pullotettu ainakin yksi oma viski, ja paikka tarjoilee myös ruotsalaisen Mackmyran Living Cask -viskiä, jota siis valutellaan suoraan tynnyristä lasiin ja viski sitten toki jonkin verran elää tuon tynnyrisäilytyksensä vuoksi. Tavallisena tallaajana sain myös paikkaan tutustuessani ilahtua ainakin osan tuotteista kohtuulliseen hintatasoon. Useamman tuotteen saa William K:sta halvemmalla kuin muualta. Viskilista alla (kuvat suurentuvat klikkaamalla).

Glendronach Cask Strength Batch 2, 55,2 %

Ei ole kauaakaan siitä kun Glendronach lanseerasi ikämerkitsemättömän tynnyrivahvuisen viskinsä, ja kyseinen viski sai varsin hyvän vastaanoton. Itsekin pidin siitä. Ja koska jenkki tykkäsi, niin tislaamo tuotti markkinoille pikapikaa kakkosbatchin. Onnistuttiinko hyvä tuote monistamaan, vai oliko kyse kertatuurista? Rinnakkaismaistelu ottaa selvää.

Glendronach Cask Strength Batch 2, 55,2 %

Tuoksu: Kun verrokkin tuoksutellussa batch 1:ssä aistin ennen kaikkea suklaata ja jotain viikunanomaista, niin tässä on enemmälti nahkaa, vahaista lehteä: tuoksu on suoraviivaisemman punainen, jossa myös alkoholi tuntuu isommin. Nämä molemmat hyötyvät hienovaraisesta ensinuuskinnasta ilman, että lasia pahemmin liikutellaan, koska eroja on enää lasin pyörittelyn ja alkoholin höyryjen jälkeen vaikeampi huomata. Pitämäni ykkösbatchin suklaiset tunnelmat tästä puuttuvat ja yleisluonneon astetta suoraviivaisemman punainen sherryviski, mutta moinen havainto saattaa mennä myös mielikuvituksen piikkiin.

Maku: Suljetumpi kuin ykkönen. Ei samaa samettisuutta, vaikka pehmeä on alkoholiltaan tämäkin. Batch1:n mineraalisuus on tässä hieman happamuudeksi taittuvaa. Pari tilkkaa vettä kuitenkin hiovat tästä kulmia ja tuovat ykkösen vahamaisia ja myös niitä mineraalisia tuntemuksia esiin. Maku myös pidentyy huomattavasti. Vesilisä on siis erittäin suositeltu kuivakokemuksen hennon sulkeutuneisuuden vuoksi. Eka suutuntuma ei niin hyvä. Sen jälkeen ehkä tiettyä potkua, josta tykkään. 89.

Kommentti: Glendronach CS on ennen kaikkea toimiva paketti: tasapainoinen ja johdonmukainen viskikokemusta, johon en äkkiseltään keksisi parannusehdotukseksi kuin lisää ikää. Kakkosbatch parani selvästi vedellä, kun taas ykkösbatch vaikutti ehkä hieman hapattuvan vettä lisäämällä. Tieteellisesti kestävällä tavalla keskinäistä paremmuutta oli haettava pisteyttämällä:

Batch 1 vs. Batch 2

Pointsit ensimmäisyydestä: 1-0

Tuoksu: 2-0

Ensimaku kuivana: 3-0

Alkoholin kireys:tasan, 3-0

Ensimaku veden jälkeen: 3-1

Potentiaali humalatilan lisääntyessä: 3-2

Loppuklausuuli: Kyllähän tästä tastingista tulee mieleen se vanha totuus, joka on joskus kysytty arvoituksen muodossa: "Mitä kananpaskassa on se valkoinen?" Tietysti sillä erolla, että messeviä viskejä molemmat.

Ardbeg Day ja Ardbog

Aurinko helli kesäistä Helsinkiä mitä mainioimmalla tavalla tuona kesäkuun ensimmäisenä lauantaina, jota myös Ardbeg Dayksi kutsutaan. Tislaamon lanseeraama päivä oli hyvin järjestetty männävuonna, koska markkinoinnin nuo kaverit osaavat. Ardbeg Committeen jäsenet kerääntyivät siis täynnä ainakin jonkinmoisia odotuksia Ruttopuistoon, jonka yhdeltä nurkalta löytyikin pittoreski kaivo:

Aarteenetsintä sai alkaa, kunhan ensin selviytyi pienestä esineenheittotehtävästä. Tämän jälkeen janoisille matkamiehille lyötiin kartta käteen ja hopearahaa käytettäväksi myöhemmillä rasteilla.

Alkureitti piti sisällään vanhoja tuttuja juominkeja, joiden avulla kerättiin voimia muinaisten aarteiden metsästykseen ja sen kaikkea kansaa kiinnostavan mystisen Ardbog-pullotteen maistamiseen. Nätti Ardbeg-neiti opasti janoisen juhlakansan metallipaljastimen varteen ja maata lusikalla tonkimaan. Nohevimmat meistä löysivätkin kuin ihmeen kaupalla maasta lisää hopearahoja myöhempää kaupantekoa varten. Ja sitten kohti sitä mielenkiintoisinta, eli Ardbeg Dayta varten pullotettua Ardbog-viskiä, joka Punavuoren Ahvenessa odotti.

Ardbog on vattaus normi ex-bourbonissa ja Manzanilla-sherryssä kypsyneitä viskejä, ja joku pikkulintu lupaili sille n. 10 vuoden ikää (tieto vahvistamaton). Tynnyrivahvuisena pullotettu tuote on aika mukavaan juontivahvuuteen luonnostaan pudonnut. Ja tältä se minun suuhuni ensituntumalta maistui:

Ardbog, 52,1 %

Tuoksu: Punainen mukava kuiva sherryisyys, jonka taustalla tuttu ardbegin savu hiipii. Hyvin intensiivinen tuoksu. Havusavua, vastasahattua punaista mäntylautaa. Varsin miellyttävä nuuhkittava.

Maku: Tanniininen havumetsäinen suutuntuma, jota seuraavat piikivimäiset tummempaan kääntyvät tuntemukset. Massiivinen alkumaku, joka on varsin tasapainoinen ja herkullinen. Ihmeitä tuon alun jälkeen ei kuitenkaan irtoa, joten ehkä maun lyhyydestä tätä voisi syyttää. Positiivista on kuitenkin viskin kertoman tarinan yhtenäisyys tuoksusta makuun. Jälkimaun pihkainen havuisuus on miellyttävä elementti. 89.

Kommentti: Maistettu Ahvenen terassilla auringonpaisteessa - väärin - taas. Pidän siis oikeuden palata asiaan vielä tarkemmin. Ardbog sai kuitenkaan laajalti hyväksyntää ympäröivässä seurueessa. Se onkin askel takaisinpäin "perinteisempään" viskiin erikoisen Galileon jälkeen. Sherryarppana tämä toimi mielestäni huomattavasti paremmin kuin Uigeadail. Lähin vertailukohta olisi mielestäni silti Galileo, koska tässä oli kuitenkin vahva punainen fiilis. Itse pidin Galileosta, ja vasta rinnakkaismaistelu voisi kertoa, kumpi näistä olisi parempi. Takapuolituntumalla sanoisin, että Ardbogin maku on niin lyhyt, että Galileo veisi voiton. Joka tapauksessa hyvä viski Alkon n. 85 €:n hintaankin.


Ardbeg Day ja Ardbog tarjosivat ainakin itselleni mukavan päivän ja onnistuivat luullakseni vakuuttamaan myös monen epäilevän tuomaan tarjonnallaan. Esimerkiksi tislaamon viime aikojen tuotantoon lähtökohtaisesti pettynyt NAS-viskejä halveksuva ystävänikin joutui nyökyttelemään päätään hyväksyvästi Ardbogia siemaillessaan. Varsinkin, kun sitä oli lasissa kokonaisen 4cl:n verran. Toinen ystäväni oli erityisen vakuuttunut Ardbegin promotyttöjen saapikkaista. Itselleni päivän kentien vakuuttavin hetki ja merkki kokonaisvaltaisesta markkinointityöstä koettiin matkalla touhurastilta Ahveneen, kun vastaa tepasteli seuraava otus:

Joku voi tietysti väittää, että kyseessä olisi ollut random-koira, mutta yhdennäköisyys Ardbeg-hauvaan oli liian kova, jotta se voisi olla sattumaa. Jos Mickey Heads olikin palvelemassa suurempia markkina-alueita kuin piskuista Suomeamme, niin kyllä tuon koirankin lähettäminen oli ihan kiva juttu.