Viskin ilosanomaa taivahalla

Lensin hiljan Atlantin yli lomalle, ja mukaan piti toki ottaa omat eväät, lentokoneiden tarjonta kun on nykyisin sen verran heikkoa. Tarpeeton itsesensuuri on iskenyt nykyisin moneen matkaajaan ja useimmiten syyttä, sillä tiukoista nestesäädöksistä huolimatta viskieväiden mukaan otto onnistuu helposti sopivan kokoisissa samplepulloissa. Turvatarkastajia ei kiinnosta, onko pullossasi vettä vai Lagavulinia, kunhan koko on alle desin. Näin ollen olin varustautunut kolmella kuuden sentin samplepullolla ja Glencairnilla lentoa varten.

Lento menikin pitkään mukavasti ja nautiskelin viskejäni diskreetisti hieman aina lasia suojaten lentoemojen viilettäessä ohi. Jossain vaiheessa kun ruoat oli syöty ja kahvit juotu ja tunnelma perinteisesti seesteytyi, uskoin ikkunapaikan hämyn suojaavan lasiani riittävän hyvin, enkä enää peitellyt sitä. Tämä kuitenkin osoittautui jonkin ajan kuluttua virheeksi, kun ohi kulkenut stuertti pysähtyi kohdallani ja kysyi: "Sir, is that alcohol you're drinking?" Sain pelattua sopivasti korvaani höristäen muutaman sekuntin aikaa, jolloin toiseen kysymykseen jo vastasin: "It's medicine." Tähän stuertti totesi, että "yeah right". Sanoin sitten asiallisesti pistäväni lasin pois, ja homma oli sillä fine.

Kun myöhemmin kävin tutustumassa koneen saniteettitiloihin, samainen stuertti oli hoitamassa askareitaan vessan vieressä. Rupesin sitten juttelemaan hänelle kertoillen, että ei tässä tosiaan muutoin mitään, mutta kun koneessa on yleensä niin huono viskivalikoima. Kävi sitten ilmi, että kaveri oli hyvinkin kiinnostunut viskeistä, mutta samalla vielä hyvin ummikko niiden suhteen. Siinä sitten juteltiin pitkä tovi viskiasioista ja hyvässä yhteisymmärryksessä lähdin takaisin paikalleni. Tästä ei kulunut kauaakaan, kun stuertti kiikutti minulle ja matkakumppanilleni pikkuputelin Glenlivet 12:sta - ja toki viralliset muovimukit. Kyseisellä lennolla, jolla kaikki alkoholijuomat olivat maksullisia, tämä oli toki erityisen mukava ele. Siinä Livettiä siemaillessa sitten ajattelin, että vastalahja olisi paikallaan, ja päätin luovuttaa hänelle samplepullojeni jämät mukana olevia viskejä. Ne kun sattuivat olemaan mielestäni hyvä otos vähän paremmista mallasviskeistä. Rustasin myös pienen viski-infon kaverille kylkiäisiksi: (pahoittelut harakanvarpaista, mahdollisista asiavirheistä tms.)

Stuertti vaikutti kovin kiitolliselta eleestä. Tiedä sitten, uskalsiko hän niitä koskaan maistaa, mutta ilosanomaa on ainakin yritetty viedä eteenpäin. Ja opittu sen verran, että jatkossa omat juomat kannattaa suojata riittävän hyvin koko reissun ajan.