Maanantaimaistelua, extra sample: Cadenhead's 100% Islay cs, 59,6%

Noniin, arvasihan sen: liika hedelmä ymsyms. alkoi pänniä, joten illan päätteeksi piti vielä avata Edinburghissa Cadenhead'sin puljussa tynnyristä pulloon valutettu Islay-sekoite. Maistetaanpa siis sitäkin:

T: paluu kotiin, hiilisavu, hiiltynyttä puuta, suolaista salmiakkia. Ville löytää bensaa, ei kauheasti muita juttuja. suolaisen savuinen islay.
M: ensikosketus kielelle: turve. sitten massiivinen alkoholi. Yllättävänkin tuoreita vihreitä ajatuksia, basilikaa, nokkosta. Nuoren tuntuista. anis. Miellyttävä nuori Islay, ei kuitenkaan mitään erityistä. Mihin tislaamoon sijoittaisi? Pitäisi miettiä tarkemmin. Arttua ainakin mukana. 85.

Ville: suusta haihtuva alkoholi, räjähtävä. miellyttävä tynnyrivahvuisuus. pikemminkin juurevia yrttejä: oreganoa, salviviaa, pientä yskänlääkemäisyyttä, makua saisi olla enemmänkin. lakritsan juuri. Ohut ja vähämakuinen. Villen pojot: 87.

Maanantaimaistelua osa 3: Springbank 10yo, 100 Proof, 57 %

t: enemmän paluuta perusviskiin, kuitenkin kohtuullisen makea. kukkaisia nuotteja, parfyymia, neilikkaa. sittemmin lakua.
M: kuivattaa suuta isosti, alkoholi iskee, lopussa jotain makeutta, kukkeaa, niittyä. odotin turvetta tulevaksi, mutta se ei toteutunut. tynnyrivahvuus tälle viskille liikaa? Vesi pehmentää, mutta ei muuta isosti. Tuo ehkä hieman turvetta esiin. Jälkimaku pysyy jonkin aikaa, kohtuutummana, turpeisena. 83.


Ville: alkoholi levittyy suuhun miellyttävämmin kuin old pulteneyssa. lagavulin turvesavua. Villen pisteet: 83.


Ville kommentoi, että krantulla tuulella oltiin 21-kesäisen Balvenien jälkeen. Old Pulteney oli jännä, koska jakoi niin vahvasti

Maanantaimaistelua osa 2: Old Pulteney WKK499 Isabella Fortuna Cask Strength, 51 %

Jim Murrayn korruptioraamatun 2012 kunniaksi lasissa Old Pulteneyta:

t: hattaraa, sokeriomenaa, viinikumia, iloista mieltä, joku metrilakumaku, olisiko mansikka? esanssinen, Pastirol-omenaa, jotain hassua ankkalinnamaisuutta.

M: alkoholi tuntuu ensimmäisenä, Pastirol-omppu seuraa. kuitenkin alkoholi ehkä peittää alleen juttuja. alkoholi kuivattaa ja turruttaa suuta, jälkimaku makea, edelleen niitä metrilakufiiliksiä. jälkimaussa löytyy, alkoholi kantaa sitä, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Veden lisäys leikkaa alkoholia positiivisella tavalla. Tuo persikkaa (ja muita toistaiseksi tunnistamattomia hedelmiä) esiin. 89.

Villen kanssa ollaan näköjään juotu eri viskiä, joten tässä erikseen hänen nuottinsa, joita en allekirjoita:

Ville: suun kuivattavaa alkoholisuutta, kuivaa viinimäisyyttä, nahkaa, pippuria, jopa hiilen savua. Villen pojot: 78.

Maanantaimaistelua osa 1: Jura Paps, Mountain of the Sound 15yo, Cabernet Sauvignon cask finish, 46 %

Lasissa Jura Paps, Mountain of the Sound 15yo, Cabernet Sauvignon cask finish, 46 %.


V: Varsin tummanpunainen, nätti


T: Viininen, portviiniä, makeita noteseja, toffeeta, monenlaista makeaa, mutta ei hunajaa/sokeria. lupauksia jälkkariviskistä. ei välttämättä arvaisi heti edes viskiksi. Sittemmin hyvin imelä jopa.


M: kipakka alku, ei pelkästään miellyttävästi, suuta lämmittävää alkoholisuutta, sitten suutuntuma muuttuu samettiseksi. Ville kysyy, tunnistaisitko viskiksi vai luulisitko konjakiksi? Jälkimaussa jotain kivaa nahkaisuutta, tammitynnyriä, lakritsiakin? Ville: maun punaisuus vie ajatuksia pois viskistä.


Punkkutynnyri antaa jotain tähän, mutta ei toimi parhaimmalla tavalla. tanniineja löytyy, mutta eivät ainakaan pehmennä alkoholia. viinimäinen jälkimaku suuhun, joka on erikoisuuden tavoittelua, mutta ei kuitenkaan välttämättä tarpeen. 85.


Ville: viskissä on oma tyttömäinen juttu, minkä vuoksi se on jees. samoja kiksejä kuin konussa. alkoholi potkii kuitenkin liiaksi. Villen pojot: 82.


Edit: Simon fiiliksiä lisätty 18.1.2012: Hyvin konjakkimainen: voisi luulla konjakiksi sokkotestissä. Makukin konjakkimainen, hyvin hedelmäinen, sitten merellisyyttä, suolaisuutta. Aika suoraviivainen. Simon pisteet: 80.

Balvenie 21 yo PortWood

Villen maisteluja:

Kyseessä on yksi lemppariviskeistäni ei-savuisten joukossa. Toinen pullo jo menossa viskiurani aikana. Tämän toi Hollannin serkku, ja hintaa kertyi hiukan yli sata euroa (0,7l). Ei siis missään nimessä edullinen juoma, mutta eihän se tarkoita kuin alle kuuden euron ravintola-annosta. Kotona kippaaminen on siis kuin laittaisi rahaa pankkiin..

Balvenie 21 yo PortWood

Tuoksu: Makeaa nektaria, hunajaa nenäntäydeltä, taustalla mausteista kanelia ja muskottia, mutta myös jotain hyvin kukkaista. Erittäin miellyttävä tuoksu, hienostuneisuutta. Hedelmistä nousee mieleen persikka ja päärynä, mutta yleissävy kuitenkin enemmän kedonkukkamainen kuin hedelmäinen.

Maku: Aivan huikean herkullisen makea hunajasima. Minkäänlaista epämiellyttävää alkoholia ei tunnu, vain täyteläisyyttä, jopa fudgemaista pehmeyttä joka sulaa suuhun. Hedelmät tulevat nyt voimakkaammin, persikka nousee korkeimmalle. Mausteet seuraavat perässä, ja niitä onkin aimo liuta. Edelleen kanelia, mutta myös maustepippuria ja neilikkää, vaniljaakin. Pitkä jälkimaku jatkuu mausteiden ryydittämänä, ja lopuksi suuhun jää leijailemaan pähkinätoffeen sävyjä, ja aavistus tummaa viiniä - porttia kenties :)

95p

Edelleen siis maistuu Balvenien 21 vuotias. Kertakaikkisen hieno viski silloin kuin ei halua savupommia suuhunsa.

Jatketaan tähän perään 4.11.2011 Elävänpullon maistelu samasta tuotteesta (Hollannista 93e/0,7l): 

Lähtökohtana tämän viskin aikaisempaa batchia maistettu ja pidetty erityisen paljon. Tämä oli siis ensimmäinen todella maistunut ei-savuviski, jolle annoin tuolloin 96 pistettä.

T: viinimäinen, hunajaa, kypsää kirsikkaa.

M: suutuntuma kuiva, sitten hunajaa. Erittäin herkkä. Jälkimaussa lämmittävää viinimäisyyttä. Hyvä viski kyllä, mutta missä Portin aromit? Jotain pähkinää vielä löytyi, muskottia? 85.

Yhteenveto: Tämä viski oli pettymys tai sitten se ei vain tällä kertaa maistunut. Ei hintansa väärti. Perästä kenties vielä kuuluu kun tätä maistetaan uudestaan.

Piipahdus Pikkulinnussa

Perjantainen iltakävely vei Pikkulintuun. Kiva paikka, leppoisa fiilis, mutta viskit myös varsin kovissa hinnoissa. Jotenkin harmittaa: baari, jossa normikävijää riittää (paikallisia vakkareita) ja joka kutsuu porukkaa jopa matkan päästä, ja silti veloittaa perusviskeistään hetiäkkiseltään kympin / 4cl (toki halvimmat sen 7-8e/4cl). Bisset tuntuvat normihintaisilta, joten en ymmärrä, miksi viskeistä kiskotaan? Because they can? Niinpä kai. Joka tapauksessa seuraavat tuotteet viipyivät lasissa (btw, en meinannut pisteyttää, koska ei ollut paras mahdollinen makuaistipäivä, mutta pisteytin nyt sitten kuitenkin):

Springbank 10yo, 46 %

T: kesäinen, kukkainen, ruohoinen, kevyt, trooppista hedelmää, ananasta? ruusuöljyä.

M: vesimäinen, pyöreä, sitten maustetta, suutuntuma kuin vauvan pylly. harmonia. kukkaisuutta, maku kuitenkin aika pliisu. ajatus savusta ehkä mahdollista aavistaa. mintun raikkautta lopussa. 82.

Glendronach 18yo, 46 % (ville maisteli saman edellisessä entryssa)

T: uhkea tumman myskinen, sitten jotain erittäin tummanpunaista, kirsikkaa, nahkaa, joulutortun luumua, viikunaa tai taatelia?

M: kuiva, kuivattua hedelmää, muskottipähkinää? mustapippuria, hedelmää/sherryä lopussa. Alkoholin lämpöä. 84.

Caol Ila DE, 43 % (maistettu myös Edinburgh-nuoteissa)

T: ratapölkyn savu, sen jälkeen jotain kirkkaan raikasta, spearmint? Varsin mukavan pehmeä savu, fenoleja.

M: tasapainoisen öljymäinen rakenne, sitten savua ja mausteita. Meren/sataman suolaisuutta. Tasapainoinen ja hieno viski. 90.

Torstai-maistelua Sellon William K:ssa

Lyhyt esittely vieraskynän takaa: Olen tainnut osittain vaikuttaa bloginpitäjän viskiharrastuksen syntyyn, tarjoamalla kaverille omia suosikkiviskejäni hyllystäni vuosien varrella erilaisten illanviettojen yhteydessä. Parhaiten on tainnut osua Balvenien 21yo PortWood, mikä taitaa edelleen pitää kärkipaikkaa bloginpitäjän pistetilastossa. Mainio viski minunkin mielestäni. Oma viskiharrastukseni lähti liikkeelle osin sattuman kautta vuonna 2005, kun ulkomaankomennuksella ollessani tarjoutui edullinen verovapaa mahdollisuus kartuttaa pullokokoelmaa, ja samaan aikaan läheiseksi kollegaksi löytyi viskientusiasti. Viskimakuni on kohtuullisen monipuolinen - olen koulukuntaa "Joka tilanteeseen oma viski". Toisaalta arvostan savuisen suolaisia islay-viskejä, mutta myös hunajanektarimaisia speysideja, ja nyt onkin hakusessa se täydellinen tasapaino näiden ominaisuuksien välillä. Muutaman vuoden jälkeenkin olen vasta harrastukseni alussa, ja bloginpitäjän systemaattimuus ja omistautuneisuus harrastukselle on inspiroinut allekirjoittaneenkin taas uudelle entistä määrätietoisemmalle polulle mallasviskien pariin.

-Ville

Villen maisteluita:
Töidenjälkeistä maistelutuokiota vietettiin Sellon William K:ssa kolmen lasin verran. Yleisenä huomiona paikasta on ystävällinen palvelu, ja hyvä yhdistelmä sekä oluita että viskejä. Erillinen viskilista kuitenkin puuttui, joten valintaa piti tehdä pullorivejä tarkkailemalla ja hintatietoja kyselemällä. Varsinaista asiantuntijapalvelua ei tällä kertaa tiskin takaa ollut tarjolla.

Bowmore 15yo Darkest (9,7e/4cl)

Tuoksu: Karamellia, toffeeta, oranssia hedelmää, miellyttävä savu.

Maku: Kuivempi kuin odotin, suutuntuma ohuehko, seuraavilla hörpyilla makeus jo tulee perässä, kuivaa sherryä, savu kivasti taustalla, turpeisuutta myös ilman savua, kytevää risukkoa? Oikein maukas kun päästiin vauhtiin, ja lopulta suukin täyttyi ja jälkimaku löytyi miellyttävästä nektarimaisuudesta.

85p.

Bunnahabhain 12yo (8e/4cl)

Tuoksu: Pehmeä, mallasta ja tammea löytyy, savu vähemmän ja sekin aika makeaa, taustalla makeaa hedelmäkompottia, mutta myös aika pistävää lääkemäisyyttä tai tinneriä. Ei ihan nappi.

Maku: Kyllä on ohut suutuntuma, ei täytä suuta, kuiva, alkoholimaisuutta, enemmän mallasta kuin savua, epämiellyttävää lääkeyrttiä, ei mitään hedelmäisyyttä tai makeutta, paitsi maltaista(?) tunkkaista versiota. Ei oo mun viski. En uskoisi islay'ksi jos en tietäisi.

77p.

Glendronach 18yo (13e/4cl) - onkos tää muuten Speyside vai Highland?

Tuoksu: Kuivattua hedelmää, olisko luumua tai rusinaa ehkä?, todella kivaa muutakin makeaa hedelmää, sitrusta tai aprikoosia myös, jopa viinirypälettä, jokatapauksessa huippuhyvä tuoksu. Puun savua myös mukana, ja ehkä nahkaa tms. paksumpaa tuoksua. Tätä haistelee mielellään!

Maku: Sherrypommi! Huikean kuivan viinimäinen sherryaromi, täydennettynä mausteisuudella. Taustalta nousee makeutta ja rusinaa, mutta jälkimaku silti hyvin kuiva, viinimäinen, puhdasta sherryä? Varsin kiva ei-savuviski, tätä haluaisi lisää.

90p, mutta tuoksu ansaitsisi enemmän

Vierestä hyllyllä olisi löytynyt myös Glendronach 33yo, mutta olisi mennyt vähän kalliiksi..

Vierailu Glenkinchien tislaamolla, Edinburgh 21.10.2011

Glenkinchie oli käytännössä ainoa nopeasti saavutettava tislaamo Edinburghin lähialueella, joten päädyimme vierailemaan siellä. Neljän jannun porukalla taxin ottaminen oli fiksuin vaihtoehto. Hinta keskustasta oli 35£ suuntaansa. Joku kertoi, että perinteiset brittitaksit ovat kalliimpia kuin muut, joten kysyin tätä asiaa hotellin respasta: "Can you tell me if those funny looking taxis are more expensive than the normal ones?" Respa vastasi: "No, they are the same price and for us they are just normal taxis." No, hassuja olivat joka tapauksessa, mielestäni.

Taksimatka kesti puolisen tuntia ja liikkeelle päästiin heti kun kuski neuvotteli kollegansa kanssa reitistä: tislaamo oli ainakin tälle kuskille aivan uusi juttu. Perillä meitä odotti varsin mukava maaseutumaisema, ympäristö oli hyvin maatilamainen. Otimme 10£:n prokierroksen, koska salaisena toiveena oli tynnyristä-suoraan-maisteluja tai muita spesiaaliherkkuja. Mutta kattia kanssa. Ensin meidät lähetettiin yläkerran näyttelyyn, jossa oli hyvin yleisellä tasolla jotain viskifiilistelyjä ja muutama tynnyrinpalanen. Yksi mielenkiintoinen juttu näyttelyssä oli: aito tynnyri, josta näkyi läpileikkauksella se raja, jonka enkelinosuus tynnyrikypsytyksen aikana viskistä syö. Tämä haihtumisen suhteellisen määrän näkeminen oli ihan valaisevaa.

Näyttelyssä isoa roolia pitivät diageon markkinoinnin helmi, kuusi Classic Maltsia, joista Glenkinchie on yksi. Ymmärrän, että varsin mitäänsanomaton tislaamo haluaa hehkutella olevansa yksi kuudesta, mutta mielestäni tällainen jenkkityylinen markkinointi lähinnä pisti vituttamaan.

Joka tapauksessa näyttelyn jälkeen opas kierrätti meitä käyden läpi viskinvalmistuksen vaiheet. Tämä oli monelta osin hyvin valaisevaa, jos kohta osittain juttua meni ohikin oppaan erittäin vahvan aksentin vuoksi. Opas ei vaikuttanut olevan mitenkään erityisen kiinnostunut hommastaan tai suhtautunut siihen intohimoisesti, vaan "just doing his job". Esim. opastyön tärkeimpiä taitoja, läpänheitto, ei ollut tällä kaverilla hanskassa. Kun myöhemmin baarissa juttelimme, hän sanoi, että tekee vain tätä, eikä ole esim. ollut tislaamolla muissa hommissa. Pieni pettymys.

Kierroksen päätteeksi meidät vietiin baarin puolelle, jossa tarjolle tuli drami perus12yo:ta. Viski maistui aika samalta kuin miltä koko tislaamo vaikutti: bulkkikamaa. Ei huonoa, mutta ei todellakaan mitään erityistäkään. Tarjolla oli lisäksi distiller's editionia, joka oli jo selvästi parempi viski, sekä cask strengthia, joka oli myös ihan jees, mutta shopin hintoihin nähden väärissä sfääreissä. Muu kama baarissa oli perusbulkkia, lukuun ottamatta Caol Ilan DE:tä, joka olikin tuon aamupäiväreissun paras anti. naukkuja sai sen verran kun kehtasi pyytää (ehkä 10min ajan), muttamaisteluannokset olivat vain niin pieniä, että niistä riitti juuri ja juuri yhteen suulliseen. Puhutaan siis varmasti alle 1cl:sta. Ei sillä, että tuolla olisi dokaamaan pitänyt ruveta, mutta kyllä riittävän maun saamiseksi pari suullista olisi säällistä saada.

Yhteenvetona toteaisin, että tuonne menemisessä ei välttämättä ole riittävää valueta. Itse jättäisin ensimmäisenkin tislaamoreissun johonkin asiaan hieman omistautuneemmin suhtautuvaan tislaamoon. Väkeä kuitenkin tuntui riittävän, koska meidänkin ryhmässämme oli varmasti 15 ihmistä ja taxia odotellessa tuli pari muutakin isoa ryhmää peräämme.

Edinburghin tuliaiset

Mukaan Edinburghin reissusta tarttuivat seuraavat pullot: 

Signatory's Bowmore 25 yo, distilled 22.11.1985, bottled 24.11.2010, 55,8 % (89£)

(nuotit edellisissä entryissä)

 

Cadenhead's Laphroaig 16yo, 55,2 % (62£). ei maistettu. Tätä oli kuuleman mukaan jäljellä yksi pullo. Joku suomalainen oli ostanut kuusi pulloa. Kuka tunnustaa? Uskaltauduin ostamaan kohtuullisen hintavan pullon, koska Lapparit ovat olleet mieleen.

Cadenhead's Glen Ord, 57,8 % (n. 42 £) (nuotit aikaisemmassa entryssa)

Duthies Bowmore 17yo, 46 % (47£?) (nuotit aikaisemmassa entryssa)

 

Sekä puolikas Cadenhead'sin Islay-blendi tynnyrivahvuisena, jonka valuttivat tynnyristä liikeessään (22£/35cl).

Edinburgh viskiteknisesti, osa 4

Old Pulteney 17yo, 46 %

T: mehiläisvahaa?, mieto. hunajaa.

M: kohtuuterävä, mausteinen hyvinkin. inkivääriä, kukkaisuutta. 83.

Bowmore 18yo, 43 %

T: raikas, yllättävänkin nuori savu. ananasta.

M: suutuntuma aika vesimäinen, nuoren tuntuista savua ja keltaisia hedelmiä. Alkoholi rodukasta kyllä, mutta ei herätä erityisiä fiiliksiä. 82.

Balvenie 15yo single cask, 47,8 %

T: hunajaa, tammea

M: voltit tuntuvat, hunajaa, persikkaa. maku kuitenkin varsin lyhyt. Maustetta. Messevä ei-savuviski. Tasapainoinen, Sauternes-tyyppisyyttä, kanervahunajaa, kukkainen. 85.

Bowmore 15 yo darkest 43 %

T: pähkinää, paahdettua sokeria, sherryä

M: kuiva tammisuus yhdistettynä sherryyn ja turpeeseen. Alkoholi potkii miellyttävästi. 86.

Yhteenveto reissun viskiannista

Iloisimpia yllättäjiä olivat Caol Ila ja Bowmore. Caol Ilan kohdalla kyseessä oli pitkälti "viimeinen mahdollisuus" normi12yo:n tuottaman pettymyksen vuoksi. Maistetut DE ja CS olivat herkkuja ja siirtyvät ilman muuta ostoskoriin seuraavalla kerralla kun serkku tulee Hollannista kyläilemään. Bowmore tarjosi reissun hienoimman viskikokemuksen (25yo Signatory, maksoi muuten 10£/25ml) ja sitä seurasivat varsin messevät Signatoryn 16yo ja Duthiesin 17yo, joista jälkimmäinen tuli tuliaiseksi. Signatoryakin etsin, mutta en löytänyt.

Yleisesti ottaen olin pettynyt kaupungin viskikauppoihin: hyvin turistinen meininki eivätkä hinnat kannustaneet ostosten tekoon. Viskikaapissa mainostettu Robert Graham's Whisky-Cigar shop oli iso pettymys: kassalla kaksi täysin turistia eikä palvelua tahi omia pullotteita halutuilla spekseillä löytynyt. Kuvaavaa on, että kun kysyin Islay-alueen tislaamoilta IB-pullotteita mieluiten tynnyrivahvuisina, halusivat maistattaa Big Peatia.

Cadenhead's oli jo parempi meininki, mutta tuonnekin menisin mieluiten esim. heti heidän avattuaan, jotta väellä olisi aikaa palvella. Erityisen suurta intoa esittelyyn ei ollut ja tuntui, että raha ei kovin ahnaasti kelvannut. Olisi ehkä itse pitänyt tietää vielä enemmän jutuista.

Bowbar oli huippubaari, jossa kävimme kahtena iltana kolmesta ja olisimme menneet viimeisenäkin ellei turnausväsymys olisi iskenyt. Aika lähellä täydellistä baaria ja sijainti myös mukava. Summa summarum, kiva viskimatkakohde ja kaupunki muutenkin, mutta ihan puhdas viskimatkailija joutuu myös hieman näkemään vaivaa ja etsimään mestansa.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 3

Duthies Bowmore 17 yo, 46 %

T: kuivempi, terävämpi kuin signatoryn 16 yo.

M: Kuiva, pikkurisuilla poltettua sateisen sään nuotiota. Alkoholi tuntuu täydellisesti! Tämä löytyi myös tuliaisiksi (n. 47£). 89.

Bruichladdich Octomore 3.1. 152ppm, 59 %

T: mäntyinen puu/savu, vahva alkoholi

M: tolkuton alkoholisuus, yletön savu, ei paljon jälkimakua. (tämän kohdalla oli jo kiintiö täynnä, joten pisteet johtuvat osittain siitä, ettei enää pudonnut). 74.

Cadenheads Glen Ord 15 yo CS, 57,8 %

T: raikasta hedelmää, ananas?

M: kuivaa savua, alkoholia, mukava turpeisuus lopussa. Ananasta, anista. Pitkä ja huippu jälkimaku! Tämä löytyi myös tuliaiseksi (n. 42£) 90.

Signatory Bowmore 25yo, distilled 22.11.85, bottled 24.11.2010, 55,8 %

T: kuiva puu, pekoni, suolainen possu, W Bow kadun ikkunassa olleen possun nahka (!), merisuola. Tuoksu aika lähellä täydellistä. Hedelmää ei kerta kaikkiaan löydy. Alkoikin jo ne frutat vituttamaan.

M: kertakaikkinen tasapaino, possu maistuu, hetken päästä hedelmät seuraavat pinnan alta. Loppumaku hienostunut, hento savu, ananasta, ruohoisuutta, peuraa. Tasapainoinen ja kaunis savu. Reissun ykkösviski. Tämä löytyi myös tuliaisiksi, tosin 2011 pullotettu n. 51% versio (89£). 95.

Dalwhinnie Distiller's edition, 43 %

T: Sherryä, kukkaa, hunajaa

M: mieto, vesimäinen, antikliimaksi edellisen Bowmoren jälkeen. Jälkimaku yrittää jotain, mutta heikkoa on. Sherryä hieman. Mausteita. 70.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 2

Ardbeg Uigeadail, 54,2 %

T: kuiva savu

M: samaa savua, kuitenkin aika yksioikoinen. Parempi kuin Corryvreckan (maistettu siinä sivussa kaverilta, ei nuotteja). 83.

Springbank 15 yo, 46 %

T: toffeeta, keltaisia/oransseja hedelmiä

M: Terävä, mukava HP-mainen jälkimaku. Normimaku monipuolisen mukavan hedelmäisen mausteinen. 87.

McPhails Bunnahabhain 1991, 43 %

T: hedelmää, piilevää savua

M: semipliisu, vesimäinen, sitten hedelmää, loppumaussa pehmeää toffeeta, mietoa turvetta, kahvia. 85.

Caol Ila unpeated CS, 57,6 %

T: vaikea löytää mitään

M: suuta kuivattava alkoholi iskee, sen jälkeen lämmittävä maan maku. Erittäin tasapainoinen ja hyvä viski! Pisteet kenties hieman yläkanttiin, ei-savuviskiksi hyvä. Jälkimaku on jees. 87.

Kilchoman 2011 spring release, 46 %

T: Hiiltä, palanutta autonrengasta

M: kuiva hiili, nuotiota, yksioikoinen, mutta hyvää. 84.

Signatory Bowmore 16yo, 46 %

T: Persikkaa, varsin hedelmäinen, myös kuivattua hedelmää. 

M: tasainen öljy + alkoholia, miellyttävä suutuntuma, suun täyttävä täyteläisyys. Jälkimaussa tulee hieman kaakaopapua ja turvetta. 91.

Edinburgh viskiteknisesti, osa 1

Listataan Edinburghissa 20-23.10.2011 maistetut viskit.

Caol Ila CS, 59,2 %

T: yllättävän hedelmäinen, alkoholia

M: Öljyinen, hedelmää seuraa miellyttävä savu ja töpäkkä alkoholi. Kahvipapua jälkimaussa. Suutuntuma erittäin mukavan öljymäinen. Vesitilkka tuo esiin epämiellyttävää lääkemäisyyttä. Jälkimaku herkku. Ostoslistalle. 91.

Bowmore Tempest

T: siirappia

M: varsin öljymäistä, sitten nousee vahva alkoholisuus. Terävämpi kuin Caol. Vesi pehmentää. 88.

Laphroaig CS, signatory 1995/2011, 57,4 %

Hyvä kokonaisuus, kuivaa savua, jälkimaku varsin pehmeä ja seuraa tuoksua. 90.

Laphroaig 2000 signatory 9yo, 46 %

T: miellyttävä savuviski, sikarilaatikkoa.

M: öljymäinen suutuntuma, kipakka alkoholi iskee sitten, kukkaketoa. jälkimaku on kesy, mutta pitkä ja miellyttävä. 88.

Bruichladdich 17yo, rum finish, 43 %

T: sokeriruokoinen, rommi tuntuu

M: Karibian hedelmiä, ananasta, persikkaa, muitakin oransseja hedelmiä. Alkoholi hyvin mietoa, vieno pillukarvan maku jälkimaussa. Mukava hedelmäviski. 84.

Glenkinchie Distillers Edition, 43 %

T: sherryä

M: kuivempi, vivahteikkaampi kuin normiGlenkinchie, aromikas, hedelmää. Hyvä viski, mutta ei hintansa väärti (tislaamolla 46£) 86.

Glenkinchie CS, distillery only

-Vahva aromikas, alkoholi nappaa kivasti kiinni aamudarraan. Maistettu tislaamolla kärpäsenpaskan kokoinen annos, joten vahvoja nuotteja ei saanut ylös. Olisi kuitenkin ollut hieno viski, mutta hinta (muistaakseni 80£) oli posketon.

Caol Ila Distiller's edition, 43 %

Tuoksussa savua, maku kuiva, ei niin öljymäinen, oikein hyvä! Ostoslistalle. 92.

Vertailu: Ardbeg 10yo 46 %, Ardbeg Alligator 51,2 % Kintra Caol Ila CS 62,6 %

Edinburghin suurimpia positiivisia yllättäjiä oli Caol Ila, jonka DE ja CS toimivat erittäin hyvin. Nyt lasissa yksityisen pullottajan Kintran tynnyrivahvuinen versio.

Sitä ennen kuitenkin testataan Ardbegit, joihin maistajilla on kaksijakoinen suhde: TEN on allekirjoittaneen parhaita viskejä, mutta niin Uige, Corry kuin Alligatorkin ovat olleet pettymyksiä. Tämä on siis "viimeinen mahdollisuus" Ardbegille. Villelle Ardbegille tyypillinen savu ei ole ollut se suosikkisavunmuoto.

Ardbeg 10yo 46 %

T: samettia, puusavua, makeutta, hieman hiilisavua, jotain tummaa ylikypsää hedelmää, erittäin miellyttävä ja tasapainoinen savuisuuden ja hedelmän yhdistelmä. alligatorin jälkeen yrttimäiset lääkemäisyydet lisääntyivät. sinisyyttä, muovisuutta löydettävissä kahden muun jälkeen.

M: palanutta puuta, mieletön rakenne! sitten turvevaihe, mausteet seuraavat perässä. hedelmääkin löytyy, oransseja hedelmiä. hieman suuta kuivattava. jälkimaku kohtuullisen lyhyt, ehkä mausteisuutta hieman ja hedelmänkuorta. täsmennetään jälkimausta: ei laphroaig-maista pitkää uutta turpeisuutta, mutta kuitenkin erittäin mukava jälkituntuma suuhun. 90 (ville 84).

Ardbeg Alligator 51,2 %

T: alkureaktio: ei oikein irtoa mitään. sitten savu häilyy jossain taustalla. savu hieman turpeisempi kuin kympissä. sen jälkeen paistettua serranoa. kanervaa. tuoksusta on kyllä ajan kanssa löydettävissä juttuja. auttaneeko lasissa olo, koska uusia juttuja alkaa löytyä? --> kympin jälkeen maistettua jotain toffeenomaista.

M: hyvin tumma suutuntuma, sopiva öljymäisyys, pähkinää, nugaata, alkoholi potkaisee vasta hetken kuluttua savun ryydittämänä. tuttu kuiva ardbeg-savu, puuta, hiiltä, seuraa. loppumaku vähemmän mausteinen, enemmän turpeinen kuin kymppi. moniosainen makumatka suussa. erilainen viski. --> caol ilan jälkeen erittäin messevä, nahkaa, miellyttävää savua, huikea kokonaisuus, jossa maku balanssissa. loppumaku erittäin miellyttävä, makeaa pähkinää, miellyttävää savua. Pisteet voisivat olla korkeammatkin, jos tuoksu olisi voimakkaampi. 93 (ville 85).


----
LISÄYS 19.12.2011: Maistettu Kampin Teerenpelissä Alligator uudemman kerran (4 € / 2cl):

Tuoksussa tummaa suklaata, savua, ratapihaa. Kertakaikkiaan valloittava.

Maussa hieman suuta kuivattavaa savua ja alkoholia, mutta kuitenkin riittävästi öljymäisyyttä ja rakennetta antamaan hyvin monipuolisen suutuntuman. Jälkimaussa kahvia ja joulumaisia mausteita (kanelia?). Ilman muuta tyrneä ja voimakas viski. Nauttisin tätä talvisella laavulla nuotion ääressä revontulien loimussa ja susien (tai krokodiilien?) ulvoessa taustalla. Viskin tasapaino voimastaan huolimatta hämmentävää. 95.

----

Kintra Caol Ila CS 62,6 %

T: kuivattua hedelmää, savuakin. alkoholi ei iske päälle. siirappia, poltettua sokeria. ei erityisen monipuolinen. öljymäisyyttä, jotain samaa kuin 12 yo:ssa (lääkemäisyyttä), ei hyvällä tavalla.

M: öljymäinen rakenne, suun kuivattava tanniinisuus jota seuraa töpäkkä alkoholi. taustalla seuraa kuitenkin aika miellyttävä savu. jakaa alkoholin hieman epäonnistuneesti. polttaa kielen etuosaa mutta ei täytä suuta. alkoholisuus balkanilaisen paloviinan sävyistä. vesitilkka tuo juttuja esiin: lääkeyrttimaisuutta, katkeroa. loppumaussa kaakaopapua/suklaata. Vesi loiventaa, mutta ei välttämättä paranna. alkoholi joka tapauksessa käyttäytyy väärin. --> lopulta pelotti ottaa siemaus alkoholisuuden takia. jälkimaku silti aika kiva. Jos alkoholi käyttäytyisi eri tavalla, niin pisteet olisivat voineet olla aivan toista. 83 (ville 82).

Yhteenveto:

Alligator lunasti paikkansa ja normiTEN maistui yhtä hyvältä kuin ennenkin. Villestä ei saatu Ardbeg-miestä, mutta allekirjoittanut lupaa kyllä jatkossakin kokeilla näitä. Yleisfiiliksenä on, että allikaattori antaa entistä enemmän hieman kultivoituneemmalle viskisuulle: ehkä siis mentiin hieman meidän maistajakykyjemme ylärajoilla.

Bunnahabhain 12yo, uusi versio, 46,3 %

V: yllättävän tumma, kuparinen, vaikka on värjäämätön

T: kipakkaa alkoholia, jotain hedelmää, piilevää raikasta savua, fenoleja, pippurista appelsiinisuutta, sitrushedelmää.

M: tuore savu nousee ensimmäisenä. tätä ryydittää mukava hedelmä, varsin tasapainoinen kokemus! mukavalla tavalla terävä suutuntuma. lupaava viski, mutta jotain ehkä puuttuu. 86.

M (9.11.2011 uusintamaistelu): suutuntuma hyökkäävä, mausteet ja savu sekä hedelmäisyys eivät muodosta jatkumoa, vaan ovat olemassa omina irrallisina kokonaisuuksina. 83.

Old pulteney wk499 Isabella fortuna, cask strength, 52%

T: makeutta, hunajaa, vaniljaa, alkoholia, tervaleijonaa,

M: vahva alkoholi tuntuu, mandariinia, suutuntuma miellyttävän öljymäinen, tasapainoinen. vesitilkka tuo esiin jälkimakua, tammea. ilman vettä: 87 veden kanssa: 88.

Dalwhinnie 15yo, 40%

T: nahkaa, kuivattua hedelmää, toffeeta?, hyvin aromikas,

M: appelsiinia, mausteisuutta, varsin tyrneää alkoholisuutta. jälkimaussakin löytyy. tammitynnyriä? perusviskin makua, jossa on kuitenkin hedelmää. jotain ei niin miellyttävää terävyyttä, rautaa. suutuntumakaan ei ole tällä hetkellä paras. 77.

Edinburghin kokemuksia innostuneen amatöörin silmin

Kirjoittanut: Ville.

Lokakuun lopussa toteutettiin Poikain Viskimatka koleaan Edinburghiin. Matkan innoittajana toimi luonnollisesti viski, mutta kiihdyttäjänä halvat lennot, joten loma-agendalla oli myös perinteistä City Getaway'ta. Koko matkaseurue oli kuitenkin eritasoisia viskientusiasteja, joten suuri osa matkasta oli puhtaasti viskinmaistelua eri muodoissaan. Ohessa hajanaisia huomioita kaupungista niin viskinmaistelijan kuin kaupunkilomailijankin silmin.

- Läheskään kaikki skotit eivät ymmärrä viskien päälle: Vaikka useat ravintolat mainostavatkin vähintään 40 mallasviskin valikoimaansa, ei se tarkoita vielä sitä että baarimikko itse ymmärtäisi juomien päälle, tai että käytössä esimerkiksi olisi hyvät lasit. Varsin yleinen lasivaihtoehto on ylhäältä hiukan kapeneva tumbler, mikä ei toki ole aivan surkea lasi viskille, muttei glencairnin tai snifferin veroinen. Pyydettäessä jossakin paikoissa saa glencairnin, joten kannattaa kysyä. Baarimikkojen asiantuntemus oli harmillisen harvoin kovin suurta, eikä matkan aikana tullut vastaan kuin pari kertaa todellinen yhdistelmä asiakaspalveluhenkeä ja viskiasiantuntemusta.

- Hyvä vinkki paikan arvioimiseen on mennä tiskille, ja pyytää saada lukea mallasviskilistaa ("list of single malts"). Jos tälläinen ylipäätään löytyy, on se hyvä merkki. Samalla kun sitä lukee, voi sitten kuikuilla tiskin ylitse että löytyykö glencairneja lasivalikoimasta. Jos molemmat ennakkoehdot täyttyy, voikin jo vähän haastatella baarimikkoa hänen suosituksistaan vaikkapa independent bottlingsien suhteen. Parin lauseenvaihdon jälkeen onkin jo selkeä kuva siitä kannattaako pubiin jäädä, vai ottaako vaikkapa vain pikkupintin olutta ja jatkaa matkaa. (Olut on aina halpaa ja myös niitä kannattaa briteissä ollessa vähän maistella, jos ei muuten niin nestetasapainon varmistamiseksi.)

- Parhaat viskibaarit löytyivät joko ennakkosuositusten perusteella - Bow Bar on valittukin kaupungin parhaaksi viskibaariksi, ja siellä viihdyimme mainiosti - mutta ihan vain kiertelemälläkin. Baarimikot hyvissä paikoissa voivat suositella muitakin paikkoja, samoin viskikauppojen myyjät. Yllätyksiä löytyi niin myönteiseen kuin kielteiseenkin suuntaan. Vietimme mm. Rose Streetillä mainion hetken viskiä mainostamattoman pikkubaarin tiskillä baarimikon maistattaessa meille mm. Auchentoschanin New Makea ja kertoillessa kaupungin viskiskenestä. Toisaalta samaa katua eteenpäin,  200 mallasviskin valikoimaan mainostaneessa baarissa (nimi enteilevästi paikallisella kielellä "Likainen K*kkeli"), baarimikko ei ymmärtänyt viskeistä mitään ja kaatoipa vielä lasiin tilauksen vastaisesti Caol Ilan 12v:tä CS:n sijaan - laskuttaen toki CS:n hinnan.. Bow Baria voi hyvällä omalla tunnolla mainostaa viskin ystävälle. Erittäin hyvä lista missä paljon Independent-pullotteita, ja asiantunteva henkilöstö joista osa erittäinkin kiinnostuneista muistiinpanoja rustaavista ulkkareista, ja kyselivät mielellään noteseja ja kommentoivat omia suosikkejaan.Itselleni viihtyisin kokonaisuus oli kuitenkin varsinaisten viskibaarien ulkopuolelta Queeens Arms -pubi Frederick Streetin ja Thistle Streetin kulmassa: Todella viihtyisä kirjastomainen baari, erittäin hyvä ruokalista, ystävällinen palvelu, ja hyvää olutlistaatäydensä aika lyhyt, mutta monipuolinen viskilista, missä erikoisuuksiakin oli tarjolla.

- Kritiikistä huolimatta valikoima peruspubissakin on usein miellyttävä, ja hinnat joitakin kymmenyksiä Suomea halvemmat. Valtaosa mallasviskeistä osuu hintaluokkaan 3,6 - 5,5 puntaa, ja reilulla viidellä punnalla saa useimmiten jo erittäin hyvää juomaa. Toki laadusta pitää täälläkin maksaa, ja 8-10 punnan hintaluokassa liikutaan, kun halutaan juoda yli 15 vuotiaita tai muuten ekslusiivisempia juomia. Hyvän valuen omaavat juomat olivat pääsääntöisesti Inpedendent-pullotteita tai cask strenghtejä, joko sen vuoksi ettei niitä Suomesta saa, tai koska alkoholivero ei samalla tavalla nosta tuotteen hintaa väkevyyden kasvaessa. Annoskoko dramille (skotiksi viskiannos) on useimmiten 35ml, mikä on varsin hyvä kokoluokka maisteluun. Pyydettäessä saa myös 25cl annoksia, mutta niitä ei erikseen mainosteta.

- Itse en kaupungin viskikaupoista kauhean paljon perustanut. Turistirysämäisyys paistoi, ja muovipikarista viskien maistaminen ei yksinkertaisesti ole oikein sen väärtiä, että varsin hinnakkaita erikoispullotteita tulisi erikseen mieli ostaa. Raikkaan poikkeuksen tähän teki Cadenhead's -pullottamon flag ship store, jossa miellyttävä ilmapiiri ja hyvä valikoima ja rentous maistattamisessa esiintyi edukseen. Heillä on myös mukavasti pari omaa blended-tynnyriä kaupassa esille, mistä he pullottavat suoraan asiakkaalle tilauksesta juomaa. Ja loppukaneettina esillä ollut kyltti "Unantended Children Will Be Sold To Slaves" nostaa virtuaalisen facebook-peukun minulla pystyyn. Cadenhead'silta hieman alaspäin vasemmalla puolella Royal Milea oli myös erittäin mukava pubi, jossa maistoimme reissun parasta viskiä, Signatoryn 25yo Bowmorea.

- Muuta tekemistä kaupungissa on lähinnä maisemien ja arkkitehtuurin katselu, oluen juonti mukavissa pubeissa sekä pubiruoka eri muodoissaan. Hintataso on kohtuullinen, mutta toki keskeisillä turistireiteillä osataan hintoja nostaa punnalla-parilla perushintoihin nähden. Lähtökohtaisesti kuitenkin hinnat ovat perusruoalle hiukan Suomen hintoja alhaisemmat, ja oluelle merkittävästi alhaisemmat. Varsinaista säästömatkailua ei Edinburghissa kuitenkaan voi harjoittaa. Paikallinen kasino ansaitsee erityismaininnan, sen pokeritarjonta oli erittäin hyvä - edulliset sisäänostot ja syvät struktuurit turnauksissa, ja pienin käteispeli alkoin 0,5 - 1 £ blindeilla. Pöytiä oli parikymmentä, ja torstai-iltanakin käteispöytiä oli neljä auki.

Vertailu: Talisker 10yo, 13yo DE, 18yo & 25yo

Neljä Taliskeria rinnan. Lähtökohtina itselläni tuttu vain peruskymppi. Kaverilla aikoinaan maistettu 25yo paras koskaan maistamansa viski. (julkaistu aikaisemmin viskikaapissa).

Talisker 10 yo

t: petrolia, jotain semiepämiellyttävää
m: suola osuu kielelle ensin, merellisyys seuraa. varsin terävä. kuitenkin aika makea, sokerinen. jälkimaussa lievä turve joka on kuitenkin aika lyhyt. (82 & 83 pistettä.)


Talisker distiller's edition, 1993/2006

t: hedelmäisempi, karamellinen,
m: tasapainoinen, miellyttävän öljymäinen rakenne. kaikkea sopivasti. hedelmäinen, ei kuitenkaan savuinen. selkeästi pidempi jälkimaku. turpeisuus tulee vasta siellä. highlandparkmaista makeutta aluksi, ja sen jälkeen turvetta. HP:ssa vain näitä molempia on enemmän. (81 ja 91 pistettä.)


Talisker 18 yo

t: suola ja savu takaisin. ei enää hedelmää
m: rakenne korostetun öljymäinen. savua ja alkoholisuutta löytyy. kuitenkin harmillisen yksiulotteinen. jälkimaku on kyllä hyvä, mutta kovin lyhyt. Hulahtaa nopeasti ohi, vaikka suuntäytettä kyllä riittää. (86 & 86 pistettä.)


Talisker 25 yo, pullotettu 2005.

t: kompleksinen, yrttinen, tuoksultaan selkeästi alkoholisin. jotain mukavaa autonkumimaisuutta/bensaa?
m: mieletön hyökkäys suuhun. loistava balanssi öljyn ja terävyyden välillä. isoa mausteista, eikä mitään epämiellyttävää. Tynnyri, tammisuus ja juurevuus maistuu. suolaa, tyrskyä. Rakenne aika täydellinen. jälkimaku kuitenkin kerta kaikkiaan puuttuu. suun täyttävää alkoholisuutta. (90 & 92.)


Yleisfiilis: hyviä viskejä, mutta jälkimaun puuttuminen yleinen vaivaava ongelma. semiyksioikoisuus muissa paitsi DE:ssa. de:ssä vähän yritystä. eivät välttämättä kutsu maistelemaan ja ottamaan uusiakin naukkuja. Hinta-laatua mietittäessä paras se oli mielestäni 10yo:ssa ja ehkä DE:ssä. 25yo olisi ollut huippua, jos jälkimaun puolella olisi tullut vielä uudet nousut. Nyt niitä ei tullut.

___________________________________________________________________________

EDIT 23.4.2012: Erkan nuotit kolmen Taliskerin rinnakkaismaistelusta: 

 

Kilchoman winter 2010 release, 46 %

T: palanutta autonrengasta, ei puun savua, mutta jotain muuta savua. valopetrolia, tinneriä, mutta miellyttävällä tavalla

M: kuiva, hiilen savua, savusaunaa, katajaa, jälkimaku lämmittää. varsin pehmeä. taikajimillä sytytettyä nuotiota. sama savuaromi jatkaa. tuoksun häivähdys löytyykin mausta aivan uusissa lukemissa. 88. (ville: 86)

Vertailu: Lagavulin 16 yo, 43 % ja Lagavulin 1995/2011 Distiller's Edition, 43 %

Vertailussa peruslaga ja DE 2011. Lähtökohtana peruslagalla hankittu viskiherätys. Nuoteissa kahden henkilön fiilstelyjä ja lopuksi pisteet (tämä vertailu julkaistu myös viskikaappi.netissä)

lagavulin 16yo, 43 %

t: turpeinen, kuiva hedelmä, (makeakin)

m: turve heti alkuun isosti kehiin. kuivatut hedelmät seuraavat, savua. suutuntuma varsin ohut. jälkimaku lääkemäinen (fenoleja). ei pelkästään positiivinen lääkemäisyys. kompleksisuutta ei ole, yllättävän nuoren makuinen ikäänsä nähden. Varsinkin DE:n jälkeen varsin pliisu ja yksioikoinen. (80 & 83)

lagavulin 1995/2011, DE 43 %

t: savuisempi, kuivempi, sinistä savua

m: suutuntuma öljymäisempi, pehmeämpi, turve vähempi. hedelmää löytyy. hedelmässä appelsiinia. miellyttävä, viipyilevä, joskaan ei erityisen voimakas jälkimaku. hyvä, tasapainoinen viski. (91 & 91)

Glenmorangie 18yo, 43 %

Maistettu Espoon Gallow's Birdsissä 9/2011.

T: Raikas, vihreää ruohoa, mandariinia

M: raikas, suun täyttävä, kesäisyys. Hento, erittäin miellyttävä turpeisuus seuraa. --> todella kevyt, mutta toisaalta kompleksinen viski, jossa hieno turpeisuus jälkimaussa! 90.

Edit: Maistettu uudelleen Olutravintola Viidessä pennissä 30.11.2011. Hinta: 4,5 € / 2cl.

T: Makea miellyttävä sherryisyys

M: Suuntäyttävää punaista makeutta, kuivahedelmää. Sopivaa terävyyttä. Hieno pirtsakka rakenne! 88.Tätä voisi hyvin harkita ostoslistalle.

Villen kommentit: Kiva sherry, mutta täytemaut puuttuvat. 83. (toim. huom. todettakoon, että Villen täytemakujen puuttuminen saattoi johtua alle nautitusta Chez Dominiquen kuuden ruokalajin maistelumenusta viineineen.)

Edit: Maistettu uudelleen Olutravintola Viidessä pennissä 6.1.2012. Hinta: 4,5 € / 2cl.

T: Hunajaa, terävämpi ja hyökkäävämpi kuin Macallan Fine Oak 18yo. Alkoholi tuntuu nenässä. 

M: Suuntäyttävyyttä ja kipakkaa mausteisuutta. Mandariinia. Pientä suunkuivattavuutta. Kuitenkin hieman yksioikoinen. Jälkimaussa sherryisyyttä, joka on kyllä miellyttävää. 86.

Edradour Straight from the Cask 11 yo, portwood finish, 56,3 %

Maistettu Espoon Gallow's birdsissa 9/2011. 

Ennakko-odotukset: Port-viimeistelyä kohtaan oli kovat odotukset, koska Balvenien 21yo portwood oli niin mahtava kokemus.

T: Hedelmää, tuoksu kuitenkin aika piilevä. Maapähkinäöljyä. Port ei tunnu, mikä on valitettavaa. Ei voi verratakaan Balvenieen. --> Vesi tuo tuoksua hieman esiin. 

M: hedelmää, sen jälkeen kuivaa, vahva alkoholi iskee hyvällä tavalla. Tasainen, messevä, ei hassumpi. 86.

Caol Ila 1990/2005, MacKillop's Choice, 58,6%

Caol Ila 1990/2005, MacKillop's choice, 58,6%, maistettu Espoon Gallow's Birdissä 9/2011:

T: öljyä, petroolia

M: suuta kuivattava, alkoholisuus iskee, suun täyttävä täyteläisyys, myös jälkimakua löytyy semisti. Jos jälkimakua olisi enemmän, tämä olisi huippu. 91.

EDIT: Maistettu uudestaan Gallow's Birdsissä 10.1.2012. Katsotaan, onko maku muuttunut. (hinta: 5 € / 2 cl)

T: Kuivaa hiilen savua, sytytysnestettä

M: Pehmeä suutuntuma, kuin samettia. Sitten alkoholisuus, jota seuraa miellyttävä toffeemainen maukkaus. Veden lisäys tuo hedelmää esiin, mutta peittää jälkimakua. Jopa parempi ilman vettä, koska pehmeys on niin valtaisaa. Huikea viski! 94.

Viskien numeroarvostelusta

Tässä blogissa viskit pyritään pääsääntöisesti myös arvostelemaan numeerisesti asteikolla 0-100. Miksi? Koska se on hauskaa. Vaikka arvosanan antaisi täysin hatusta, (ei siis esim. eroteltuja ominaisuuksia nenän, maun, jälkimaun jne. kesken) on hämmästyttävää, kuinka helppoa tiettyyn arvosanaan päätyminen oikeastaan on. Tietty viski vain tuntuu siinä nimenomaisessa tilanteessa tietyn arvoiselta. Toki pisteet eivät ole välttämättä vertailukelpoisia, koska maisteluolosuhteet ja "päivän kunto" vaihtelevat, mutta antanevat silti kuvaa. Toisaalta on myös mielenkiintoista nähdä, kuinka annetut pisteet samalle viskille vaihtelevat eri maistelukerroilla. Viski elää, siitähän olikin jo puhetta.

Pisteiden antamisella on myös toinen tarkoitusperä: yhtä lailla vailla vakavia tarkoitusperiä haluaisin laittaa omistamani viskit paremmuusjärjestykseen. Mahdoton tehtävä? Toki. Mutta siinä riittää sitten puuhasteltavaa. Ja aloitteleva viskinharrastaja haluaisi herkästi kysyä kokeneemmalta, kumpi kahdesta pullosta kannattaa ostaa. Tähän pitää mielestäni osata vastata jotain. Perusteltuna tietysti.

Viskien pisteyttäminen on siinä mielessä vaikeaa, että maistelua tehdään harvemmin sokkona. Tällöin ennakko-odotukset voivat vaikuttaa makukokemukseen. Se on osa haastetta. Ja loppupeleissä antamani pisteet ovat vain yksi mielipide viskien paremmuudesta. Tuntuu siltä, että aika hatusta se Murraykin viskiraamatussaan noita vetää.

Pisteytykset on merkitty myös tageihin. On siis mahdollista etsiä esimerkiksi kaikki 90 pistettä saaneet viskit.

Highland Parkit vertailussa

Tarjoutui mahdollisuus maistella rinnan kolmea perusluokan Highland Parkia. Keskimmäinen on Lissabonin lentokentältä ostettu (n. 40e) taxfree-pullo. Lopussa annetut pisteet.

highland park 12yo, 40 %:

Tuoksu: hedelmää, raikas, pommac, toffeeta,

Maku: kuiva ensimaku, päärynää, turve alkaa potkia jo aika pian. yllättävän kypsä alkoholisuuden määrä. jälkimaussa myös maustetta. toisella maistolla terävämpi kuin 1998. jälkimakuakin löytyy. koko elämys ylipäänsä raaempi ja nuorempi kuin 18yo. alkoholia saisi olla enemmän. 86.

Highland park 1998/2010 travel retail, 40 %

Tuoksu: sulkeutuneempi, miedompi, tummempi, häilyvää turvetta, jotain epämiellyttävämpää tärpättiä, fenoleja.

Maku: selvästi öljymäisempi rakenne, kuitenkin jotenkin tympeä. hp-maisuus häilyy, mutta taustalla. 81.

Highland park 18yo, 43 %

Tuoksu: rikkain, kompleksinen, yrttinen, aromikas, hedelmistä kypsin, myös voimallisuutta.

Maku: sopiva öljymäinen rakenne, jota siivittää mausteisuus ja raikkaat hedelmät. jälkimaussa suun täyttävä turpeisuus. toinen maisto: ananaisuutta. 92.

Loppukaneetti: Highland park 18 yo on parhaita viskejä, joita olen maistanut. Sen myötä heräsi mielenkiintoa myös vielä parempien HP:iden maistamiseen.

-----------

EDIT 1.10.2012: Nyt kun noita "vielä parempia HP:ita" on maistettu, tuli maistettua myös 18yo ajan kanssa uudelleen. Se herätti seuraavia tuntemuksia:

Highland park 18yo, 43 %

Tuoksu: maanläheistä mausteisuutta, inkivääriä, vaikea sanoa, taittuuko keltaiseen vai punaiseen päin. Jopa jotain karkkista makeutta. Kovaa hedelmää.

Maku: Hyvin tasaisesti suuhun levittyvä maanläheisyys, jota hennon mausteisen kihelmöivä alkoholisuus seuraa. Kuivunut naava tai sen suuntainen turve on tälle se ominaisin maku. Ei olla siis keltaisissa eikä sen kummemmin punaisissa tunnelmissa. Kihelmöinnin voi nähdä olevan myös merellistä suolaisuutta. Jälkimaussa suuhun jää pehmeä tupakkainen ja sikarilaatikkoinen turpeisuus, josta myös nugaan tuntemuksia voi löytää. Jälkimaku on todella pitkä. Tämä on suoraviivaisempi kuin 21yo, ja enemmän keskittynyt jälkimakuunsa. 90.

Mistä kaikki alkoi

Viskit ovat olleet viime vuosina kovasti huudossa, joten allekirjoittaneelle kävi perinteiset: kaverien puheissa alkoivat nämä mallasjuomat toistua sillä frekvenssillä, että kiinnostus heräsi. Periaatteeni on ollut, että jos kovin moni intoilee jonkin nautintoaineen perään, se on todennäköisesti objektiivisemminkin hyvää ja sitä siis kannattaa maistaa ja jopa opetella tykkäämään.

Ensimmäinen ostamani viski oli Glenfiddich 12yo (35cl). Ei sytyttänyt. Kyllähän siitä varmasti humaltui, mutta mitään erityistä en tuosta saanut irti. Samoihin aikoihin laivalta tarttui mukaan myös Chivas Regalin perusputeli, jonka jättämä muistijälki on yhtä mitätön (tyhjäksi nuokin tosin saatiin, joten jotain käyttöä niillä sitten kuitenkin ilmeisesti oli). Mutta sitten: uudenvuoden aatto Tallinnassa 31.12.2010. Alkuun herkulliset neljä ruokalajia Kohvik Moonissa ja jälkiruoan jälkeen listan kallein viski, Lagavulin 16 yo (6e/4cl). Enkelit ja Anna Eriksson lauloivat taustalla kun Laga valloitti tuoksullaan ja tyrnevällä maullaan. Kyseessä oli kertakaikkinen herätys, jonka jälkeen viskit ovatkin kuuluneet enemmän tai vähemmän viikottaiseen ohjelmaan.

Toki Laga viitoitti tietä Islayn saaren suuntaan ja savu ja turve ovat olleet suurimpia suosikkeja sittenkin. Mitä enemmän maku kuitenkin on kehittynyt, sitä enemmän on oppinut arvostamaan myös muita vivahteita. Vertaisin tätä viinipuolen mieltymykseeni punkkuihin: valkoisissa on löytynyt todella hienoja viinejä, joista on oikeasti saanut kiksejä, mutta tällaisen kiksiviininkin jälkeen paluu hyvän punaisen pariin on kuin olisi kotiin tullut.

Tämän blogin tarkoitus

Tämä viskiblogi on perustettu yksityisten maistelumuistiinpanojen arkistoimiseen. Olen pitänyt lyhyen viskiharrastukseni alusta paperimuotoista vihkoa, johon olen raapustanut tuntemuksia viskeistä. Vihkoa ei ole kuitenkaan aina mukana ja nuotteja on kertynyt myös muualle. Tuli siis tarve koota niitä johonkin sähköisesti.

Yksi vaihtoehto oli excel, mutta miksei näitä jakamaan jonkun muunkin kanssa. Mieluusti olisin toiminut viskikaappi.net-sivuston alaisuudessa, mutta sivuston rakenne tai nykyinen käyttötapa ei tue blogeilua (kaikki maistelunuotit ovat öbaut kahdessa satoja sivuja pitkässä ketjussa), joten oli parasta perustaa oma. Diggailen silti isosti viskikaappia, joka on toiminut oman viskiurani alun hyvänä tietopankkina.

Niin, blogin nimestä: äkkiseltään single malteihin tutustuneena tuo oli hauskimpia termejä ja ajatuksia, joihin törmäsin. Oma eläväpulloni rakentuu Caol Ila 12yo:n juurelle. Kunhan se hieman täyttyy, on senkin elämää sitten mukava seurata. Termi kuvaa kuitenkin mielestäni myös viskiä juomana: sama viski maistuu yhtenä päivänä taivaalliselta ja toisena ei putoa millään. Viski siis elää ja päättää itse, miltä se milloinkin maistuu.

Juttuja saa kommentoida, jos kohta en odota sitä.