Suomalaisen viskin päivä 21.5.2016, Kiltakellari

Viskin ystävien kolme vuotta sitten lanseeraama Suomalaisen viskin päivä on vakiinnuttanut asemansa suomalaisten viskitapahtumien joukossa tuoden esille kotimaiset pien- (ja vähän isommatkin) tislaajamme. Itse en ole aikaisemmin paikalle päässyt, ja tutustuminen kotimaisiin tuotoksiin on muutenkin jäänyt lapsipuolen asemaan, joten nyt oli hyvä korjata nämä molemmat puutteet kerralla.

Paikalla Bulevardin kiltakellarissa olivat Kyrö Distillery Company, Old Buck, Teerenpeli, The Helsinki Distilling Company ja Valamon Luostarin Tislaamo, kukin oman maisteltavan tuotteensa kera. Ilmeisesti ohjeistus tislaamoille oli luokkaa "tuokaa jotain", koska tavaran ikä ja valmiusaste vaihteli kovasti lasista toiseen. Toki nuorten toimijoiden ollessa kyseessä tapahtuman tarkoitus ei varsinaisesti ollutkaan maistella maailmanluokan viskejä, vaan kuulla tislaamojen kuulumisia ja nautiskella kauniista kesäpäivästä. Jokunen nuotti tuli kuitenkin kirjoitettua, joten tällaista oli tarjolla:

1. Old Buck 6yo,  6th Release, Bottled 2013, 41,1 % 

Kyseistä releasea tehtiin kokonaista 25 pulloa ja se kypsyi 65 litran 1st fill börpässä.

Tuoksu: hikeä. Mineraalista savua. Kiveä, sammalta.

Maku: Tiukka, hyvin suun täyttävä asfalttimaku. Ei ollenkaan huono! Pienikuplainen alkoholisuus. Varsin maukas bitumisavu itse asiassa. Selkeästi parempi maku kuin tuoksu. Hyvin juureva maanläheinen maku, joka on loistavasti tasapainossa. Savuisuus tukee tätä kokonaisuutena hienosti. Hieno startti! Volttejaan isompi maku. 87.

2. Kyro Distillery nr. 8. 100 % ruis. 62 % 16l tynskä. 23.5.2014 tynnyröity.

Tuoksu: newmakea, viljaa. Ei juuri muuta. Sitten puu alkaa tuoda hieman makeutta, vaniljaa, toffeeta mukaan.

Maku: huh, aika töppävä maku. Pistää kyllä suun sekaisin. Mutta kyllähän tässä makuja on. Vettä kyllä tarvitsee. Juurevuutta ja veden kanssa sitten kyllä jo maukasta rukiita. Mutta runkohan on kyllä kohdallaan! Verrokkina salakuljetettu Michter's jää jopa kalpenemaan. Tekee mieli maistaa jotain hieman ikääntyneempää tavaraa. 80.

3. Valamo IX. 2011-2012 tislauksia. Nuorin tisle 4yo. 2nd fill bourbon 30l tynnyreitä plus 1kk new oak. 100 pulloa. 54,7 %

Tuoksu: maittavaa makeutta. Hieman banaanikarkkisuutta.

Maku: hyvin makea. Kuin ylikypsä banaani, joululeivontamausteita, piparkakkua, hyvin erikoinen mutta maittava! Mistä tämä ylenpalttinen makeus tulee tähän? Epäviskimäinen tuote, mutta maukas. 86.

4. HDCO. Ensimmäinen savumallaskokeilu. Kotimainen ohra ja belgialainen savumallas. Muutaman kuukauden ollut 190l bourbontynnyrissä.

Tuoksu: oksennusta, kuin kerran juotua newmakea. Selkeästi newmakein näistä.

Maku: Nojoo, tässäkin maku kyllä biittaa tuoksun. Newmakessa mennään, mutta ei tämäkään huono ole, hitto soikoon! Hyvä runko, kuin Migun muijalla. Kyllä tämä tasting luo vahvaa luottamusta suomalaiseen viskituotantoon. 78.

5. Teerenpeli 4yo for VYS, 61,7 %. 

Teerenpelin ensimmäinen virallinen täystynnyrivahva pullote tehtiin VYS:n 4-vuotissynttäreille. Viski kypsyi ensin vajaa 4 vuotta 140 litraisessa exbourbonissa, josta se siirrettiin sitten reiluksi vuodeksi 230 litraiseen ex-madeiratynnyriin. 400 pulloa. Jäin tapahtumassa siihen käsitykseen, että tämä olisi single cask, mutta matematiikka ei kyllä tuon 140 litran kanssa täsmää, joten ehkä börppätynskiä on sitten ollut useita? Tilattavissa Alkosta 6.6. alkaen muodolliseen 109,30 €:n hintaan (huom. puolen litran flinda)

Tuoksu: Mukavaa makeutta, eksoottista hedelmää ja banaania.

Maku: Ensimaku karkkinen banaaninen, suutuntuma oikein mukava, leppoisa ja pehmeä, käsittämätön suutuntuma ikään ja voltteihin nähden! Erittäin hyvää duunia! 88.

Ostaisinko?: Kyllähän 109 € on erittäin kova hinta puolen litran pullosta, mutta tuote oli kyllä hyvää. Jos suomifiilistelyjä on niin voisi taalansa huonomminkin käyttää. Varsin mukiinmenevää tämä nimittäin oli.

kattaus

Vaikka juomat olivat nuoria, niistä jäi kyllä omaan suuhuni kokonaisuudessaan varsin hyvä fiilis. Nimenomaan nuorten juomien rungossa (Kyrö ja HDCO) tuntui olevan potentiaalia paljonkin, eli kansa innolla odottaa kypsempiä tuotteita. Itse tapahtuman osalta olisin toivonut hieman rauhallisempaa tahtia: nyt nimittäin tislaamot käytiin kauhealla kiireellä läpi eikä keskustelulle tai pohdiskelevammalle maistelulle oikein jäänyt aikaa. Ensi kerralla hieman taukoa tislaamoesittelyjen välille ja vetäjiltä myös hieman heittäytymistä oman tuotteensa pariin niin hyvä tulee.

Samassa tilaisuudessa olivat myös Smoke ja Mushi. 

Suomi-Venäjä kohotti tunnelmaa

Bowmore 21yo 1989 Murray McDavid Mission, 55,2 %

Lasissa hieman iäkkäämpään Bowmorea. Kypsytyksessä on käytetty ainakin osittain maineikkaan Bordeauxlaisen Chateau Latourin punkkutynnyreitä.

Bowmore 21yo 1989 Murray McDavid Mission, 55,2 %

Tuoksu: Hentoa heinäpaalia, maalaistunnelmaa, kuivaa sitruunaa, pieni kumihanskan vivahde.

Maku: Hieno suunkuivattavuus, iso hyöky suuhun sitten. Graniittikiveä, kirpeää sitruunaisuutta, aivan pieni laventelin vivahde joka itse asiassa korostuu loppuillasta. Hyvin monipuolinen tasainen rakenne, jossa maanläheinen juurevuus korostuu. Joku kutsuisi lyijyksi? Vesilisä lisää hyökyisyyttä isosti: suolainen sitruunahyöky iskee yli suolaisen liukkaan merikallion lämpimänä kesäpäivänä. Ehkä liika lyijyisyys verottaa hieman kokonaisarviota. Silti kompliksisuudessaan sellainen viski, jota ei enää nykypäivän releaseista tule vastaan. Laventelinen sitruunapossu kiittää ja kuittaa. 88.

Highland Park 20yo 1995 GM for The Whisky Mercenary, 50 %

Lasissa Highland Parkia. Pullon hinta vielä hollannin serkun tuomana sellainen, että mikäli on ikänsä mukaista tavaraa niin olisi ostettavissa.

Highland Park 20yo 1995 Gordon Mc Phail for The Whisky Mercenary, 50 %

Tuoksu: Raakatislehenkisyyttä, ilmeisen passiivinen tynnyri? Juureva, ellen sanoisi robusti tuoksu. Jotenkin silti jättää kylmäksi eikä ole erityisen miellyttävä tuoksu. Käynyttä ananasta.

Maku: Jatkaa tuoksun maltaisella linjalla: kirkasta keväistä pakkaspäivää, jälkimaussa kypsää sitruunaa. Antaa tilaa tisleelle kyllä isosti. Vaikea uskoa 20 vuoden ikää. Erilainen hp ilman muuta, mutta ei ehkä omaan suuhuni. 82.

Kommentti: Jep, ei ostoskoriin. Joskin Serge piti (WF87) ja täälläkin on maistunut. Erikoiseksi kyllä sanottiin, joten jakanee mielipiteitä.

Fine Barbados Rum 2004, Bristol, 43 %

SuomiCaronin jälkeen on luontevaa kaataa lasiin toinen Alkostakin edelleen saatavissa oleva rommi (Arkadiassa 16.5. saldo 30 pulloa, 69,90 €). Bristol tuottajana, ja Barrett on malttanut jättää voltit sentään 43:een. 

Fine Barbados Rum 2004, Bristol, 43 %

Tuoksu: tasapainoinen, hyvin miellyttävä, ei mitään epäpuhtauksia. Hentoa liimamaisuutta, mutta hyvällä tavalla. Leppeä suomicaroniin verrattuna.

Maku: nyt on rommi An Sich: kaikki vaan erittäin kivasti tasapainossa, kipakkaa mausteisuutta, ei kärsi alhaisesta alkoholivoimakkuudestakaan. Raikasta hedelmäisyyttä, makean viinin tunnelmaa. Erityisen positiivista on, ettei tämä ole alkuunkaan yltiömakeaa. Jälkimaku jättää mukavan nougatvaahtokarkkifiiliksen. Vaikea tästä mitään erityisiä nuotteja on kirjata, mutta jos Platon kuvaisi rommin ideaa niin se olisi tässä pullossa. 89.

Kommentti: verrokkina juotu suomicaroni biittasi tämän omassa suussa, mutta kyseessä ovat kahdelle eri käyttäjäryhmälle tehdyt tuotteet: barbados on helppo rommi melkein kenelle vain kun taas suomicaroni on varsin hc viskimiehen rommi.

The Whisky Show Lontoossa 3-4.10.2015

Jahas, elämäntilanne muuttui viime vuoden puolella sen verran, että päivitykset ovat jääneet. Kuitenkin viskejä on maisteltu ja aina välillä jotain itsekseen kirjoiteltukin. Joten pistetään taas jotain julki. Fiiliksen mukaan ja fiilistahdilla, kuten tähänkin asti. Eniten on jäänyt kaivelemaan The Whisky Show'n vakan alle jäänyt päivitys, joten aloitetaan sillä.

Vaikka punta on vahvistunut sitten viime vuoden kovasti, piti Lontoon Whisky Showhun tänäkin vuonna päästä. Tällä kertaa aikataulut mahdollistivat kuitenkin vain yhden päivän taktiikan, joten tarkoitus oli keskittyä paremmin mutta harvempaan ständiin. Aikaisemmilta vuosilta mielenkiintoisia ovat olleet yksityisten pullottajien Signatoryn ja Berryn tiskit, sekä toki showta varten The Whisky Exchangen pullottamat viskit, joiden tiskillä on myös aina ollut hyvä pöhinä.

Tapahtuma oli siirtynyt Vinopoliksesta tois pual jokkee Old Billingsgaten tiloihin, ja tämä vaihdos oli ainakin omaan mieleeni. Vaikka tila ei ehkä ollut ihan niin glamoröösi, oli se yhdessä tasossa ollessaan hyvin toimiva.

Whisky shown konsepti on all you can taste yhdellä kertamaksulla (99 £/pv). Sen lisäksi tarjolla oli dream drameja, joita sai ostaa lisämaksullisilla poleteilla (10 £). Konsepti sopii tosilöröttelijälle, vaikka se vaatiikin kisakuntoa. Itse kävin läpi alle listatut viskit. Sen kummempia nuotteja ei monestakaan tullut kirjoiteltua, vaan tässä tapahtumassa oli kyse enemmänkin naatiskelusta. Pisteet kuitenkin annoin fiilispohjalta. 

1. Dalmore 12yo. 82.
2. Dalmore 15yo. Enemmän runkos ja sherryä. Oikein jees! 85.
3. Dalmore 25yo. Upeaa syvyyttä. Kiva hörsy, jota kaadettiin liian vähän. 90.
4. Dalmore 21yo. Hyvää oli tämäkin. Kuivempi kuin 25yo.


välihuomiona johtopäätökset dalmoresta olivat, että perusrangen keskiosa eli varsinkin 15yo ja entiseltään tuttu 18yo ovat oikein toimivia tuotteita ja niitä voi myös edelleen löytää sopuhintaan. Noihin vanhempiin en sitten niin hyvin päässyt enää sisään. Olisiko tarvinnut jo hieman enemmän voltteja, jotta niiden monivivahteisuus olisi päässyt esiin?

5. Berry Bros Caperdonich 1995. #95076. 46%. Peruslörö. Jälkimakua löytyy. 86.
6. Berry Bros Glen Grant #85138. Hieno. Vaikkakin peruslörö. 88.
7. Berry Bros Glengoyne. 2000 #1073. Upea nokka! Savukirsikkaa. Hyvin pyöreän hassu kuiva tamminen kirsikkapuu. Nam! 91.
8. Berry Bros Dufftown 1999, #808. Jatkaa tyylikkäiden kevyempien viskien linjaa.Tällaisia harvemmin pääsee maistamaan. 87.
9. Teerenpeli 10. Kerrotaan tästä myöhemmin hieman tarkemmin.
10. Benriach 12yo sherry. Oikein kiva peruslörö! 86.
11. Benriach 16yo raikas pörppä. Muutoin aika vaatimaton. 85.
13. Benriach 25yo authenticus.
14. Glenlassaugh 40yo. 42,5% raikas karkkinanna. No huh mikä maku! Vanha pörppä, ei muuta! 93.
15. Glenlassaugh 1968 45yo 44,3 % #1601. T. Upea tuoksu. Vanhaa nojatuolia börppäviskissä, huikeaa. M. Käsittämätön vanha börppä. Ei muuta. Toisaalta puu kohtuukova. No 92 silti.
16. Glendronach 18 allardice. Hieno lörö! Syvä mutta ei yltiömakea sherry.
17. Glendronach 19yo px twe exclu #4028, 55,4 %. T. Makea vaan ei apea. M. Kovin on makea. Mutta hitto että on myös syvä ja upea! 92.
18. Glendronach 19 oloroso #4943. 56,9% m. Ei helppo missään nimessä. Mutta alun jälkeen upea nannaviski. Tyylikäs. Hillitty englesmanni. 90.
19. Islay Frog Port. Jonkun yksityisen pikkuyrittäjän oma viritys. Hyvää!
20. Glenfarclas 15yo. Piti ottaa kalibroinniksi. Nojoo. 82.
21. Glenfarclas 25yo. Vähän syvempi mut ei muuta plääh. En vaan pääse Glenfarclasin perusrangeen sisään sitten millään.
22. Farcla 1982 family casks 1982 #634, 53,8 % t. Raikkampi. M. Varsin tamminen. Jää kauas taakse Glendronacheista, joskin parantaa ajan kanssa kuin sika juoksuaan. Arvostaisi vähän vettä mutta kellä nyt on aikaa sellaiseen. 91.
23. Akashi blended. 40%. Helppo peruslörö.  75.
24. Mars maltage cosmo. Nojoo. Waste of time.
25. Ichiros chichibu. Quarter. Jo parempi nenä.
26. Ichiros chichibu cask strenght. Peaty. T. Raikas sadeaamun savu. M. Tuhkainen erittäin syvä. Upea kerta kaikkiaan. Raikkaus on tässä parasta. Koivua savua tunnelmaa. 92.
27. Rosebank 21yo. 93.
28. Clynelish 19yo #992013. T: ? M: Iso monumentti. Raikas, mutta voimakas. Kuin Arnold S. sitruuna suussa. 90.
29. Linkwood 24yo #586497, 53,8 % T: Ruohoinen, mutta syvä kuin fan, hieno nenä. M: Kuin kukan terälehtien heittelyä kedolla tyllimekkoisten böönien katsellessa tuota upeaa näkyä. 91.
30. Longmorn 24yo #191954, 53,7 % T: Bensainen. M: Entistä bensaisempi, jopa savuinen/lihainen. 91.
31. Tobermory 21yo #660881, 55,4 %: T: Parfyymia. M: Nahka-armeijan hyökki. Aukeaa veden kanssa isosti. Puuta kuin rautaruukin tehtaalla. 87.
32. Arran 18yo #896928, 50,5 % T: Iso kevyt sherry. M: Puuta. Kiva, mutta onko kummoinen? 87.
33. Bruichladdich 13yo Masterpieces 2002/2015, 60,2 % T: Rengasta. M: Noni. Aika railakas vesseli. Tarvitsee vettä, mutta avautuu sitten isosti. Silti fiilikseltään PC-sarja parempia. 89.
34. Finest Irish 22yo, 52,8 % T: Harmoninen kiva nokka. M: Kevyt, mutta hitto miten kiva maku! Isoa makua ja raikasta rodeotunnelmaa! WOO, nyt on hieno ja raikas uisge! 91.
35. Family owned speyside dist (= Glenfarclas). 92.
36. Ledaig 9yo, 56,5 %. 90.
37. Laphroaig 16yo TWE, 50,9 %. 90.
38. Berry's Laphroaig. M. Intensiivinen. Tää on kyllä aivan vitun kova! 93. Nojoo nyt on kyllä jo fiiliksiäkin pisteissä mut kyllähän tää on.
39. Berry's Bunnahabhain 1987 #2451: M. No nyt on kyl erittäin intensiivinen kakkaramakkara. 89.
40. Berry's Bunna 2006 7yo #800092. T. On likainen. Kumia. 87.

Toimituksen huomautuksena todettakoon, että tässä kohtaa lähti homma jo hieman laukalle. Jännää kuitenkin, kuinka hyvin seuraavat Bushmillsit toimivat paperilla selvästi vahvempien viskien jälkeen:

41. Bushmills 16yo 40% vittu kova drami.
42. Bushmills 21yo olososo , 40 %. 92.


Loppuilta vietettiin Signatoryn tiskillä, mutta siitä ajasta ei enää mitään kovin järkevää jäänyt mieleen. Näistä fiksuinta ostokamaa olisivat olleet Glendronachin 19yo PX ja Berryn Laphroaig. Glendronach säväytti erityisesti sen vuoksi, etten ole ollut suuri makean sherryn ystävä, enkä ole Glendronacheihin oikein muutenkaan päässyt ystävyysasteelle.

Summa summarum, hieno keikka taas, joskin konsepti on kyllä kovin haastava. Siis siinä mielessä, että tarkan markan mies joutuu optimoimaan kulutuksensa ja silti yrittämään pysyä tolpillaan. Josko ensi vuonna muistaisi syödä sen lounaankin...

Caroni 1996 Port Wood Finish Bristol Classic Rum, 51,5 %

Huhut uuden Suomea varten pullotettavan Caronin saapumisesta kiirivät korviini jo vuosi sitten. Kauan kesti ennen kuin rommi vihdoin saapui Alkon hyllyille, mutta paree myöhään kuin, sano. Koska tuotteen ja hieman Caroninkin historiaa on kuvannut erinomaisella tavalla ymmärtääkseni hankkeen puuhamies, vanha rommikonossööri Mika Jansson, lainaan tässä suoraan Mikan selostusta tuotteesta enkä lähde itse selventämään sen kummemmin: 

"Esittelin John Barrettin Caronin Rudy Moorelle muistaakseni alkuvuodesta 2008. Caronin rommia alettiin siirtämään Trinidadista Caronilta Isoon Britanniaan syksyllä vuonna 2008 ja operaatio jatkui käsittääkseni vuoteen 2009. Tämä rommi on siis aikoinaan saanut alkunsa Caroni plainsin alueella (Keski-Trinidadin alue, pääkaupunki Port-of-Spainista piirun verran etelään) kasvatetusta sokeriruo'osta tehdystä melassista, ja on kypsynyt tropiikissa kovassa lämmössä vähintään 12 vuotta. Usein sanotaan että yksi trooppinen kypsytysvuosi vastaisi 2 - 3 vuotta Skotlannissa maturaation kannalta. 

Caronin tislaamosta ja sokerin eriytyslaitoksesta ei ole paljoa enää jäljellä, aaltopeltiseiniä, hieman betonia ja laitteistoromua lojuu vielä alueella. Suurin osa sokerityöläisistä ei ole vieläkään saanut vuonna 2002 luvattuja maa-alueita tai muita korvauksia itselleen, tislaamon henkilökuntaa on kohdeltu hieman paremmin - paitsi Rudy Moorea, joka irtisanottiin hänen saatua hommansa eli Caronin rommien myynnin loppuun, juuri ennen eläkeikäänsä. Miehen fb-sivu on kadonnut samoin kuin Linkedin-sivun sisältö, eikä hän ole enää vastannut sähköpostiinsa. Kävi mielessä että kenties herra on siirtynyt tuonpuoleiseen, toivottavasti näin ei vielä ole." (lähde: Mika Jansson, Virtuaalinen viskikaappi 16.9.2015 linkki)

Caroni 1996 Port Wood Finish Bristol Classic Rum, 114 bottles, bottled for Finland, 51,5 %

Tuoksu: Vegetaalisuutta, öljyistä nahkasohvaa, paksu mutta hyvin tasapainoinen tuoksu. Ehkä vähiten rommimainen tuoksuttamistani. Portviimeistely ei ole ainakaan missään nimessä ylitsevuotavaa, eli hyvin integroitunut tuoksuun. Yleisesti ottaen tuoksu on hieno ja varsin viskimäinen. Öljyistä rättiä, vanhaa autoa. Ruohoisuutta. Veden kanssa nugaa lisääntyy. Karibian yön kosteutta. Jotain tupakkamaista. Vaniljaista piipputupakkapurua?

Maku: Seuraa kivasti tuoksua. Moottoriöljyn voitelemaa kasvillisuutta. Pientä kitkeryyttä tai pikemminkin puista pippurisuutta nousee ensimaun jälkeen. Hapan/metallinen tuntuma hieman jälkimaussa. Tikkuja. Suutuntuma on viskiasteikolla keskipaksu. Kuitenkin maistamiini rommeihin verrattuna varsin paksu. Veden kanssa tämä avautuu varsin isoksi juomaksi suussa. Hieno hyöky. Jälkimaku on kuin nuolisi karibialaista puutynnyriä. Parasta tässä on keskimaku, joka tulee suuhun kaatumisen jälkeen ja ennen ehkä hieman puista jälkimakua: siinä on rauhallista paksua ruohoisuutta taittuen raikkaampaan anikseen ja spearmintiin. Veden lisääminen voimistaa tuota hammastahnatunnelmaa. Tykkään! 90.

Kommentti: Lähes täysi-ikäisyyden verran tynnyrissä, tynnyrivahvuus, ei väriä, ei sokeria ja suljettu tislaamo, kenties rommien Port Ellen, 114 pulloa, Alko ja hinta 85 €. Speksit ovat mielestäni varsin hyvin kohdillaan! Täytyy vielä erikseen korostaa tuon tynnyrivahvuuden hienoutta: kun Bristolin John Barrett veti Uisgessa 2014  rommitastinginsa, vakuutuin, että miehessä ei ole muuta vikaa ihmisenä kuin se, että hän vesittää juomansa pilalle. Nyt voltit on uskallettu ilmeisesti Suomiaktiivien vahvalla myötävaikutuksella pitämään ylhäällä ja lopputulema on huikea. Kiitokset Mikalle tästä kulttuuriteosta. 

Liuta Balvenieta David Stewartin seurassa 10.8.2015

Viskiseuraan kuuluminen alkaa tätä nykyä olla niitä harvoja tapoja, jolloin vielä on mahdollisuus päästä maistamaan erinomaisia viskejä ilman että takaisin joutuu tulemaan pelkkä tynnyri päällä. Mutta ehkä vain kerran vuodessa tarjolle on asetettu sellaiset juomat, tarjoilut ja puitteet kuin taannoisessa Viskin ystävien seuran ja Balvenien järjestämässä tastingissa, jonka tuli vetämään tislaamolla yli 50-vuotisen uran tehnyt Malt Master David Stewart. Tilaisuus järjestettiin Kämpin peilisalissa, joka olikin tapahtuman arvolle sopiva paikka. Pääosassa olivat kuitenkin itse juomat, jotka hakivat suorastaan vertaistaan, sekä itse David Stewart, jonka kaltaisen ammattilaisen tastingiin harvoin pääsee. Poissa oli tyhjä markkinointipuhe ja valmiiksi opetellut myyntiargumentit. Tilalla oli aito asiantuntemus ja avoimuus siitä, miten ja miksi tislaamo on mitäkin tuotteita aikojen saatossa tehnyt. Se on helppoa kun sen osaa.

Balvenie DoubleWood 12yo, 43 %

Viskiä on loppukypsytetty 9kk eurooppalaisessa sherrytynnyrissä. Maistettu aikaisemmin täällä.

Tuoksu: Tämä ei koskaan ole ollut suosikkejani. Mutta toki näissä olosuhteissa ei tämä nyt huonolta tuoksu. Silti tässä on sellaista raakuutta tai epäpuhtautta, joka ei ole mieleeni.

Maku: Vesilisällä kukkaisen hedelmäinen kaverim mausteisuutta, pientä toffeisuutta. Ilman vettä jotenkin sokerinen sherryhyökki. Yllättävää, että maistuu paremmalta veden kanssa. 82.

Kommentti: DoubleWood ei ole koskaan lukeutunut suosikkeihini. Sen sijaan oli mielenkiintoista nähdä, että se parani vesilisällä huomattavasti. Stewart kehoitti laittamaan viskeihin reilustikin vettä, ja tämän kohdalla se toimi. Täytyypä siis pitää mieli avoinna vesilisäilyn kanssa ihan näissä matalankin alkoholipitoisuuden viskeissä.

Balvenie Double Wood 17yo, 43 %

Tuoksu: Tässä on 12yon epäpuhtaus siloittunut. Hieman syvempi myös, mutta ei paljon.

Maku: Banaanisempi, syvemmän mausteinen kuin 12yo. Jälkimaku ja voima toista luokkaa. Ennen kaikkea rikkaampi, kermaisempi ja mausteisempi versio. Kesäpörriäinen jää leijailemaan suuhun jälkimakuhöyryinä. Laadukas juoma, mutta silti tässä kattauksessa ehkä väliinputoaja, eikä oikeuta tylsyydessään korkeampiin pisteisiin. 86.

Balvenie Port Wood 21yo, 40 %

Käytetty oikeasti vanhoja 30yo tawny port tynnyreitä, joissa viski on viimeistelty neljän kuukauden ajan. Näin Stewartin mukaan, koska portin väriä ei haluta viskiin liikaa. Vanhat tynnyrit tekevät kuitenkin sen, että itse portviini vaikuttaa lopputuotteeseen enemmän kuin puu. 12 ja 17-vuotiaiden kanssa taas puun vaikutus on sherryn vaikutusta voimakkaampaa.

Tuoksu: Hyvin karkkinen tuoksu, muutoin hyvinkin linjassa 12 ja 17-vuotiaiden kanssa yleisfiilikseltään.

Maku: Maku on makea, mutta nyt ihan eri tavalla muun maun tukena. Aivan upea maltillinen hyöky suuhun jota valtava syvyys tukee. Jo aivan eri luokan viski kuin aikaisemmat. 90.

Balvenie Tun 1509 batch2, 47,1 %

80 % tynnyreistä 70-80-luvulta. Nuorin viski on 21-vuotiasta. 42 tynskää.

Tuoksu: Raikasta mausteisuutta. Jännä yhdistelmä. Ruohoista hunajaisuutta. Herkullinen nenä ilman muuta. Joulumausteita. Tuo raikkaus taitaa tulla sherrytynnyristä. Upeaa!

Maku: Lsd-karkkimaa hyppää silmille! Hunajaa, tummajouluista mausteisuutta, appelsiininkuorta, kypsää vaniljaa ja sitruunaa. Tämän viskin hienous avautuu kokonaisuudessaan nielaisuvaiheessa. Yllättävän tumma, jopa lyijyinen fiilis ilman vettä. Silti todella puhdas, jopa hieman tylsän puhdas. Ehkä börppäbalvenie on kuitenkin oma suosikkini. Jälkimaku on kuin ruusunlehtihunajavedessä uisi. Pörisevä hunajahuba jää kielelle leijumaan. 91.

Balvenie 25yo Single Barrel 1974/2000, 46,9 %

Tuoksu: Huikeaa vanhan viskin vikaa. Tässä on pullote, jonkalaiseen ei kerta kaikkiaan enää nykytuotannossa ikinä törmää. Erittäin kypsää ananasta yhdistettynä paahtuneisiin vaahtokarkkeihin. Pihkaa, hunajaa, poltettua sokeria.

Maku: Mukailee hienosti tuoksua: uuuupea makea hedelmäpommi, mutta nyt tuo makeus on niin hienosti kondensoitunutta, että se on jotain aivan valtavaa. Tämmöistä makeuden nektarisuutta harvoin pääsee maistamaan. Marsipaania, kypsää banaania, hienosti tukevaa puuta. 92.

Balvenie 40yo, 48,5 %

Viskissä on käytetty 60 % european oakia, koska sitä oli 70-luvulla enemmän varastossa.

Tuoksu: Nnyt mennään konjakkifiiliksien puolelle. Liköörimäisyyttä, hyvin vanhaa nahkafåtöljiä. Näiden jälkeen tulee taas marjaista raikkautta. Jos 25yo oli jo sellaista viskiä, jota ei nykyviskisukupolvi tunne niin nyt ollaan jo sellaisissa tunnelmissa, jotka ovat uniikkeja. Kahvia, suklaata.

Maku: Seuraa tuoksua. Äärimmäisen intensiivinen suutuntuma, odotuttaa hetken suussa, mutta sitten tulee sellainen hyöky, että rupeaa liikuttamaan. Kyynelkanavat aktivoituvat tämän kokemuksen edellä. Kylmiä väreitä. Tässä on tavoitettu jotain upeaa. Ja silti viski on yllättävän raikas! Ikä maistuu vain syvyydessä, puu ei ole yli, maku ei ole tunkkainen, käsittämätöntä. Varsinkin tähän kattaukseen tämä on upea päätös. Kanelisuutta, suutuntuma on kuin moottoriöljyssä. Ja maku pitkä kuin nälkävuosi. 94.