Laphroaig Live Leijuvassa Lahnassa 24.9.2014

 

Jahas, palataanpa pienen luovan tauon jälkeen blogeilun pariin. Pari kertaa vuodessa toteutettava Laphroaig Live mahdollistaa etukäteen sovitun tastingin seuraamisen ympäri maailmaa reaaliajassa. Konsepti on mielenkiintoinen, joskin monella saattaa tehdä tiukkaa saada juuri kyseiset putelit haltuunsa. Jos samoja löröjä ei lasissa ole, voi homma olla tympeämmänpuoleista. Tähän ongelmaan tarjoutui ratkaisu Leijuvassa Lahnassa, kun Edrington järjesti Laphroaigin ystäville illanistujaisen Laphroaig Liven seuraamiseksi - ja luonnollisesti asianmukaisin dramein höystettynä. Suomalaisittain kattaus oli sinänsäkin mielenkiintoinen, että neljästä tuotteesta kolme oli ainakin valtaosalle kansalaisista uusia, ja vanha tuttu 18-vuotiaskin siitä rangen parhaasta päästä. Pidemmittä jorinoitta löröjen kimppuun.

Laphroaig Select Oak, 40 %

Kyseessä on Laphroaigin uusi ei-ikämerkitty pullote. En näe tälle mitään muuta syytä kuin sen, että Laphroaig pyrkii korvaamaan ikämerkitys kympin tällä nassilla. Viskinharrastajan kannalta olisi siis melko oleellista olla ostamatta tätä. Mutta maistetaan.

Tuoksu: Makea savuisuus. Varsin raikas, hieman sitruksisuutta. Mukava, joskin maltillinen kesytetty peto.

Maku: Pehmeä hyvin maltillinen suutuntuma. Nätti puhdas savu, alkoholi tulee sitten pienenä kiprakkuutena. Tämä on hyvin tyylikäs puhdaspiirteinen viski, jossa on ainakin illan ensimmäiselle  iskille tarpeeksi potkuakin. Keskipitkä jälkimaku tukee maun kaarta. Kiva mutkaton esitys, joka ei tosin enää muiden viskien jälkeen jaksa kantaa. Maltainen maukkaus ja makeus. 87.

Kommentti: Harmillisen hyvin toimi ainakin tuossa paikassa. Viski on siis ilman muuta aika pliisu, mutta aina ei mieletöntä jyrää tarvitakaan.

Laphroaig 12yo, 48 %

Kyseinen tuotos pullotetaan marraskuussa ja sitä tulee Suomessa loppuvuodesta muutama sata pulloa yksinomaan ravintoloihin.

Tuoksu: Poltettua autonrengasta heti alkuun, aika töpäkkä! Hyvin voimakas, mutta samalla miellyttävä savuprofiili! Tummaa suklaata, revittyä barbequepossua. Lupaava tuoksu!

Maku: Kattauksen öljyisin suutuntuma, voimaa, tervaa, potkua. Luulisi että tässä on enemmän ppm:iä kuin aikaisemmissa. Raikkaus on poissa, merellinen synkkä tummuus on tilalla. Asfalttia. Jälkimaku ei ole kovinkaan pitkä. Jättää pikemminkin vain hieman makean savuisuuden suuhun. Hieman ehkä yksioikoinen mutta toisaalta töpäkän savuisen ja sitruksisen raikkauden mukava yhdistelmä. Asfalttinen karuus. 87.

-------------
LISÄYS 4.5.2014: Maistoin tämän sokkona uudelleen ja laitettakoon tähän itsekriittisenä vertailuna myös nuo nuotit. Tarkkaavainen lukija huomannee, että pisteet elävät joskus ja myös ympäröivät tuotteet vaikuttavat makuhavaintoihin merkittävästi. Tällä kertaa tämä lappari oli kattauksen eka viski: 

T. Raikas, hieman kuminen savu. Lakua. Kevyt lappari? Sitruunalakua, lyijykynää. Tuhkaisessa suklaisuudessaan itse asiassa erikoisen miellyttävä. Salmiakkitoffeeta. (86)

M. Mukava! Juurevaa lakritsisavua, kipristävää sitrusta ja pippurisuutta, suuta täyttävää kumisaapastelua, mutta ei missään nimessä epäpuhtaasti. Alkoholi on maltillinen, ja tukee kivasti tämän muikeaa rakennetta. Oikeinkin maukas raikas kaveri! Jälkimaku antaa mokkaista kaskisuutta, vähän kuin auriverdes. 90.-------------

Laphroaig Cairdeas 2014, 51,4 % 

Kertoman mukaan n. 9-vuotiasta tavaraa, jota on tulossa vuodenvaihteessa n. 300 pulloa Suomeen. Vuoden finistely amontillado-hogshedeissä on tämän juju. Hinta meni minulta ohi.

Tuoksu: En oikein alkuun saa tästä kiinni. Kanelia. Mausteita.

Maku: tuoksunmukainen mausteinen tunnelma jatkuu tässä. Pippurinen kihelmöinti on hyvin pienijakoista ja vyöryy mukavasti pitkäkestoisen ja rauhallisen alkoholin kera. Tämän draaman kaari on ilman muuta miellyttävin näistä, joskaan maku ei ole hienoisessa lussuudessaan ihan ykköskastia omassa suussani. Samettinen suutuntuma ilman muuta. Mentholisuutta, eli siinä mielessä merellistä raikkauttakin löytyy. Jälkimaku on tämän paras. Silti tästä puuttuu se joku luonne, jota viskiini haluaisin. 88.

Laphroaig 18yo, 48 %

Vertailun vuoksi vielä vanha tuttu 18-kesäinen, jota on myös tulossa alkoon 1200 pulloa hintaan 92,90e.

Tuoksu: Mieto, maltillinen kaunis savu. Sadesumun kirpeyttä. Hieman jopa karkkista makeutta.

Maku: Suutuntuma Selectiä kirkaampi, merellisempi ja koko maun profiili on terävämpi, suorempi, kuin sumusta ulos tullut. Silti tämä ei ole erityisen syvä, mutta huomattavan paljon rohkeampi viski kuin select. Sitruksista kirpakkuutta mukana. Mutta mihin ikä on hävinnyt tästä? Herukkaa, karpaloa. Silti puhdaspiirteisyydessään kyllä nätti, ja pesee tämän kaartin selvästi. 90.

Glen Moray 12yo, 40 %

Nassin jälkeen perusrangen 12yo: 


Glen Moray 12yo, 40 %

Tuoksu: Selkeästi vivahteikkaampi, mutta silti nuorekkaan alkoholinen viski. Hentoa puutyöluokkaa löytyy, mutta kokonaisuudessaan varsin vaatimaton tuoksu.

Maku: Mukava, roteva perusmallasviski. Seisoo omilla jaloillaan. Kukkaisuutta, kanervaa, vaniljaa toffeeta. Runko on kunnossa, makuprofiili silti varsin läysä, joskin pieni eucalyptus tuo kivaa raikkautta varsinkin jälkimaussa. Vesi tuo hyvinkin paljon kuivattavuutta. 83.

Glen Moray Classic, 40 %

Seuraavaksi astetta tuntemattomampi single malt -tislaamo: Glen Moray. Classic on tislaamon perus-nassi.

Glen Moray Classic, 40 %

Tuoksu: New maken maltaisuutta, saippuaa. Parfyymisuutta. Aika hirveä tuoksu.

Maku: Suutuntuma alkuun kelmeä, sitten alkoholi vyöryy yli raa'an sitruunan kera. Lakritsin juurta. Minttuisaa raikkautta. Kuitenkin erittäin paljon petrasi tuoksustaan. Jälkimaku tarjoilee newmakea ja lakritsia muistuttaen, ettei tämä mikään huippuvanha viski ole. 69.

Bushmills Black Bush, 40 %

Viskien ja Bushmillsin parissa jatketaan. Black Bush eli musta pensas on lähtökohtaisesti kertaluokkaa tislaamon perustuotetta parempi viski. Master of Maltin mukaan tavara on 11 vuotta vanhaa, ja kypsytetty "mostly in sherrycasks".


Bushmills Black Bush, 40 %

Tuoksu: Selkeän kypsän makea, silti alkoholikin puskee hieman ikävästi taustalta esiin. Kypsää hedelmää. Helposti lähestyttävä, mutta perustuuko vain makeuteen? Hieman omenan kirpeyttä.

Maku: Ensalkuun new makemaista sitruksisuutta, suutuntumaltaan pehmeä, saippuaa. Suklaisuutta. Sherryisyys tuo ehkä hieman makeutta, mutta ei juurikaan taita punaiseksi. Tasapainoisempi kihelmöinti jälkihöökeissä. Lällykkäviski. Vesilisä korostaa tammisuutta, ei silti paranna. 70.

 Kommentti: Tämän ja edellisen Bushmillsin kanssa ei voi puhua varsinaisesti jälkimausta, vaan pikemminkin vain jälkihöökeistä. 

Eläväpullo vieraissa osa 1: samppanjaa MW Essi Avellanin kanssa

Kun viskimaailma kärvistelee yhä kallistuvien pullohintojen ja heikentyvän laadun keskellä, yhä useampi kääntää katsetta muiden laatutuotteiden suuntaan. Hifisteltäviä nautintoaineitahan nimittäin löytyy iso liuta, ja näille kaikille on myös omat intohimoiset harrastajansa. Viskiharrastuksessa jonkinlaisen saturaatiopisteen saavuttaneena ja myös kohtuullisen määrän ohjattua maistelukokemusta hankkineena rupesi itseäni kiinnostamaan, minkälaiset valmiudet olisi lähestyä jotakin itselle vieraampaa laillista päihdettä. Pohja-ajatuksenani on, että maistelutoiminnan suurin anti on keskittyminen tai pysähtyminen kyseinen tuotteen äärelle, jolloin siitä saa enemmän irti ja löytää myös paremmin eroja vastaavanlaisten tuotteiden välillä. Näin ollen viskitausta voisi auttaa muihinkin tuotteisiin tutustumisessa, vaikka kyseinen käsitekenttä ei olisikaan entuudestaan tuttu.

Härkää siis sarvista ja asiaan. Koska laskettelukin aloitetaan huipulta, oli luonteva kohde viinimaailman kuningas, samppanja. Kyseessä on aina ollut minulle hieman vaikea tuote, ja sitä on mielestäni leimannut sama ongelma kuin konjakkeja: pyrkimys tasalaatuisuuteen peittää alleen mielenkiintoiset vaihtelut ja erikoisemmat maut. Juuri tämän ilmiön välttäminenhän on viskiharrastuksessa erityisen hienoa. Löytyisikö samppanjoista siis eroja, ja onnistuisiko ohjattu maistelu tuomaan juomaa lähemmäksi skeptikon mieltymystä?

Varsinkin jälkimmäisen kysymyksen tärkeyden vuoksi tilaisuuden järjestäjää ja esittelijää ei voinut jättää sattuman varaan, vaan piti valita paras. Kun eteen tuli ilmoitus Essi Avellanin samppanjatastingista, päätin ilmoittautua. Avellan on Suomen ensimmäinen viinimaailman arvostetuimman Master of Wine -tittelin haltija ja tämän lisäksi erikoistunut samppanjaan, joten parempaa asiantuntijaa saisi varmasti kohtuukaukaa lähteä hakemaan.

Tasting järjestettiin Korjaamon Vintillä, joka oli itse asiassa varsin toimiva tasting-tila. Kattauksen teemana olivat erilaisten samppanjatalojen ominaistyylit, perusrangen hengessä. Ensin käytiin toki kattavasti läpi samppanjan historiaa, vaiheita ja nykyasemaa. Itselläni oli samppanjaa kohti vahvoja ennakkoluuloja myös sen läpikaupallisuuden takia, mutta Avellan onnistui kyllä luomaan ilmapiirin, jossa yht'äkkiä perusrangen tuotteesta 50 € / pullo kuulostikin ihan kohtuulliselta. Mennään kuitenkin itse asiaan. Tarjolla oli kuutta eri shampanjaa, joista kaikki löytyvät myös Alkon valikoimista. Sampat oli valikoitu siten, että niiden avulla pystyttiin myös tutustumaan kolmeen jalojuoman tekoon käytettävään rypäleeseen eli Chardonnayhin, Pinot Noiriin ja Pinot Meunieriin (lausutaan melkein kuten: "pino mönjää").

G.H. Mumm Cordon Rouge NV

45 % Pinot Noir, 30 % Pinot Meunier ja 25 % Chardonnay. Alkossa 42,90 €

Tuoksu: Hentoa paahtoleipää, tummia fiiliksiä.

Maku: Tasapainoinen, hedelmäisen leipäinen/hiivainen. Kevyt ja pehmeä. Kuohkea suutuntuma.

Arvio: 3/5


Taittinger Brut Réserve NV

60 % Pinot Noir ja Pinot Meunier, 40 % Chardonnay. Alkossa 48,50 €

Tuoksu: Raikkaampi, sitruksisempi, yrttinen.

Maku: Kivat kuplat! Hyvin hapokas sitten, limeä, kipristelee suussa. Puhdas, kirkas, iloinen samppa.

Arvio: 3½/5

Pommery POP Earth NV

Pinot Meunier 10 %, Chardonnay 10 %, Pinot Noir 70 %. Alkossa 49,90 €


Tuoksu: No no! Mausteisen yrttinen, jopa tuhkainen paahteisuus. Maakellaria. Runkoa löytyy.

Maku: Suutuntuma mukavan leveä, hyvin lihainen, makusteltava. Kypsiä tummia hedelmiä.

Kommentti: Eniten viskinjuojan samppa näistä ja ilmeisen hyvä esimerkki pinot noirin vaikutuksesta samppanjaan. Kaipaisi silti hitusen raikkautta mukaan, mikäli pullotolkulla tinata pitäisi.

Arvio: 4/5

Bollinger Special Cuvée NV

60 % Pinot Noir, 25 % Chardonnay, 15 % Pinot Meunier. Alkossa 54,90 €

Tuoksu: Alkuun varsin mieto tuoksu. Sitten tammea, kellaria, maahan pudonnutta omenaa.

Maku: Pienet sirot kuplat. Lihainen, tumma samppa.

Kommentti: Tähän oli itselläni hieman vaikea päästä kiinni.

Arvio: 3/5

Henriot Blanc de Blancs NV

100 % Chardonnay. Alkossa 54,90 €.

Tuoksu: Maitokahvia, vaniljaa, intensiivistä sitruunaisuutta.

Maku: Hyvin tasapainoiset ja rauhalliset kuplat, sitten paahtoleipää, pientä happoisuutta. Myöhemmin vegetaalisempia fiiliksiä. Hedelmä, rakenne ja kuplat hienosti tasapainossa. Aika herkku!

Arvio: 4½/5

Laurent-Perrier Cuvée Rosé NV

100 % Pinot Noir. Alkossa 69,90 €.

Tuoksu: Pronssimaisuutta, tyyneyttä.

Maku: Iso kuohuvuus, rakennetta ja isoa suuntäyttävyyttä. Silti jättää hieman persoonattoman fiiliksen.

Arvio: 3½/5

Essi A.

Yhteenvetoa: Entry-level samppanjatasting n. puoleentoista tuntiin onnistui luomaan kuvan erilaisista samppanjarypäleistä ja erotti jyvät akanoista potentiaalisen ostosamppanjan osalta - ei mielestäni huono saavutus. Erityisen miellyttävää oli huomata, että vaikka samppascene oli itselleni kohtuullisen tuntematon, eroja tuotteiden välille oli helpohko tehdä ja laseista löytyi myös verbaalista luonnehdittavaa. Tykkäsin erityisesti Avellanin käyttämistä rypäleiden vertailuista ihmistyyppeihin (mm. Chardonnay langanlaihana huippumallina ja Pinot Noir lihaksikkaana huippu-urheilijana): tämän tyylinen mielikuvakisailu voisi olla hedelmällistä viskimaailmassakin.

Ihastuttava Essi Avellan on jo yksin syy tutustua tämänkin puolen tastingtoimintaan, joten voin kyllä suositella hänen vetämiä settejä lämpimästi. Lisätietoa Avellanin syksyllä järjestettävästä kolmen kerran viinikoulusta löytyy täältä.

Eläväpullo vieraissa -kirjoitussarjaa on tarkoitus jatkaa, kunhan keksitään hyviä maistelukohteita.

Bushmills, 40 %

Viime aikaisten ei niin laadukkaiden viskien tarjonnassa siirrymme Irlantiin, kun lasiin kaatuu Bushmillsin perusblendi. Pointsit siitä, että tämän nimi on yksinkertaisesti vain Bushmills.

Bushmills, 40 %

Tuoksu: Irkkuviskin tyylistä makeaa raikastakin karkkibanaania. Hieman jotain liimamaista epäpuhtautta, mutta kohtuupuhdas tapaus. Maalleen tyypillisen kepeä. Hentoa kookosta. Myös jotain epäpuhtaan karvautta. Mitä enemmän tätä nuuskii sitä enemmän raikas banaanisuus muuttuu epäpuhtaammaksi. Raaka.

Maku: Alkuun suu kysyy, missä maku? Sitten mineraalisuutta, alkoholia, hyvin vähän mitään muuta. Puisevaa tammea sekä blendimäistä keinotekoista makeutta hieman. Heikko. Jälkimaussa pistävä tulisuus. 60.

Johnny Walker Blue Label, 40 %

Legendaarinen Blue Label on viskimaailmassa kenties se tuote, jonka hinnan tärkein tehtävä on kertoa, että kyseessä on premium-hyödyke - konjakkityyliin. En lähde valehtelemaan viskin iästä mitään, koska siitä ei ikämerkintää lue, eikä käytetyn viskin ikää todellisuudessa tiedä juuri kukaan, mutta lippulaivatuotteesta JW:n rangessa on kyse. Hinta Alkossa: 215,90 €. Halvimmillaan olen nähnyt pullon Salzburgin kentällä hintaan 125 €.

Johnny Walker Blue Label, 40 %

Tuoksu: Makeaa syvää pehmeyttä, untuvatyynyä, tuoksu on silti hieman kevyt, ohut ja persoonaton. Silti tuoksun syvyys on varsin miellyttävää. Aprikoosia ja sitruksisuutta, joita tukee pieni lakritsisuus. Myös pientä savuisuutta. Kaikki nätisti koossa, antaa lupauksia kondensoituneesta mausta. Ei huono, mutta ehkä hivenen persoonaton.

Maku: Nätti tasapainoinen makusteltava suutuntuma, oikein hyvä itse asiassa! Tuo vettä kielelle. Maku jatkuu piiitkään, alkoholi ryydittää makua varsin kivasti. Tasaisuuden riemuvoitto. Maku on kondensoitunut. Toimii erittäin hyvin 40-prosenttisten viskien parissa vietetyn illan vikana dramina. Silti suutuntuma on blendin. Hunajainen tammisuus. Vesi tuo lisää tammea ja makeutta. 88.

Kommentti: Blue label maistettiin illan viimeisenä viskinä kohtuu heikkotasoisten 40-volttisten juomien sarjassa. Veikkaan, että juuri siihen paikkaan se on omimmillaan. Aikaisemmat kokemukset ovat aina jättäneet sen fiiliksen, että tuote kaipaisi lisää voltteja, tai se ainakin kestäisi niitä. Kiva olisikin päästä kokeilemaan ainakin Helsinki-Vantaalta löytyvä tynnyrivahva versio Blue Labelista. Hinta (n. 300 €) jättää toki hyllyyn, mutta noin ajatuksen tasolla...