Helsinki Distilling Companyn satoa korjaamassa

Pitkästä aikaa oli mahdollisuus piipahtaa HDCO:lla Gin&Tonicin ja viskien parissa. Kokemus oli varsin positiivinen. Helsinki-Ginhän on huippukamaa, ja 11 €:n hinta G&T:stä on nykyhelsingissä varsin maltillinen. Nettisivujensa mukaan G&T:tä myydään 7€:n asevelihintaan päivittäin klo 16-18, joten tuo on sitten jo aikamoinen ryöstö. Viskien osalta tarjolla oli neljä erilaista releasea. Nämä piti sitten toki kaikki pistää maistaen. Siispä asiaan:

Hdco single malt small new french oak #11 4yo, 56,6%

Tuoksu: aika perusjenkin tunnelmia, rapsakka ruis. 

 

Maku: tasapainoinen, viljainen, ronski mutta herkkä. Kirpsahteleva suutuntuma. Paljon paremmin kestää kyllä alkoholisuutta kuin vys-pullo. 84. 

Hdco 100% rye new french oak #12 47,5%

Tuoksu: tämä on nyt raa'an oloista. Makeaa ja mausteista, mutta raakaa. 

 

Maku: ei ollenkaan niin hullu kuin tuoksu antoi olettaa. Vahvaa ruispuuroista ja mämmistä käsityöläistunnelmaa. Jälkimaussa yllättävän maukas kahvifudge! Hitto! Jälkimaku on tässä oikein maukas, ja ilman muuta tämän paras osa. 81.

Hdco rye malt american virgin oak oloroso finish "winter release 2019" #10, 47,5%

Tuoksu: wow, erittäin lupaava! Tummassa sherryisyydessään todella onnistunut tuoksu! Käsittämätön iän illuusio on saatu tähän tuoksuun. Mummon nahkatohvelia ja muuta sherryhassuttelua.

 

Maku: Jatkaa ensisipaisulla tuoksun linjoilla. Sitten kuitenkin kohtuutiukka puraisu yhdistettynä hituseen tulitikkufudgeen ei toimi ihan niin hyvin kuin tuoksunsa. Silti parempi kuin 100% rye. Maku hieman irrallaan alhkoholisuudesta. 85. 

Hdco new american oak finish rum VYS, 59,3 %

Tuoksu: Rommi tukee hienosti tätä rukiisuutta. Hyvin lupaava tuoksu. 

 

Maku: No huh, kohtuutiukka putoaminen suuhun. Ensimaisto jättää kylmäksi. Pienen vesilisän kanssa helpottuu, mutta kyllä tämä ensialkuun raa'alta maistuu. Lisää vettä, ja helpottuu edelleen. Trooppiset hedelmät alkavat sitten maistua maukkaasti. 84.

 

Yleisfiilikset: Kivan tastingin näistä sai! Hienoa, että tarjolla on jo tislaamouran tässä vaiheessa neljää eri viskiä, jotka kaikki ovat vielä keskenään erilaisia. Mikä jätti parhaan fiiliksen? Vaikea sanoa. #10:n Olosoron kumimaisuus alkoi väkisinkin nostaa päätään turhan hallitsevasti maistelun edetessä, mutta sen fudgeinen jälkimaku säilyi loppuun asti loistavana. Vys nosti osakkeitaan kuin bitcoin, joten kyllä näistä hyviä tulee.

 

Positiivista ja erikoista tislaamobaarissa oli se, että pullot jätettiin pöytään tutkailtavaksi. Mekin istuimme terassilla, joten tämä mielestäni edellytti aikamoista luottoa asiakasta kohtaan, mutta oli kiva homma, koska tällöin pystyi rauhassa tutkailemaan etikettejä yms. Tastingin jälkeen testattiin vielä köökkipuoli, ja raputaco (10 €) ja päivän kalana toiminut nieriä (24 €) olivat varsin toimivia settejä. Näihin oli paritettu cocktailit normaalin viinin sijaan, mikä toimi hyvin. Onnistunut setti siis kokonaisuudessaan. 

Port Askaig 25yo

Port Askaigit eivät ole jostain syystä kolahtaneet minulle koskaan. Ehkä turhan geneerinen Caol Ila ei toimi. Tänä iltana tuntui kuitenkin toimivan kaikki, joten piti kokeilla.

Port Askaig 25yo, 45,8 %

Tuoksu: Caol Ilaksi yllättävän lyijyinen ja öljyinen. Ikä tuntuu. Hyvä.

Maku: Tuoksun linjoilla. Mutta ennen kaikkea syvä ja maukas. Vesilisä avaa aika tiukkaa viskiä mainiosti. Kyllä tätä mieluusti juo. 90.