Pitkästä aikaa erinomaisen valuen entrylevel-viski: anCnoc 12yo! (ja muita herkkuja)

Huh, jopa vähän innostuin! Kun nykyisin viskinharrastaja joutuu lähinnä joko pettymään nykyviskeihin tai sitten panttaamaan talonsa ostaakseen niitä parempia viskejä, niin taannoin Havenissa järjestettiin tasting, joka oli yksi parhaita pitkään aikaan niin tunnelmansa kuin viskiensä puolesta. Erityisen vaikutelman teki anCnoc 12yo, joka on Alkonkin hinnastossa ihan siellä entrylevel-kategoriassa. Mutta alustetaan ensin vähän.

Kutsu tähän Old Pulteneyta ja anCnocia esittelevään tastingiin tuli Suomen mallasviskiseuran listalle, mutta se meni todennäköisesti monelta ohi hieman omituisen ulkoasun ja sen vuoksi, että samassa viestissä ilmoitettiin myös jostain toisesta tilaisuuudesta. Lisäksi Helsingissä paistoi aurinko ja Suomi löylytti samaan aikaan Ratinalla Bosniaa, joten paikalle oli saapunut vain seitsemän viskinnälkäistä. Mainoksessa mainittiin sauma päästä maistamaan new makea, mikä on aina hieno lisäarvo tastingille sekä jotain vanhempaa tavaraa, joten talsin minäkin paikalle.

Tilaisuuden veti Internal Beverage Holdersin Veronica Muntadas, joka vastaili kiitettävän avoimesti yleisön kysymyksiin, ja alun jälkeen keskustelussa päästiin hyvinkin pelkkää markkinointipuhetta pidemmälle. Tarjolla oli molemmilta tislaamoilta new maket, kaksi perustuotetta ja yksi herkkuharvinaisuus. Mennään siis näiden kimppuun, mutta ensin vielä pieni henkilökohtainen katsaus Old Pulteneyhyn.

Old Pulteney oli kaikkien huulilla muutama vuosi sitten, kun 21yo voitti maailman parhaan viskin tittelin. Siihen aikaan Pulteneyta tuntui myös muutoin olevan joka puolella tarjolla. Maistoin 40-vuotiaan Cinderellan tastingissa, taxfreet pullistelivat erilaisia pulteneyita jne. Joko tislaamo on sittemmin onnistunut välttämään minut totaalisesti tai sitten kaikki viski myytiin tuon hypetyksen aikana, mutta joka tapauksessa olen blogin mukaan maistanut edellisen Old Pulteneyni vuonna 2013. Oli siis jo korkea aika. Muistikuvissa 21yo ei koskaan ollut minulle se täydellinen viski (liikaa hunajaa), mutta 17yo oli raikkaudessaan varsin hieno.

Old Pulteney new make, 68,6 %

Tuoksu: Hyvin puhdas, kutsuvan viljainen. 

Maku: tuoksun mukaisesti tosi kiva raikas hedelmäinen ja viljainen merellisyys. 

Old Pulteney 12yo, 40 %

Tuoksu: Puhdas ja nätti, ei erityisen iso.

Maku: Raikas hunajaisuus, hyvinkin tasapainoinen, jossa pieni kanervaisuus ja vaha nostaa päätään jälkimaussa. Silti ei ihan ykkönen mulle. Liikaa sitä hunajaisuutta, mistä syystä mm. Balvenien 12yo doublewood ei oikein koskaan ole putoillut. 83. 

Old Pulteney Huddart, 46 %

2nd fill american oak, finished in casks with previously peaty anCnoc cask, non chill filtered.

Tuoksu: Mennään monipuolisempaan jotenkin jouluisempaan, karamelliseen suuntaan. Toki sitten sitä savuisuutta on siellä. 

Maku: Hyvin tasapainoinen, savuisuus on kivasti hallussa itse asiassa. Positiivinen yllätys ilman muuta. Usein tällaisen kikkailunassin savu on raakaa ja hyökkäävää, mutta tässä on taustalla tuo maukas täyteläinen ja merellinen pohjatisle, johon tämä pieni savun vire toimii kyllä. 86.

Okei, mikä anCnoc? Kyse on Knockdhun tislaamosta, joka pullottaa tavaransa anCnoc-nimellä, jotta törpöttelevä kansa ei sekoittaisi tislaamoa Knockandoon, joka sijaitsee kivenheiton päässä Knockdhusta. 

anCnoc new make: 61,1 %

 

Tuoksu: Mämmisempi, tummempi, jotenkin juureva mutta hyvin juotava kyllä jo tällaisenaankin. 

Maku: Tosi maukas! Nostaa kyllä tän osakkeita ihan hulluna jo ennen varsinaisia viskejä. Veden suuhun nostattavaa sitruumaisuutta. Mämminen tuoksu ei lupaillut ihan näin hyvää. Parempi kuin Old Pulteneyn ponu.

AnCnoc 12yo, 40 %

2nd fill american oak, ex-bör ja ex-sherry

Tuoksu: Jotenkin tosi puhdas. Sitruunaa. Kevyt. Tosi lupaava. Kukkainen. 

Maku: Tosi helppo juoda, mutta myös kyllä oikein nätti. Tykkään enemmän kuin Pulteneystä, koska tässä ei ole sitä hunajaisuutta. Silti tämä on jotenkin öljyinen ja täyteläinen. Ja kuitenkin kevyt. Toimii isosti. Erinomainen perusrangen viski, joka maistuu siltä, että asioita vielä tehdään kuten ennen vanhaan. 89.

anCnoc Peatheart, 46 %  

Tuoksu: Likainen savu, ei sieltä miellyttävimmästä päästä tuoksuja. Kuitenkin jotain jännää tässä on: hennon likainen börppä. Ensituoksutuksella ei erityisen kutsuva, mutta lasiaikaa saatuaan epäpuhtaudet tuntuvat häviävän pikkuhiljaa.

Maku: Todella kiva kaatuminen suuhun. Tämä on isompi rakenteeltaan kuin 12yo vaikka varmasti nuorempi. Loppujen lopuksi erittäin mainio tuote nassiksi! Savu tukee erittäin kivasti tätä kaikkea muuta. Jälkimaussa on kiva kesäiltainen notskisavu. 89. 

Kansa varmaan haluttiin ostaa puolelle tuomalla maistoon myös ylähyllykamaa. Onnistuivat missiossaan.

Old Pulteney 25yo, 46 %

Muutama pullo tulossa alkoon ehkä n. 240€. On kyl kova.

Tuoksu: Huuuikea tuoksu. Eksoottiset hedelmät, todellakin vanhan viskin vikaa. Upea pörppä. Raikas mutta silti ikääntynyt. 

Maku: Tosi kiva pörppäpuu. Ja eksoottiset hedelmät. Todella kiva. Tämä on kyllä myös isosti hunajainen. Kanervahunajainen. Hento mauste jälkimaussa. 92.

Kommentti: Lontoon whisky show'ssa maistoin Tomatin 30yo:n. Se oli upea vanhan liiton bourbon-tyylinen viski. Tässä Old Pulteneyssä on samaa vikaa. Kuulemma jokunen pullo saattaa olla tulossa Alkoon n. 240 € hintaan. Aika vähissä ovat tänä päivänä ne viskit, joissa samalla rahalla saa samaa tasoa. Muutama vuosi sitten oli tietysti ihan toisin, mutta ne olivat niitä aikoja.

anCnoc 1975-2015, 40yo, 44,2 %

Tuoksu: tumma, upea. Mutta myös raikas. Öljyinen. 

Maku: Huikea raikas laskeutuminen suuhun, upea tuo syvä appelsiininkuori! Niin upeana, raikkaana, mutta kuitenkin kaikki nuo röyhkeät nahkatuoliröntökkäät mukana. Jotain hentoa syvää inkivääristä mausteisuutta. On kyllä nyt todella poikkeuksellinen tuote. Tässä mennään jo yli niiden vanhan viskin trooppisten hedelmien ja siirrytään sinne nahkatuoliosastolle. Ja silti pysytään raikkaana. Hämmentävää. Aina voi kaipailla savua, mutta jos se unohdetaan, niin helposti top10-viskejä ever. 94. 

Helsinki Distilling Companyn satoa korjaamassa

Pitkästä aikaa oli mahdollisuus piipahtaa HDCO:lla Gin&Tonicin ja viskien parissa. Kokemus oli varsin positiivinen. Helsinki-Ginhän on huippukamaa, ja 11 €:n hinta G&T:stä on nykyhelsingissä varsin maltillinen. Nettisivujensa mukaan G&T:tä myydään 7€:n asevelihintaan päivittäin klo 16-18, joten tuo on sitten jo aikamoinen ryöstö. Viskien osalta tarjolla oli neljä erilaista releasea. Nämä piti sitten toki kaikki pistää maistaen. Siispä asiaan:

Hdco single malt small new french oak #11 4yo, 56,6%

Tuoksu: aika perusjenkin tunnelmia, rapsakka ruis. 

 

Maku: tasapainoinen, viljainen, ronski mutta herkkä. Kirpsahteleva suutuntuma. Paljon paremmin kestää kyllä alkoholisuutta kuin vys-pullo. 84. 

Hdco 100% rye new french oak #12 47,5%

Tuoksu: tämä on nyt raa'an oloista. Makeaa ja mausteista, mutta raakaa. 

 

Maku: ei ollenkaan niin hullu kuin tuoksu antoi olettaa. Vahvaa ruispuuroista ja mämmistä käsityöläistunnelmaa. Jälkimaussa yllättävän maukas kahvifudge! Hitto! Jälkimaku on tässä oikein maukas, ja ilman muuta tämän paras osa. 81.

Hdco rye malt american virgin oak oloroso finish "winter release 2019" #10, 47,5%

Tuoksu: wow, erittäin lupaava! Tummassa sherryisyydessään todella onnistunut tuoksu! Käsittämätön iän illuusio on saatu tähän tuoksuun. Mummon nahkatohvelia ja muuta sherryhassuttelua.

 

Maku: Jatkaa ensisipaisulla tuoksun linjoilla. Sitten kuitenkin kohtuutiukka puraisu yhdistettynä hituseen tulitikkufudgeen ei toimi ihan niin hyvin kuin tuoksunsa. Silti parempi kuin 100% rye. Maku hieman irrallaan alhkoholisuudesta. 85. 

Hdco new american oak finish rum VYS, 59,3 %

Tuoksu: Rommi tukee hienosti tätä rukiisuutta. Hyvin lupaava tuoksu. 

 

Maku: No huh, kohtuutiukka putoaminen suuhun. Ensimaisto jättää kylmäksi. Pienen vesilisän kanssa helpottuu, mutta kyllä tämä ensialkuun raa'alta maistuu. Lisää vettä, ja helpottuu edelleen. Trooppiset hedelmät alkavat sitten maistua maukkaasti. 84.

 

Yleisfiilikset: Kivan tastingin näistä sai! Hienoa, että tarjolla on jo tislaamouran tässä vaiheessa neljää eri viskiä, jotka kaikki ovat vielä keskenään erilaisia. Mikä jätti parhaan fiiliksen? Vaikea sanoa. #10:n Olosoron kumimaisuus alkoi väkisinkin nostaa päätään turhan hallitsevasti maistelun edetessä, mutta sen fudgeinen jälkimaku säilyi loppuun asti loistavana. Vys nosti osakkeitaan kuin bitcoin, joten kyllä näistä hyviä tulee.

 

Positiivista ja erikoista tislaamobaarissa oli se, että pullot jätettiin pöytään tutkailtavaksi. Mekin istuimme terassilla, joten tämä mielestäni edellytti aikamoista luottoa asiakasta kohtaan, mutta oli kiva homma, koska tällöin pystyi rauhassa tutkailemaan etikettejä yms. Tastingin jälkeen testattiin vielä köökkipuoli, ja raputaco (10 €) ja päivän kalana toiminut nieriä (24 €) olivat varsin toimivia settejä. Näihin oli paritettu cocktailit normaalin viinin sijaan, mikä toimi hyvin. Onnistunut setti siis kokonaisuudessaan. 

Port Askaig 25yo

Port Askaigit eivät ole jostain syystä kolahtaneet minulle koskaan. Ehkä turhan geneerinen Caol Ila ei toimi. Tänä iltana tuntui kuitenkin toimivan kaikki, joten piti kokeilla.

Port Askaig 25yo, 45,8 %

Tuoksu: Caol Ilaksi yllättävän lyijyinen ja öljyinen. Ikä tuntuu. Hyvä.

Maku: Tuoksun linjoilla. Mutta ennen kaikkea syvä ja maukas. Vesilisä avaa aika tiukkaa viskiä mainiosti. Kyllä tätä mieluusti juo. 90.