Virallisen kattauksen ulkopuolelta aloitin samplena mukaan ottamallani 25-kesäisellä Laphroaigilla. Pitihän seuraavaa kolmekymppistä hieman valmistella. Kyseisessä viskissä maistui sherryvaikutus tuoden voittopuolisesti pirskahtelevaan sitruksiseen viskiin herukkaisempiakin tunnelmia. Oikein mainio.
1. Laphroaig 30 yo, 2016 53,5 %
Tuoksu: Paahtoleipä, nugaa, pähkinä. Sitrushedelmiä. Nätissä paketissa on.
Maku:
varsin kovasti savua, eksoottista hedelmää, sitrusta. Upea tasapaino,
ei mitään liikaa eikä liian vähän. Upea tuo kypsä sitrus! Tässä on ikäisekseen varsin paljon voimaa ja savuakin, mutta ikä myös maistuu, ja keltaiset hedelmät, jotka sitä siivittävät, ovat todella nättejä. 92.
Kommentti: Tämän herkun tarjoaminen heti kärkeen oli mielestäni oikea ratkaisu, mutta se olisi ehkä tarvinnut jonkun helpon nollaviskin makunystyröiden avaamiseen. Itselläni tähän oli tuo kaksfemma, mutta muu yleisö ei ehkä ollut yhtä hyvin varustautunutta.
2. Bowmore 20 yo 1996/ 2016 (Scotch Malt Whisky Society), 54,6 %, 228 bottles
Tuoksu: Raikas merellisyys, floraalinen, persikkainen.
Maku: Nätti floraalinen kypsä sitruunaisuus. Ilman vettä aika tiukka jännä
sitrushedelmä, joka jää mukavasti polttelemaan kitalakeen. Jotenkin aika
vahva kuriositeettiviski kukkaisessa floraalisuudessaan. Eli on omanlaisensa, mutta tyylissään yksioikoinen. 87.
3. Ardbeg 1994/ 2006 ns. Eskon IB-Ardbeg, 59 %
Tuoksu: Kuminen kuiva palanut autonrengas. Hyvin likanen. Niinku Maradona.
Maku: Maku on iso. Niin paljon tuota likaisuutta tässä ei ole. Vesi auttaa. On likainen, tuhkainen kaveri. Ihan ok. 85.
4. Caol Ila 1997/ 2009 (Gordon MacPhail)), 50 %
Tuoksu: Joku outo viinimäinen makeus. Ei erityisen kutsuva heti alkuun. Silti
kohtuullisen puhdas. Puhdistuu sitten kuitenkin kun vähän odottelee.
Maku: No joo, maku kyllä pärjää! Tämähän on varsin mukava ja puhdas kaveri.
Savu on yllättävänkin törnävä ja tuhkainen. Ehkä vaikutelma tulee
osittain myös tuosta sherrystä, josta siis nuo tummemmat fiilikset.
Rauhallinen viski ilman muuta. Mutta hyvin miellyttävä, laadukas ja
juotava. Tuoksu verottaa yhden pisteen. 88.
5. Lagavulin 12 yo 1995/ 2008, exclusively bottled for friends of classic
malts, 48 %
Tuoksu: Ihan täysin laga-de tuntua. Hyvin punainen, Marjainen, syvä, mutta ei
silti mikään sherrypommi. Saa nähdä, miten tässä voltit riittävät tähän marjaisuuteen. Mutta kyllähän sieltä sitten nousee myös sitä
nahkasohvaa ja tupakkiakin. Ihan lupaava. Laadukas.
Maku: Ollaan kyllä tuoksun marjamehutunnelmissa, mutta sitten: iso pusku niin
savua, tummia marjoja, tuhkaa, purentaa, sitä metsästysmajan
nahkasohvaa ja kivääriruutia. On kyllä iso ja kova viski! Yllätti laadullaan ja voimallaan!
Tällaista(kaan) ei välttämättä ihan tänä päivänä enää löydä. 90.
6. Bruichladdich PC 11, 58,7 %
Tuoksu: likaista kumia, miltä osin muistuttaa Eskon Ardbegia, mutta selkeästi myös tummempia sherryvaikutteita mukana.
Maku: Nuotit jäivät maistelun tuoksinnassa kirjoittamatta, mutta päivän jälkeen fiilikset olivat isosta ruutisesta öljyisyydestä, massiivisesta suuntäyttävyydestä ja hentoisesta likaisuudesta, joka tuli tuoksusta poikkeuksellisesti myös makuun ja aivan sen loppuvaiheille mukaan. Jälkimaun likainen nugaa on kyllä mieleeni. Massiivinen viski ilman muuta. 88.
 |
| Kuva: Anders Malmsten |
Illan päätteeksi äänestettiin voittajaa, ja äänet jakautuivat seuraavasti:
Laffe30: 12
Bowmore: 5
Ardbeg: 8
Caol ila: 0
Lagavulin: 7
Bruichladdich: 3
Lopussa saimme maistaa extrana vielä n. 10yo Kilchoman exbourbon single caskin, joka oli puhtaudessaan varsin hieno tuote! Tämän omistavat pojjaat saavat olla ylpeitä tynskästään.
