Vaappuva Ankka on ostarilla sijaiseva perusbaari, joka ei puitteiltaan vastaa nykyisiä übertyylikkäitä oluthuoneita. Monesta muusta perusostarikapakasta sen kuitenkin erottaa varsin laadukas tarjonta niin viskien kuin erikoisempien oluiden saralla. Olarius näkyi asiakaskunnassa, jonka muodostama tunnelma oli erilainen kuin monissa viskiseurojen tastingeissa, eikä riehakkuudessaan ollenkaan huonolla tavalla. Näinkin laadukkaan viskitastingin pitämisessä omaan makuun lapsuksena oli se, että kaikille osallistujille ei riittänyt asiaankuuluvia laseja, vaan jokuset dramit oli kaadettu perustumblereihin. Ravintolakäyttöön perustulppaanit maksavat alle 3 € / kpl, ja uskoisin tämän investoinnin kyllä kannattavan. Eli ihan hc-hifistelijälle paikka ei ehkä toimi, tai sitten täytyy mennä ajoissa paikalle. Ja toisaalta pienet kotikutoisuudet näkyvät myös tastingin hinnassa, joka kyseiselle kattaukselle oli 39 €, ja olisi varmasti monessa posh-paikassa ollut 50-60 €.
Tastingin veti Jarkko Nikkanen, joka tuttuun tyyliin osasi kyllä ottaa yleisönsä. Nikkasen tasting toimi hyvin ensikertalaiselle, mutta myös kokeneempi harrastaja sai siitä edelleen uutta irti - muun muassa sen, että Laphroaigin 10yo on vain 1st fill -tynnyreissä kypsytettyä sekä sen, että Laphroaig käyttää tynnyreitään vain kahden täyttökerran ajan, ja dumppaa ne sitten blendeihin. Samassa yhteydessä kuultu välttämätön age doesn't matter marketing bullshit näyttäytyi itse asiassa ensimmäistä kertaa itsellenikin jokseenkin ymmärrettävältä: on totta, että 10 vuotta ensimmäisen täyttökerran tynnyrissä on eri asia kuin jonkun toisen tislaamon kolmannen täyttökerran 10-vuotias. Toki niitä tiettyjä aromeja viskiin ei edelleenkään saa kuin iän kautta, mutta se siitä keskustelusta, mennään itse viskeihin. Kattauksen viskithän sinänsä olivat itselle tuttuja 27-vuotiasta lukuun ottamatta.
Laphroaig 10yo, 40 %
Tuoksu: Mieto viipyilevä savu. Mellevä, ellei jopa leimeä. Pari raikastakin hedelmää löytyy.
Maku: Maltillinen isku. Todella rauhallinen kaveri. Savu on nätti, ei sen
kummempaa. Pientä vaniljaista makeutta. Jos tätä joskus olenkin pitänyt hyvin
pliisuna niin onhan tämä aloituslöröksi ihan jees. 85.
Laphroaig Quarter Cask, 48 %
Tuoksu: Terävämpi nätimpi, tasapainoinen, raikas.
Maku: Puree ja iskee nätisti. Merellinen suolaisuus maun keskivaiheilla on nättiä. Terävä ja rapsakka. Muistikuvat olivat pisteen verran paremman perässä, mutta näin tänään. 89.
Laphroaig Triple Wood, 48 %
Tuoksu: Miedon savuinen, karkkia ja marjaa mukana. Hieman likaista hiiltä, mutta ei paha.
Maku: Makeutta, marjaisuutta. Vähän hiilistä likaisuutta. Sinänsä yllättävän
tasapainoinen ja integroitunut punaisuus. Pieni happamuushan tässä on,
mikä ei ole niin positiivista. Voltit ovat oikein mainiot tähän.
Perusrunko tässä ei kuitenkaan ole niin intensiivinen kuin esim qc.
Silti hyvin puhdas. 87.
Laphroaig 12yo Nordic Wood, 48 %
Tuoksu: Nenä selvästi likaisin näistä. Lagavulinmaista asfalttisuutta. Semisti
täyteläisempi ja robustimpi kuin qc, mutta muutoin samaa henkeä.
Maku: Tiukka on, mutta suklaisen maukas. Itse asiassa erittäin maukas tuote.
Tuo marjaisuus on varsin puhdasta ja maukasta, kirpeää ja salmiakkista.
Ammoniakkimeiningit. Erittäin hyvin integroitu
sherrylappis. Tämä on tässä kattauksessa ennen kaikkea sherryviski, toissijaisesti savuviski. 90.
Kommentti: Maistoin tämän myös lanseeraustilaisuudessa vuonna 2014. Ihmetytti, kuinka hyvältä tämä nyt maistui, kun tuolloin ei vakuuttanut noin kovin. Nikkanen kuitenkin totesi, että tuolloin maistoon tuotu tuote oli vielä alustava työversio ja vähän "off". Joka tapauksessa loistava sherrylappis.
Laphroaig Cairdeas Ileach, 50,5 %
Tuoksu: Kevyt nenä, jossa lääkemäisyys nousee ensimmäisenä esiin. Hyvin raikkaan merellisen ruohoinen tunnelma. Lupaava.
Maku: Maukas. Raikas, salmiakkinen.
Kommentti: En edes pisteyttänyt. Tämä ei ollut huono, mutta jäi tässä kattauksessa jotenkin väliin. Tyyli oli selvästi erilainen, mutta taso ei ehkä sitten ollut ihan niin kova, että olisi päässyt kukoistamaan 12yo:n jälkeen. Tai sitten ajatukset olivat jo 27ssa.
Laphroaig 27yo 2017, 41,7 %
Tuoksu: Aijai, niitä vanhan viskin eksoottisia hedelmiä. Silti raikas. Maukas kuin eläin.
Maku: Ensalkuun puu maistuu. Sitten vasta alkaa nostaa päätään. Mutta
ensimaulla jättää kyllä kysymysmerkin. Puu on niillä rajoilla. Kyllä
tässä on sitä eksoottista hedelmää, mutta pakko sanoa että hienoinen
pettymys happamuudessaan. Nielaisuhetken eksoottinen hedelmä on kyllä
maukas. Illan paras, mutta silti odotuksiin nähden lievä pettymys. 91.
Kommentti: Nikkanen kommentoi, että tämä oli hentoisuudessaan vähän väärässä paikassa tässä tastingissa, vaikka Ileachin ja 12yo:n jälkeen pidettiinkin aika pitkä tauko ennen tämän maistamista. Tuoksu oli upea, mutta voima ja pituus ei ehkä riittänyt täyttämään odotuksia. Tuo puu herätti myös kysymyksiä: etiketin mukaan mature Laphroaig previously aged in refill hogsheads was transferred into first-fill ex-bourbon barrels and refill quarter casks. Miltäköhän olisi maistunut ilman tätä finistelyä? No, nyt on "paha" kaula juotu, ja tätä jäi hyllyyn vielä jokunen sentti. Hinta on 25 € / 2 cl, joten kyllä se siihen kannattaa maistaa. Verrokkina samaa kamaa on eräässä hyvinkääläisessä baarissa hyllyssä 25 € / 1 cl, eli matka Olariin ei välttämättä ole ollenkaan huonompi ajatus.
Mukava ilta ja hyvin rakennettu kattaus. Tuttuja tuotteitakin on kiva maistella, mikäli setti on rakennettu ajatuksella. Tässä oli kuusi erilaista viskiä ja sopiva draaman kaari. Loppukaneettina mainittakoon, että Nikkanen puhui tastingin aikana pariin kertaan uutoksien siirtymisestä. Sananmuunnosten ystävänä arvostin tätä kovasti.
