Glendronach Revival 15yo, 43 %

Glendronachin 15yo Revival on nimestään huolimatta tuote, jonka tehtaileminen on ainakin toistaiseksi lopetettu. Viski saavutti hyvää mainetta viskiyhteisöissä jo pari vuotta sitten, kun lopettamisesta kerrottiin. Itse poistin Alkosta viimeiset kaksi pulloa, kun tulivat Viikissä vastaan. Hinta oli 69,90 €. Puhtaasti huhujen perusteella ostin siis, vaikka esimerkiksi 18-vuotias Glendronach on maistunut hyvinkin. Maistetaan siis, oliko huhuille katetta.

Glendronach 15yo Revival, 43 %

Tuoksu: Öljyinen ensinenätuntuma. Hyvin tummaa ja syvää, mutta silti raikasta sherryisyyttä. Todella lupaava tuoksu kaikessa kylläisyydessään. Mukana tulee sittemmin viipyilevää vaahtokarkkista makeutta ja ehkä toffeeta.

Maku: Suorastaan mehukas laskeutuminen suuhun. Ja sitten lähtee täyttämään suuta maukkaudella, raikkaudella, marjaisella makeudella, pippurisuudella ja hienolla rakenteella. Aivan toisen luokan tuote kuin verrokit Cardhu18 ja Morangie18. Tämä oikein kutsuu makustelemaan. Rakenteessa on samanlaista patinaa kuin hiljan maistamassani Ardbegin Airigh Nam Beistissa. Selvästi entisajan viskin tunnelmaa. 89.

Kommentti: Tämä rakenteen intensiivisyys ja tiiviys. Sitä ei nykyviskeissä ole. Mistä se tulee, jos iällä ei ole väliä? Mitä nykyään tehdään toisin? Olisi mukava tietää. 

Glenmorangie 18yo, 43 %

Glenmorangieta on maisteltu tässä blogissa aikaisemminkin. Koska kuitenkin kyseessä on yksi niistä viskeistä, jotka todella putosivat harrastuksen alkuvaiheessa, ei liene väärin maistella uudestaankaan.

Glenmorangie 18yo, 43 %

Tuoksu: Kepeä rakenne, mutta selkeästi pihkaisempi ja yrttisempi kuin verrokkina ollut Cardhu18. Kanervahunajaa, mehiläisen takalistoa. Appelsiinin kuorta. Aika voimakas tietyntyylinen tuoksu. 

Maku: Cardhua selvästi täyteläisempi rakenne, eli tämä täyttää suuta isommin. Makuprofiili on myös alkuun hedelmäisempi, mutta vetää sitten varsin nopeasti juurevaan yrttisyyteen, joka dominoi jälkimakua. Kenties toimisi pajautteluviskinä, mikäli jollakin sellaisia paheellisia harrasteita on? Viski jättää itsestään harmillisen yksioikoisen kuvan. Aikoinaan viskiharrastuksen alussa Glenmorangie18 oli se viski, joka opetti allekirjoittaneelle sen, mitä tarkoittaa jälkimaku. Saan kiinni, mitä silloin löysin, mutta en enää löydä sitä samalla tavalla. Jälkimaku on kyllä pitkä, mutta kitkerähkö. 85.

Kommentti: Boksi on muuttunut kullitetuksi ja pullossa lukee extra rare. Maku sen sijaan vaikuttaisi menneen alaspäin. Niin se maailma muuttuu. Hyllystä löytyy yksi kappale vanhaa 18yo:ta. Täytyy jossain vaiheessa maistaa rinnan.

Cardhu 18yo, 43 %

Jostain kumman syystä Espanja on täynnä Cardhua. Mikäli jossain supermarketissa on joku single malt, on se todennäköisesti Cardhu 12yo. Kyseisen putelin parin lasin lahjapaketissa voi löytää alle 30 €, joten edukasta on, ja viskihän on varsin mainio pitkällä ruohoisella jälkimaullaan. Paremmin varustellusta El Corte Inglesistä löysin sitten kyseisen viskin isoveljen, joka muistaakseni 68 €:n hinnalla piti ostaa pois. 

 

Cardhu 18yo, 43 %

Tuoksu: Kepeää ruohoista kesäisyyttä. Hentoa hunajaa. Kevyt, mutta mukava.

Maku: Maun ensikaari vastaa tuoksua. Keskivaiheilla päästään kuitenkin mukavasti pippurisen kihelmöinnin mukana varsin mukavalle makumatkalle. Kesäisissä tunnelmissa mennään edelleen, mutta jälkimaussa tulee kyllä sitten myös vahamaista hunajaa, mikä kielii iäkkyydestä. Suutuntuma on kuitenkin alusta loppuu kepeä, joskaan ei huono. Jälkimaku kuivuu varsin voimakkaaseen ja pitkälle kantavaan yrttisyyteen. Keveämmän profiilin ystäville varmasti toimiva hörppy. 87.

 

 

Bowmore 10yo Inspired by Devil's Casks, 46 %

Ok, ei valiteta NASseista, koska ikämerkintä. Bowikan Devil's Casks ei ole ollut ykkösviskejä omaan suuhuni, vaikka sarjaa on maailmalla arvostettukin. Tämä kyseinen viski on saanut innoituksensa kyseisestä sarjasta, eli siis sherrykypsytyksen käytöstä. Inspiraatio on näkynyt siinä, että mukaan on otettu viinikypsytystä. No, maistetaan.

 

Bowmore 10yo Inspired by Devil's Casks, 46 %

Tuoksu: Varsin likainen ensifiilis. Rikkisyyttä. Huonompien Lagavulinien tyylin kovaa tuhkaisuutta. Kumia siellä taustalla. Ei kovin kutsuva tuoksu. 

Maku: Suutuntuma on kelmeä: ei ota, mutta ei annakaan. Sitten suuhun tulvii kitkerää pakokaasusavua ja tuhkakuppia. Nyt ollaan aika paskan viskin äärellä. Bowmoresta tässä ei ole mielestäni jäljellä oikein mitään, ja tällainen profiili saadaan silloin kun sherryily kusee. Kitkerää pisteleväisyyttä ja huonoa savua. Sokkona sanoisin ledaigiksi. 46% ja pakko lisätä vettä: tilkka itse asiassa tekee tästä hieman lähestyttävämmän tuoden marjaa alkumakuun. Samalla se voimistaa tuhkaista savuisuutta leikaten siitä onneksi pahimman terän. Vesilisä kutsuu esiin jotain sellaista jälkimakuun, jonka etäisesti voisi ehkä tunnistaa bowmoreksi. Mutta kyllä sokkona oltaisiin Ledaigin osastolla. Ei vaan toimi. 66.

 

Kommentti: Ongelma omaan suuhuni tässä on ennen kaikkea savun epämiellyttävyys. Savuja on erilaisia ja tämä on sieltä heikoimmasta päästä.