Kyröä kypsymässä Helsinki-Vantaalla

Sattuipa siten, että Finnair etsi uutiskirjeessään tavallisia pulliaisia yhteistyöproggikseen Kyrö Distillery Companyn kanssa. Kutsussa kerrottiin, että projekti liittyy Finnairin 100-vuotisjuhliin vuonna 2023, mutta muutoin ohjelma jätettiin auki. Hain tilaisuuteen ja ilokseni minut sinne valittiin. En osaa sanoa valintakriteereistä, mutta tuntui, että muut paikallaolijat olivat ennen kaikkea paljon lentäviä, eivät välttämättä niinkään "viskitaustaisia" henkilöitä.

Kutsussa oli pyyntö saapua Helsinki-Vantaalle määrättynä aikana. Innoissani lampsin siis paikalle, sain n. 20 muun henkilön kanssa kulkuluvan ja sitten meidät saatettiin Finnairin non-Shengen-loungeen. Pari kertaa olen tuonne päässyt aikaisemmin lentopuuhissa, ja tilahan on vallan upea. Lounge muuttaa nihkeän lentokenttäoleilun suorastaan nautinnoksi, kun pääsee hälystä pois hyvien appeiden ja jalojuomien pariin. Porukka kerättiin loungen yhteen nurkkaan ja käteen lyötiin Napue-tonic. Sitten Finnairin johto ja Kyrön johto kertoivat hieman tulevasta projektista: Finnair oli tilannut Kyröltä pari tynnyriä viskiä satavuotisjuhliinsa ja tynnyrit oli tuotu kypsymään loungeen.

Kyrön Kalle Valkosen kertoessa heidän viskeistään ja kyseisistä tynnyreistä, meille tarjoiltiin kyseistä new makea. Ja maukastahan se oli. En ole Kyrön viskitislettä maistanut pitkään aikaan, ja tuota maistellessa olisin ollut valmis sanomaan, että kyseinen annos on laimennettu, koska niin helppojuotavaa se oli. Mutta ei, reilu 58 % oli lasissa. Kyseinen tynnyröintivahvuus oli kuulemma optimaalinen tämän mittaiselle tynnyrikypsytykselle. Tisle oli myös sinänsä mielenkiintoista, että siinä oli käytetty puolet normaalia mallastettua savustamatonta ruista ja puolet savustettua mallastamatonta riihiruista. Tämä riihiruis on Kyrön uutuus, jota ei ymmärtääkseni ole virallisesti vielä edes kovin mainosteltu, eikä siitä myöskään liikoja detaljeja jaeltu, vaikka vähän kyselin. Oma suuni ei mitään kovin vahvaa savuisuutta tuosta newmakesta löytänyt, mutta tosiaan epäpuhtaudet tai se ns. ponumaisuus olivat kyllä varsin pientä tisleessä. Eli lupaavaa, lupaavaa.

Itselleni jäi semisti epäselväksi, mikä on Finnairin käyttötarkoitus näille tynnyreille, koska kahdesta 125 litran tynskästä ei ymmärrettävästi kovin kummoisia pullomääriä irtoa. Ilmeisesti ihan pieni määrä olisi tarkoitus myydä, ja kaiketi suurin osa käyttää sitten juhlavuoden juhlallisuuksiin. Joka tapauksessa kutsutuille lupailtiin mahdollisuutta päästä seuraamaan tulevan viskin kypsymistä, joten erittäin mukavaan proggikseen sitä pääsi osalliseksi.

Kyrön meininki vaikutti muutoinkin loistavalta. Ginin maailmanvalloitus muodosti positiivisen ongelman, jossa tavaraa ei meinattu saada ulos sitä mukaa kuin kysyntä kolkutteli ovella. Tämä näkyi Mikko Koskisen mukaan myös viskipuolella, joka oli käytännössä pysähdyksissä seitsemän kuukautta voimien ollessa ginipuolella. Nyt gini on kuitenkin erotettu täysin viskinvalmistuksesta, ja viskin valmistuksen kapasiteettia on nostettu ja tullaan edelleen nostamaan merkittävästi. Veikkaan, että duunia voidaan painaa suu messingillä, kun gini todennäköisesti tuo leivän jatkossakin aika hyvin pöytään, jolloin voi paineettomammin keskittyä viskintehtailuun.

Omaan korvaani oli kuulunut huhu, että ensimmäinen pieni erä viskiä olisi tulossa tänä vuonna markkinoille - johonkin karmeaan hintaan. Koskinen vahvisti huhun ensimmäisen osion, eli että viskiä on tulossa ja ajankohta olisi mahdollisesti elokuu. Sen sijaan hinnan osalta hän totesi, että maltillisena se on tarkoitus pitää. Kuulemma gininkin kanssa on tehty tietoinen päätös siitä, että menestyksestä huolimatta hintaa ei lähdetä hilaamaan taivaisiin, vaan kaikilla täytyy olla varaa heidän tuotteisiinsa. Respect.

Joten EU:n ulkopuolelle lentävät, hommatkaa vaikkapa Diners Club ja menkää vilkaisemaan tynskiä Finnairin loungeen. Tuolla on muuten myös loistava sauna, jonka löylyissä on kiva aloittaa lentoreissu.

Etualalla tynskät, yllä Sarpanevan manuaalinen kello, joka mittaa aikaa pullotukseen ja oikealla Kyrön ja Finskin silmäätekeviä

Tynnyrinomistajajuhlissa Helsinki Distilling Companylla 11.3.2017

Männälauantaina oli ilo päästä osallistumaan Helsinki Distilling Companyn ensimmäiseen tynnyrinomistajajuhlaan. Itselläni ei ole tislaamolta tynnyriosuutta, mutta hyvillä kavereilla oli, ja kun kaikki eivät päässeet paikalle, niin pääsin avecina mukaan tilaisuuteen. Ensimmäiset viskitynskät myytiin tislaamolta yksityishenkilöille vuonna 2014 ja valtaosa nyt näytteillä olevista tynnyrisampleista taisi olla vuoden 2015 satoa. Täytyy auliisti myöntää, että skippasin tynnyriosuuden hentoisen kriittisyyden vuoksi: en oikein uskonut, että suomiviskit voisivat maistua sellaisilta, että niistä kannattaisi maksaa kuitenkin aika sievoisia summia. Oli silti kiva lähteä maistamaan.

Range

Uutta giniä Siljalle

Tilaisuus avattiin erittäin maukkailla GinToniceilla. Napuen voittokulun alle on hieman jäänyt se, kuinka mainiota kamaa HDCO:n gini on. Epäilemättä Napuenkin avittama yleinen gini-innostus on kuitenkin avittanut HDCO:n tavaran menekkiä, joten en aistinut asiasta harmittelua alkuunkaan. Master Distiller Mikko Mykkänen esitteli väelle tiloja ja kertoi myös hyvin piakkoin tislaamolle hankittavasta uudesta tislauspannusta, joka tulee olemaan viisi kertaa niin suuri kuin nykyinen pannu. HDCO tulee siis nostamaan merkittävästi kapasiteettiaan lähitulevaisuudessa. Vanhan tislaimen sanottiin jäävän sitten erikoiserien ja kokeilujen käyttöön. Aikaisemmin tislaamo ei ole paljastanut kypsytysvarastonsa sijaintia, mutta nyt saimme nähdä yhden Teurastamolla sijainneen varaston. Uudesta pannusta ja uusista varastoista tulikin mieleen, että ehkä joskus väki puhuu Ardbeg-tyyliin legendaarisesta vanhasta "alkuperäisestä" pannusta, sekä myyttisestä Warehouse 1:sta. Saa nähdä. Olin bloggariporukalla tutustumassa tislaamoon jo vuonna 2014, ja oli kiva nähdä, miten uusi tulokas oli löytänyt paikkansa ja askelmerkkinsä. Itse asiassa tekemisestä sai kyllä varsin vakuuttavan kuvan.

Warehouse 2. Osa HDCO:n viskistä kypsyy kuulemma Vantaalla. Mielestäni siitä pitäisi saada varoitusteksti pulloon.

Pullottaa pullottaa

Suuri mies ja suuret suunnitelmat

Mutta sitten itse asiaan. Setin loppupuolella pyötiin jaettiin kullekin 2 dl:n sample omasta tynnyristä. Pääsin itse lokkimaan kahdesta tynnyristä, jotka molemmat olivat 70 % ruista ja 30 % ohraa. Nenä lähestyi lasia varsin kriittisesti - mutta kappas! Vallan mainio tuoksuhan sieltä vastaan tulvahti! Toki vielä oli hieman jäljellä ponumaista klangia, mutta pääosassa olivat mehukas ruis ja mukava toffeemainen makeus. Maku oli toki lyhyt, mutta intensiivinen: samaa rukiita, toffeeta ja varsin miellyttävää pirskahtelevaa mineraalisuutta. Kyseinen tynnyri 106 oli tislattu kesäkuussa 2015, joten ihmeitä tuo vajaa 2v uudessa 55 litran tammessa oli saanut aikaan. Vieruspöydän tynnyri oli vähemmän makea ja jotenkin enemmän perinteisen skottiviskin makuinen, mutta oikein maukas sekin. Vahvuudet sampleissa tuntuivat pyörivän 60 %:n molemmin puolin ja vettä tuotteet toki tarvitsivat kohtuullisen runsaasti. Päällimmäiseksi fiilikseksi jäi kuitenkin suorastaan positiivinen hämmennys ja tunnelma erittäin laadukkaista tuotteista. Tuntuu, että HDCO on siis varsin hyvällä tiellä, ja voisin hyvin miettiä tuota tynnyrin hankkimista tämän kokemuksen perusteella itsekin. Mielestäni erittäin hauska detalji tynskäläisille oli se, että sopparin mukaan omistajilla on kaksi kertaa vuodessa mahdollisuus pyytää 2dl:n sample omasta tynnyristään nautittavaksi HDCO:n baarissa verojen (7 €) hinnalla. Tuosta saa aika kivan lisän ruoan ja drinkkien täyttämään iltaan tislaamon viihtyisässä baarissa.

Ei vaan, oikeasti oli ihan kuraa. Migu, voin ostaa säälistä 10 % teidän tynskästänne pois. ;)