Bowmore 21yo 1989 Murray McDavid Mission, 55,2 %

Lasissa hieman iäkkäämpään Bowmorea. Kypsytyksessä on käytetty ainakin osittain maineikkaan Bordeauxlaisen Chateau Latourin punkkutynnyreitä.

Bowmore 21yo 1989 Murray McDavid Mission, 55,2 %

Tuoksu: Hentoa heinäpaalia, maalaistunnelmaa, kuivaa sitruunaa, pieni kumihanskan vivahde.

Maku: Hieno suunkuivattavuus, iso hyöky suuhun sitten. Graniittikiveä, kirpeää sitruunaisuutta, aivan pieni laventelin vivahde joka itse asiassa korostuu loppuillasta. Hyvin monipuolinen tasainen rakenne, jossa maanläheinen juurevuus korostuu. Joku kutsuisi lyijyksi? Vesilisä lisää hyökyisyyttä isosti: suolainen sitruunahyöky iskee yli suolaisen liukkaan merikallion lämpimänä kesäpäivänä. Ehkä liika lyijyisyys verottaa hieman kokonaisarviota. Silti kompliksisuudessaan sellainen viski, jota ei enää nykypäivän releaseista tule vastaan. Laventelinen sitruunapossu kiittää ja kuittaa. 88.

Highland Park 20yo 1995 GM for The Whisky Mercenary, 50 %

Lasissa Highland Parkia. Pullon hinta vielä hollannin serkun tuomana sellainen, että mikäli on ikänsä mukaista tavaraa niin olisi ostettavissa.

Highland Park 20yo 1995 Gordon Mc Phail for The Whisky Mercenary, 50 %

Tuoksu: Raakatislehenkisyyttä, ilmeisen passiivinen tynnyri? Juureva, ellen sanoisi robusti tuoksu. Jotenkin silti jättää kylmäksi eikä ole erityisen miellyttävä tuoksu. Käynyttä ananasta.

Maku: Jatkaa tuoksun maltaisella linjalla: kirkasta keväistä pakkaspäivää, jälkimaussa kypsää sitruunaa. Antaa tilaa tisleelle kyllä isosti. Vaikea uskoa 20 vuoden ikää. Erilainen hp ilman muuta, mutta ei ehkä omaan suuhuni. 82.

Kommentti: Jep, ei ostoskoriin. Joskin Serge piti (WF87) ja täälläkin on maistunut. Erikoiseksi kyllä sanottiin, joten jakanee mielipiteitä.

Fine Barbados Rum 2004, Bristol, 43 %

SuomiCaronin jälkeen on luontevaa kaataa lasiin toinen Alkostakin edelleen saatavissa oleva rommi (Arkadiassa 16.5. saldo 30 pulloa, 69,90 €). Bristol tuottajana, ja Barrett on malttanut jättää voltit sentään 43:een. 

Fine Barbados Rum 2004, Bristol, 43 %

Tuoksu: tasapainoinen, hyvin miellyttävä, ei mitään epäpuhtauksia. Hentoa liimamaisuutta, mutta hyvällä tavalla. Leppeä suomicaroniin verrattuna.

Maku: nyt on rommi An Sich: kaikki vaan erittäin kivasti tasapainossa, kipakkaa mausteisuutta, ei kärsi alhaisesta alkoholivoimakkuudestakaan. Raikasta hedelmäisyyttä, makean viinin tunnelmaa. Erityisen positiivista on, ettei tämä ole alkuunkaan yltiömakeaa. Jälkimaku jättää mukavan nougatvaahtokarkkifiiliksen. Vaikea tästä mitään erityisiä nuotteja on kirjata, mutta jos Platon kuvaisi rommin ideaa niin se olisi tässä pullossa. 89.

Kommentti: verrokkina juotu suomicaroni biittasi tämän omassa suussa, mutta kyseessä ovat kahdelle eri käyttäjäryhmälle tehdyt tuotteet: barbados on helppo rommi melkein kenelle vain kun taas suomicaroni on varsin hc viskimiehen rommi.

The Whisky Show Lontoossa 3-4.10.2015

Jahas, elämäntilanne muuttui viime vuoden puolella sen verran, että päivitykset ovat jääneet. Kuitenkin viskejä on maisteltu ja aina välillä jotain itsekseen kirjoiteltukin. Joten pistetään taas jotain julki. Fiiliksen mukaan ja fiilistahdilla, kuten tähänkin asti. Eniten on jäänyt kaivelemaan The Whisky Show'n vakan alle jäänyt päivitys, joten aloitetaan sillä.

Vaikka punta on vahvistunut sitten viime vuoden kovasti, piti Lontoon Whisky Showhun tänäkin vuonna päästä. Tällä kertaa aikataulut mahdollistivat kuitenkin vain yhden päivän taktiikan, joten tarkoitus oli keskittyä paremmin mutta harvempaan ständiin. Aikaisemmilta vuosilta mielenkiintoisia ovat olleet yksityisten pullottajien Signatoryn ja Berryn tiskit, sekä toki showta varten The Whisky Exchangen pullottamat viskit, joiden tiskillä on myös aina ollut hyvä pöhinä.

Tapahtuma oli siirtynyt Vinopoliksesta tois pual jokkee Old Billingsgaten tiloihin, ja tämä vaihdos oli ainakin omaan mieleeni. Vaikka tila ei ehkä ollut ihan niin glamoröösi, oli se yhdessä tasossa ollessaan hyvin toimiva.

Whisky shown konsepti on all you can taste yhdellä kertamaksulla (99 £/pv). Sen lisäksi tarjolla oli dream drameja, joita sai ostaa lisämaksullisilla poleteilla (10 £). Konsepti sopii tosilöröttelijälle, vaikka se vaatiikin kisakuntoa. Itse kävin läpi alle listatut viskit. Sen kummempia nuotteja ei monestakaan tullut kirjoiteltua, vaan tässä tapahtumassa oli kyse enemmänkin naatiskelusta. Pisteet kuitenkin annoin fiilispohjalta. 

1. Dalmore 12yo. 82.
2. Dalmore 15yo. Enemmän runkos ja sherryä. Oikein jees! 85.
3. Dalmore 25yo. Upeaa syvyyttä. Kiva hörsy, jota kaadettiin liian vähän. 90.
4. Dalmore 21yo. Hyvää oli tämäkin. Kuivempi kuin 25yo.


välihuomiona johtopäätökset dalmoresta olivat, että perusrangen keskiosa eli varsinkin 15yo ja entiseltään tuttu 18yo ovat oikein toimivia tuotteita ja niitä voi myös edelleen löytää sopuhintaan. Noihin vanhempiin en sitten niin hyvin päässyt enää sisään. Olisiko tarvinnut jo hieman enemmän voltteja, jotta niiden monivivahteisuus olisi päässyt esiin?

5. Berry Bros Caperdonich 1995. #95076. 46%. Peruslörö. Jälkimakua löytyy. 86.
6. Berry Bros Glen Grant #85138. Hieno. Vaikkakin peruslörö. 88.
7. Berry Bros Glengoyne. 2000 #1073. Upea nokka! Savukirsikkaa. Hyvin pyöreän hassu kuiva tamminen kirsikkapuu. Nam! 91.
8. Berry Bros Dufftown 1999, #808. Jatkaa tyylikkäiden kevyempien viskien linjaa.Tällaisia harvemmin pääsee maistamaan. 87.
9. Teerenpeli 10. Kerrotaan tästä myöhemmin hieman tarkemmin.
10. Benriach 12yo sherry. Oikein kiva peruslörö! 86.
11. Benriach 16yo raikas pörppä. Muutoin aika vaatimaton. 85.
13. Benriach 25yo authenticus.
14. Glenlassaugh 40yo. 42,5% raikas karkkinanna. No huh mikä maku! Vanha pörppä, ei muuta! 93.
15. Glenlassaugh 1968 45yo 44,3 % #1601. T. Upea tuoksu. Vanhaa nojatuolia börppäviskissä, huikeaa. M. Käsittämätön vanha börppä. Ei muuta. Toisaalta puu kohtuukova. No 92 silti.
16. Glendronach 18 allardice. Hieno lörö! Syvä mutta ei yltiömakea sherry.
17. Glendronach 19yo px twe exclu #4028, 55,4 %. T. Makea vaan ei apea. M. Kovin on makea. Mutta hitto että on myös syvä ja upea! 92.
18. Glendronach 19 oloroso #4943. 56,9% m. Ei helppo missään nimessä. Mutta alun jälkeen upea nannaviski. Tyylikäs. Hillitty englesmanni. 90.
19. Islay Frog Port. Jonkun yksityisen pikkuyrittäjän oma viritys. Hyvää!
20. Glenfarclas 15yo. Piti ottaa kalibroinniksi. Nojoo. 82.
21. Glenfarclas 25yo. Vähän syvempi mut ei muuta plääh. En vaan pääse Glenfarclasin perusrangeen sisään sitten millään.
22. Farcla 1982 family casks 1982 #634, 53,8 % t. Raikkampi. M. Varsin tamminen. Jää kauas taakse Glendronacheista, joskin parantaa ajan kanssa kuin sika juoksuaan. Arvostaisi vähän vettä mutta kellä nyt on aikaa sellaiseen. 91.
23. Akashi blended. 40%. Helppo peruslörö.  75.
24. Mars maltage cosmo. Nojoo. Waste of time.
25. Ichiros chichibu. Quarter. Jo parempi nenä.
26. Ichiros chichibu cask strenght. Peaty. T. Raikas sadeaamun savu. M. Tuhkainen erittäin syvä. Upea kerta kaikkiaan. Raikkaus on tässä parasta. Koivua savua tunnelmaa. 92.
27. Rosebank 21yo. 93.
28. Clynelish 19yo #992013. T: ? M: Iso monumentti. Raikas, mutta voimakas. Kuin Arnold S. sitruuna suussa. 90.
29. Linkwood 24yo #586497, 53,8 % T: Ruohoinen, mutta syvä kuin fan, hieno nenä. M: Kuin kukan terälehtien heittelyä kedolla tyllimekkoisten böönien katsellessa tuota upeaa näkyä. 91.
30. Longmorn 24yo #191954, 53,7 % T: Bensainen. M: Entistä bensaisempi, jopa savuinen/lihainen. 91.
31. Tobermory 21yo #660881, 55,4 %: T: Parfyymia. M: Nahka-armeijan hyökki. Aukeaa veden kanssa isosti. Puuta kuin rautaruukin tehtaalla. 87.
32. Arran 18yo #896928, 50,5 % T: Iso kevyt sherry. M: Puuta. Kiva, mutta onko kummoinen? 87.
33. Bruichladdich 13yo Masterpieces 2002/2015, 60,2 % T: Rengasta. M: Noni. Aika railakas vesseli. Tarvitsee vettä, mutta avautuu sitten isosti. Silti fiilikseltään PC-sarja parempia. 89.
34. Finest Irish 22yo, 52,8 % T: Harmoninen kiva nokka. M: Kevyt, mutta hitto miten kiva maku! Isoa makua ja raikasta rodeotunnelmaa! WOO, nyt on hieno ja raikas uisge! 91.
35. Family owned speyside dist (= Glenfarclas). 92.
36. Ledaig 9yo, 56,5 %. 90.
37. Laphroaig 16yo TWE, 50,9 %. 90.
38. Berry's Laphroaig. M. Intensiivinen. Tää on kyllä aivan vitun kova! 93. Nojoo nyt on kyllä jo fiiliksiäkin pisteissä mut kyllähän tää on.
39. Berry's Bunnahabhain 1987 #2451: M. No nyt on kyl erittäin intensiivinen kakkaramakkara. 89.
40. Berry's Bunna 2006 7yo #800092. T. On likainen. Kumia. 87.

Toimituksen huomautuksena todettakoon, että tässä kohtaa lähti homma jo hieman laukalle. Jännää kuitenkin, kuinka hyvin seuraavat Bushmillsit toimivat paperilla selvästi vahvempien viskien jälkeen:

41. Bushmills 16yo 40% vittu kova drami.
42. Bushmills 21yo olososo , 40 %. 92.


Loppuilta vietettiin Signatoryn tiskillä, mutta siitä ajasta ei enää mitään kovin järkevää jäänyt mieleen. Näistä fiksuinta ostokamaa olisivat olleet Glendronachin 19yo PX ja Berryn Laphroaig. Glendronach säväytti erityisesti sen vuoksi, etten ole ollut suuri makean sherryn ystävä, enkä ole Glendronacheihin oikein muutenkaan päässyt ystävyysasteelle.

Summa summarum, hieno keikka taas, joskin konsepti on kyllä kovin haastava. Siis siinä mielessä, että tarkan markan mies joutuu optimoimaan kulutuksensa ja silti yrittämään pysyä tolpillaan. Josko ensi vuonna muistaisi syödä sen lounaankin...