Iäkkäitä japseja VYS:in kanssa 29.11.2014

Taannoin maisteltiin iäkkäät harvinaisuudet -sarjassa liuta japanilaisia. Itselleni nämä olivat ensimmäinen kunnollinen tutustuminen japanilaiseen viskiin jokuista irtonaista Karuizawaa lukuun ottamatta. Ja hyvin maistuivat:

Yoichi 20yo, 52 %

Yoichin vuosituotanto on n. kaksi miljoonaa litraa. Kypsytysastioina tässä viskissä on käytetty pääosin exbourbonia, mutta myös jonkin verran japanilaista tammea ja sherrytynnyriä.

Tuoksu: Makeaa kukkaisuutta, siirappista mallasta. Nugaista mausteisuutta. Oikein herkullinen startti! Bensaisuutta. Appelsiininkuorta ja maukasta suklaisuutta.

Maku: Maltainen. Hyvin kihelmöivän täyttävä suutuntuma. Pippurisuutta. Alkoholi aika voimakas. Jälkimaussa mustaa teetä. Hyvin makea ensituntuma. Sitten kun suu tottuu alkoholiin niin monipuolisuutta ja rakennetta tulee lisää. Siirappinen höttö, jota tervaleijonan sokerikuorrutus tukee. 90-91.

Kommentti: Jätän poikkeuksellisesti pisteisiin gäpin, koska Karuizawojen jälkeen oli vaikea palata tähän ja ekan maiston vahva 91 ei enää tuntunutkaan niin hyvältä.

Yoichi 1990, 50 %

Tuoksu: Samaa makeaa mausteisuutta kuin 20yo. Kukkaiset kesäfiilikset. Miellyttävä, mutta huomattavan paljon työväenluokkaisempi kuin 20yo. Kuivempi.

Maku: Ollaan perinteisemmän mallasviskin kimpussa: kuiva, öljyinen, pippurinen, mutta kuitenkin raikas. Tammi oikein mainiosti tasapainoinen. Tyylikäs ja tasapainoinen viski. Tulee hieman mieleen hp18, joskaan ei niin juureva. 91.

Kommentti: Tämä jaksoi painaa myös karujen jälkeen.

Karuizawa 14yo 1999 "Memories of Karuizawa", c. 855, sherry cask, 57 %

Tuoksu: Ensalkuun varsin tympeä kengänpohja. Tunkkaista vinttiä. Silti tuoksu kielii rakenteesta. Sonyn vhs-nauhurin ulosvedettyä nauhaa. Jodia, lääkemäisyyttä. Hiiltä. Henkinen väri: harmaa. Kuitenkin kun viski saa lasiaikaa, alkavat tympeätkin tunnelmat hieman hellittää ja nugainen rauhallisuus alkaa nostaa päätään.

Maku: Tumma. Suuntäyttävä. Tanniininen. Suorastaan musta viski. Mustan teen tanniineja. Alkoholi myös kohtuuvoimakas. Pohjaanpoltettua sokeria. Kovin erikoinen, mutta extremeäkin hakevalle ehkä hieman töpäkkä. Vesi tuo makeampia ja kukkaisiakin tunnelmia kehiin, helpottaa selvästi. Pitkittää myös kertoen laadukkaasta löröstä. Viimeinen huikka reilulla vesilisällä olisi antanut paljon lisää. Liian pienet dramit - taas. 85.

Karuizawa 12yo 2000 c. 166, 64,3 %

Tuoksu: Raikas. Alkoholinen. Voimallinen, joskaan ei äärimmäisen antava.

Maku: Eka maisto vedellä: varsin raikas ja kukkaisen mukava kaveri! Tuoreita marjoja, pitkä draaman kaari. Puhdas viski! Tässä raikkaus on nimenomaan kohdillaan. kasteisen havumetsän marjoja. Jos meditoisin, joisin tätä. Jälkimaussa turvetta jopa! Tyhjentää mielen. Lukusuositus: Eckhart Tolle: läsnäolon voima. 89.

Karuizawa 1972, c. 7038, 63,3 %

Tuoksu: Woo!!! Tämä on heti alkuun upea tuoksu: vanhaa nahkaa, nojatuolia, ikivanhaa tammea, bonsai-puuta. Karamellisokeria. Tuoksu 94.

Maku: Hyvin tanniininen alkuun, samettinen, nugainen, psykoterapeutin nahkatuolin käsinojan nuoleminen. Maukas ja tasapainoinen viski. Mutta mutta: pärjääkö maku tuoksulle? No pärjäähän se hyvin. Tummaa kirsikkaa. Mutta onhan tämä huikea. 93.

Ledaig 10yo, 46,3 %

Sitten se pelätty Ledaigin perustuote:

Ledaig 10 yo, 46,3 %

Tuoksu: autonrengasta. Lasin pyörittelyn jälkeen tislaamolle tyypillistä hikisukkaa. Kuivunutta räkää. Nenä siitä hirveämmästä päästä.

Maku: Maussa eivät tuoksun epäpuhtaudet samalla tavalla tunnu. Perus makeanpehmeä maku, jota sitten hieman likainen turpeisuus tulee komppaamaan. Öljyinen rakenne.

Pisteet?: Valitettavasti viimeisen viskin kohdalla pisteytys on näemmä unohtunut siitä ilmeisestä syystä, ettei tätä dramia oltu ihan ensimmäisenä illan kattauksen äärellä tyhjentelemässä. Mutta ehkä parempi niin. Suosittelen anopille joululahjaksi.

Tobermory 15yo oloroso sherry cask finish, 46,3 %

Tobermoryjen parissa jatketaan muutaman vuoden vanhemmalla tuttavuudella:

Tobermory 15yo oloroso sherry cask finish, 46,3 %

Tuoksu: Raikasta, mutta kuitenkin tummaa punaisuutta, suklaata. Kuiva, syvä ja kehittynytkin tuoksu. Oikein lupaava nenä, jossa jo ikäkin hieman tuntuu.

Maku: Tasaisempi ja pliisumpi kuin tastingin muut tobet. Maukas makea puhdas sherry kyllä, eli sinänsä ei ole pahaa sanottavaa. Tummaakin marjaisuutta, karhunvattua. Marjamehuviski, jonka plussana on sanottava jonkin verran koholleen jätetyt voltit. Myös hieman suolaista merellisyyttä. 87.

Kommentti: Tobermorya, Tobermorya, Tobermorya... Lupaan, että tämä oli viimeinen maistettu Tobermory tänä vuonna!

Tobermory 10yo, 46,3 %

SMWS:n Kattavan Tobermory-tastingin osana maistettiin myös parit nykyrangen tuotteet. Tässä näistä ensimmäinen eli perus-Tobe, joka on jätetty juuri ja juuri kylmäsuodattamattomuuden myyttisen rajan yläpuolelle volteiltaan. 

Tobermory 10 yo, 46,3 %

Tuoksu: Hunajainen ruohoinen kirpakkuus, hieman bensaisuutta. Hieman raaka, mutta tietyllä tavalla kutsuva. Öljymäinen keltainen viski.

Maku: Raikkautta, ruohoista maltillista sittemmin tasapainoisen makeaan taittuvaa seesteisyyttä. Hyvin helppo ja rauhallisen ihmisen viski, joka on kuitenkin puhdas. Jättää suuhun tyytyväisen maltillisen makeuden. 84.

Tobermorya ja Ledaigin SMWS:n kanssa 20.11.2014

Tobermory? Ledaig? Siinäpä nimiä, jotka eivät perusmaistelijalle välttämättä sano mitään. Itselläni oli taustalla yksi Ledaig, joka ei mainesanoja ansainnut. Kun kuitenkin Suomen mallasviskiseura päätti järjestää näistä tuotteista tastingin, piti mukaan lähteä avoimin mielin. Rehellisesti on sanottava, että päätös ei ollut kovin vaikea, koska mukana oli ainakin paperilla varsin koviakin viskejä.

Tastingin vetänyt Ilkka Ruponen ei jättänyt kiviä kääntämättä mitä Tobermoryn pitkään historiaan tulee. Viskien lomassa kävi ilmi, että Mullin saarella sijaitseva tislaamo on historian saatossa vaihdellut nimeään Tobermoryn ja Ledaigin välillä, ja nykyään vallitseva tilanne on se, että tislaamo on Tobermory, sen savuton viski kulkee myös nimellä Tobermory, kun taas turpeistettu versio tunnetaan Ledaigina. Tislaamo on ollut suljettuna lukuisia kertoja sen historian aikana, viimeksi välillä 1989-1991.

Vaan asiaan. Jos joku on joskus valittanut, ettei viskitastingissa ole riittävästi maisteltavaa, niin sitä ongelmaa ei tässä kattauksessa ollut. Tarjolla oli kuuden varsinaisen tasting-pullotteen lisäksi kolme perusrangen tuotetta. Ja kun vielä järjestävä taho veti lopuksi ässän hihasta bonuspullolla, oli ilta varsin mukavasti paketoitu. Mittavan kattauksen vuoksi tässä esitellään vain nuo seitsemän erikoisempaa tasting-pullotetta ja postataan seuraavaksi sitten perusrangen hömpsyt erikseen.

Tobermory 18 yo Adelphi ”Duart Castle” single cask #188/12, pullotettu
4/2012, pullo #82/300), 50 % 

Kyseessä on Macleanin klaanin yksityispullote Adelphilta, ei yleisesti myynnissä.

Tuoksu: Perusraikas nenä. Tuoksu uinuu, ei anna erityisen rikkaasti itsestään.

Maku: Kohtuuraaka suutuntuma: hyvin kihelmöivä suutuntuma, josta on äkkiseltään vaikea sanoa, johtuuko se mineraalisuudesta vai alkoholista. Holi on kuitenkin pienipartikkelista, mikä mineraalisuuden kera aiheuttaakin poreallasbileet suussa. Perusbörppäviski, mutta sellaisenaan jotenkin tylsä. Ihan kuin tässä olisi vain viskin runko, mutta varsinainen maku puuttuisi. 85.

Tobermory 19 yo 1994, Anam na h-Alba, Single first fill Sherry Hogshead, 53,5 %

Tuoksu: Hyvin raikas ja mineraalinen tuoksu. Herkullinen startti! Piilevää herkkää karkkisen marjaista makeutta, joka hiipii pienen odottelun jälkeen nenään.

Maku: Hyvin tuoksun mukainen: iso räjähtävä mineraalisuus hyökkää suuhun lämpimällä hyö'yllä ja raikkaudella. Kuin pieni lapsi, joka hyökkää innoissaan mummonsa kaulaan jälleennäkemisen ilosta. Ikä näkyy syvyydessä ja maun rikkaudessa, vaikka tämä ei erityisen syvä olekaan. Jälkimaussa maittava lämmin kanervaisuus tulee mineraalisuuden rinnalle, mutta hyvin viskin ilme pysyy kasassa läpi maun kaaren. Todella tyylikäs, hyvärakenteinen ja harmoninen viski, joka voisi saada pisteitä lisää jos monipuolisuutta olisi enemmän. 90.

Tobermory 32yo 1972 Vintage, pullotettu 03/07/08, pullo #95/886, 49,5 % 

Kyseessä on yksi tislaamon klassisiksi väitetyistä noin 32-vuotiaista “Finished in Oloroso Sherry Casks” -julkaisuista. Finistely on tässä nykyajattelun mukaan hieman laimea sana, koska viski on saattanut majailla sherrytynskässä "finistymässä" jopa 10 vuotta.

Tuoksu: Upea nokka! Vanhaa nahkasohvaa. Rommimaista makeutta. Huumaavaa ruskeaa vegetaalisuutta, rusinaa, rommirusinaa.

Maku: Uskomaton intensiivisyys. Valtava viski. Alkuun kysyy itseltään, onko tämä liian tanniininen. Mutta ei: makeutta ja jopa pientä mineraalista raikkautta löytyy - ominaisuuksia, jotka kantavat tämän läpi maun kaaren. Alkoholin jälkeen voimakasta tummaa tunnelmaa: tuhkaa, tupakkaa, syksyisiä synkkiä lehtiä. Vesi tuo ehkä hieman tanniineja esiin ja peittää hedelmäisyyttä. On hiinä ja hiinä, meneekö liian synkäksi. Viskin ikä maistuu. Tällaista viskiä on vaikea arvostella, koska on niin omanlaisensa tuote kaikin puolin. 91.

Ledaig 1974 Vintage, pullotettu 1992, 43 %

Tuoksu: Vanhan viskin vikaa: eksoottisia hedelmiä. Ei kuitenkaan erityisen antava tuoksu.

Maku: Maku sitten taas antaakin isosti juttuja! Syvä ja pehmeä, raikas mutta kuitenkin valtavan rikas. Tällaisia pitäisi viskien runkojen olla tänäkin päivänä! Ihan kuin tässä olisi myös jo old bottle effectiä. Hieno viski näihin voltteihin! 90.

Tobermory 19 yo Distillery Only, Sherry Cask Finish, 58,2 % 

Kyseinen viski on tislaamolta saadun tiedon mukaan viettänyt sherryfinistelyssä jopa kuusi vuotta.

Tuoksu: Tuo heti mieleen glendronachin hyvät single caskit. Nahkasohvaa. Tupakkatakkia.

Maku: Iso jyrä. Mutta maukas puhtaan raikkaan ja jo tummemman mustan marjaisen maun yhdistelmä. Nyt ollaan jo aika kovan sherrymonsterin äärellä. Tätä makustelee suussa pitkään. 91.

Ledaig 16 yo Distillery Only, Sherry Cask Finish, 57,2 %

Tuoksu: Nono! Nyt ollaan alkuunsa aika kivan peat+sherryn äärellä! Tuoretta asfalttia, helteisen kesäistä ratapihaa. Hyvällä tavalla likaista tunnelmaa.

Maku: Aika kova punapotku. Hapanta punaista omenaa. Aika kova alkoholisuus. Raakuudesta ei oikein pääse eroon. Kaipaa vettä. Tylyys ja kovuus pysyy vaikka minkä tekisi. Kuin tunkoisella nenällä vedetty Arran. Maku ei lunastanut tuoksun odotuksia. 83.


Tobermory 20yo Distillery Only, Spanish Sherry Cask Finish. 56,1 %. 

17 vuotta first fill sherry (oloroso I presume), jonka jälkeen kolme vuotta PX:ssä

Tuoksu: Hennon suklaista mietoista tunnelmointia. Maltillinen tuoksu. Pehmeä joskin hieman tanniininen.

Maku: No mutta iso maku verrattuna tuoksuun! Yllätti vallan! Makeinen ja maukas jouluviski. Kuivattavat tanniinit. 89.


Lopuksi: Kun monasti puhutaan siitä distillery caracterista, niin tämä oli sen metsästyksen kannalta varsin mielenkiintoinen kattaus. Nimittäin, Tobermorysta jäi mineraalisessa raikkaudessaan nimenomaan viskin rakenteen kannalta oikein mukava kuva. Oikeastaan nämä kaikki viskit (16yo Ledaigia lukuun ottamatta) olivat sellaisia, joiden rikkaasta suutuntumasta ja tunnelmasta moni muu viski saisi ottaa mallia. Mutta sitten se toinen puoli: samalla kun rakenne oli huippua, tuntui, että makuja ei samaan pakettiin oikein saatukaan mahdutettua. Eniten tämä korostui ensimmäisen börppätobermoryn kohdalla: kuin olisi pelkkää jykevää runkoa hörsinyt. Näin ollen vedänkin hyvin mutkat suoriksi -tyyppisen johtopäätöksen sen suuntaan, että Tobermorylle toimii sherrykypsytys näiden tynnyrien antaessa kaivattuja makuja viskiin.