Laphroaig 12yo 1993/2005 Queen of the Moorlands (94 bottles), 54,7 %

Pienen loman jälkeen edellisen entryn kanssa maisteltiin myös toinen - rutkasti harvinaisempi IB-lappari. Ilmeisesti Islayn The Wine and Whisky shopille pullotettu Queen of the Moorlands' -sarja on toistaiseksi ollut tuota myyttistä saarta käymättömälle tuntematon suuruus. Kenties kuulemme blogin kommenttiosiossa tästä samplena saadusta viskistä lisää?


Laphroaig 12yo 1993/2005 Queen of the Moorlands (94 bottles), 54,7 %

Tuoksu: Hammaslääkärin fluoria, pihkaa, hyvin mineraalinen. Tuo mieleen Ardbeg Renaissancen. 

Maku: Raikas, aurinkoinen merellisyys, sitten tuoretta savua, joka on myös varsin puhdasta. Puuvaikutteet tuntuvat olevan tästä aika vähissä, mikä kuitenkin näyttäytyy miellyttävänä asiana tässä. Nätti perusviski, joka tuo mieleen laphroaig15yon. Tosin saattaa hyvin jakaa mielipiteitä. Pitkä mineraalinen jälkimaku. 90.

Lisäksi: Maistoin tätä erään viskiaficionadon kanssa, ja tämä ei pitänyt tästä juuri lainkaan. Kuulemma puun oli ollut niin väsynyt, ettei tähän ole päässyt riittävästi makua. Jakoi siis tosiaan isosti mielipiteitä. Joka tapauksessa kyseessä on varmasti viski, jota ei hevillä enää nykypäivän tuotoksista löydy. Kiitokset samplesta!

Laphroaig 10yo Cask Strength batch 006, 58,0 %

Korviini kantautui ikäviä uutisia siitä, että lapparin uusimman tynskävahvuisen kybän taso olisi aikaisemmista huonontunut. Piti siis tarttua härkästä sarvista ja maistaa. Verrokkina vierellä on 004 batch.

Laphroaig 10yo Cask Strength batch 006, 58,0 %

Tuoksu: Alkuun ei oikein mitään. Varsin kevyt ja vähän savuinen. Sitten lisääntyvää punaisuutta. Avauduttuaan ei mielestäni eroa 004:n tuoksusta.

Maku: Ensimaistolla mukavaa sherryisyyttä, jota kumppaa varsin terävä alkoholisuus. Hyvin mausteinen ja sen myötä kihelmöivä viski. Ei vaikuta erityisen syvältä, mutta onhan tämä silti maukas viski. Tässä kohtaa siis hyvät fiilikset. Mutta kun ottaa vierelle 004 batchin niin siinä on kyllä ihan eri lailla syvyyttä. Ikään kuin 004:n maussa olisi enemmän kerroksia, jotka samalla linkittyvät toisiinsa saumattomasti. Voi harmin paikka. Vesi kyllä auttaa tätä selkeästi. Silti se tietty täyteläisyys puuttuu. Ero saattaisi olla omissa kirjoissani jopa 2 pistettä. Loppupeleissä kuivakka ja hieman yksioikoinen. Ei toki silti huono, mutta harmittava muutos kyllä. 88. 

Kommentti: Tämä Laphroaig on omissa nuoteissani selkeästi punainen viski, samoin kuin oli 004 batch. Aikaisemmat olivat mielestäni selkeämmin keltaisia hengeltään. Pidin aikaisemmista enemmän. Kovat ajat koittavat viskinharrastajalle.

Uutta ja wanhaa Ardbegia SMWS:n kanssa 1.6.2014

Sopivasti Ardbeg-dayn jälkeen Suomen mallasviskiseura järjesti kattaukseltaan varsin herkullisen Ardbeg-tastingin. Viskiethokseen kuuluu valitella, kuinka ennen samat viskit maistuivat paremmilta, olivat halvempia ja niitä kantavat tarjoilijatkin kauniimpia. Muistikuvat kuitenkin saattavat olla petollisia, ja harva on toisaalta päässyt testaamaan samaa viskiä (sen todennäköisemmin kuin sitä samaa tarjoilijaakaan) monen eri vuoden ikähaarukalla. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus, kun kattaukseen oli asetettu Ardbegin perusrangesta kymppivuotias sekä Uigeadail kahtena eri ikäisenä versiona. Jotta homma ei menisi aivan tylsäksi, myös muutama muu herkku oli löydetty mukaan. Toki etukäteisodotukset kohdistuivat Lord of the Isles -pullotteeseen, jota olin vain kerran aikaisemmin maistanut ruhtinaallisen senttilitran tukholmalaisessa Akkuratissa. Vaan asiaan.

Ensimmäisenä oli tarjolla sokkovertailu kymppivuotiaasta. Näistä ensimmäinen osoittautui nykypulloteeksi, ja ero oli kyllä jo sokkotestissäkin selvä.


Ardbeg 10yo 46 % nykypullote

Tuoksu: kevyt, sitruksisen savuinen.

Maku: Raikas, kevyt, maltaisen savuinen. Jälkimaku on mukavan pitkä ja hedelmäinen. Verrattuna y:hyn tämä on kevyempi, raakatislemäisempi ja pistävämpi. Jälkimaku pippurisen mausteinen.

Ardbeg 10yo, 46 %, 2000-luvun alun pullote

Tuoksu: Tasaisempi, hieman tummempi, ei niin sitrusta.

Maku: Tummempi suussa. Turpeisempi. Voimakkaampi. Suoraviivaisempi. Parempi. Jälkimaussa on nyt selkeä turvesavu jota sitrus tukee mutta ei näyttele pääosaa. Nimenomaan tymäkkä jälkimaku. Namia. Hienon suoraviivainen savuviski. 90.

Ardbeg Airigh Nam Beist 1990 vintage, 46 % (2006 pullote)

Tuoksu: makeampi, eksoottisia hedelmiä savun kylkeen. Raikas. Mutta ei newmakemaisen raikas kuten uusi kymppi.

Maku: Nyt on savu ja makeus messevässä tasapainossa! Kiva tyylikäs keltainen savuviski. Vähemmän savua kuin kybässä. Tämän hedelmäisyyden ero nykykymppiin on se, että tässä on kypsiä hedelmiä, samalla raikkauttta mutta ei new makea. Erittäin nautinnollinen ja pitkä suun isosti täyttävä jälkimaku. Hyvin täyttää suun voltteihin nähden. 91.

Ardbeg "Lord of the Isles" 25yo, 46 % (vuoden 74-75 tisleitä lähinnä. LOTIa pullotettiin vuosina 2001-2007. Kyseinen pullote vuodelta 2001.)

Tuoksu: Uskomaton paukku eksoottisia hedelmiä.

Maku: Tuo eksoottisten hedelmien vyöry on kyllä hieno. Savu on jo kypsään ikään ehtinyttä, hieno viski. Jälkimaussa jotain herkullista vegetaalisuutta. Kaktushenkisyyttä. 93.

Ardbeg 1990 Cask Strength, 55% (tislaamomyyntiä varten tehty
n. tuhannen pullon erä, n. 14 vuotias)

Tuoksu: Hyvin erilainen, merellisen raikas, suolaisuutta, spearmintia, hansaplastia. Nyt juodaan viinaa -fiilis! Alkoholin lyijyfiilistä.

Maku: Ennen kaikkea makeus iskee ensin, sitten iso savu. Voimaa löytyy, näiden herkkien viskien jälkeen jopa liikaa. Hyvin yksinkertainen viski, josta ei myöskään löydy mitään ihmeitä nuotteja. Beististakaan ei löytynyt mutta se oli silti oikein maukas uisge. Peruskamaa, ja hentoinen pettymys maukkahan tuoksun jälkeen. 88.

Setin loppuun tarjolla oli jälleen sokkovertailu Uigeadailista. Toinen tuotteista oli nykypäivän Uige ja toinen vuodelta 2003, eli ensimmäinen ilmestynyt Uige. Tastingin vetänyt Ilkka Ruponen kertoi kyseiseen viskiin laitettaneen 35-45 % jopa yli 20 vuotiaita sherrytynnyreitä ja loput 9-10 vuotiaita ex-bourbon-tynnyreitä. Tässäkin tapauksessa ero oli mielestäni selkeä:

Ardbeg Uigeadail, 54,2 % (nykypullote)

Tuoksu: Hieman epäpuhtautta punaisuudessa, kumisuutta. Sitten punaista marjaisuutta. Nuoren oloinen.

Maku: Tummanpunainen, mustanpuhuva savusherry. Aika yksioikoinen. Tosin jälkimaun itämainen mausteisuus on tässä kiva. Aika lyhyt jälkimaku tosin. Tämän sherryisyys on nuorempaa ja raikkaampaa. 88.

Ardbeg Uigeadail, 54,2%, 2003 pullote

Tuoksu: Selkeän sherryinen verrattuna toiseen.

Maku: Merkittävän sherryinen, syvä, mukava. Suklaata ja mausteita jälkimaussa, ken on myös selvästi pidempi kuin nykypullotteen. Maukas viski! Samantuntuista jälkimakua hieman kuin lotissa.

Yhteenvetoa: Ilkka Ruposen järkkymättömän historia- ja detaljituntemuksen, Mika Janssonin prenykyhetken ardbeg-tarinointien sekä hienon juomakattauksen avulla kyseisestä sunnuntaista sukeutui varsin mukava viskihetki. Omaan suuhuni olisi valintatilanteessa kaatunut joka kerta se vanhempi tarjolla olevista viskeistä, mutta toisaalta nykytuotteiden kunniaksi on sanottava se, että kun Uigeadailin paremmuudesta äänestettiin ennen tietoa siitä, kumpi on kumpi, äänet jakautuivat likimain tasan. Kympinkin kohdalla tämä äänestys tehtiin, mutta vasta sen jälkeen, kun wanha oli paljastettu, joten tätä äänestystä tuskin voidaan pitää kovin luotettavana.

Suurimpana erona nyky-Ardbegin ja oikeastaan kaikkien noiden vanhempien tuotteiden välillä oli makujen kokonaisuus tai harmonia: esimerkiksi vanha kymppi ja Airigh nam beist maistuivat vain yksinkertaisesti todella hyviltä ja tasapainoisilta viskeiltä ilman, että niistä tarvitsisi sen kummemmin löytää ihmeempiä maistelunuotteja tai muuta jännää. Uusissa versioissa viskin "ominaisuudet" olivat enemmänkin päälleliimattuja. Yksi erittäin hyvä havainto erään viskisiepon suusta oli savujen ero: oli havaittavissa, että vanhemmissa pullotteissa savuisuus oli usein puhtaampaa, ikään kuin aidon puun savua, kun taas nuoremmissa versioissa mukaan sekoittui jotain likaista, teollista, kumimaista savua. Allekirjoitan.