Uudet Highland Park Warrior -pullotteet vertailussa

Highland Park on hiljan hyödyntänyt viikinkimytologiaa myös travel retail -puolella. Warriorkolmikko Svein, Einar ja Harald valloittivat aikoinaan Pohjolaa ja nykyisin lentokenttiä. Maistoon siis. Referenssinä lasissa on normi 12-vuotias HP.

Highland Park Svein, 40 %

Tuoksu: Alkuun hieman mallasta, new maken tuntumaa. Ei samaa hedelmäisyyttä kuin 12yo:ssa. Hieman pistävä nenätuntuma. Persikkaa. Tämä tuoksu ei vakuuta.

Maku: Tasapaksu kohtaaminen suussa: ei oikein tapahdu mitään. Perusviski juurevalla HP:n taustatuntumalla. Ei mitään häiritsevää. Öljyinen suutuntuma. Vähän kuin lankkua pureskelisi. Silti hyvin nuori viski. Makea, jopa ätkälätkä. Tuoreen tammen fiilistä. 80. 

Highland Park Einar, 40 %

Tuoksu: Pehmeämpi syvempi keltaisuus. Aprikoosi korostuu. Myös suutuntumaltaan pehmeämpi. Hieman savua. Yleisesti ottaen täyteläisempi ja paksumpi tuoksu kuin Sveinissä.

Maku: Suutuntumassa selvästi enemmän rakennetta: nyt mausta erottuvat selkeämmin hedelmä, hunajaisuus ja sitten ruutinen maanläheinen juurevuus: ominaisuus, josta olen aina HP:ssa pitänyt. Aivan eri luokan viski kuin Svein. Maku on myös kohtuullisen pitkä. Sen keskiosan loppupuolella tulee yrttejä, lehtipersiljaa. Jälkimaku jättää lämmittävän hieman kuivattavan juurevuuden (ehkä hennon savuisuuden?) tunnun. Toisella maistolla löydän selkeämmin tästä savua, mikä on tälle kyllä eduksi. 85. 

Highland Park Harald, 40 %

Tuoksu: Punaisempi ja sherryisempi tuntuma. (raaka)öljyisyys nostaa päätään. Johtuneeko sherrystä? Sahanpurua. 

Maku: Pehmein, punaisin. Jouluviski. Tässä on nyt haettu kaikki tykkää -meininkiä. Ei ole oikein särmikkyyttä, vaikka tietty kulmikkuus sopisi Highland Parkiin erityisen hyvin. Jälkimaussa alkaa nousta varsin messevää tummaa makeutta ja pientä tuhkaisuutta/savuisuutta. Rakenne on kohdallaan, mutta kaipaisi jo tasoonsa nähden muutaman voltin alkoholia lisää. Jotenkin liian pliisu kokonaisuus. Vaatisi kiivaasti kolmea lisäprosenttia. 84.

Yhteenveto: HP12yo pesi nämä kaikki. Ei siis kannattane sijoittaa rahojaan lentokentällä näihin ainakaan etukäteen maistamatta. Haraldin hinnalla kun kuitenkin saa jo loistavan 18yo:n.

Bunnahabhain 11yo, The Old Malt Cask VYS "Round 2", 58,7 %

Viskin ystävien seura ry juhlisti yksivuotista taivaltaan pullottamalla oman viskin. Tavaraa oli tarkoitus maistella varsinaisilla synttäreillä keväällä, mutta pullotettu tuote osoittautuikin vääräksi ja erä vedettiin nopeasti pois markkinoilta tehden niistä jokusista pulloista, joita ehdittiin ostaa, varsin harvinaisia Suomeen pullotettuja viskipulloja. Hyvä kuitenkin, että vedettiin, sillä itse viski oli aika heikkoa tavaraa: sulkeutunutta ja pistävää ex-bourbon-kypsytettyä, kun varsinaisen viskin piti olla sherry buttista. Kolmisen kuukautta myöhemmin oikea tavara saatiin vihdoin pitkäripaiseen, ja piti sitä siis maistaman. Hieman jännitti, koska Bunna ei ole lukeutunut suosikkeihini missään nimessä.


Bunnahabhain 11yo, The Old Malt Cask VYS "Round 2", 58,7 % (Alkossa 97,50 €)

Tuoksu: Hedelmäisen bensainen ensivaikutelma. Ei huono. Hapanta hedelmää. Cocktail-kirsikkaa. Maustekakkua. Kitkeränoloisia marjoja. Vaikuttaa monipuoliselta. Lasin pyörittämisen jälkeen alkoholin höyryt nostavat päätään pitäytyen kuitenkin miellyttävän huumaavina. Taustamakuna on ehkä Bunnalle tyypillinen (?) maltaisuus. Ei alkuunkaan sulkeutunut, kuten ison alkoholiprosentin viskit joskus, vaan rikas tuoksu ilman vettäkin.

Maku: Ison tumma ensituntuma suussa, väritermein jopa musta. Suutuntuma sen myötä aika uniikki. Ruutinen fiilis jatkuu, alkoholi ryydittää, mutta ei potki mitenkään pahasti. Sitten makean punaisia tunnelmia. Toisella maistolla lievää tanniinisuutta, jonka kuitenkin varsin messevä sherryisyys peittoaa tuoden veden kielelle. Tämä on ilman muuta ikäänsä isompi viski: voimakas. Multaa, maakellaria, marjapuskaa. Jälkimaku kääntyy suklaankaltaisiin tummempiin tunnelmiin päin ollen kuitenkin aika lyhyt. Kyseessä on ennen kaikkea omanlaisensa viski, jossa on voimaa niin maussa kuin tuoksussa. Hyökkää leveällä rintamalla. Siitä pisteet. 90. 

Kommentti: Yllätti ilman muuta iloisesti! Hintahan on toki ikään nähden kova, mutta mielestäni kyseessä on laadukas viski, johon kuriositeettiarvo tuo oman lisänsä. On hienoa, että VYS uskalsi lähteä liikkeelle riittävän hyvällä pullotteella, vaikka se sitten näkyikin hintalapussa. 

Glen Deer Special Reserve 30yo, 40 %

Vähintään 30-vuotiasta mystistä Glen-viskiä lasissa. Kyseessä on vahvistamattomien nettilähteiden mukaan single malt -viskien sekoitus, jossa on käytetty Glenfiddichiä ja Balvenieta. Mielenkiintoista.

Glen Deer Special Reserve 30yo, 40 %

Tuoksu: Syvää keltaisuutta, mettä. Banaania, vaniljaa. Aivan eri luokan viski kuin rinnalla maistetut Auchentoshanit. Ikä tuntuu tuoksussa.

Maku: Suutuntuma odotuttaa alkuun, sitten tuo sammalaisen raikkaanvihreitä tuntemuksia suuhun. Jännää saunavihtaa, hennosti tervaa (olematta savuinen), sitten kääntyy tuhkaiseen päin raikkaan oranssin hedelmäisyyden ollessa koko ajan taustalla. Potkua ei vain oikein löydy, eli tämän varsin smooth rakenne olisi ansaiinut muutaman lisävoltin. Suutuntuma on vettä kielellä tuova, mikä on hyvä. Mukana on myös itämaista yrttisyyttä lähes täydellisesti sulaneen alkoholin myötä. Jälkimaussa sikarimaisuus nostaa päätään. Jälkimaku on karviaismaisen (ei siis kyseisen marjan maun vaan sen nimen herättämän assosiaation) suuta hyväilevä ja tätä juodessaan tulee jotenkin seesteisen mukava olo. Erikoista, viinaa kun on. Jälkimaku hyvin samanlainen kuin sikarin polttelusta jää. Jälkimaku on myös täynnä niitä tuntemuksia, joita appelsiiniseen viskiin pitkän kypsymisen myötä ilmaantuu. Hyvin monipuolinen ja nautinnollinen viski, joka kuitenkin hyötyisi muutamasta lisävoltista. 90.

Kommentti: Tavaraa näytettäisiin myytävän Ranskalaisessa nettikaupassa 50 €:n hintaan. Huikea bargain kyllä. Kunpa vain asuisi Ranskassa. Putain de merde!

Auchentoshan Heartwood, 43 %

Pettymykseksi osoittautuneen Springwoodin jälkeen saman sarjan ilmeisesti hieman vanhempi sisar Heartwood. Volttejakin on uskallettu nostaa hieman ylöspäin.

Auchentoshan Heartwood, 43 %

Tuoksu: Nyt ollaan tutummissa sherryisissä tunnelmissa. Silti oksennusvivahteet löytyvät piilevinä taustalta (eivät tosin kovin voimakkaina). Ehkä liiskaan tallottua nektariinia. Pääpiirteiltään tämä on mitäänsanomaton perussherryviskin tuoksu.

Maku: Pehmeä suutuntuma on läsnä ja alhaiset voltit näkyvät siinä, että alkoholia saadaan odottaa aika pitkään. Lopulta se tulee pienenä kihelmöintinä tuoden viskiin kyllä kaivattua runkoa. Kevyttä nuorta punaista hedelmäisyyttä tämä on alusta loppuun. Välillä joku hieman tummempi elementti (kypsä kirsikka, maitosuklaa) yrittää nostaa päätään, mutta tuntemus ei kauaa suussa pysy. Ansioksensa on kuitenkin sanottava, että viskiä tekee mieli pitää suussa aika pitkään eli pahasti se ei myöskään potki vastaan joskaan ei myöskään jaksa kantaa kovin pitkälle. Harmiton tapaus. 79.

Auchentoshan Springwood, 40 %

Härkää sarvista sanoi ruottalainen. Auchentoshanit eivät ole lukeutuneet lemppariviskeihini, mutta josko tuore taxfree-valikoima saisi käännettyä pääni? Maistossa tänään Springwood ja seuraavassa postauksessa Heartwood. 

Auchentoshan Springwood, 40 %

Tuoksu: Pyykinpesuainetta. Vaniljaa. Tiskirättiä. Makeaa oksennusta. Hyvin ylikypsää punaista omenaa. Mallastettua ohraa (eli niitä pieniä jyväsiä, joita on joskus saanut maistaa jossain). No, let's face it, onhan tämä nyt vaan aika paska.

Maku: Omituisen pehmeä suutuntuma, epäviskimäinen. Suorastaan kermainen. Alkoholi tuo pientä pisteleväisyyttä mukanaan, mutta muutoin makumaailma on varsin hento eikä oikein herätä tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Puun vaikutus tuntuu jyräten muun osan viskistä hieman alleen. Jättää hieman tanniinisen tuntemuksen suuhun, jälkimausta ei juurikaan voida puhua. Vaatimaton viski, maku ei sentään yhtä heikko kuin tuoksunsa. 67. 

Kommentti: Ei pudonnut ei. Itku olisi päässyt, jos tuota olisi koko pullon kotiinsa ostanut. En toki tiedä, onko tämä absoluuttisesti paskaa viskiä, vai eikö vain sovi omaan suuhun. Tykkään kyllä Auchentoshanin triple woodista.