Highland Park Loki, 48,7 %

Maistossa tuorein tulokas Highland Parkin tiesmihin-sarjaan. Löytyy myös Alkosta ~150 €:n hintaan.

Highland Park Loki, 48,7 %

Tuoksu: hyvin makea ensivaikutelma. Persikkaa, piilevää juurevuutta. Lasin pyörittelyn jälkeen pehmeämpiä sävyjä, mutta ei ensialkuun vakuuta. Maltaisuutta ja jopa hieman new maken meininkiä.

Maku: Tuoksun viitoittama hedelmäisyys on alkuun tässäkin läsnä. Alkoholi on maltillista. Raikkautta, minttua tms. Mikä tekee tästä persoonallisen viskin. Rakenne on mukava tuoden veden kielelle. Viskin persoonallinen yrttisyys toimii omalla tavallaan. Silti yllättävän pliisu esitys eikä mielestäni yllä parhaiden Highland Parkien tasolle. 89.

Kommentti: Viski 50 €, hieno puukehikko 100 €. Maksaa ken haluaa.

Macallan 10yo Cask Strength, 58,6 %

Edellisen postauksen pettymyksen tuottaneen Macallanin kanssa piti napata vielä verrokkina kohtuutuore 10-vuotias CS, jonka sanotaan kypsyneen yksinomaan Jereziläisissä sherrytynnyreissä.

Macallan 10yo Cask Strength, 58,6 %

Tuoksu: Huumaavaa sherryisyyttä. Upea tuoksu syvässä sherryisyydessään kerta kaikkiaan. Suklaafudge alkaa nostaa päätään sherryn alta. Appelsiininkuorta. Jos kaikki sherryviskien tuoksut olisivat tällaisia, uudempikin viskisukupolvi (ml. allekirjoittanut) voisi todella ymmärtää, mistä sherryviskeissä tai Macallanin entisaikojen loistossa on kyse.

Maku: Jotain epämiellyttää heti ensi suutuntumassa, josta en kuitenkaan saa kiinni. Sitten tuo epämiellyttävyys häviää ja tilalle tulee maukas alkoholisuus sekä suun täyttävä sherryisyys. Ensialkuun makupuolella ei kuitenkaan päästä tuoksun syvyyteen ja monivivahteikkuuteen. Veden lisäyksen jälkeen kahviset tuntemukset nostavat päätään. Maku on kyllä pitkä ja alkoholi miellyttävää: se lämmittää, mutta ei potki vastaan. Maku myös kertoo yhtenäisen tarinan alusta loppuun, vaikka tuoksu olikin tämän viskin parempi osa. Jälkimaussa rommirusinaa, kuivattua luumua. Tupakkalaatikkoa. Silti maun syvyyden puute verottaa tältä pisteitä, samoin kuin pieni kitkeryys. Tuoksun osalta oltaisiin oltu kevyesti ysikymppikerhossa. 89.

Kommentti: Kirkkaasti paras maistamani nykymacallan.

Macallan 12yo Fine Oak, 40 %

Maistossa Macallanin uudempaa Fine Oak -sarjaa.

Macallan 12yo Fine Oak, 40 %

Tuoksu: Vaniljaa, hyvin bourbonin henkinen, ei kuitenkaan yhtä makea. Hentoa mandariinia taustalla. Maltillinen tuoksu, mutta ei sinänsä huono.

Maku: Puinen suutuntuma, sitten hieman puun mukanaan tuomaa tanniinia. Jotenkin kitkeräksi maku jää, pehmeä viski tämä ei ole missään nimessä. Ja silti se onnistuu olemaan vetinen ilman sen kummempia makuja. Pieni pippurisen mausteinen jälkimaku on tämän parhaasta päästä. Ei vakuuta. 76.

Talisker Port Ruighe, 45,8 %

Edellisen postauksen Talisker Stormin ja normikympin kanssa tuli lisäksi maistettua uusia Portviiniviimeistelty Talisker Port Ruighe. Vielä tuoreessa muistissa ei niin hyvä Laphroaigin portviimeistely tartun urheana lasiin.

Talisker Port Ruighe, 45,8 %

Tuoksu: Punainen fudge, punaisuus tuntuu toimivan suolaisuuden kyljessä aika hyvin. Myös voimakkaampi tuoksu kuin 10yo. Punaisuus tuo täyteläisyyttä. 

Maku: Tuoksun mukainen. Portin tuoma makea punaisuus on pehmittänyt viskin merellisyyttä. Sen sijaan suola on hyvin esillä edelleen. Suutuntuma on pehmeä. Silti Talisker vaikuttaisi olevan viski, joka ei välttämättä tarvitsisi moista punaisuutta. Tuoksu toimi asteen paremmin kuin maku. Nuori maltaisuus maistuu hieman läpi. Portin karkkisuus alkaa tässäkin olla pidemmän päälle hieman liikaa. 85.

Talisker Storm, 45,8 %

Taliskerillakin on huomattu, että viskit ovat tällä hetkellä in. Asian voi päätellä siitä tahdista, millä tislaamo suoltaa ulos erilaisia uutuuspullotteita. Pienen tovin sisään ovat ilmestyneet niin Storm, Port Ruighe kuin uusimpana Dark Storm. Varsinkin Storm on kuitenkin joidenkin kirjoitteluiden mukaan otettu ihan positiivisesti vastaan, joten piti maistaman. Kyseessä on ikämerkitsemätön viski, ja maistelussa verrokkina on normikymppivuotias.

Talisker Storm, 45,8 %

Tuoksu: Hikistä sukkaa, mineraalisempi (kalkkikiveä, klooria) kuin 10yo. Vihreää yrttiä. Rakimainen. Raakatisleen ominaistuoksu tulee varsin vahvasti läpi ei niin positiivisella tavalla: ei kaksinen tuoksu.

 

Maku: Lattana maku alkuun. Sitten pippurisuus nostaa päätään. Tämä on alkoholiltaan selkeästi ärhäkämpi kuin 10yo ja myös makuprofiili on kapeampi ja suoraviivaisempi: 10yo:n hedelmäiset vaikutelmat puuttuvat. Lakua ja selkeää merellistä suolaisuutta (jos näitä ominaisuuksia on vaikea löytää 10yo:sta, niin suosittelen etsimään tästä) Ja itse asiassa mitä pidempään tämä on ollut suussa, sitä paremmalta se alkaa maistua. Raa'assa merellisyydessään syysillan viski. Tuoksu on paljon heikompi kuin jopa kohtuullisen onnistunut ärhäkkä maku. Kyseessä on viski, jota juodessaan voisi kuvitella juovansa tynskävahvusta tavaraa, ja tässä tapauksessa se on hyvä asia. 86. 

 

Kommentti: En tiedä, olenko oppinut juomaan Taliskeria vai onko viski parantunut pullossa merkittävästi, mutta normikymppikin on yllättäen alkanut maistua, vaikkei se aikaisemmin todellakaan ole kuulunut suosikkieni joukkoon. Tälläkin kertaa 10yo biittasi tämän Stormin, vaikka tämä oikeassa paikassa aika hyvältä voisi maistuakin.

 

Laphroaig Cairdeas 2013 Portwood, 51,3 %

Jahas, lomat olivat ja menivät paikoissa, joissa viskiä oli heikommin tarjolla. Siksi siis pieni tauko blogailuun, mutta nyt on taas kieltä saatu kostutettua mielenkiintoisella Lappariuutuudella. Tämän vuoden Cairdeas-pullote myytiin kolmessa tunnissa loppuun, joten buumi ja kysyntä on kyllä kohdillaan, kun kohtuullinen hinta yhdistyy mielenkiintoiseen tislaamoon. 30000 pulloa ja portwoodia käytetty kypsyttämiseen.

 

Laphroaig Cairdeas 2013 Port Wood Edition, 51,3 %

Tuoksu: Ensialkuun makean punainen, raikkaan marjainen. Savua ei juurikaan tunnu, joskin tuoksu on muutenkin hieman sulkeutunut. Klyyvaria hieman lähemmäs lasia tunkien pehmyt nuotiosavu nostaa päätään, kuitenkin aika maltillisesti. Kokonaisuudessaan tuoksu ei anna itsestään kovin paljoa, mutta siinä ei ole mitään epämiellyttävääkään.

Maku: Savu on sitten maussa jo selvästi vahvemmassa roolissa: tämä on selvästi savuviski. Alkoholi iskee varsin kipakasti prosentteihinsa nähden. Portin vaikutus on selvästi mukana ja se esiintyy nimenomaan makeaa punaisuutta tuovana erotuksena sherryn monasti luomaan tanniinisuuteen. Tästä viskistä ei tanniineja löydy, mikä antaa sille varsin karkkisenmakean fiiliksen. Ollaan niillä rajoilla, mennäänkö imelyyden puolelle. Vesitilkka avaa viskiä selvästi tuoden makuun monipuolisuutta ja syvyyttä. Jälleen tässä on esimerkki viskistä, joka hyötyy vedestä. Silti ollaan perässä esimerkiksi Quarter Caskin syvyydestä. Kokonaisuudessaan lasissa on mielestäni Laphroaigin tasoon nähden kohtuullisen vaatimaton tuotos. 85.